Pikkukiviä

Tästä koko vuoden kattavasta mediakatsauksesta pääsen helpolla, kun kuvailen yhden puoliminuuttisen kokemukseni ja ajatukseni viime perjantailta. Olin K-marketissa (mikä Katti-Matti nykyään lieneekään...) ja kun molemmilla kassoilla oli pari ihmistä, niin ehdin siirtää katseeni iltapäivälehtien lööppeihin. Jompi kumpi, Iltalehti tai Ilta-Sanomat oli laittanut kuvaksi jonkun naisen ja isoin otsikko kertoi, kuka se oli: "Merja(?) Vanhanen miettii, mistä löytäisi miehen" (tms.) Juuri, kun mieleen on noussut "no, netistä tai ikeasta", niin Seuran tms. kannessa lukikin: "Nettideittalussa on omat riskinsä" (tms.) ja saman naisen kuva. Kirsikaksi kakun päälle siihen puoleen minuuttiin mahtui sitten rintaliivipukuinen, selällään makaava nainen ja teksti: "Susanna Sievinen: Olen iloinen uusista rinnoistani" ja kukapa ei olisi! Hyvää iloisten uutisten vuotta 2007 kaikille!

Aamulehden Valo -liitteen (joo, perjantaisin, tv-ohjelmat, trendikkäitä pikkujuttuja ja puuttumisia ajankohtaisiin, tärkeisiin aiheisiin - tuntuuko tutulta?) edellisen numeron etusivulla (niillä on hieno näköislehti verkossa, mutta se taitaa olla vain viimeisin numero) oli tatuoitu mies jalat ristissä ja käsien varassa tms. eli selvästi joogaajaksi tunnistettava ikoni. Tatuoitu mies oli David Sye , joka on kehittänyt oman Yogabeats -juttunsa ja oli sen vuoksi Tampereella ja lehden kannessa. Valon pääkirjoitus, jota en siis enää löydä, käsitteli sitä, että esimerkiksi tuon David Syen kokoon haalimassa porukassa oli vain ehkä yksi mies neljänkymmenen naisen joukossa. Miksi näin? Yhtä hyvin voi kysyä, että miksi naiset tekevät kaikkia järkeviä asioita suhteessa paljon enemmän kuin miehet? Tai: Miksi järkevissä paikoissa, esimerkiksi yleisesti ottaen "vapaassa sivistystyössä" osallistujista 70 % on naisia? Tiedän nuo joogajutut varsin hyvin, sillä 90-luvulla opetin joogaa Rä...

Harvalukuiset lukijani ovat varmaan huomanneet, että ylenpalttiset vapaapäivät ovat tuoneet näille sivuille sivumittarin, Sitemeter. En tule varmaan koskaan saamaan siihen mitään tuhatlukuja, eikä se oikeastaan harrastukseni tarkoitus olekaan, mutta hauska tämä mittari on. Ensinnäkin voin löytää mittarin tilastoista tietoja, että minua on käynyt katsomassa esimerkiksi yksi singaporelainen ja yksi pohjanmaalainen lukija - tai no, ainakin yksi pohjanmaalainen ja yksi turkulainen. Hauskinta ovat kuitenkin ne hakusanat, joilla ihmiset (oikeat suomalaiset) ovat blogiini päätyneet: Tänään oli neutraali ja asiallinen yhdistelmä, "mistä tehdään Aamulehti". Huomatkaa erityisen asiallinen iso alkukirjain lehden nimessä. Ympäristövalistuneet ihmiset ovat usein myör korrekteja. Toinen ei-niin-huvittava hakusanayhdistelmä oli "Hitler kuoli", sillä sitä alkaa heti miettiä, että miksi minä olen joutunut hitlerkorttien pakkaan, mutta onhan sille syynsä. Huvittavin tähän as...

Meidän perheemme on siis varsin vakiintunut viritys ja nyt tuo nelikuukautinen (eilen) pentu on se, jolle tapahtuu. Etukäteen vähän huolestutti se, että miten kuusen käy, mutta olimme muka kovin fiksuja, koska ulkona tehtyjen havaintojen mukaan koiramme syö lähinnä mäntyjä (ja ruusupensaita - auts), eikä koskaan kuusia. Totta. Aattona koiramme suhtautui alkuinnostuksen jälkeen kuuseen varsin rauhallisesti, eikä oikeastaan koskenut siihen yhtään. Kuusen alla oleva kangas on tietysti oiva makuupaikka, koska kuusi antaa mukavaa suojaa yläpuolelta, aivan kuten tv-kaappi. Pukin (suuri haukkumisen kohde) jälkeen koirakin sai "joululahjan", vegetaarisen "luun", jossa valkoisen kovan kuoren sisällä on jotain vaaleaa massaa. Ruokakippo on saanut enimmäkseen olla rauhassa tämän aarteen saapumisen jälkeen. Jouluaamuna olohuoneesta kuului melkoista maiskutusta ja luulin sen tulevan siitä luusta, mutta kyllä se oli joulukuusen alaoksat, jotka saivat syljen erittymään. N...

Tähän mennessä tapahtunut: Adoptio on todettu isoksi asiaksi itse adoptoitavalle ja perheelle, johon adoptoitava saapuu ja jossa hän aloittaa "uuden elämän" (sama vanha se on, mutta elämään kuuluvat yllättävät käänteet). Jakso 714 [ruokahuone torstaina, joulukuun 21. päivän aamuna] Kirjoittajamme avaa Helsingin Sanomat ja etusivun peittää uutinen : "Kiina tiukentaa adoptiolasten luovuttamista ulkomaille". Mitä tämä nyt on? Ns. ulkomaiset kontaktit muuttavat luovutuskriteereitään kymmenen kertaa vuodessa, välillä "tiukempaan" ja välillä "löyhempään" suuntaan. Miksi tämä on nyt etusivun uutisen arvoinen asia? Tuskin siihen mitään yhtä (tai rationaalista) syytä on (elämässähän tapahtuu kaikenlaista, myös toimittajien ja sanomalehtien): Kiinasta on tullut iso asia, joka ei enää olekaan vain se myyttinen, muinainen (kommunistinen) valtakunta, jossa syntyy joka viiden maapallon asukas (niin meidänkin perheessämme). Kiinasta uutisoidaan, sitä tuod...

Tämä tarina ei oikeasti liity jouluun, eikä edes tule mieleen, kun katsoo ulos, mutta satuin Flickrissä näkemään kuvan, joka sopii hyvin kuvitukseksi tähän. Kuulin tämän ensin toiselta tarinan päähenkilöltä ja pidin sitä ensin hyvänä vitsinä, mutta sitten toinen päähenkilöistä kertoi sen lähes samalla tavalla, joten sen täytyi olla totta. Minä kerron sen, minkä muistan ja yritän olla värittämättä näitä huuruisia käänteitä: Kauan sitten, kun Suomessa oli vielä kylmä talvisin, kaverukset Muhannad ja Jim olivat myöhään joulukuisena lauantai-iltana töissä Jimin firmassa. He siivosivat ja pakkasivat ja siirtelivät ja tekivät muita pölyisiä ja hikisiä hommia, joten kun kello alkoi lähestyä puolta yötä ja hommat olla valmiita, ehdotti Muhannad: - Laitetaan sauna lämpiämään ja mennään saunaan ennen kuin lähdetään. Jiminkin mielestä se oli hyvä idea, vaikka he eivät kovin usein pienteollisuushallinsa saunaa käyttäneetkään, joten Muhannad järjesti saunan siistiksi, laittoi sen päälle ja ku...

Hesarin uutinen Google-vimputtimessani (taas tarvitaan uutta kukkasta tietotekniikan puutarhassa) sai minut lukemaan sen ja Hesarissa on kätevästi aidot keskustelut siinä samassa. Toisaalta, jos kerran sain viilattua tämän alle 2 500 merkkiin niin siitä vaivasta laitan tämän blogiinikin: Käräjillä lautamiehen tai hänet valinneiden kunnanvaltuutettujen poliittinen kanta ei vaikuta päätöksiin. Olen itse ollut neljä vuotta lautamiehenä Tampereen vihreiden valitsemana, mutta valitsijoideni puolue ei mitenkään vaikuttanut toimintaani lautamiehenä, enkä myöskään nähnyt muillakaan puoluekannan vaikutusta oikeustapauksista puhuttaessa. Taukojen jutustelu on asia erikseen. On hieman outoa, että lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Kyse voi olla siitäkin, keitä valtuustoryhmät saavat ehdokkaikseen. Lisäksi joillakin tuntuu olevan vakipaikka käräjäoikeudessa ja toisia saatetaan syrjiä täysin merkityksettömistä syistä. En tiedä minkälaista keskustelua lautamiehen näkemyksistä tai toiminna...

"Isä lämmittää takkaa, lapset pöydän kattaa." Tällaisia luovuuden ja tuntemattomista säännöistä piittaamattomuuden näytöksiä saa nähdä eskarilaisten joulujuhlassa - perjantaiaamuna kahdeksan jälkeen. Eilen illalla tuli oltua neljäsluokkalaisen luokan "pikku"jouluissa eli näitä piisaa. Molemmissa tilaisuuksissa on myös laulettu ja leikitty Tonttujen jouluyön tapaan, vaan tietävätkö lapset sen, mi aiheuttaa tilanteen moisen, että tontut asuvat lämpimässä alla sillan?

Kaikki netin käyttäjät ovat varmaan nähneet, miten "perinteinen" suomalainen hakukone www.fi on mainostanut kampanjaansa - se on kun suomalainen ja "ymmärtää suomalaista". Nojoo. Ei siinä mitään, Google on parempi, eikä ole ruuhkainen ja voihan kaikkea muutakin käyttää, mutta nämä mainoskampanjat, ne ovat huonoja näilläkin. Eilen illalla katselin yhdellä nettisivulla tuollaisen www.fi:n mainoksen ja siinä oli hieno "dialogi": "tuontiauton haku Saksasta?", "Did you mean "twenty ton hacky-sack?" Google todellakin joskus huvittavasti ehdottelee tuollaisia, mutta aika usein ihan asiallisesti huomauttaa hakusanoihin lipsahtaneesta kirjoitusvirheestä. Päätin kuitenkin kokeilla ja kirjoitin Googleen nuo "tuontiauton haku Saksasta" ja sain todella paljon linkkejä, joissa käsiteltiin tuontiauton hakua Saksasta - enkä mitään hassua ehdotusta. Kun sen sijaan kirjoitin samat hakusanat www.fi:n (hyvällä tuotteella on myös jo...

eli Elokuvakohtaus kesäaamussa 90-luvun alussa Howard Kiewe Kanadasta kävi opettamassa suomalaisille polariaterapiaa ja muuta hyödyllistä muutaman kerran vuodessa. Varsinkin pariviikkoisen kesäsession loputtua meillä oli tapana mennä Tampereelle illanviettoon - käytännössä lopulta Dorikseen. Yhtenä kesänä, kun valomerkin jälkeen poistuimme kesäyöhön, niin minä ajoin Mian autoa. Veimme Mian ja Veli-Matin hotelliin ja aloitimme matkan kohti majapaikkaamme, Hämeenkyröä. Howard istui varmaan edessä ja Hannu torkkui takapenkillä. Rantatielle saavuttuamme aurinko aika mahtava Näsijärven takana, mutta Hannun toiveista huolimatta emme pysähtyneet ihailemaan sitä, vaan jatkoin ajamista kohti sänkyä. Ylöjärven puolella auto alkoi pitää omituista ääntä ja Elovainion suoralla tajusin: - Tää keittää! (aika kovalla äänellä) No. Pysäytin auton pikaisesti siihen, missä nykyään on liikennevalot ja kaikenlaista ravintolaa, mutta silloin oli tien eteläpuolella vain jääkiekkokaukalo ja rautakaupp...

Munakoisoihin tutustumiseen liittyisi tietysti tarina - tai parikin, mutta laitetaan nyt vain resepti. Täytetyt munakoisot viidelle aikuiselle 5 munakoisoa oliiviöljyä 2 prk tomaattipyreetä 2 pss pakasteherneitä 200 g "juustoa", ks. vaihtoehdot alta suolaa mustapippuria Laita uuni lämpiämään n. 200 asteeseen ja ala käsitellä munakoisoja yksi kerrallaan.  Halkaise munakoiso, vedä pituussuuntaan viiltoja, jotka juuri ja juuri eivät läpäise kuorta. Poista syntyneet siivut veitsellä ja kaavi loput lusikalla.  Suihkuta tai sivele "tyhjennetty kuori" öljyllä ja laita isoon uunivuokaan odottamaan muita. (Tähän vaiheeseen menee siis jonkin verran aikaa.)   Laita kaikki tyhjät munakoisokuoret uuniin kypsentymään ja ota pois kun alkavat ruskistua tai vaikuttavat muuten kypsiltä.   Leikkaa munakoison sisältä otetut suikaleet tarvittaessa vielä kapeammiksi ja pilko kaikki irronnut täyte pieniksi kuutioiksi.  Laita suureen kattilaa...

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen kaupungin keskustan joidenkin vanhojen kortteleiden muuttamisesta "kaupunkilaisten olohuoneeksi". Näin tamperelaisena antaisin pienen varoituksen sanan. Tampereellahan tehtiin Keskustorille iso remontti ja silloin juuri puhuttiin tuosta olohuoneideologiasta. Mutta puhuttiinko silloin siitä, minkälainen huone olohuone oikein on? Ei. Entä siitä, mitä tulee, kun päästetään lukuisia suunnittelijoita tekemään virityksiään samaan paikkaan? Ei. Keskustori (vanha kirkonmäki) pistettiin tasaiseksi, bussipysäkkien alueelle laitettiin ihmeellisiä putkikalusteita ("Eiffel-torniakin aluksi hyljeksittiin, mutta niin se vain sitten hyväksyttiin" kuului eräs kuolematon virkamieskommentti niistä.), omituiset härvelit valaistiin sinisellä valolla (kyllä, tämä valaistustaiteilijakin on tunnettu ja palkittu töistään...) ja talojen seinillä halogeenit loistelevat päin kadulla käveleviä ihmisiä. Vähän väliä joku jättää tänne kaupunkilaisten olohuo...

Katseltiin juuri scifileffan jälkeen Hitlerin nousua valtaan ja sitten surffaillessani törmäsin tällaiseen blogikommenttiin: Ps. päätin itsekkin liittyä monikulttuurisuuden vastaiseen taistoon ja perustin oman monikulttuurisivun osoitteeseen Kyllähän näitä tyyppejä riittää, mutta nämä siis kirjoittelevat ja toiset näyttävät jopa pyrkivän eduskuntaan. Pitäis varmaan tehdä jotain. Edelleenkin.

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa. Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä. Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei. Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin. Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman k...

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin , kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä. Huoh. On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä. Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen. Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää. Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin m...

Ostaisitko matkaoppaan, jonka nimi on Schmap? No, onhan se omituinen, mutta toisaalta näitä oppaita ei tarvitse ostaa, koska niitä saa Ladata Ilmaiseksi Netistä ! Tietenkin. Olen paria opasta katsellut ja käyttöliittymä on ihan "mielenkiintoinen" ja koko ideakin, että ne oppaat olisi oikeasti päivitettävissä - sieltä netistä. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen hanke, joten ehkä ehkä tarkoitus on tulla miljonääriksi oheiskrääsällä ja mainoksilla, enpä tiedä. Erittäin fiksuna ihmisenä latasin koneelleni heti Helsinki-oppaan ja kun Tampere-opas julkistettiin viime perjantaina(?), niin ehdin jo sitäkin vilkaista. Miksi ihmeessä katselen oppaita kaupungeista, jotka tunnen? Mielestäni se on hyvä tapa katsella matkaoppaiden laatua ja ideaa: Minun pitäisi tuntea kotikaupunkini ja Helsingistäkin minulla on jonkinlainen käsitys, vaikka en siellä nykyään kaduilla kuljeskelekaan, toisin kuin reilut 20 vuotta sitten. Lyhyillä vilkaisuilla olen saanut selville, että ainakin kartoissa ...

Tällainen tästä sunnuntaiaamuna tuli - kun vähän epäilen, että Aamulehti ei tätä julkaise, niin kopypastean tännekin: --- Olin varsin ilahtunut, kun Aamulehti julkaisi Leena Vilkan kirjoituksen suhteellisen räväkällä ja totuudenmukaisella otsikollakin. Olin yhtä lailla masentunut, kun Aamulehti palasi normaalilinjalleen ja julkaisi Laura Järvenpään "kommentin" myös paperiversiossaan. Kyllä, olen itse kasvissyöjä, myös ekologisista ja eettisistä syistä, ja olen tottunut näihin "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -keskusteluihin. Ilmeisesti lihaa syövien journalistien on vaikeampi nähdä missä on pihvi ja missä ei. Ensinnäkin Vilkka kirjoittaa enimmäkseen kasvissyönnin eettisestä puolesta ja vain mainitse ekologisen ulottuvuuden. Järvenpää jopa myöntää, että kasvissyönti on ekologisempaa, mutta kokoaa kaikenlaisia argumentteja miksi kasvissyönti ei ole "täysin ekologista" tms.. Sellaista asiaahan tässä materiaalisessa maailmassa ei ole, jossa hyödy...