Pikkukiviä

Hesarin Vieraskynässä tänään Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kirjoittavat, että "Globaali työnjako on Suomelle mahdollisuus". Jaha. Mitäs tämä tarkoittaa? Miehet onneksi antavat määritelmän: "[...] globalisaatiokehityksen toisen vaiheen toimintamalli, jolle on tunnusomaista yhtäältä taloudellisen toiminnan painopisteen siirtyminen kehittyvien maiden kasvaville ja nälkäisille markkinoille ja toisaalta arvoketjujen pirstoutuminen eri puolilla maailmaa verkostomaisesti toteutettaviksi toiminnoiksi". Tuon virkkeen (josta poistin viisi sanaa) perässä nimittäin lukee: "Tätä kehitystä voidaan kutsua uudeksi globaaliksi työnjaoksi." Homma selvä. "Kuvaavia esimerkkejä uudesta globaalista työnjaosta ovat Intian aktiviteetin lisääntyminen ohjelmistokehityksessä ja vaikkapa Etelä-Amerikan roolin kasvu metsäteollisuuden raaka-aineen tuottajana." Tä? Noissa "kuvaavissa esimerkeissähän" on vain ...

Jep. Olin sitten eilen taas yhdessä lasten alakoulun kevätjuhlassa ja siellä esitettiin versio Repe Helismaan Meksikon pikajunasta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Itse asiassa poika sanoi, että se "esitetään aina, joulu- ja kevätjuhlissa". Olen nähnyt sen toisenkin koulun juhlissa ja siellä tulin sanoneeksi (musiikkiluokan) opettajille yhden asian, että laulussa on enemmän kuin kuusi säkeistöä. Kappale ei siis lopu sanoihin "huhheijaa tehdään niin kuin rosvot määräilee", mutta kun se aikoinaan oli liian pitkä biisi savikiekon yhdelle puolelle, niin se julkaistiin yhden "singlen" kahdella puolella, tavallaan siis kahdessa osassa ja laiskat radiotoimittajat ovat usein soittaneet vain sen yhden puolen... Toiseksi sehän ei ole mikään lastenlaulu, vaan Helismaan sanoittama "iskelmä" tai "kupletti" - käännösbiisi, jonka alkuperäistä en nyt löydä mistään. Miksi ihmeessä siitä on tullut lastenlaulu? Sehän on "hauska": Kaksi ro...