Mikä koiralle nimeksi?

Kyllä. Ne, jotka eivät ole meitä vielä tavanneet, eivät varmaankaan ole kuulleet, että hankimme koiran. Kyllä. Ongelmiahan se tietää. Varsinkin, kun pitää keksiä koiralle nimi.

Kun olemme hankkineet lapsia, niin heillä on onneksi ollut jo hyvät nimet valmiina, mutta tiedättehän ne rotukoirien hienot nimet - eihän niitä ole edes tarkoitettu nelijalkaisen kutsumanimeksi.

Periaatteita meillä on tietysti tähänkin aiheeseen, ainakin yksi: en halua koiralle ihmisen nimeä. Jostain syystä vaimokin nauroi, kun kerroin lapsuudessani naapurilla olleesta samojedista, jonka nimi oli Ilari. Eikä huvittavuus varmaankaan johtunut nimen kolmesta tavusta. Nimellähän on paljon käytännöllisiä hyviä ja huonoja ominaisuuksia, kaksitavuinen on hyvä, kolmetavuinen ei niin hyvä.

Periaatteista huolimatta Peppi kuitenkin oli viimeisten kahden nimen joukossa. Toinen oli hätäpäissä mukaan väännetty Prana - tiedättehän sen, joka on Apanan ja Udanan välissä vai miten se meni. Kirjoitus- ja ääntämisasua oli yksinkertaistettu, joten merkityskin on hieman hämärä.

Aika selkeä yritys oli keksiä hollanninkielinen nimi, kun se hollanti tässä nyt koko ajan pyörii mukana. Netistä tietysti löytää kaikenlaista ja vaimo kysyi tutuiltaan meilillä ja itsekin voi keksiä, mutta silloin voi tulla hassuja sivumerkityksellisiä sanoja... Hollannissahan on sellainen hauska diminutiivi/hellittelypääte -je tai -sje: Hansje, Grietje, Flokje? jne.

Koiran nimeksi siis tuli Prana, mutta onneksi juuri ennen pennun noutamista olimme syyslomalla Amsterdamissa, joten hyvinkin sen matkan sivuvaikutuksesta kolmantena päivänä tässä ruokapöydän ääressä vaimo sanoi vahingossa Pinda. Pinda! Sehän se meidän koiramme nimi on. Viikkoja etsimme "turhaan", mutta lopulta löytyi oikea tuosta vaan, näinhän se meillä käy.