Pikkukiviä

Perjantaina työn vuoksi autolla ajaessani laitoin päälle meille nelikymppisille sopivan Radio Suomen. Siellä tulikin ihan mielenkiintoinen puheohjelma Journalismin päiviltä eli suora lähetys tilaisuudesta, jossa kolmen suurimman puolueen Katainen, Kääriäinen ja Heinäluoma saivat esittää kysymyksiä Ilta-Sanomien, Etelä-Suomen Sanomien ja Imagen päätoimittajille ja Ylen Kari Männylle ( RealAudio ). Puhetta piisasi ja jonkin verran huvitti esimerkiksi se konsensus, joka tuli siitä, että kaikki, myös journalistit tekevät virheitä ja virheet kyllä oikaistaan. Suuri vaara olisi kuulemma siinäkin, että esitettäisiin vääriä tietoja. "Meidän on voitava luottaa median sanaan..." Ilta-Sanomat esiintyi sananvapauden edustajana ja ongelma on se, että heillä on erilaisia mielipiteitä kuin "vallanpitäjillä". Hohhoijaa. Imagen päätoimittaja pääsi mainostamaan, että heidän toimittajat kyllä "kirjoittavat itsensä sisään" subjektiivisiin juttuihin, mutta niiden lisäksi t...

Tämän päivän Aamulehti sen taas teki: alakertakirjoittaja Kari Huoviala antaa isoimman otsikon jutulle Tervauspartio, jossa vaaksan verran valitetaan siitä, miten Suomi on aina halukkaana tervaamassa kylän yhteistä venettä eli parantamassa maailmaa, mutta unohtaa oman etunsa ja omat asukkaansa. Ajatelkaa! "Ylikansallisten markkinavoimien, Kiina-ilmiön ja Turkin EU-jäsenyyden sulatteleminen olisi helpompaa, jos tässä maailmassa voisi luottaa edes kotipesään." Huoviala on siis ilmeisesti sitä mieltä, että "Suomi", suomalainen yhteiskunta ei edes yritä hoitaa kansalaistensa asioita kuntoon, kun kaikki energia menee "yhteisten päämäärien ajamiseen". Oliskohan toimittajalla nyt vähän näköongelmia, kun Suomen kansainväliset toimet ja pyrkimykset näyttäytyvät noin suurina ja mitään muuta ei tunnu yhteiskunta tekevänkään? Jos markkinavetoinen globalisaatio näyttää noin pahalta, niin olisikohan sitten syytä alkaa ajaa politiikkaa, jossa valtio puutuu markkinavo...