Miksi viemme lapsemme tarhaan?

Tämä on tietysti suuri yhteiskunnallinen kysymys, mutta ei nyt puhuta siitä, vaan saivarrellaan taas kielestä: En tiedä, missä vaiheessa päivähoitolaitoksia on alettu kutsua päiväkodeiksi, mutta nykyään se on aika johdonmukaista.

Google-kamppailussa lastentarha-päiväkoti on 585 000 - 272 000 eli peliä ei ole kokonaan menetetty ja Lastentarhanopettajaliitto on tietysti (vielä ainakin!) Lastentarhanopettajaliitto.

Narinani johtuu tietysti siitä, että päivähoitopaikka ei ole laisinkaan koti, vaan koti-sanan käyttäminen tässä tuo minulle orwellilaisia väristyksiä: se tuntuu hyvältä ja kauniilta, joten käytetään sitä.

Meillä adoptiovanhemmilla voi olla tästä vielä lisämielipiteitä sen vuoksi, että lapsemme ovat usein jossain vaiheessa asuneet laitoksessa ja sen paikan nimi on aivan oikein lastenkoti, sillä lapsilla ei ole silloin mitään muuta asuinpaikkaa tai jokapäiväistä yhteisöä, johon he kuuluisivat. Lastenkoti on ollut meidänkin lapsiemme tilapäinen koti.

Tarha on hyvä sana, joten käytetään sitä. Olen ehkä jossain kuullut jonkun ohimenevän huomautuksen, että tarha liittyisi jotenkin eläinten hoitamiseen ja niinhän se liittyykin: koiratarha, eläintarha, lammastarha jne., mutta ei se tee lastentarhaa huonoksi sanaksi. Tarhassa lapset ovat hyvässä hoidossa!

(Olemme vieneet lapsemme tarhaan tietysti siksi, että olemme molemmat halunneet tehdä päivätöitä perheen kasvamisesta huolimatta. Kunnallinen päivähoito on hieno keksintö.)

Kommentit

Auri sanoi…
70-luvulla minun maaseudulla kasvaneet vanhempani veivät minut vuodeksi juuri "päiväkotiin" siksi, etteivät halunneet kuvitella vievänsä ainokaistaan säilöttäväksi virikkeettömään karsinaan. (Huom. hienovarainen ironia.)

Meillä lastenkodin on selitetty olevan niiden lasten ainoa asuinpaikka, kun taas päiväkoti on paikka, jossa ollaan vain päivät. Asia erikseen on sitten se, että meillä vanhemmilla menevät jatkuvasti sekaisin "päiväkoti" ja "lastentarha" ja helposti sanomme "lastenkoti"...
Antti sanoi…
Niinpä. Kun minusta tuli kouluikäinen, niin isoin siskoni, joka oli jos silloin lastentarhanopettaja, katsoi ilmeisesti, että tuon näsäviisaan pikkuipanan voisi hyvä olla joskus jossain ryhmässä, kun on ensimmäiset seitsemän vuotta ollut kotona äitinsä ja muiden hoitolasten kanssa. Niinpä sisko järjesti minut kahdeksi viikoksi tarhaan...

Siellä oli ihan kivaa, sain uusia kavereita ja rakkauskirjeitä jne.

Lastenkodit ja päiväkodit ovat meidänkin puheissamme menneet viime vuosina sekaisin ja se on ikävää, sillä emme enää haluaisi viedä lapsiamme lastenkotiin... :-)
Anonyymi sanoi…
toissapäivänä kun hain lastani tarhasta, pihalla oleva täti kysäisi "milläs osastolla sinun lapsesi onkaan".

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista