Pikkukiviä

Minulle pääministeri Vanhasen tekstari - vai mikä se 32 sanan ja neljän kirjoitusvirheen viesti nyt olikaan - ikävästi vain vahvisti yhtä kuvaa, mikä minulla on poliittisesta eliitistä isommissa ja pienemmissä piireissä: Ihmiset ja puolueet ovat hankkineet itselleen aseman "ajaakseen yhteisiä asioita", mutta saavutettuaan jotain ne ja he alkavat pelata sisäpiirin peliä. Vaikka valtaanpääsy näyttää tapahtuneen vapaassa demokratiassa, niin piirin kokoonnuttua asiat ja valta eivät enää kuulukaan kansalle. Jos tästä nyt jotain hyvää yrittää keksiä, niin tänä vuonna ei toivottavasti tarvita muita heinäkuun hölmöysuutisia (pakeneva leijona, karannut sonni jne.), kun meillä on herra pääministeri, joka jaksaa "viihdyttää" meitä kansalaisia. On käsittämätöntä ja yhtä aikaa hyvin ymmärrettävää, miten meillä voi olla tällainen pääministeri - ja muukin hallitus... - kuin mitä meillä nyt seuraavat neljä vuotta on. Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat blogikirjoitust...

Olen erinomaisen pitkän lomani aikana lukenut vain yhtä kirjaa... Siinä oikea intialainen pandiitti (nobelisti) kirjoittaa mielenkiintoisia asioita intialaisuudesta, joten siitä ehkä myöhemmin. Tällä kertaa siis keskitymme vain sanaan pandiitti. Jossain loman alkuvaiheissa nimittäin luin Hesarista kirja-arvostelun, jossa arvostelun kirjoittaja halusi sanoa kirjan kirjoittajan olevan "pundit". Nojoojoo, asiantuntija, oppinut, mutta kyllähän meille jo koulussa opetettiin sana pandiitti, minkä kirjoitusasun lapsuuteni autoritaarinen tietolähde eli Otavan Pieni tietosanakirja vahvistaa. Jos haluaisi lyhentää arkaaista Pienen tietosanakirjan kirjoitustapaa("inflatsiooni"), niin ehkä pandit, mutta ei u:ta, kiitos, sehän on vain englantilaisen siirtokirjoituksen yritys saada ääntämykseen a. Taivuttamisen kannalta valmiiksi pitkä muoto on kätevämpi: pandiitteihin - panditeihin. Hesarin juttuun (eikös ole tarkka viite!) oli jopa laitettu pieni selitys siitä, mitä ...

Purin lomapäivän rauhassa kuistin laudoituksia ja poika irrotteli nauloja kun naapurin pihasta kuului koiran haukuntaa. - Onko se meidän? Olihan se. Nimi tai komento ei vaikuttanut mitään. Kiersin kadun kautta, niin siellä meidän pikku Pindamme kiiti aivan mahdotonta laukkaa ja kävi välillä juomassa etanoiden pyydystyskupista... Ilmeisesti nyt oli hyvä päivä sille kokeilulle... "Pienen" jahtaamisen jälkeen Pinda antoi periksi ja luimisteli perässä sisään. Hyvästi vapaus! Tänään oli siis hyvä päivä myös sisäarestille. Parin tunnin jälkeen tottelevaisuutta oli aivan uudenlainen määrä ja kun vein tunnetulle aidanalituspaikalle (johon saattaa tulla verkkoa lähiaikoina) ja sanoin "ei", niin tuloksena oli jälleen kieriskelyä selällään. Näin on ehkä onnistuttu myös oppimaan jotain - toivottavasti tuo kuolleista etanoista haudutettu liemi tekee tehtävänsä - ainakin hengitys haisee vielä mahtavasti...

Tulin siis eilen vilkaisseeni tänne blogiini ja löysin kävijätilastoista hauskoja piikkejä: Suuri osa tuosta selittyy pienellä perusliikenteellä ja tiedän, mitä on tapahtunut 15. päivä, mutta mitä tapahtui 1. heinäkuuta?

Kesä on tuntunut tosi kesältä ja perjantai-iltana, kun muutaman viikon tauon jälkeen kävelin kaupungissa illalla, ihmettelin hetken, että mikä raikas tuoksu leijuu Tammelan puistokadun pohjoispäässä. Lehmuksenkukathan ne.