Adoptio on iso asia?

Tähän mennessä tapahtunut: Adoptio on todettu isoksi asiaksi itse adoptoitavalle ja perheelle, johon adoptoitava saapuu ja jossa hän aloittaa "uuden elämän" (sama vanha se on, mutta elämään kuuluvat yllättävät käänteet).

Jakso 714 [ruokahuone torstaina, joulukuun 21. päivän aamuna]

Kirjoittajamme avaa Helsingin Sanomat ja etusivun peittää uutinen: "Kiina tiukentaa adoptiolasten luovuttamista ulkomaille". Mitä tämä nyt on? Ns. ulkomaiset kontaktit muuttavat luovutuskriteereitään kymmenen kertaa vuodessa, välillä "tiukempaan" ja välillä "löyhempään" suuntaan. Miksi tämä on nyt etusivun uutisen arvoinen asia?

Tuskin siihen mitään yhtä (tai rationaalista) syytä on (elämässähän tapahtuu kaikenlaista, myös toimittajien ja sanomalehtien): Kiinasta on tullut iso asia, joka ei enää olekaan vain se myyttinen, muinainen (kommunistinen) valtakunta, jossa syntyy joka viiden maapallon asukas (niin meidänkin perheessämme). Kiinasta uutisoidaan, sitä tuodaan esille ja Hesarin Sami Sillanpää on oikeasti hyvä henkilö raportoimaan sieltä (mietin, milloin hänen rohkeaan toimintaansa puututaan).

Adoptio ON toki iso asia mediassa. Adoptiolapsia tulee samaa, lineaarisesti kasvavaa (vaihtelua on, vaihtelua on) tahtia Suomeen, joten ilmiö on määrällisesti marginaalinen, mutta olemme saaneet jo useampia julkisuusperheitä, joihin on tullut adoptiolapsia, joten asia on ollut esillä. Maailmanjulkkisten "adoptiot" ovat yksi osa tätä kohua.

Myllärin Anu kirjoitti viime vuonna kirjankin - ja oli Linnan juhlissa. (Hienoa Anu!) jne. jne.

Jos Sillanpään etusivun ja nelossivun uutista jostain haluaisi kritisoida, niin olisi ehkä kannattanut ottaa suora kommentti ainakin toiselta niistä kahdesta palvelunantajasta, jotka hoitavat Kiinan adoptioita Suomessa. Sillanpää varmaan tietää, että kiinalaisten viranomaisten vastauksen ovat kiinalaisia ja jutusta ei käy ilmi, keneltä "Suomeen viralliset ohjeet on luvattu lähettää lähiaikoina" on peräisin. Itse Kiinan kriteereistä tietysti suomalaisetkaan eivät fiksuina sano mitään, ennen kuin ovat saaneet ne!

Kainalojutussa on haastateltu Pelan Tuula Kumpumäkeä ja kerrotaan myös, miten "Helsingin sosiaalivirastosta kerrotaan" ja "Interpedia-yhdistys ilmoitti juuri", mutta koska aihe on vaikea (toimittajille outo), niin kysymyksiin ja vastauksiin jää tietty epäselvyys.

Itse asiaan - ja Hesarin keskustelukysymykseen, täytyypä katsoa - sanoisin, ettei adoptointi (noin periaatteessa, noin keskimäärin onnellisessa tapauksessa) ole "liian hankalaa": Adoptoijille asetetaan kriteerejä. Niitä asettaa Suomen lainsäädäntö, Suomen sosiaalityöntekijöiden ohjeet, käytäntö ja ammattitaito (näissä on siis lähinnä ne ei-onnellisten tapausten hankaluudet), luovuttavien maiden lainsäädäntö (tätä siis uutisoitiin) sekä luovuttavien maiden ja kontaktien käytännöt ja ammattitaito. Viimeisissä esimerkiksi Kiina on osoittanut kykyä arvioida eri vastaanottavia maita eri tavalla ja siksi käytännöt ovat olleet erilaisia, vaikka lainsäädäntö onkin ollut sama ja tämän Pelan tai Interpedian edustajat olisivat osanneet sanoa, jos sitä heiltä olisi kysytty.

Toivottavasti jotain kriteerejä (lue: rationaalisuutta) asettavat myös hakijat itse, sillä kovin monen sellaisen asian takana, jota vastaan purnataan on se (sumutusaseenakin käytetty) Lapsen Etu.

On totta, että Suomessa voivat aivan hyvin lapset, joiden vanhemmat ovat olleet lapsen syntymän aikaan yli nelikymppisiä (minulla), ylipainoisia (ainakin isä), vain kansakoulun käyneitä (minulla) jne., mutta adoptiolapsen kohdalla asiaa katsotaan hieman tarkemmin. Adoptiota säätelevät viranomaiset ja muut ammattilaiset pystyvät hieman neutraalimmin suhtautumaan siihen tosiasiaan, että koska lapsella on tapahtunut jo ihan tarpeeksi suuria käänteitä elämässään, niin esimerkiksi vanhempien korkea ikä ja ylipaino lisäävät todennäköisyyttä siihen, että niitä käänteitä on tulossa lapsuusvuosina lisää ja lapset esimerkiksi menettäisivät toisetkin vanhempansa (tai toisen heistä - yhtä suuri trauma) aivan liian aikaisin, esimerkiksi aikuisuuden alettua. (Thaimaan ylipainoraja on muuten paljon tiukempi (painoindeksi 30), kuin Kiinan tietoon tullut (40).

[lopputekstit]