Jooga on naisten juttu
Aamulehden Valo-liitteen (joo, perjantaisin, tv-ohjelmat, trendikkäitä pikkujuttuja ja puuttumisia ajankohtaisiin, tärkeisiin aiheisiin - tuntuuko tutulta?) edellisen numeron etusivulla (niillä on hieno näköislehti verkossa, mutta se taitaa olla vain viimeisin numero) oli tatuoitu mies jalat ristissä ja käsien varassa tms. eli selvästi joogaajaksi tunnistettava ikoni.
Tatuoitu mies oli David Sye, joka on kehittänyt oman Yogabeats-juttunsa ja oli sen vuoksi Tampereella ja lehden kannessa. Valon pääkirjoitus, jota en siis enää löydä, käsitteli sitä, että esimerkiksi tuon David Syen kokoon haalimassa porukassa oli vain ehkä yksi mies neljänkymmenen naisen joukossa. Miksi näin?
Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi naiset tekevät kaikkia järkeviä asioita suhteessa paljon enemmän kuin miehet? Tai: Miksi järkevissä paikoissa, esimerkiksi yleisesti ottaen "vapaassa sivistystyössä" osallistujista 70 % on naisia?
Tiedän nuo joogajutut varsin hyvin, sillä 90-luvulla opetin joogaa Räisälän kansanopistossa useina vuosina satunnaisina jaksoina ja pidin asanatunteja Ikaalisten kansanopistossa kolmena talvena. Miehiä oli - todella vähän.
Itsekin mietin sitä ja tarjosin silloin 1996 paikkeilla itseäni muutamalle tamperelaiselle kuntosalille joogaohjaajaksi, noin yleisesti, mutta myös "voisi olla kysyntää tai tarvetta miesten omalle joogaryhmälle" -ajatuksella. Olin kerrankin edellä aikaani, sillä heitä ei silloin kiinnostanut jooga pätkääkään. Tampereen työväenopiston vararehtori ilmoitti, että "ensi syksy on jo valmis, mutta otan yhteyttä". Ei ottanut. :-)
Nythän "äijäjooga" on "Kova Juttu".
Entäs se jooga sitten? Niin, siitähän mulla vois olla enemmänkin sanottavaa, mutta sanotaan nyt vaikka tällä kertaa, että vaikka bailaaminen (e. tanssia) ja akrobatia voivatkin olla kivaa, niin niiden yhdistelmä ei välttämättä ole joogaa. Kyseinen David Sye sanoo opettavansa meditaatiota ja edistävänsä maailmanrauhaa, mikä voi kaikki olla ihan OK, joten en sano enempää.
Aika usein näissä erilaisissa joogajutuissa ja meditaatioissa on kyse samantapaisesta kuin että minä opettelisin soittamaan oboeta (hmm... sitäpä en ole koskaan kokeillutkaan...) ja harjoittelisin parin sinfonian oboeosuudet. Sen jälkeen opettelisin soittamaan yhtä aikaa uimaräpylöitä ja tonttulakkia ja alkaisin kutsua aikaansaannostani klassiseksi musiikiksi...
Tatuoitu mies oli David Sye, joka on kehittänyt oman Yogabeats-juttunsa ja oli sen vuoksi Tampereella ja lehden kannessa. Valon pääkirjoitus, jota en siis enää löydä, käsitteli sitä, että esimerkiksi tuon David Syen kokoon haalimassa porukassa oli vain ehkä yksi mies neljänkymmenen naisen joukossa. Miksi näin?
Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi naiset tekevät kaikkia järkeviä asioita suhteessa paljon enemmän kuin miehet? Tai: Miksi järkevissä paikoissa, esimerkiksi yleisesti ottaen "vapaassa sivistystyössä" osallistujista 70 % on naisia?
Tiedän nuo joogajutut varsin hyvin, sillä 90-luvulla opetin joogaa Räisälän kansanopistossa useina vuosina satunnaisina jaksoina ja pidin asanatunteja Ikaalisten kansanopistossa kolmena talvena. Miehiä oli - todella vähän.
Itsekin mietin sitä ja tarjosin silloin 1996 paikkeilla itseäni muutamalle tamperelaiselle kuntosalille joogaohjaajaksi, noin yleisesti, mutta myös "voisi olla kysyntää tai tarvetta miesten omalle joogaryhmälle" -ajatuksella. Olin kerrankin edellä aikaani, sillä heitä ei silloin kiinnostanut jooga pätkääkään. Tampereen työväenopiston vararehtori ilmoitti, että "ensi syksy on jo valmis, mutta otan yhteyttä". Ei ottanut. :-)
Nythän "äijäjooga" on "Kova Juttu".
Entäs se jooga sitten? Niin, siitähän mulla vois olla enemmänkin sanottavaa, mutta sanotaan nyt vaikka tällä kertaa, että vaikka bailaaminen (e. tanssia) ja akrobatia voivatkin olla kivaa, niin niiden yhdistelmä ei välttämättä ole joogaa. Kyseinen David Sye sanoo opettavansa meditaatiota ja edistävänsä maailmanrauhaa, mikä voi kaikki olla ihan OK, joten en sano enempää.
Aika usein näissä erilaisissa joogajutuissa ja meditaatioissa on kyse samantapaisesta kuin että minä opettelisin soittamaan oboeta (hmm... sitäpä en ole koskaan kokeillutkaan...) ja harjoittelisin parin sinfonian oboeosuudet. Sen jälkeen opettelisin soittamaan yhtä aikaa uimaräpylöitä ja tonttulakkia ja alkaisin kutsua aikaansaannostani klassiseksi musiikiksi...
Kommentit