Tekstit

Kaupunkilaisten olohuone

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen kaupungin keskustan joidenkin vanhojen kortteleiden muuttamisesta "kaupunkilaisten olohuoneeksi". Näin tamperelaisena antaisin pienen varoituksen sanan. Tampereellahan tehtiin Keskustorille iso remontti ja silloin juuri puhuttiin tuosta olohuoneideologiasta. Mutta puhuttiinko silloin siitä, minkälainen huone olohuone oikein on? Ei. Entä siitä, mitä tulee, kun päästetään lukuisia suunnittelijoita tekemään virityksiään samaan paikkaan? Ei. Keskustori (vanha kirkonmäki) pistettiin tasaiseksi, bussipysäkkien alueelle laitettiin ihmeellisiä putkikalusteita ("Eiffel-torniakin aluksi hyljeksittiin, mutta niin se vain sitten hyväksyttiin" kuului eräs kuolematon virkamieskommentti niistä.), omituiset härvelit valaistiin sinisellä valolla (kyllä, tämä valaistustaiteilijakin on tunnettu ja palkittu töistään...) ja talojen seinillä halogeenit loistelevat päin kadulla käveleviä ihmisiä. Vähän väliä joku jättää tänne kaupunkilaisten olohuo...

Kyllä intternetti on hieno asia

Katseltiin juuri scifileffan jälkeen Hitlerin nousua valtaan ja sitten surffaillessani törmäsin tällaiseen blogikommenttiin: Ps. päätin itsekkin liittyä monikulttuurisuuden vastaiseen taistoon ja perustin oman monikulttuurisivun osoitteeseen Kyllähän näitä tyyppejä riittää, mutta nämä siis kirjoittelevat ja toiset näyttävät jopa pyrkivän eduskuntaan. Pitäis varmaan tehdä jotain. Edelleenkin.

Däng däng

Yksi näistä junien miehistä

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa. Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä. Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei. Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin. Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman k...

Adoptio on pop

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin , kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä. Huoh. On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä. Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

Lehtolan isoveli on intku

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen. Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää. Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin m...

Schmap on you, Tampere!

Ostaisitko matkaoppaan, jonka nimi on Schmap? No, onhan se omituinen, mutta toisaalta näitä oppaita ei tarvitse ostaa, koska niitä saa Ladata Ilmaiseksi Netistä ! Tietenkin. Olen paria opasta katsellut ja käyttöliittymä on ihan "mielenkiintoinen" ja koko ideakin, että ne oppaat olisi oikeasti päivitettävissä - sieltä netistä. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen hanke, joten ehkä ehkä tarkoitus on tulla miljonääriksi oheiskrääsällä ja mainoksilla, enpä tiedä. Erittäin fiksuna ihmisenä latasin koneelleni heti Helsinki-oppaan ja kun Tampere-opas julkistettiin viime perjantaina(?), niin ehdin jo sitäkin vilkaista. Miksi ihmeessä katselen oppaita kaupungeista, jotka tunnen? Mielestäni se on hyvä tapa katsella matkaoppaiden laatua ja ideaa: Minun pitäisi tuntea kotikaupunkini ja Helsingistäkin minulla on jonkinlainen käsitys, vaikka en siellä nykyään kaduilla kuljeskelekaan, toisin kuin reilut 20 vuotta sitten. Lyhyillä vilkaisuilla olen saanut selville, että ainakin kartoissa ...

Kasvissyönnin vastustaminen on vaikea laji

Tällainen tästä sunnuntaiaamuna tuli - kun vähän epäilen, että Aamulehti ei tätä julkaise, niin kopypastean tännekin: --- Olin varsin ilahtunut, kun Aamulehti julkaisi Leena Vilkan kirjoituksen suhteellisen räväkällä ja totuudenmukaisella otsikollakin. Olin yhtä lailla masentunut, kun Aamulehti palasi normaalilinjalleen ja julkaisi Laura Järvenpään "kommentin" myös paperiversiossaan. Kyllä, olen itse kasvissyöjä, myös ekologisista ja eettisistä syistä, ja olen tottunut näihin "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -keskusteluihin. Ilmeisesti lihaa syövien journalistien on vaikeampi nähdä missä on pihvi ja missä ei. Ensinnäkin Vilkka kirjoittaa enimmäkseen kasvissyönnin eettisestä puolesta ja vain mainitse ekologisen ulottuvuuden. Järvenpää jopa myöntää, että kasvissyönti on ekologisempaa, mutta kokoaa kaikenlaisia argumentteja miksi kasvissyönti ei ole "täysin ekologista" tms.. Sellaista asiaahan tässä materiaalisessa maailmassa ei ole, jossa hyödy...

Moraalia! Hyvä Aamulehti - tai no

Tainnut mennä jo kierrätykseen se parin viikon takainen Aamulehden Asiat-liite, joka sai oikeasti ilahtumaan: Siinä oli lähes kahden sivun kirjoitus Leena Vilkalta ja kun tarkemmin katson, niin sehän on netissä ja perässä se eilinen mielipidekirjoitus, joka saa kommentin "tai no". Tuo juttu siis selviää tuolta - Leena Vilkka kirjoittaa asiaa ja Aamulehti oli rohkea kun julkaisi sen. Tarkoituksenahan on lehden profiloiminen keskustelevaksi ja erilaisia mielipiteitä esiintuovaksi, mutta tällä kertaa se oli minun mieleeni. Vilkan juttua vastapäätä oli vielä Jyrki Lehtola (joka sekin löytyy siitä samasta netistä ), joka silloin kirjoitti ihan fiksuja vanhojen miesten nurinoita kaiken (tv-kritiikkien) menosta moraalittomaan suuntaan. Ei mitään uutta auringon alla siis. Molemmissa kirjoituksissa on kyse moraalista - ja siitä minä pidän. Minun maailmankuvani ei toki ole täysin sama kuin Vilkalla tai Lehtolalla (hui!) (olen ollut nuriseva vanha mies jo kaksikymppisestä lähtien...

Duh duh sanoo nimismies

Niinpä. Kieli on kai aina muuttunut, ja luultavasti aina "vanhemmat" ja vanhemmat ihmiset ovat kauhistelleet sitä, kun kieli onkin ollut erilainen kuin esimerkiksi heidän lapsuudessaan. Sitä perinnettähän minäkin yritän jatkaa. Tarkkanäköiset ovat varmaan huomanneet, että anglismit ovat viime vuosikymmeninä jyränneet - sinoismit, arabismit ja banglismit ovat vielä ainakin selkeästi vähäisempiä. Kaikki kai kuitenkin edelleenkin muuttuu, vaikka englannista tulisikin oikea maailmankieli. Kyllähän ne tarttuvat korvaan ja jäävät synapseihin ja palaavat mieleen, kun esimerkiksi brittielokuvassa manataan autoa, joka jättää tielle. Lisäksi meilläkin, kun aikuiset katselevat kaikenlaisia nuortensarjoja (vaikka emme ikinuoria kuvittelekaan olevamme), niin niitä pikku tilkeäänteitä kuulee televisiosta ihan kohtuullisen paljon. Daa'a. Eniten olen kuitenkin ihastunut siihen "iiu"-äänteeseen, jonka kirjoitusasua en nyt ala arvailla. (Eiks tää oo vähä iiu koko juttu?)

Mikä koiralle nimeksi?

Kyllä. Ne, jotka eivät ole meitä vielä tavanneet, eivät varmaankaan ole kuulleet, että hankimme koiran. Kyllä. Ongelmiahan se tietää. Varsinkin, kun pitää keksiä koiralle nimi. Kun olemme hankkineet lapsia, niin heillä on onneksi ollut jo hyvät nimet valmiina, mutta tiedättehän ne rotukoirien hienot nimet - eihän niitä ole edes tarkoitettu nelijalkaisen kutsumanimeksi. Periaatteita meillä on tietysti tähänkin aiheeseen, ainakin yksi: en halua koiralle ihmisen nimeä. Jostain syystä vaimokin nauroi, kun kerroin lapsuudessani naapurilla olleesta samojedista, jonka nimi oli Ilari. Eikä huvittavuus varmaankaan johtunut nimen kolmesta tavusta. Nimellähän on paljon käytännöllisiä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, kaksitavuinen on hyvä, kolmetavuinen ei niin hyvä. Periaatteista huolimatta Peppi kuitenkin oli viimeisten kahden nimen joukossa. Toinen oli hätäpäissä mukaan väännetty Prana - tiedättehän sen, joka on Apanan ja Udanan välissä vai miten se meni. Kirjoitus- ja ääntämisasua oli yks...

Mielen laajakangastestitesti

(Luettuasi tämän) Ota mukava asento tuolissasi ja sulje silmäsi. Ajattele mielessäsi jokin esine, jonka koon tunnet tässä reaalimaailmassa, esimerkiksi tikkuaski. Kuvittele esine niin, että näet sen kokonaan (tässä tarvittaisiin nyt niitä visuaalisia ihmisiä - missä olet Hannu?). Anna esineen mielikuvan mielessäsi muuttua suuremmaksi ja suuremmaksi kuitenkin niin, että näet sen kokonaan. Jos alkuperäinen tikkuaski on noin 5 x 4 x 1,5 cm, niin miten isoksi voit kuvitella sen mielessäsi kokonaisena. Vastaukseksi ei käy "äärettömän" suureksi, sillä se pitää nähdä kokonaan ja sitä ei verrata vaikkapa tikkuaskin vieressä olevaan Jupiteriin, sillä niiden olisi pitänyt olla alunperin samassa mittakaavassa ja jos tikkuaski kasvaa nelinkertaiseksi, niin Jupiterinkin olisi pitänyt kasvaa. :-)

Pojista Miehiä ja tytöistä Naisia!

Tänään tuli taas vaimon kanssa esille se, että pitäisikö Aamulehden siteeraaminen kieltää aamuisin ja pilattaisiin päivä vasta korkeintaan iltapäivällä. Tällä kertaa vika ei oikeastaan ole Aamulehdessä, se vaan sattuu kirjoittamaan etusivullaan "kokeilusta", missä paikallisen, pienen Olkahisten koulun rehtori Pasi Ragnell "päätti viime keväänä jakaa ekaluokkalaiset eri luokkiin sukupuolensa perusteella". Kyllä, yksi poikaluokka ja yksi tyttöluokka. "- Ajatus lähti tutkimuksesta, jonka mukaan kolmasluokkalaiset pojat pärjäävät kaikilla äidinkielen osa-alueilla tyttöjä huonommin. Mietin, voisiko koulu tehdä asialle jotain." Joku voisi ajatella, että opetusta voisi kehittää tai tehostaa, mutta josta kumman ei niin yllättävästi syystä herra rehtorille oli tullut mieleen laittaa tytöt ja pojat erikseen. Siitähän se tutkimuskin kertoi, että sukupuolessa se ero on! No, kahden vuoden päästä sitten nähdään, kun Olkahisten kattava näyte-erä osoittaa, onko eroa...

Voiks sä olla?

"Voiks sä olla? Vaikka perjantaina." Mitä nuorison eksistentiaalisen epävarmuuden varmistelua tämä nyt on? Kun esikoisemme meni tarhaan viisivuotiaana, niin hänen kieleensä tuli myös ilmaisu "voiks sä olla mun kaa?". Aina nipottavina ja ärsyttävinä vanhempina selitimme hänelle tuonkin ilmaisun auki ja siis kerroimme, että "kaa" on Oikeasti "kanssa" ja ne lapset tarkoittavat leikkimistä. Samalla kerroimme eksklusiivisten (päivä)suhteiden iloista ja haitoista ja olimme myohemmin iloisia kuullessamme, että lapsemme usein kysyy moniltakin lapsilta, että "voiks sä olla mun kaa". Siinäkin liika on kuitenkin liikaa... No, viime talvena tuo meidän kolmasluokkalainen saattoi kertoa akuutista tilanteesta tai päivän tapahtumista, joissa joku olisi kysynyt "voiks sä/se olla?". Jaha, kertomuksesta siis puuttuu se "mun kaa", lisääpä se nyt siihen, me opastimme. Vaan turhaa, ah niin turhaa tämä viisastelu on, sillä kun vi...

Ihmeellinen maailma, osa XXL

Aamulehden mielipidesivulla nimimerkki Ällistynyt tekstasi eilen näin: Näkövammainen Koskikeskuksen edessä torstaina: keppi nippuun ja takataskuun, polkupyörä telineestä ja liikenteeseen! Niinpä, erikoiselta se kuulostaa, mutta vaikea mennä sanomaan mitään. Voihan se kuitenkin joka tapauksessa olla, ihan näin vain maallikkona ajatellen, että on helpompi ajaa polkupyörällä keppi takataskussa kuin eteen sojottaen? (Tämä aihepiiri palasi mieleen, kun mietin, että pitäisikö tuon meidän nuorimmaisen antaa enemmän leikkiä sillä kepillään, koska sen käytön harjoitteleminen on kuitenkin hyvästä. Kukaan normaaliälyinen ulkopuolinen ei tuosta vaan tai edes pitkään tarkkailemalla huomaa, että tällä kuusivuotiaalla on paha näkövamma, joten kepin käyttäminen myös viestii ulkopuoliselle, että esim. kommunikaatio ei aina onnistu käsimerkein tai ilmein. Toisaalta kalliolla juokseva, valkoista keppiä käyttävä lapsi on taas yksi ristiriitaisten viestien lähettäjä, mutta minkäs sille voi...)

Miksi kiinalaisilla on vinot silmät?

Vai onko? Mutta kyllä ainakin minä olen koko lapsuuteni imenyt itseeni näitä suuren viisauden palasia: kiinalaisilla on vinot silmät ja keltainen iho, intiaaneilla on punainen iho, afrikkalaisilla on rytmi veressä jne. Eikö tämä nyt pidäkään paikkaansa? Valitettavasti ei. Valitettavaa tässä on se, että tällaiset tavallaan harmittomat stereotyyppiset ja pinnalliset käsitykset vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme muihin tällä planeetalla asuviin ihmisiin. Ne luovat ja ylläpitävät luokitteluja, ja "viattomien" "värien" mukana tulee sitä kaikkea perinteistä ja uuttakin kuvastoa. Ihmiset selvästikin ovat erinäköisiä - kaikkialla. Samoin kehitys on johtanut tiettyjen piirteiden yleisyyteen tietyillä suunnilla maapalloa. Ihmisen käsityskyvyn vuoksi me pystymme näköjään käsittelemään yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi ulkonäöstä vain rajallisesti. Sen vuoksi "kaikki kiinalaiset ovat samannäköisiä". Olemme usein paitsi nähneet heitä liian vähän, mutta myös...

MyG?

Kuva
Niinpä, mihin sukupolveen minä nyt sitten kuulun? Ei, tämä ei ole minulle mikään suuri kysymys, en tunne olevani väliinputoaja, sukupolvi Ö:n edustaja tms. ja oikeastaan koko idea tähän suureen blogikirjoitukseen tuli jo viime vuonna, kun puhelimen vaihdon yhteydessä jouduin etsimään uudet soittoäänet, niin eikös jostain netistä löytynyt ihan hauska versio The Whon My Generationista. Minulle siinä taas se rokin vitsi (ks. myöhemmät kirjoitukset) - ja oli jo kaksikymmentä vuotta sitten - että kuuskytluvulla jotkut brittimiehet todellakin lauloivat sukupolvien välisestä ymmärtämättömyyden kuilusta jne.. Viime aikoina on jopa näkynyt keskustelua siitä, että miten sukupolvet määritellään ja kuka mihinkin kuuluu ja onko niitä olemassakaan. Ikä eli syntymäaika lienee joissain tapauksissa yksi tekijä, jonka avulla tällaista pikkupuhetta voidaan pitää yllä. Joillekin viiden vuoden ikäero voi jo merkitä paljon... Populaarikulttuurin alueella kun ollaan, niin musiikkimaku on yksi tekijä, ...

It's entertainment

Viime viikolla jostain syystä törmäsin aivan levottomille sivuille, ne mainostavat "Altoideja" . Voisi tietysti jättää hauskaksi nettitehtäväksi, mistä oikein on kyse, mutta aika nopeastihan Wikipedia vastaa. Täysin kaupallinen ponnistus siis, mutta toteutus on ainakin noin nopeasti katsellen mieletön - ja nyt kun etsin sen toisen kerran, niin saan jotain hämäriä muistikuvia siitä että entinen työkaverini Hokkis olisi saattanut tuon linkin jo joskus vuosia sitten välittää minulle. Muistini on oman käsitykseni mukaan hyvä, mutta joskus hieman hidas... Esimerkiksi nyt olen vasta jostain viime syksystä lähtien silloin tällöin miettinyt, että mitä olivat nimeltään ne pienet, punaisissa rasioissa (samanlaisissa kuin Altoids) myydyt lakritsipastillit, joita toisilla meidän tutuista oli tapana ostaa Keskustorin kioskilta silloin 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla... Ehkä minä sen vielä muistan?

Sanomalehtikeskustelua...

Kun olen vinkannut noista edellisistä kirjoituksista kyseisille toimittajille, niin he ovat molemmat kannustaneet kirjoittamaan oman lehtensä mielipidesivulle. Ihan kiva ja kun 80-luvulta lähtien olen Aamulehteenkin kirjoituksiani lähettänyt, niin he ovat julkaisseetkin varmaan enemmän kuin mitä tänne blogiin on kertynyt reilussa vuodessa. Mutta kun tänne blogiin voi kirjoittaa mitä tahansa ja intternetti sen julkaisee, niin lehdet eivät suinkaan julkaise mitä tahansa. Aiemmin kirjoituksistani saatettiin muuttaa pari sanaa. Viime vuosina en muista sellaista sensurointia tapahtuneen. Monet kirjoitukset ovat toki jääneet kokonaan julkaisematta. On tietty aiheellista ja välttämätöntäkin olla julkaisematta kaikkea, mutta sitä tapahtuu silloinkin kun se minusta olisi ollut varsin aiheellista. Kun eilen Heikalle vastatessani (hänkin siis kommentoi meilillä, vaikka olin kirjoittanut arvosteluni tänne blogiin...) en muistanut yhtää merkittävää torjuntaa, niin tänään sitten sellainen tuliki...

Itä on itä, länsi on länsi ja Taneli Heikka on Aamulehdestä

Loisteliaan otsikkoni alku on Kiplingiltä, joka Intiassa syntyneenä ja eläneenä brittinä jossain vaiheessa tuli noin kirjoittaneeksi ja laittoi perään "eivätkä ne koskaan kohtaa". Häntä ymmärrettävästi pidetään usein aiheen asiantuntijana, onneksi ei aina . C.G.Jung edelleen lainasi sen itää ja länttä syväluotaavan kirjoituksensa alkuun - ja antoi oman panoksensa pinnallisten stereotyyppisten käsitysten jatkumolle. Taneli Heikka sen sijaan on toimittaja, jonka Aamulehti on lähettänyt ah niin perinteisen ja samalla muodikkaan reportteri maailmalla -tyylin mukaisesti Intiaan viime syksynä. Niinpä törmään lähes viikoittain Heikan kirjoituksiin omassa kodissani ja työpaikkani kahvipöydässä. Toiset niistä ovat toki parempia kuin toiset , ja enimmäkseen hän toteuttaa sitä tavanomaista agendaa: Olen toimittaja vieraassa maassa, josta en osannut/ehtinyt/halunnut etsiä etukäteistietoja ennen tänne tuloa, joten törmään kaiken aikaa kaikkiin kummallisiin asioihin ja kerron niistä l...