Tekstit

Näytetään tunnisteella adoptio merkityt tekstit.

Miten aurinko voi paistaa Kolumbiasta Suomeen?

Kuva
En oikeastaan ole mikään "tartu tilaisuuteen" tai "ota riskejä" -ihminen, mutta koska edelleenkin "asioilla on tapana järjestyä" ja "voit ottaa vastuun vain tekemisistäsi, et tekojesi hedelmistä" (Kuka tietää käännösmukautussitaatin lähteen?), niin suurin piirtein samahan siitä seuraa. Sitä tulee tehneeksi asioita, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikka kukaan ei voikaan taata onnistumista etukäteen. Samat ideat ovat tietysti olleet mukana, kun lähdimme adoptoimaan itsellemme lapsia. Ei adoptiossa tai varsinkaan kansainvälisessä adoptiossa ole varmuutta monestakaan asiasta. Kun sen tajuaa, niin ehkä on helpompi suhtautua rauhallisesti kaikenlaisiin muutoksiin ja käänteisiin. Itse asiassa näyttää olevan aika tavallista kokea adoptioprosessin eri vaiheissa pessimistisiä "me ei varmaan saada lupaa", "me ei varmaan kelvata millekään kontaktille", "adoptiot loppuu varmaan ennen kuin me saadaan lapsi" jne. -ajatuksia, mutta ...

Adoptioperheiden välisestä ystävyydestä

Kuva
Adoptioperheillä on paljon yhteistä ja yhdistävää. Adotpioon liittyy niin paljon peruskysymyksiä, ettei niitä kukaan normaali adoptioprosessia läpikäymätön ihminen kelaa samalla tavalla läpi. Tämä ei tarkoita, että olisimme jotenkin erinomaisen hyviä ihmisiä, mutta valikoituneita ja tietyllä tavalla koulittuja kyllä olemme. Valikoituja olemme ensinnäkin vapaaehtoisesti siten, ettei adoptio tule edes mieleen kaikille ihmisille. Toiseksi kaikki sitä ajatelleet eivät suinkaan toteuta ajatusta. Sitten tulevat ulkoiset rajoitukset ja on tietysti hyvä, jos adoptiota ajattelevat ihmiset pystyvät itse luopumaan ajatuksesta, ettei rajoituksen tarvitse tulla viranomaisten taholta. Mutta ulkoiset vaatimukset valikoivat meitä. Periaatteessa kuka tahansa pystyy adoptiovanhemmaksi eli ei tarvitse olla erityisen rikas tai koulutettu, mutta kyllä, asuminen pitää pystyä rahoittamaan itse eli tuloja pitää olla ja adoptiolapsia luovuttavien maiden taholta on myös omaisuusvaatimuksia. Nyt kahdeksan ...

Onko adoptio yksityinen asia?

Kävin viime lauantaina pyynnöstä puhumassa adoptiohakijoille kansainvälisestä adoptiosta isän kannalta. No, kuten olen aikaisemmin maininnut, niin ainakaan minun miesnäkökulmassani adoptioon ei ole mitään erityistä. Tosin se voi johtua oman näkökulmani ympäripyöreyden tylsyydestä. Pystyn tietysti puhumaan adoptiosta päiväkausia, mutta lauantaina oli aikaa vain tunti, joten ihan kaikkea en edes yrittänyt sanoa ja loppupuolella sain kuuntelijana olleelta mieheltä kysymyksen (lainaus muistinvarainen): - Me ollaan [vaimon kanssa] ajateltu, että adoptio on meidän perheen asia, mutta nyt kun olen kuunnellut sua, niin tuntuu, että se ei olekaan ihan yksityisasia. Sano nyt kuinka usein sä joudut selittämään vieraille ihmisille adoptiosta? Päivittäin, viikoittain vai kuukausittain? Aivan. Onko adoptio yksityinen asia? Ei sikäli, että perheinstituutio on yhteiskunnallinen yksikkö. Yhteiskunta sääntelee perheeseen liittyviä asioita ja ihan syystäkin säännellään adoptiota. On siis selvää, että...

Adoptio on iso asia?

Kuva
Tähän mennessä tapahtunut: Adoptio on todettu isoksi asiaksi itse adoptoitavalle ja perheelle, johon adoptoitava saapuu ja jossa hän aloittaa "uuden elämän" (sama vanha se on, mutta elämään kuuluvat yllättävät käänteet). Jakso 714 [ruokahuone torstaina, joulukuun 21. päivän aamuna] Kirjoittajamme avaa Helsingin Sanomat ja etusivun peittää uutinen : "Kiina tiukentaa adoptiolasten luovuttamista ulkomaille". Mitä tämä nyt on? Ns. ulkomaiset kontaktit muuttavat luovutuskriteereitään kymmenen kertaa vuodessa, välillä "tiukempaan" ja välillä "löyhempään" suuntaan. Miksi tämä on nyt etusivun uutisen arvoinen asia? Tuskin siihen mitään yhtä (tai rationaalista) syytä on (elämässähän tapahtuu kaikenlaista, myös toimittajien ja sanomalehtien): Kiinasta on tullut iso asia, joka ei enää olekaan vain se myyttinen, muinainen (kommunistinen) valtakunta, jossa syntyy joka viiden maapallon asukas (niin meidänkin perheessämme). Kiinasta uutisoidaan, sitä tuod...

Adoptio on pop

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin , kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä. Huoh. On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä. Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

Miksi Xing Tähtinen ei puhu kiinaa?

Xing ei puhu kiinaa, koska hän on suomalainen tyttö. Hänet on adoptoitu ja vaikka hän on syntynyt Kiinassa ja hänen vanhempansa ovat säilyttäneet hänen nimessään kiinalaisenkin nimen, niin on aivan luonnollista, ettei hän osaa kiinaa. Xing Tähtinen on kylläkin kuvitteellinen henkilö, Pikku Xing -kirjan päähenkilö. Kirja on erinomainen ja näin Kiinasta adoptoidun lapsen isänä voin sanoa, ettei kirja tai sen tarina ole kovinkaan kaukana monesta todellisesta tarinasta. No, kirjoittaja Leena Virtanen on Kiinasta adoptoidun tytön äiti, joten ei mikään ihme, että kokemuksissamme on yhteistä. Minä olen jo kerran kirjoittanut siitä kirjasta ja kiinan puhumisesta ja identiteetistä, sillä kirjan ilmestymisen jälkeen, joskus syksyllä 2004 Umayya Abu-Hanna kirjoitti Hesariin arvostelun, jossa paistoivat läpi tietynlaiset asenteet ja kyvyvttömyys ymmärtää, mistä adoptiossa on kyse. Lainailen siis tässä vapaasti aiemmin kirjoittamaani meiliä, johon Abu-Hanna ei koskaan vastannut enkä siis edes ...

Miesnäkökulma adoptioon?

Jostain syystä minulta ei tavallisesti kysytä miesnäkökulmaa yhtään mihinkään, mutta aina silloin tällöin päädyn sellaista esittämään - tavallisesti adoptiosta. Adoptio on ns. mielenkiintoinen aihe, koska se on aivan tavallinen asia saada perheeseen lapsi, mutta kun adoptio kuitenkin on perinteisestä ja yleisestä poikkeava ilmiö*, niin se herättää kaikenlaisia ajatuksia. Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään ja saavat tilaisuuden miettiä kaikenlaisia perusasioita, jotka usein voidaan ohittaa kokonaan. Miksi haluamme lapsia? Millaisia lapsia haluamme? Olemmeko me tarpeeksi hyviä vanhemmiksi? jne. jne. Kansainvälinen adoptio on yleistynyt Suomessakin, mutta toki se on täälläkin paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jos Suomeen on tullut 2500 lasta ulkomailta ja Ruotsiin 40 000, niin eihän tilanteita voi edes verrata toisiinsa. Intternetti on tietty antanut loistavan välineen myös adoptioihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle. Tässäkin toimii netin nykyinen hyvä tavoit...