Tekstit

Itse valtiaat

En tiedä miten monta elossa olevaa presidenttiä näin pieneen maahan mahtuu, mutta nythän meillä on jo rouva tasavallan presidentti, kaksi edellistä presidenttiä, työväen presidentti ja Euroopan presidentti. Suomalaisena miehenä tämä on vähän kuin itseään nimittelisi, mutta aivan itsehän ne sen tekevätkin!

Lumen ääni

Muistinpa aamulla kaivaa puhelimen taskustani ja äänittää lumen äänen, sillä nyt jo pakkanen on lauhtunut ja kohta on kesä...

Patalaput silikonista?

Työpaikkani kahvipöytä on varsinainen ideamylly. Eilen siellä puhuttiin aika abstrakteista ilmiöistä, kuten voiko reittä pitkin edetä, vaikka se olisi karvainen, mutta ei siitä ole kovinkaan kauan, kun jutunaihe oli varsin käytännöllinen eli patalaput. Olin jo sitä ennen itsekin keittiöhenkilönä miettinyt, että onko tuohon patalappuongelmaan mitään ratkaisua: patalaput menevät käytössä aika nopeasti aika rumiksi; peseminenkään ei palauta lappuja entisenlaisiksi, vaan vain kutistaa niitä alkuperäisestä; laput ovat liian ohuita tai liian paksuja, liian isoja ja liian pieniä - ja kovin usein hukassa. Hieman haikeillen olen katsellut toisten ruuanlaittajien silikonikintaita, mutta kun meillä ei ole edes varsinaista edustusgrilliä, niin en sitten ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Silikoni on oikeassa paikassa aika ihanteellinen materiaali, sileä, kimmoisa ja likaantumaton, mutta oikeastaan olen paljon enemmän lappumies, kuin kinnasmies, joten on varmaan hyväkin, etten ole hankkinut turhia ...

Olen vain aneeminen kasvissyöjä

Taas kerran sai lehdestä lukea suuria totuuksia. Tällä kertaa Hesari ja valitettavasti Tiede & Luonto -sivun ansiokas Alkuaineet-sarjan rautaosa väittää Marko Hamilon artikkelissa Vähän meistä on rautaa seuraavalla tavalla: Punaisen lihan sisältämä rauta imeytyy hyvin. Kasvissyöjät tarvitsevat lisärautaa. Uskokaa pois. Sen vuoksi minäkin olen aivan aneeminen, koska en nauti lisärautaa. Vai oliko asia niin päin, että ennen kasvissyöntiäni olin toisinaan aneeminen, mutta viimeisten 20 vuoden aikana hemoglobiinini on ollut hyvä tai erittäin hyvä? Perin merkillistä, eikö? Hamilo myös jatkaa juttua toisen pienen kappaleen verran hauskalla vertauksella, johon sisältyy vahva väite: Pinaatin runsaahkosta rautapitoisuudesta ei ole hyötyä, koska se on muodossa, jota elimistö ei pysty hyödyntämään. Samaa on väitetty suurin piirtein kaikista muistakin kasviperäisistä ruoka-aineista ja lähes kaikkien ravintoaineiden kohdalla. Kyllä sen täytyy olla totta. Edelleenkin sitä vaan jotenki...

Miksi viemme lapsemme tarhaan?

Tämä on tietysti suuri yhteiskunnallinen kysymys, mutta ei nyt puhuta siitä, vaan saivarrellaan taas kielestä: En tiedä, missä vaiheessa päivähoitolaitoksia on alettu kutsua päivä kodeiksi , mutta nykyään se on aika johdonmukaista. Google-kamppailussa lastentarha-päiväkoti on 585 000 - 272 000 eli peliä ei ole kokonaan menetetty ja Lastentarhanopettajaliitto on tietysti (vielä ainakin!) Lastentarhanopettajaliitto. Narinani johtuu tietysti siitä, että päivähoitopaikka ei ole laisinkaan koti , vaan koti-sanan käyttäminen tässä tuo minulle orwellilaisia väristyksiä: se tuntuu hyvältä ja kauniilta, joten käytetään sitä. Meillä adoptiovanhemmilla voi olla tästä vielä lisämielipiteitä sen vuoksi, että lapsemme ovat usein jossain vaiheessa asuneet laitoksessa ja sen paikan nimi on aivan oikein lastenkoti, sillä lapsilla ei ole silloin mitään muuta asuinpaikkaa tai jokapäiväistä yhteisöä, johon he kuuluisivat. Lastenkoti on ollut meidänkin lapsiemme tilapäinen koti. Tarha on hyvä sana,...

Sosialidemokratian aika on ohi

Kuten kohta tuntuu joka tuutissa, vaalit ovat ovella. Jotenkin nyt on näkynyt aikaisempia kertoja enemmän ja "avoimempia" juttuja puolueiden markkinointitaktiikoista ja siitä, miten ne tekevät itseään esille vain kerran neljässä vuodessa... No, puolueet kuitenkin pysyvät samoina ja siitä pääsemmekin päivän aiheeseen: Työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue syntyivät tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja tarpeeseen yli sata vuotta sitten. Se tilanne ja tarve ovat olleet ohi jo jonkin aikaa. Työväenliike saavutti, mitä se voi saavuttaa, mutta silti kyseessä on yksi kolmesta suurimmasta puolueesta. Tämä on ymmärrettävää - ja surullista. Viimeisten galluppien mukaan neljännes satunnaisesti valituista ihmisistä vastaa, että äänestäisi demaria. Ihmiset haluavat turvallisuutta ja jatkuvuutta, mutta valitettavasti nykyinen "turvallisuus" ja "jatkuvuus" eivät enää auta. Minun isoisäni oli demari silloin sata vuotta sitten. Sittemmin tuo pasifisti p...

Kolmas toista alkaa kauniisti

Kuva
Nyt puhutaan taas säästä, sillä lumi siis tuli tänne Tampereellekin (silloin edellisenä paastopäivänä eli viikko ennustukseni jälkeen) ja nyt eilisiltainen räntäsade oli aamuksi muuttunut siniseksi taivaaksi, jossa täysikuu loisti. Minulla ei tietenkään lumitöiden jälkeisellä koirankävelytysreissulla ollut kamerajalustaa mukana, joten yhden sekunnin valotus oli hieman haasteellinen tehtävä, mutta toivon, että saatte kuvan - minä saan sen muististani pienelläkin kuvamuistutuksella. Särkänniemen webkamerat voivat antaa teille kauniimmankin kuvan , mutta toisaalta sieltä näkyy usein myös sitä harmaata ja mustaa... Talvi on hieno asia!

Hyvin pitää Neverwax (pat. pend.)

Kuva
Viime lauantaina laitoin pitkästä aikaa sukset jalkaan ja hyvinhän ne toimivat. Silloin vaan oli mukana myös lapset, joten siinä ei päässyt paljon itse nauttimaan. Lisäksi lauantaina Tampereen Kaupissa oli aika paljon muitakin, joten varsinaisesti rentouttavaa se ei ollut - kivaa toki ja posket punoittivat. Lisäksi on kätevää, että tuo pienin on vielä sen verran pieni, että kun sukset on ristissä ja naama hangessa, niin pystyy vielä nostamaan haalarin selästä takaisin ladulle... Tänään sitten hyödynsin vapaapäivääni ja menin aivan yksin lenkille. Oikein vartin hiihdin metsään päin ja sitten latu kääntyikin sopivasti takaisin. Täytyy myöntää että Kuusisto Neverwaxit palvelevat minua vieläkin aika hyvin. Pitoa oli päivälllä niin paljon, että haarakäyntiä ei tarvinnut käyttää ja luistoakin riittävästi. No, sitten oli aika viedä esikoinen ratsastustunnille, joten otin kaksi pienempää mukaan ja sukset. Jatkettiin Niihaman majalle, kuten jo viikko sitten, mutta ajattelin, että voisimme m...

Kolmisin vielä kauheampi

Aika aloittaa lauantainarina. Tällä kertaa aiheena on arkipäivän ilmiö. Viiden pisteen vihje: Minäkin teen sitä toisinaan, töihin mennessä ja töistä tullessa. Kolmen pisteen vihje: Teen sitä nykyään tavallisesti autossa. Yhden pisteen vihje: Aina ei jaksa vaihtaa kanavaa. Kyllä. Radiohan se, tuo hienon hieno vehje. Olenhan jo nelikymppinen, joten normaalisti lapsia aamuisin kyyditessäni minulle kelpaa Radio Suomi , tai siis Tampereen Radio . Sieltä tulee Seegersiä, ELOa ja Abbaa (itse asiassa tosi vähän ELOa) sekä paikallisuutisia, joita on hyvä välillä kuulla. Henkilökohtaisia ongelmia minulle aiheuttaa lähinnä YleX, jolle vaihdan tavallisesti siirtyessäni paikkakunnalta toiselle, kun aika monessa paikassa YLETAMPERE, YLEHAME tai YLEJKL tms. jne. alkavat taistella keskenään, mitä Suomi-iskelmää juuri nyt soitettaisiin, enkä jaksa sitä RDS-painikettakaan painella. YleX kuuluu ja pysyy päällä, eikä ole sitten taas esimerkiksi musiikkilinjaltaan yhtä puuduttava kuin joku Nova. Mutt...

Glögiä ei kannata hehkuttaa

Kuva
Niin, glögikausihan on kai jollain tapaa ohi, mutta hyvää se on silti. Viikko sitten olimme perhetutuilla ja meille vilautettiin tyhjää Valion sokerittoman glögin tölkkiä. No, onhan sokeriton glögi vähän karu idea, mutta tölkin tuoteinformaatio oli vielä karumpaa: Sokeriton glögi on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla, ja se tulee kuumentaa n. 70-asteiseksi, "ÄLÄ KEITÄ". Siinähän on vain kaksi asiaa pielessä: Ensinnäkin mitään elintarviketta ei tulisi "makeuttaa" aspartaamilla. Sen käyttöturvallisuus on kyseenalaista, se aiheuttaa joillekin omituisia allergisia reaktioita ja monet meistä kokevat sen maun pa-hak-si. Toiseksi, koska aspartaami hajoaa kuumassa välittömästi vielä haitallisemmiksi yhdisteiksi (formaldehydi jne.), sitä ei pitäisi laittaa elintarvikkeisiin, joita kuumennetaan. Elintarviketurvallisuusvirastokin mainitsee aspartaamin hajoamistuotteiden kohdalla vain ne, mitä aspartaamista syntyy elimistössä ja "ei kestä kuumentamista...

Lempipaikkani Ateenassa

Kuva
Kesällä 1987 (hohhoijjaa...) olin IAESTE-"harjoittelijana" Ateenassa seitsemän viikkoa. Heti tuloni jälkeen alkoi paha helle - oikeasti, kreikkalaistenkin mielestä ja ruumishuoneet täyttyivät ja kadun tyhjenivät ja eräänä aamuna 30 astetta tuntui viileältä. Nojoo, kuljeskelin kaupungissa aika paljon ja lempipaikkani oli Akropolilla, mutta ei siellä päällä (minne pitää maksaa ja missä oli (on aina) kauhean kuuma), vaan sen itäreunalla , missä oli polun päätepiste. Siellä istuskelin useamman kerran, katselin Likavittos-kukkulaa, keltaista savua helteisen kaupungin päällä, kirjoittelin kirjeitä ja hengittelin sirkkojen sirinän kyllästämää, männyntuoksuista kreikkalaisilmaa. Kerran otin jopa kuvan itsestäni, laitoin kameran sen laatikon(?) päälle, missä tavallisesti istuskelin, tähtäsin tarkasti Likavittos-kukkulaan ja onnistuin kymmenessä sekunnissa menemään kivikaiteen päälle rentoon makuuasentoon katselemaan pilviä. Yhdeksän vuotta myöhemmin, kun olin käymässä Ateena...

Tohtori HyväOlo

Keittiön lattialla pikkuauto ja sumffatirallallei Isä tuli makuuhuoneesta ja sumffatirallallei no, astui pikkuauton päälle... Ei siis se Feelgood, jota YO-talollakin käytiin vuodesta toiseen katsomassa ja josta jäsenet ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen. Nyt on mainostuksen kohteena maan mainoin orkesteri Tohtori Orff ja herra Dalcroze . Tämä on siis lastenorkesteri. Lastenorkesteri, jolla on makua ja taitoa. (Heidän nettisivustossaankin on melkoista itsesuitsutusta, mutta se ei ole katteetonta siis.) Näimme heidät ensimmäistä kertaa "sattumalta" Kiina-adoptiotapaamisessa reilut kolme vuotta sinne (terveisiä vain Kuopioon!) ja nyckel-pulkka*, Anna O'Virtanen ja maailman pisin rumpusoolo vetivät heti puoleensa. Laulut ovat hauskoja, mutta myös surullisiakin, sanoitukset ovat erinomaisia ja eri musiikkilajien, instrumenttien ja pahvilaatikkosaundien hallinta on ilmiömäistä. Jos nyt jotain negatiivista miettii, niin hyvätkin biisit, jotka korvamatoina jääv...

Ihmiskunnan suuret keksinnöt: Koirankakkapussi

eli Mitä kaikkea ihminen pystyykään tekemään Tänään, myöhäisen ja täyttävän fonduejämäleipäaamiaisen jälkeen lähdin lasten ja koiran kanssa viimeöiselle tulitaistelukentälle tarkoituksena siivota juhlimisen jälkiä. Mukana oli kottikärryt (puisille rakettikepeille), eilinen rakettipussi (metallijätteelle) ja jätesäkki (kaikelle muulle). Kun pääsimme kadulle, tuli naapuri vastaan pari rakettia kädessä ja sanoi, että peräkenttä on jo siivottu aamuyhdeksältä! No, mikä sen hienompaa, mutta jatkoimme matkaa ja löysimme tietysti matkalta joitakin roskia ja kentältä design-laukaisualustani (tosin ilman laukaisuputkea), joten meillä oli jo jotain kottikärryssä, kun suuntasimme suoraan metsään - sinne suuntaanhan suurin osa Raketeista oli lentänyt. Metsässä ei ollut pahemmin raketteja, sen sijaan muita roskia, mehupurkkeja (viim.myyntip. 28.10.2005 jne.) ja jyrrrkkä kallio. Lapset menivät ketterästi ja minäkin sain säkit ja kottarit kallion laelle, missä on hiekkasiilojen täyttöpaikka ja j...

Anna Kuu lunta

Kuva
"Millainen sää on kolmantena päivänä uuden kuun jälkeen, sellaista säätä on kaksi viikkoa." Tuon, selvästikin aidon(oloisen) kansanperinteen mukaisen sääennusteen opin äidiltäni, oikeasti. Äitini syntyi maalaistaloon, keskelle metsää ja hän kertoi toisinaan joitakin asioita omasta äidistään, joka kuoli jo äitini ollessa parikymppinen. Tämä isoäitini oli siis syntynyt 1800-luvun lopulla ja oli ehkä omalta äidiltään oppinut perinteisiä taitoja, joista siihen aikaan oli hyötyä. Voisihan se nykyäänkin olla kätevää tietää kellonaika tähtien asennosta, mutta pilvien lisäksi ongelmana on usein tämä kaupunkien kokonaisvalaistus. Mutta siihen kuuhun ja lumeen: Nyt, kun kaikki sukset ovat valmiina, ei tarvittaisi kuin lunta. Sään tulisi siis muuttua talviseksi. Mutta milloin? Ensi pe/la (5.-6.1.2007) voisi olla otollinen kohta. Miten niin? Jos katsotaan Ilmatieteen laitoksen tämänhetkistä ennustetta, niin se ennustaa samanlaista kivaa vaihtelevaa... miinus seitsemästä plus kol...

Vuosi 2006

Tästä koko vuoden kattavasta mediakatsauksesta pääsen helpolla, kun kuvailen yhden puoliminuuttisen kokemukseni ja ajatukseni viime perjantailta. Olin K-marketissa (mikä Katti-Matti nykyään lieneekään...) ja kun molemmilla kassoilla oli pari ihmistä, niin ehdin siirtää katseeni iltapäivälehtien lööppeihin. Jompi kumpi, Iltalehti tai Ilta-Sanomat oli laittanut kuvaksi jonkun naisen ja isoin otsikko kertoi, kuka se oli: "Merja(?) Vanhanen miettii, mistä löytäisi miehen" (tms.) Juuri, kun mieleen on noussut "no, netistä tai ikeasta", niin Seuran tms. kannessa lukikin: "Nettideittalussa on omat riskinsä" (tms.) ja saman naisen kuva. Kirsikaksi kakun päälle siihen puoleen minuuttiin mahtui sitten rintaliivipukuinen, selällään makaava nainen ja teksti: "Susanna Sievinen: Olen iloinen uusista rinnoistani" ja kukapa ei olisi! Hyvää iloisten uutisten vuotta 2007 kaikille!

Jooga on naisten juttu

Aamulehden Valo -liitteen (joo, perjantaisin, tv-ohjelmat, trendikkäitä pikkujuttuja ja puuttumisia ajankohtaisiin, tärkeisiin aiheisiin - tuntuuko tutulta?) edellisen numeron etusivulla (niillä on hieno näköislehti verkossa, mutta se taitaa olla vain viimeisin numero) oli tatuoitu mies jalat ristissä ja käsien varassa tms. eli selvästi joogaajaksi tunnistettava ikoni. Tatuoitu mies oli David Sye , joka on kehittänyt oman Yogabeats -juttunsa ja oli sen vuoksi Tampereella ja lehden kannessa. Valon pääkirjoitus, jota en siis enää löydä, käsitteli sitä, että esimerkiksi tuon David Syen kokoon haalimassa porukassa oli vain ehkä yksi mies neljänkymmenen naisen joukossa. Miksi näin? Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi naiset tekevät kaikkia järkeviä asioita suhteessa paljon enemmän kuin miehet? Tai: Miksi järkevissä paikoissa, esimerkiksi yleisesti ottaen "vapaassa sivistystyössä" osallistujista 70 % on naisia? Tiedän nuo joogajutut varsin hyvin, sillä 90-luvulla opetin joogaa Rä...

Internet valvoo ihailijoitasi

Harvalukuiset lukijani ovat varmaan huomanneet, että ylenpalttiset vapaapäivät ovat tuoneet näille sivuille sivumittarin, Sitemeter. En tule varmaan koskaan saamaan siihen mitään tuhatlukuja, eikä se oikeastaan harrastukseni tarkoitus olekaan, mutta hauska tämä mittari on. Ensinnäkin voin löytää mittarin tilastoista tietoja, että minua on käynyt katsomassa esimerkiksi yksi singaporelainen ja yksi pohjanmaalainen lukija - tai no, ainakin yksi pohjanmaalainen ja yksi turkulainen. Hauskinta ovat kuitenkin ne hakusanat, joilla ihmiset (oikeat suomalaiset) ovat blogiini päätyneet: Tänään oli neutraali ja asiallinen yhdistelmä, "mistä tehdään Aamulehti". Huomatkaa erityisen asiallinen iso alkukirjain lehden nimessä. Ympäristövalistuneet ihmiset ovat usein myör korrekteja. Toinen ei-niin-huvittava hakusanayhdistelmä oli "Hitler kuoli", sillä sitä alkaa heti miettiä, että miksi minä olen joutunut hitlerkorttien pakkaan, mutta onhan sille syynsä. Huvittavin tähän as...

Koiran joulu

Kuva
Meidän perheemme on siis varsin vakiintunut viritys ja nyt tuo nelikuukautinen (eilen) pentu on se, jolle tapahtuu. Etukäteen vähän huolestutti se, että miten kuusen käy, mutta olimme muka kovin fiksuja, koska ulkona tehtyjen havaintojen mukaan koiramme syö lähinnä mäntyjä (ja ruusupensaita - auts), eikä koskaan kuusia. Totta. Aattona koiramme suhtautui alkuinnostuksen jälkeen kuuseen varsin rauhallisesti, eikä oikeastaan koskenut siihen yhtään. Kuusen alla oleva kangas on tietysti oiva makuupaikka, koska kuusi antaa mukavaa suojaa yläpuolelta, aivan kuten tv-kaappi. Pukin (suuri haukkumisen kohde) jälkeen koirakin sai "joululahjan", vegetaarisen "luun", jossa valkoisen kovan kuoren sisällä on jotain vaaleaa massaa. Ruokakippo on saanut enimmäkseen olla rauhassa tämän aarteen saapumisen jälkeen. Jouluaamuna olohuoneesta kuului melkoista maiskutusta ja luulin sen tulevan siitä luusta, mutta kyllä se oli joulukuusen alaoksat, jotka saivat syljen erittymään. N...

Adoptio on iso asia?

Kuva
Tähän mennessä tapahtunut: Adoptio on todettu isoksi asiaksi itse adoptoitavalle ja perheelle, johon adoptoitava saapuu ja jossa hän aloittaa "uuden elämän" (sama vanha se on, mutta elämään kuuluvat yllättävät käänteet). Jakso 714 [ruokahuone torstaina, joulukuun 21. päivän aamuna] Kirjoittajamme avaa Helsingin Sanomat ja etusivun peittää uutinen : "Kiina tiukentaa adoptiolasten luovuttamista ulkomaille". Mitä tämä nyt on? Ns. ulkomaiset kontaktit muuttavat luovutuskriteereitään kymmenen kertaa vuodessa, välillä "tiukempaan" ja välillä "löyhempään" suuntaan. Miksi tämä on nyt etusivun uutisen arvoinen asia? Tuskin siihen mitään yhtä (tai rationaalista) syytä on (elämässähän tapahtuu kaikenlaista, myös toimittajien ja sanomalehtien): Kiinasta on tullut iso asia, joka ei enää olekaan vain se myyttinen, muinainen (kommunistinen) valtakunta, jossa syntyy joka viiden maapallon asukas (niin meidänkin perheessämme). Kiinasta uutisoidaan, sitä tuod...

Joulutarina

Kuva
Tämä tarina ei oikeasti liity jouluun, eikä edes tule mieleen, kun katsoo ulos, mutta satuin Flickrissä näkemään kuvan, joka sopii hyvin kuvitukseksi tähän. Kuulin tämän ensin toiselta tarinan päähenkilöltä ja pidin sitä ensin hyvänä vitsinä, mutta sitten toinen päähenkilöistä kertoi sen lähes samalla tavalla, joten sen täytyi olla totta. Minä kerron sen, minkä muistan ja yritän olla värittämättä näitä huuruisia käänteitä: Kauan sitten, kun Suomessa oli vielä kylmä talvisin, kaverukset Muhannad ja Jim olivat myöhään joulukuisena lauantai-iltana töissä Jimin firmassa. He siivosivat ja pakkasivat ja siirtelivät ja tekivät muita pölyisiä ja hikisiä hommia, joten kun kello alkoi lähestyä puolta yötä ja hommat olla valmiita, ehdotti Muhannad: - Laitetaan sauna lämpiämään ja mennään saunaan ennen kuin lähdetään. Jiminkin mielestä se oli hyvä idea, vaikka he eivät kovin usein pienteollisuushallinsa saunaa käyttäneetkään, joten Muhannad järjesti saunan siistiksi, laittoi sen päälle ja ku...