Kaalikääryleitä ennen keskiyötä

Asioilla on usein se vaikea puolensa, niin eilenkin. Olin nimittäin ostanut jo viime lauantaina kaalin (ja ohrasuurimoita). Se oli tullut mieleeni talouteen tulleista nyhtökaurapaketeista. Ensimmäinen oli jo käytetty pasteijoiden kakkosversioon ja tortilloihin, mutta siitä toisestahan voisi tehdä siis kaalikääryleitä - "Eihän niiden tekeminen nyt niin kauan kestä."

Asiat kehittyvät ja aika kuluu eli viisi päivää kaalin hankkimisen jälkeen hain käyttööni isomman kattilan ja laitoin kaalin ja ohrat kiehumaan. Samalla reissulla olin käynyt tapaamassa koiria, ostamassa tarvikkeita tämäniltaiseen kikpapupateeseen ja tankkaamassa. Ohjeistin vahtimaan kattiloiden kiehumista, kääntämään kaalia välillä ja menin hoitamaan jouluostoksia.

Palattuani marketista olinkin valmis aloittamaan eli sain kaalista irti päällimmäisiä lehtiä, mutta totesin, että laitan sen vielä kiehumaan lisää. Samoin ohrasuurimot kaipasivat lisäkypsennystä. Sohva kutsui, mutta sitten pääsin palaamaan kaalin ääreen, irroitin loput lehdet ja silppusin sisuksen ja ensimmäisenä irroittamani päällilehden, joka oli repaleinen ja ylikypsän rajalla.

Sitten vaan (tyhjentyneeseen) isoon kattilaan öljyä, "paljon" mustapippuria ja muita mausteita ja se kaalisilppu vähän kypsenemään. Samalla pienensi nyhtökauran (tämä oli inkivääri-limetti -maustettua, kaikki käy) aika pieneksi ja laitoin sekaan. Sitten ohrat ja ne menivät lopulta kaikki. Nestettä kannattaa lisätä niin, ettei täyte ole aivan kuivaa vaan jopa "täytemäisesti muotoutuvaa".

Sitten alkoivat ne vaikeudet. Nimittäin olin siinä jo vähän maistellut kypsentynyttä kaalia ja kyseinen luomukaali oli erittäin hyvää. Lisäksi sen lehtien kannat olivat niin paksuja, että niitä oli pakko leikata pois. Mutta en voinut syödä niitä irtileikattuja kantoja, sillä aloin jo muutaman jälkeen olla niin täynnä, ettei sinne lopulta olisi mitään kääryleitä mahtunut. Selvisin kuitenkin vaikeudesta ja loput kannat menivät biojätteeseen.

Tein vuoan täyteen ja sain ne uuniin n. klo 22. Yritin saada kääryleet paistumaan korkealla lämmöllä nopeasti, mutta oikeasti kaali ei kunnolla kypsynyt, mikä ei kaalin maukkuuden huomioon ottaen ollut huono, mutta olisihan se "mehevämpää", jos kaali olisi todella kypsynyt. Pari kertaa valelin kääryleitä vedellä, puoli desiä kerrallaan.

Kääryleitä tuli lopulta 15, kolme erilliseen vuokaan, jonka pitäminen erikseen uunissa ei ole energiataloudellisesti paras idea, mutta tulipahan paistettua. Niistä tuli myös otettua suupalana yksi (pieni) kääryle keskiyön jälkeen, mutta muuten siis valmistus ja kahden kääryleen syöminen onnistui työpäivän jälkeen "illan" aikana.

Sitten ison kattilan pystyikin pesemään, että sai laitettua kikit likoamaan.

Kaalikääryleet nyhtökaurasta

15 kpl

yksi isohko kaali
iso kattila, vettä ja 1 rkl suolaa

1 dl ohraryynejä, pienempi kattila (turpoavat), vettä ja 1 tl suolaa

öljyä
mustapippuria, juustokuminaa, sarviapilan siemeniä, hajupihkaa, mustasuolaa
1 pkt nyhtökauraa

öljytty uunipelti

paistetaan 150° 1 h

Mitä tekisin toisin?

Jos suunnittelisin tämän paremmin eilisten kokemusten perusteella, niin ensinnäkin tietenkin suhtautuisin realistisesti siihen, että kun kaalin keittämiseen menee tunti ja että niiden kääryleiden kannattaisi olla pidempään uunissa, niin meneehän niiden tekemiseen aikaa. Ehkä lauantai tai sunnuntai ovat parempia päiviä kääryleiden tekemiseen.

Tykkään ohrasta, mutta sitä oli liikaa ja vastaavasti nyhtistä saisi olla enemmän, joten yllä on korjatut määrät, keitin ohraa 2 dl ja käytin nyhtistä vain 100 g. Eikä kaikkea ohran keitinvettä ei kannata kaataa viemäriin, sillä täyteseos voi vaatia lisänestettä. Niin ja kai sillä voisi valellakin paistuvia kääryleitä.

Kääryleet todellakin saisivat olla pidempään uunissa. Luultavasti yli tunnin. Pitää varmaan katsoa jostain keittokirjasta, mutta luulen, että 150° on sopiva lämpö. Toisaalta kaipaan sitä kaalin mustumista paikoittain, mutta ehkä sitten voi lisätä lämpöä lopuksi, jos tummumista ei tapahdu.

Ainiin ja kaalin keitinveteen kannattaa laittaa aika reilusti suolaa. Se ei siitä kaaliin kauheasti tartu, mutta kaali kuitenkin kaipaa suolaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista