Tekstit

Näytetään tunnisteella musiikki merkityt tekstit.

Lapset Meksikon pikajunassa?

Kuva
Jep. Olin sitten eilen taas yhdessä lasten alakoulun kevätjuhlassa ja siellä esitettiin versio Repe Helismaan Meksikon pikajunasta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Itse asiassa poika sanoi, että se "esitetään aina, joulu- ja kevätjuhlissa". Olen nähnyt sen toisenkin koulun juhlissa ja siellä tulin sanoneeksi (musiikkiluokan) opettajille yhden asian, että laulussa on enemmän kuin kuusi säkeistöä. Kappale ei siis lopu sanoihin "huhheijaa tehdään niin kuin rosvot määräilee", mutta kun se aikoinaan oli liian pitkä biisi savikiekon yhdelle puolelle, niin se julkaistiin yhden "singlen" kahdella puolella, tavallaan siis kahdessa osassa ja laiskat radiotoimittajat ovat usein soittaneet vain sen yhden puolen... Toiseksi sehän ei ole mikään lastenlaulu, vaan Helismaan sanoittama "iskelmä" tai "kupletti" - käännösbiisi, jonka alkuperäistä en nyt löydä mistään. Miksi ihmeessä siitä on tullut lastenlaulu? Sehän on "hauska": Kaksi ro...

Tontut tirkistelevät ylöspäin

Hyvät aikuiset, jotka leikitte firman pikkujouluissa ja opetatte lapsillenne joulun perinteisiä asioita: Muistattehan muistuttaa jälleen kerran, että Tonttujen jouluyö -laulussa mainittu "silta" tarkoittaa lattiaa. Siellä ne tontut asuvat lattian alla (silta toki tarkoittaa muutakin, sen alla voi olla synkkä virta ja voihan sellaisen sillan alla joku asuakin, mutta ne eivät ole tonttuja) ja kun ne sieltä tirkistelevät, niin lattia ja sen raot ovat tietysti tonttujen yläpuolella. On siis paikallaan korjata myös leikin tirkistelyosuus kohdalleen. Kiitos. Hyvää joulua - taas kääntyy vuoden pyörä ympäri. Keväällä pääsemmekin tarkastelemaan laulua "Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin".

Huanoa tuatesijoittelua, Juanes?

Eilinen videonoutaja toi R-kioskilta viime vuonna valmistuneen elokuvan Border town (Unohdetut! Ei, huutomerkki ei kuulu suomenkieliseen nimeen, joka ei itse asiassa ole niin huonokaan "käännös".). Itse elokuva on OK, vaikka trillerimäiset juonenkäänteet on nähty aika monta sataa kertaa. Leffa ei kuitenkaan ole mikään kevyt iltapala, sillä vaikka se ei varsinaisesti "perustu tositapahtumiin" (vaan on "inspired by true events"), niin leffan ydinjuttuna olevat murhat ovat totta. Meksikolaisen halvan työvoiman hyödyntämisestä Yhdysvaltojen markkinoita varten ja NAFTA-sopimuksen avulla en sano mitään, kun en ole tehnyt asiasta nettihakuja. Alkuteksteissä lisäksi välähti, että nämä riistofirmat eli maquiladorat eivät ole tehneet mitään turvatakseen työntekijöidensä turvallisuuden, mutta minulla on vähän erilainen näkemys siitä, mikä se ongelma on ja miten se pitäisi ratkaista. No, mitä se Juanes tähän kuuluu. Herra on mainittu jopa alkuteksteissä ja kyl...

Hard * * rock * * suvivirsi

Kevätjuhlakoordinaatio on mennyt hyvin sikäli, että nuorimman tarhakevätjuhla oli eilen illalla, vanhimman koulussa tänä iltana ja keskimmäisen koulussa huomenna. Työkaverille jo sanoinkin, että tämä kevätsesonki on sikäli helpompi, ettei ole (kai?) olemassa pikkukevätjuhlia. Helpoksi näitä juhlia ei kuitenkaan tee tämä nykyinen populaarikulttuurin vaihe, jota elämme, halusimme tai emme. Tiedättehän sen viimevuotisen euroviisvuoittajan? (2-100 vuotta sitten tuolla kysymyksellä olisi ollut ihan erilainen merkitys.) Eilen tarhan takapihalla, ensimmäisen kesäillan alettua, rastin henkilökunta jakoi mehujäät ja sitten eskarilaiset esittivät ohjelmaa. Kyllä. Poikien bändi "soitti" koskettimia, lelukitaraa, mandoliinia, sekalaista lyömäsoitinkokoelmaa ja solistilla oli mielenkiintoinen teipattu mikkiständi, jossa oli monitori ja main speaker samassa jalustalaatikossa. Solistin "ohjaavan valonsa menettäneet lampaat" olivat hieman vielä enemmän hukassa kuin tavallisessa...

Tohtori HyväOlo

Keittiön lattialla pikkuauto ja sumffatirallallei Isä tuli makuuhuoneesta ja sumffatirallallei no, astui pikkuauton päälle... Ei siis se Feelgood, jota YO-talollakin käytiin vuodesta toiseen katsomassa ja josta jäsenet ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen. Nyt on mainostuksen kohteena maan mainoin orkesteri Tohtori Orff ja herra Dalcroze . Tämä on siis lastenorkesteri. Lastenorkesteri, jolla on makua ja taitoa. (Heidän nettisivustossaankin on melkoista itsesuitsutusta, mutta se ei ole katteetonta siis.) Näimme heidät ensimmäistä kertaa "sattumalta" Kiina-adoptiotapaamisessa reilut kolme vuotta sinne (terveisiä vain Kuopioon!) ja nyckel-pulkka*, Anna O'Virtanen ja maailman pisin rumpusoolo vetivät heti puoleensa. Laulut ovat hauskoja, mutta myös surullisiakin, sanoitukset ovat erinomaisia ja eri musiikkilajien, instrumenttien ja pahvilaatikkosaundien hallinta on ilmiömäistä. Jos nyt jotain negatiivista miettii, niin hyvätkin biisit, jotka korvamatoina jääv...

Get up

Däng däng

MyG?

Kuva
Niinpä, mihin sukupolveen minä nyt sitten kuulun? Ei, tämä ei ole minulle mikään suuri kysymys, en tunne olevani väliinputoaja, sukupolvi Ö:n edustaja tms. ja oikeastaan koko idea tähän suureen blogikirjoitukseen tuli jo viime vuonna, kun puhelimen vaihdon yhteydessä jouduin etsimään uudet soittoäänet, niin eikös jostain netistä löytynyt ihan hauska versio The Whon My Generationista. Minulle siinä taas se rokin vitsi (ks. myöhemmät kirjoitukset) - ja oli jo kaksikymmentä vuotta sitten - että kuuskytluvulla jotkut brittimiehet todellakin lauloivat sukupolvien välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta jne.. Viime aikoina on jopa näkynyt keskustelua siitä, että miten sukupolvet määritellään ja kuka mihinkin kuuluu ja onko niitä olemassakaan. Ikä eli syntymäaika lienee joissain tapauksissa yksi tekijä, jonka avulla tällaista pikkupuhetta voidaan pitää yllä. Joillekin viiden vuoden ikäero voi jo merkitä paljon... Populaarikulttuurin alueella kun ollaan, niin musiikkimaku on yksi tekijä, ...

Should I Stay Or Should I Go?

Back in the garage with my bullshit detector Carbon-monoxide making sure it's effective Tämä siis olisi voinut olla otsikoitu myös "Stay Free" tai "I'm So Bored With the U.S.A.", sillä kyse on eilisestä keikasta Klubilla, jonka satuin huomaamaan Tamperelaisesta. Control näytti olevan taas keikalla ja vieraina vielä kaikenlaista väkeä. Pitkästä aikaa oli ehkä aika mennä katsomaan ja kannattihan se. Pojat, siis Controlin pojat, soittivat edelleenkin maukkaasti niitä samoja biisejä ja vierailijat olivat enimmäkseen onnistuneita. (Ehkä voidaan kysyä, voiko This is Radio Clash edes toimia tuolla tavalla lavalla - vika ei ehkä ollut Njassassa.) Hauskoja olivat myös naisartistit: Kanan Pitäiskö mennä vai jäädä* ja Laura Sippolan (katsoin nimen netistä) Oon kyllästynyt Amerikkaan (mut minkäs teet) olivat hienoja ja täydensivät Kuiden voimakasta ja Pasin kaunista laulua. Kaikista huvittavin on tietysti Garageland, kun reippaasti yli nelikymppiset (Varonenlaul...