Pikkukiviä

En ole matkustellut paljon, mutta vietin marraskuun 2023 Intiassa – maassa, jossa olen kaikista eniten matkaillut tässä elämässä. Minulle suositeltiin jo 80-luvulla, että olisin mennyt Intiaan, sillä silloin olisin saattanut vielä nähdä Gurumme, mutta en mennyt. Vasta 1997, päätettyämme mennä jo naimisiinkin, Leena ehdotti, että käydään Intiassa, ja sehän sopi minulle. Itse en enimmäkseen kaipaa matkustamista, paikkojen näkemistä jne., mutta matkustaminen on sinänsä mukavaa, antaa mahdollisuuden ehkä myös oppia jotain, avartaa mieltään. Tosin viime viikkoina ihnisten kanssa jutellessani olen tajunnut, että tykkään kovasti toistosta, samojen, "merkityksettömienkin" paikkojen kokemisesta uudelleen. Intia on iso vastakohtaisuuksien maa. Siellä on paljon ongelmia ja monet niistäkin on isoja. Mutta samalla, vastakohtaisuuksien periaatteen mukaisesti siellä on paljon asioita, jotka toimivat hyvin ja hienosti, mutta joskus eri tavalla, kuin mitä suomalainen saattai olettaa tai mihi...

Jatketaan siis edellisestä kokeilusta, mutta nyt kultsilla oli jo yllätysmunakoiso, perunoita edellisestä pussista ja fiksu hätävara eli tomaattinyhtis kaapissa. Ei siis tarvinnut kuin ostaa yksi kaurakerma, kun kerran mausteita oli. Nyhtispaistos (2 annosta) 1 keskikokoinen munakoiso 4 suurehkoa perunaa 1 pkt tomaattinyhtökauraa 1 tlk kaurakermaa oliiviöljyä 1 tl suolaa 1 tl jauhettua muskottipähkinää 1 tl rouhittua mustapippuria 1 rkl Provencale-yrttisekoitusta Laita uuni kuumenemaan 200-250 °C. Siivuta munakoiso reilun sentin paksuisiksi siivuiksi. Voitele siivut molemmin puolin oliiviöljyllä, laita pellille ja pelti uuniin. Käännä siivuja, kun ovat saaneet vähän väriä. Ota pois uunista, kun munakoiso on kypsää, ts. haarukan piikit menevät painamatta läpi siivusta. Pese perunat ja laita kiehumaan suolaveteen. Keitä käytännössä kypsiksi, mutta ei ylikypsiksi.Siivuta vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Laita uunivuokaan pohjalle oliiviöljyä. Isoon vuokaan (esim. 25x40 cm) saat vain y...

Poikkesin tänään lounasretken yhteydessä kauppaan ja ostin suklaakeksien lisäksi nyhtökaurapaketin. Siitä se alkoi. Sitten vielä illalla ostin kuusi perunaa ja ruokakerman. Minulla on naurettavan pieni lasivuoka ja sain mahtumaan siihen vain kolme perunaa ja puolet nyhtispaketista, joten olen tähän tuplannut mitä tein. Nyhtisperunapaistos (2 annosta) 6 perunaa 1 pkt tomaatti-nyhtökauraa 2 prk (4 dl) ruokakermaa (kasviskermat on hyviä) suolaa karrijauhetta Pese ja siivuta (en kuorinut) perunat paksuhkoiksi siivuiksi ja keitä lähes kypsiksi vedessä, jossa on suolaa. Laita vuokaan perunasiivuja, niiden päälle karrijauhetta ja halutetessasi vähän suolaa, sitten pienemmäksi sormin hienonettua nytökauraa. Toista peruna ja nyhtökaura niin monta kertaa, että laitat päällimmäiseksi perunoita ja karrijauhetta. Kaada päälle ruokakermat ja vielä vähän tölkkien huuhteluvettä. Paista 200 °C niin kauan, että saa vähän väriä. Näyttää lautasella perinteiseltä mössöltä, mutta oli hyvää. Nyt pitäisi viel...

Sain sunnuntaina takaisin tattarini kauan sitten kadonneet ja tänään teki mieli tehdä ruokaa. Siispä kauppaan ostamaan varsiselleriä. Mielessä olivat myös säilötyt kuoritut tomaatit, mutta vierestä löytyikin säilöttyjä kirsikkatomaatteja, siis niitä. Lisäksi jääkaapista löytyi yksi porkkana ja yksi peruna (koska olin jokin aika sitten ostanut jämäpussin, jossa ne olivat), joten niistä sitten. Kirjoitan "reseptin" tänne talteen, jotta muistaisin sitten joskus taas säveltää jotain vastaavaa siitä, mitä kaapista löytyy.  Tätä kirjoittaessani tajuan, etten laittanut siihen minkäänlaista öljyä! Se oli kuitenkin ihan hyvää – minun mielestäni. Tattaritto (2 hengen annos) 4 varsisellerin vartta 1 peruna 1 porkkana 1,5 dl tattaria (venäläinen on parasta, Tartu Mill pakkaa heab)  1 tl suolaa 1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja ( Mutti oli tietty varma valinta) mustasuolaa timjamia jauhettua sarviapilaa jauhettua kurkumaa kokonaisia korianterinsiemeniä Laita noin 0,5 litraa vettä kiehu...

Viime talven aikana on useamman kerran tullut sävellettyä Beanitin härkäpapusuikaleita ja porkkanaa ruuaksi, mutta tänään tein niin nopeita improvisaatioita ja lopputulos oli kuitenkin kohtuullinen, että kirjoitanpa "reseptin" ylös. Beanit, porkkanaa ja nuudeleita pannussa 2 hengelle, valmistusaika puolisen tuntia porkkanoita - noin neljä suurehkoa tuoretta chiliä tuoretta inkivääriä öljyä juustokuminaa hajupihkaa karrisekoitusta nuudeleita sitruuna kiehuvaa vettä 1 pkt Beanit "Lempeä sitruuna" -härkäpapusuikaleita 1 rkl perunajauhoja soijakastiketta sokeria Laita vesi kiehumaan nuudelien kypsentämistä varten. Kuori porkkanat ja siivuta vinosti aika reilun kokoisiksi siivuiksi. Pilko chili ja inkivääri. Laita reunalliseen paistinpannuun (kannellinen on hyvä!) öljyä, juustokuminaa, porkkanat, chili ja inkivääri - sekoita tarvittaessa. Lisää hajupihkaa ja karrisekoitusta maun mukaan. Raasta sitruunan kuorta kulhoo...

Kirjoitin tämän eilen illalla sohvan pohjalta Facebookiin, joten voin varmaan kopioida sen tänne reseptieni joukkoon. Wreck neljälle hengelle 1 kg juuri keitettyä perunaa roisisti lohkottuina 2 rkl kuivattua tilliä kunnon lorotus oliiviöljyä 2 pss pakasteherneitä yhden sitruunan mehu ja vähän kuorta 1 pkt tomaattinyhtistä 125 g Porlammin vege plus raastettuna 1 prk esim. Oatlyn kaura fraiche (jos ei vegaaninen: 200 g cheddaria raastettuna) vähän suolaa Keitetyt perunat "lohkotaan", kaikki sekoitetaan keskenään ja levitetään uunipellille. Uunissa (150-200 °C) ei tarvitse pitää pitkään. Tämä on siis oikeasti syntynyt nyhtiksen parin vuoden takaisesta kausimausta, tillistä, mikä oli hyvää ja jonka kääreessä oli "perunaveneiden" ohje. No. "Kiireinen" ruoanlaittaja ei ole keittänyt perunoita etukäteen, joten päätyy käsittelemään vastakeitettyjä ja mahdollisesti pienikokoisia uusia perunoita, joten pysyvätkö ne kasassa? Eivät. Pellille tuli parill...

Jos eläisin vielä lasteni kanssa, tämä olisi varmaankin ”isä-ruokaa”. Periaate on ”kaikkea, mitä kaapista löytyy”, mutta tälläkin kertaa tein valinnan merkittävästä raaka-aineesta kauppaan mennessäni. Oli nimittäin ruusukaalit mielessä. Samalla tuli ostettua tofu ja kookosmaito, joten: Ruusukaalia, porkkanaa ja savutofua kookoskastikkeessa 4 hengelle tuoretta kurkumaa tuoretta inkivääriä tuoretta chiliä 1 rkl juustokuminaa vähän hajupihkaa öljyä suolaa rasiallinen ruusukaalia paketti savunmakuista tofua kaksi porkkanaa 1 tlk kookosmaitoa 2 ruokalusikalliskauhaisua maapähkinätahnaa Pilko tuoreet mausteet ja laita kattilaan muiden maisteiden, öljyn, ruusukaalin, kuutioidun tofun ja pilkotun porkkanan kanssa. Kärvistele kuumassa kattilassa, lisää kookosmaito sekä maapähkinätahna ja anna hautua. Tarjoile riisin kanssa.

Tuomas Enbuske oli kirjoittanut raflaavan kolumnin ja Iltalehti julkaisi sen perjantaina 16.2. . Enbusken viesti on lihattoman ruokavalion mielekkyys ja lihan syömisen mielettömyys. Kolumnistina ja maineensa mukaisesti hän ampuu yli värikkäissä kärjistyksissään eivätkä faktat ole aina ihan kohdallaan, mutta mukana on myös yksi perusajatus: On tekopyhää kauhistella korealaisten tapaa syödä koiria (joku on ilmeisesti taas kauhistellut), jos itse / me syömme esim. sikoja, sillä oikeastaan ei ole merkitystä sillä, mikä eläin on kyseessä, jos sen kasvattaminen ja tappaminen ihmisravinnoksi on tarpeetonta, kuten se yleensä on. Ajatus ei ole mikään uusi, olen itse ottanut yleensä esille sitä ristiriitaa, että a) eläinsuojelulakimme, se nykyinen sanoo heti alussa: " Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. ", b) sama laki sallii villieläinten tarhaamisen turkisten saamiseksi ja c) lopulta lain hengen vesittäv...

Siis Kalevalan Aino ei ole nainen. Naisten asemasta on silti hyvä keskustella ja #metoo-aallon mukana on tullut järkevää avautumista asioista, joista olisi pitänyt puhua jo kauan sitten. Mutta tämä Aino-kohu oli nyt taas yksi tarpeeton kohu. Kyllä, meillä ihmisillä on tapana ottaa asiat konkreettisesti, mutta Kalevala ei kerro konkreettisista asioista. Lönnrot kokosi Kalevalan olennaiset tarinat kansanrunoista, joissa on shamanistia aineksia ja sankarien matkat ovat lähinnä matkoja ihmisen mieleen. Parisataa vuotta on nyt mietitty, että missä sijaitsivat Kalevala ja Pohjola ja minkälainen kone oli sampo. Jos yhtään lukee Kalevalaa, tajuaa, ettei kyse ole reaalimaailman tapahtumista. Väinämöinen kohtaa Joukahaisen ja hiihtäminen vaikuttaa tavalliselta asialta, mutta oikeasti ei taidetakaan olla suolla ja "laulukilpailun" jälkeen Joukahainen lupaa sisarensa. Kun Väinämöinen lähestyy Ainoa ja Aino tunnetusti hukkuu, vajoaa järven pohjaan kiven päällä istuessaan, ei siis pak...

Ruokaidea lähti tänään perunoista, ajattelin sellaisia isoja lohkoperunoita ja paistetuille savutofusiivuille tuli kannatusta myös. Kun sitten äänestyspaikan jälkeen pääsin kauppaan, siellä ei ollutkaan tofua! Kaikki hyllypaikat olivat tyhjiä! Tähän on tultu! (Toki olisin halunnut vain yhden paketin savunmakuista.) No, kyseinen market on varma nyhtispaikka ja vielä hetken mietin tofusiivuja ja nyhtiksen ostamista “varalle”, mutta samalla sain aivoni nyrjäytettyä toiseen reseptiin eli peruna-parsakaali-savutofupaistokseen ja sen modaamiseen: Juurespaistos inkiväärinyhtiksellä ja kookoksella perunoita - ehkä kilo porkkanoita - ehkä kahdeksan varsiselleriä - noin kolme vartta inkiväärinyhtökauraa - 1 pkt karrijauhetta - 3 tl hajupihkaa soijakastiketta - melko loraus oliiviöljyä - vähintään puoli desiä kookosmaitoa - 1 prk vettä Lohko perunat ja porkkanat - ei tarvitse edes kuoria! - ja pätki selleri sopiviksi paloiksi. Parasta olisi sekoittaa (aika isossa) kulhossa kaikki ...

Tässäkään lennossa sävelletyssä reseptissä ei ole mitään ihmeellistä, mutta kun eilen satuin tekemään ja oli hyvää, niin kirjoitan muistiin, jos vaikka oppisin toistamaan joitakin eilisiä sattumia. Kolmen kulhon wok kesäkaalista kahdelle nälkäiselle 1 pkt savustettua tai savunmakuista tofua neljä vartta lehtiselleriä puolikas kesäkaalia tuoretta chiliä tuoretta inkivääriä 1 prk tomaattipyreetä ketjap manisia juustokuminaa mangojauhetta suolaa öljyä Osta jonkun marketin poistomyynnistä kaksi pakettia saksalaista manteli-seesami -savutofua. Osta tuoretta kesäkaalia ja muista, että jääkaapissa on jo selleri ja vihreää chiliä ja ylläty, kun löydät sieltä myös inkivääriä. Kuvassa seuraavan päivän wokkaus, pavuilla, mutta sama idea. Suikaloi yhteen kulhoon tofu ja selleri. (Hyvässä wokissa selleri on ensin suikaloitu pituussuuntaan ja pätkitty sitten tikuiksi.) Suikaloi toiseen kulhoon kesäkaali. Pilko sopivaksi katsomasi määrä tuoretta chiliä ja inkiväär...

Yle julkaisi tänään uutisen, jonka mukaan "Evira kehottaa rajoittamaan siementen syömistä" ja onhan se tärkeää, että viranomaiset pitävät huolta terveydestämme. Asiasta löytyy myös eilinen  Eviran tiedote ja siellä ei toki "kehoteta rajoittamaan", vaan suositellaan syömään "vaihtelevasti ja kohtuullisesti". Syitä näille tiedotteille ja kohtuullisuuksille on esitetty kaksi: 1) " Öljykasvien siemeniin voi kuitenkin kertyä raskasmetalleja, erityisesti nikkeliä ja kadmiumia ", jotka riittävässä määrin elimistöön kertyvinä ovat terveydelle haitallisia ja 2) öljykasvien siemenet ikään kuin sisältävät sitä öljyä, joten ne sisältävät energiaa. Miten paljon esimerkiksi auringonkukansiemenissä on kadmiumia? Eviralla on siis näistä aiheista "Öljysiementen kartoitus- ja valvontahanke", mutta sen nettisivulla ei puhuta mitään määristä. Hankkeen sanotaan tuottaneen uusia tietoja ja että niitä viedään ravitsemustietokanta Fineliin , mu...

Yksi perusruoka vuosikausia on ollut lohkoperunat: perunat leikataan ohuiksi lohkoiksi (ei yleensä edes kuorita), heitellään kulhossa öljyssä ja suolassa ja paistetaan pellillä uunissa. Niiden kanssa sopivat hyvin esim. paistetut savutofusiivut* sinapin kanssa. Niin ja hapankaali nyt sopii minkä kanssa tahansa. Nyt on ollut jonkin verran aikaa edellisistä lohkoperunoista, joten puhuin niistä jo viikolla ja perunat ilmeistyivät silloin. Tänään täytyi erikseen käydä paikallisessa K-kaupassa ostamassa tofua (ja Pirkka-maapähkinätahnaa, joka on erinomaista!), koska marketti ei sitä tarjonnut. Kun sitten olin saanut perunat lohkottua, kysyin laittaisinko jotain maustetta. "Voiko saada sitä, mitä sulla oli eilen?" "Ai garam masalaa?" "Niin." Tein nimittäin eilen itselleni kikkejä ja perunaa pinaattikastikkeessa, koska jotkut söivät pakastepizzaa tyttöjen kesken. OK. Laitoin lohkoihin 1 tl suolaa, heittelin sekaisin. Ripottelin Meiran garam masalaa, sekoi...

Elinkeinoelämän keskusliitto julkisti 24.2.2017 " EK:n ehdotukset hallituksen puolivälitarkasteluun " ja siellä oli yhdellä dialla rinnakkain kuvat kahdesta asiasta. En tiedä, miten tuo on jossain tilaisuudessa on esitelty, mutta teksti on varsin selvä: työpaikkoja on runsaasti avoinna, vaikka työttömiä työnhakijoita on paljon. Aika selvästi annetaan ymmärtää, että nämä lukumäärät jotenkin liittyvät toisiinsa, ts. näin ei pitäisi olla. Seuraavana arkipäivänä eli maanantaina 27.2.2017 Valtionvarainministeriö  twiittasi (!) aivan samasta aiheesta ja käytännössä aivan yhtä epäselvällä kuvaajien yhdistelmällä. Teksti on nyt selvempi, sillä siinä lukee termi "kohtaanto-ongelma" eli avoimien työpaikkojen ja työttömien työnhakijoiden pitäisi kohdata. Onko tuossa kohtaannossa(?) oikeasti ongelma? Esittävätkö nuo kuvat sitä? Mistä se mahdollinen ongelma johtuu? Mitä sen ratkaisemiseksi voisi tehdä? Yksi helposti mieleen tuleva ratkaisu on, että työttömie...

Ajattelinkin eilen, että olen nähnyt Markus Vinnarin nimen aikaisemminkin. Tänään paluujunassa tuli mieleen avata kone, tarkistettua asia ja kyllä, hänet oli otettu puhumaan kasvissyönnistä viime vuonna toteutettuihin "Yle-Battlen" "keskusteluihin" . On hienoa, että kasvissyöjiä on erilaisia ja erityisesti asiallisia ja minun puolestani akateemisiakin puheenvuoroja kaivataan. Vinnarilla on myös oikeaa kokemusta vegaanista ruokavaliosta ja blogissaan hän on nostanut yhdeksi kategoriaksi nimenomaan veganISMIn - vaikka siitä onkin vasta vain viisi kirjoitusta kahden ja puolen vuoden ajalta. Hän ei siis kirjoita vain vegaanista ruoasta, vaan veganismista, jossa eläinten oikeuksilla on muutenkin tärkeä asema. No, eilen luin hänen aika tuoreen blogikirjoituksensa ja vaikka minusta on hyvä, että asioista kirjoitetaan, olen hieman hämilläni, kun periaatteessa asiallinenkin kirjoitus on minusta myös erittäin koominen: "Nyt onkin hyvä aika kysyä, miksi tällaista...

Olin pyytänyt luvan ruusukaalien ostamiseen: alle 2 € pusseja on nykyään kaupassa ja ne tuntuvat olevan jotenkin tuoreempia kuin aiemmin yleiset "rasiat", mutta kaikki eivät tykkää ruusukaalista niin paljon kuin minä, mikä on ymmärrettävää ja sinänsä kunnioitettava mielipide. Sitten tuli aika tehdä jotain "nopeasti", jotain "pastaa" eli tällaista siitä tuli - ja oli hyvää: Purkinpohja-ruusukaalipasta ruusukaaleja öljyä juustokuminaa chiliä hajupihkaa suolaa tomaattimurska jämät maapähkinätahnapurkista jämät kaurakermapurkista vettä Perkaa ruusukaalit eli huuhtele, leikkaa kanta pois (jolloin usein lähtee päällimmäisiä lehtiä pois, mutta jos ne ovat hyviä, älä heitä pois) ja halkaise, isoimmat neljänneksiksi. Laita kattilaan öljy, pilkottu chili, muut mausteet ja ruusukaalit. Anna vähän käristyä ja lisää sitten tomaattimurska. Lisää maapähkinätahna, kaurakerma ja vettä niin, että saat maapähkinätahnan leviämään. Pidä kattila aika piene...

Asioilla on usein se vaikea puolensa, niin eilenkin. Olin nimittäin ostanut jo viime lauantaina kaalin (ja ohrasuurimoita). Se oli tullut mieleeni talouteen tulleista nyhtökaurapaketeista. Ensimmäinen oli jo käytetty pasteijoiden kakkosversioon ja tortilloihin, mutta siitä toisestahan voisi tehdä siis kaalikääryleitä - "Eihän niiden tekeminen nyt niin kauan kestä." Asiat kehittyvät ja aika kuluu eli viisi päivää kaalin hankkimisen jälkeen hain käyttööni isomman kattilan ja laitoin kaalin ja ohrat kiehumaan. Samalla reissulla olin käynyt tapaamassa koiria, ostamassa tarvikkeita tämäniltaiseen kikpapupateeseen ja tankkaamassa. Ohjeistin vahtimaan kattiloiden kiehumista, kääntämään kaalia välillä ja menin hoitamaan jouluostoksia. Palattuani marketista olinkin valmis aloittamaan eli sain kaalista irti päällimmäisiä lehtiä, mutta totesin, että laitan sen vielä kiehumaan lisää. Samoin ohrasuurimot kaipasivat lisäkypsennystä. Sohva kutsui, mutta sitten pääsin palaamaan kaalin ...

Saimme eilen paikalliselta trokarilta paketillisen nyhtökauraa, joten tänään pääsimme testaamaan suunnitelmaamme, jossa yhdistyvät leipomispyrkimys, nälkä, halu tehdä "jotain erilaista" ja siis innostus kirjoittaa reseptejä talteen, vaikka tämä varsinkaan ei ole paras mahdollinen ratkaisu, mutta ihan tekemisen arvoinen ja hyvä syötävä siis. Voitaikinapasteijat nyhtökaurasta 10 kpl oliiviöljyä 30 ml mustapippuria kuminaa (ihan tavallista "leipäkuminaa") jauhettua kurkumaa mustia sinapinsiemeniä kaalia 180 g suolaa nyhtökauraa 100 g voitaikinaa 1 pkt Suikaloi pieni pala kaalia (tuo on punnittu ja siis noin kolmasosa pienestä kaalista) ohuiksi suikaleiksi. Laita kattilaan öljyä, mausteet ja kaali. Kypsennä jonkin aikaa, lisää suola. Silppua nyhtis pienemmäksi ja lisää kattilaan. Anna hautua aika hiljaisella, että kaalista tulee pehmeää. Levittele pakastevoitaikina ohjeen mukaan sulamaan ja leikkaa suorakaiteet neliöiksi(!). Kun täyt...

Syksyllä kaverin FB-seinällä oli puheena tulossa oleva elokuva, Arrival , ja nousi esille pointti, että jos ET:t oikeasti tulisivat nyt (ennen täydellisen Baabelin kalan kehittämistä) maapallolle, niin miten heidän kanssa kommunikoitaisiin. Olen joskus tullut kommunikoineeksi (ihmisten(!) kanssa) ilman varsinaista yhteistä kieltä, esimerkiksi Puolassa (tai sieltä tullessa junassa liettualaisten naisten kanssa, jotka lopulta tajusivat, miksi olin ollut niin hiljaa) ja sieltä on yksi kokemus, mitä pidän onnistumisena. Olin 91 tai 92 Etelä-Puolan maaseudulla ja lähtenyt joogaseminaarin hälinästä kävelylle läheiseen metsään. Palatessa osuin niitetyn pellon reunaan ja sitten sen keskellä menevälle peltotielle. Vähän aikaa käveltyäni huomasin vanhan miehen kävelevän samaa tietä minua kohti. Kun kohtasimme, hän sanoi: "Cszsieszs", tai siis sellaista, minkä tiedän tervehdykseksi, joten vastasin samalla tavoin. Jäimme seisomaan vierekkäin, katselemaan laskevaa aurinkoa ja m...

Noinhan monet intialaiset ruokien nimet on muodostettu: alu on peruna (aloo on vain sen huono translitteraatio englanninkielisille), channa on kikpapu ja palak on pinaatti. Mutta kun en osaa intiaa, enkä tiedä, mikä on selleri, niin olkoon nyt sitten vaikka vihreä ka rri. Periaate ja synty kuitenkin perinteinen: öljyä, mausteita, kasviksia ja papuja tölkistä. Kuulin keittiöön hankitun eilen perunoita ja kikpapuja, joten siitä tuli mieleen pinaatti, jota ostaessa muistin myös kauramaidon. Vihreä karri (4 annosta) 8 perunaa 3 sellerinvartta tuoretta chiliä 0,5 dl oliiviöljyä juustokuminaa sarviapilaa hajupihkaa suolaa 300 g pakastettua pinaattia 1 pkt kikpapuja 2,5 dl kauramaitoa (Oatly) Lohko perunat sopiviksi. En edes kuorinut, kun olivat niin siistejä luomuperunoita. Laita kattilaan öljy ja juustokuminan ja sarviapilan siemenet ja paista perunalohkoja ehkä 10 min. Niitä pitää sekoittaa luultavasti välillä, etteivät tartu pohjaan, mu...