Tekstit

Näytetään tunnisteella kansanperinne merkityt tekstit.

Kuka taitaa tulinuijan?

Adoptioisien saunaillan nuotion hiipuessa tuli mieleen yksi juttu, jonka olen kuullut joskus isältänikin, mutta en valitettavasti kirjoittanut muistiin tai kokeillut. Onneksi se on kuvattu Seitsemän veljeksen alkupuolella: Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan. Eikös tuo ole juuri sellainen juttu, jota pitäisi kokeilla? Hieman huolestuttavalta kuulostaa se, että siihen päälle on heitetty toinen kivi eli jos siinä syntyy pientä höyrystymisilmiötä - tuskin sentään vesikaasua? - niin ettei vaan se kivi siitä lennä johonkin väärään suuntaan? Hämärästi muistan isäni sanoneen, että viskoosin (kiven päällä pysyvän) nesteen päällä olevaa hehkuvaa puuhiiltä olisi saatettu löydä puunuijalla (sellaisen pitkävartisen saa tehtyä tietty vaikka sopivasta ku...

Miksi lapsemme eivät virvo?

(Nyt ehtii vielä tämän ennen kuin huomenna varmaan ovikello soi...) Olemme sanoneet lapsillemme, ettemme tue virpomista kuten emme tue pääsiäistäkään sen uskonnollisilta osiltaan. (Vaimo oli tosin taas eilen päätynyt kertomaan lapsille, miksi pääsiäinen on kristityille merkittävä juhla...) Lasten mielestä on tietysti hauskaa ja houkuttelevaa, jos saisi pukeutua hassusti ja mennä naapureiden ovikelloja soittamaan ja karkkia pyytämään. Ei ole mikään ihme, että lastentarhanopettajat saivat tuon itäsuomalaisen perinteen länsisuomalaisilla höysteillä mukautetun version parikymmentä vuotta sitten niin hyvin leviämään koko maahan. Tiedän jopa yhden adoptioisän, joka ainakin aiemmin ja useampana vuotena peräkkäin pukeutui huiviin ja hameeseen ja sai ihan kohtuullisestikin karkkeja lastensa kanssa kulkiessaan. Sama ideahan on myynyt hyvin läpi Pohjois-Amerikassa syksyisen pyhäinpäivän modernissa perinteessä ja jos meno tällaisena jatkuu, niin kyllä pian Suomessakin kysellään karkkia tai ...

Anna Kuu lunta

Kuva
"Millainen sää on kolmantena päivänä uuden kuun jälkeen, sellaista säätä on kaksi viikkoa." Tuon, selvästikin aidon(oloisen) kansanperinteen mukaisen sääennusteen opin äidiltäni, oikeasti. Äitini syntyi maalaistaloon, keskelle metsää ja hän kertoi toisinaan joitakin asioita omasta äidistään, joka kuoli jo äitini ollessa parikymppinen. Tämä isoäitini oli siis syntynyt 1800-luvun lopulla ja oli ehkä omalta äidiltään oppinut perinteisiä taitoja, joista siihen aikaan oli hyötyä. Voisihan se nykyäänkin olla kätevää tietää kellonaika tähtien asennosta, mutta pilvien lisäksi ongelmana on usein tämä kaupunkien kokonaisvalaistus. Mutta siihen kuuhun ja lumeen: Nyt, kun kaikki sukset ovat valmiina, ei tarvittaisi kuin lunta. Sään tulisi siis muuttua talviseksi. Mutta milloin? Ensi pe/la (5.-6.1.2007) voisi olla otollinen kohta. Miten niin? Jos katsotaan Ilmatieteen laitoksen tämänhetkistä ennustetta, niin se ennustaa samanlaista kivaa vaihtelevaa... miinus seitsemästä plus kol...

Miksi uutena vuotena ammutaan raketteja?

Kauan, kauan sitten maan päällä kulki kauhistuttava hirviö nimeltään Nian. Se teki pahojaan ihmisille kaikkialla. Lopulta Taivaallinen Jumala huomasi ihmisten hädän ja telkesi hirviön kaukaisille vuorille. Jumala lupasi sille vapauden vain lyhyeksi ajaksi kerran vuodessa. Kun vuosi oli kulunut, Nian pääsi vapaaksi vankeudestaan. Ihmiset huolestuivat ja kokoontuivat pohtimaan, miten he voisivat pelastua hirviön tuhoteoilta. Joku tiesi sanoa, että Nian pelkäisi kovia ääniä, tulta ja punaista väriä. Niinpä ihmiset ripustivat talojensa ulkopuolelle punaiselle pohjalle kirjoitettuja lauseita, ampuivat raketteja ja soittivat kovaäänisiä kongeja ja rumpuja. Niania alkoi pelottaa. Koitti yö ja jokaisesta talosta näkyi lyhtyjen loiste. Nian oli kauhuissaan. Se pakeni vuorille, eikä enää ikinä tullut sieltä kiusaamaan ihmisiä. Siitä lähtien ovat ihmiset juhlineet uuden vuoden alkua ampumalla raketteja.