Päsindsö Jiksiao Li?

Tuli tuossa hiihtolomalla (loppui toki jo viikko sitten...) istuskeltua muutamalla lentokentällä ja heti Helsinki-Vantaalla tuli näitä kuulutuksia, joissa epätoivoisesti etsitään ihmisiä koneeseen.

Toivottavasti Li Yixiao (tms.) löysi koneensa, mutta tuo useamman kerran toistunut kuulutus toi taas mieleen sen, että olisikohan aika laajentaa suomalaisten ääntämisosaamista. Englanninkieliset sanat periaatteessa voivat nykyään mennä oikein, vaikka mainokset koko ajan opettavatkin fraaseja, jotka perinteiseen tapaan lausutaan osin oikein ja osin "niin kuin se kirjoitetaan".

Ranska on tunnetusti vaikea, mutta ainakin sitä yritetään ja ehkä tiedetään, keneltä voi kysyä. Hollanti on meidän perheessä usein esillä, joten sen pikkukielen (vain 23 miljoonaa puhujaa) omituisuudet pistävät joskus korvaan. Ehkä gouda saa olla gouda, mutta kyllä van Gogh pitäisi opettaa, jotta sen tunnistaisi kielitaitoisen puheesta muuallakin kuin Suomessa.

Projektin voisikin aloittaa vaikka kiinasta. Joka viides meistä on kuitenkin syntynyt maassa, jonka virallinen kieli on kiina - näinhän sitä vitsailtiin jo kansakouluaikana... Pienilläkin asioilla saatettaisiin päästä eteenpäin ja jos jostain halutaan aloittaa, niin otetaan x ja q. Nykyisessä pinyin-latinisaatiossa x ei olekaan äks lainkaan, vaan suhiseva ässä. Vastaavasti q merkitsee tsh-äännettä, eikä lainkaan kuuta tai koota.

Eiköhän siinä näin aluksi.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Aiheellinen huomio/huomautus. Ja asiahan tulee koko ajan vain tärkeämmäksi. Noita kiinan lausumisperusteiden _alkeita_ olisi varmasti syytä alkaa levittää. Saisikos vaikkapa Kivivallin kielenhuoltamosta "viisi tärkeintä kiinalaisnimien lausuntaohjetta"?

Muistaakseni kiinalaisnimet kirjoitetaan normaalisti järjestyksessä Sukunimi Etunimi, vai olenko ihan väärässä? Tuostakin tulee varmasti välillä hämääviä väärinkäsityksiä.
Antti sanoi…
Minähän en oikeasti osaa kiinaa ja olen käynytkin siellä vain kerran ja kääntänyt Yi Jinginkin omaan käyttööni saksannoksen englanninnoksesta, mutta kun toveri Yun You pyytää, niin yritetään:

1 Ensin graaveimmat: X on sh ja Q on tsh.

2 Kiinassa ei ole soinnillisia, "pehmeitä" konsonantteja kuten rauman giäles eli ei bdg, vaan ne, jotka kirjoitetaan BDG, ääntyvät, kuten suomalainen pee,tee ja koo. Beijing on siis "peidzing" ja Guangdong on "kuangtong", eikä enää Kanton lain.

3 Silloin ne konsonantit, mitkä näyttävät suomalaisilta, PTK, ovatkin aspiroituja, "kovia" kuten englannissa: "thou", "phing" ja "khou".

4 J on siis dzei, mikä on periaatteessa helppo, mutta unohtuu helposti ja Y on silloin se jii.

5 Viidenneksi sanoisin, että sääntöjä ja "poikkeuksia" on sen verran, että niitä kannattaa opetella, esim. sibilanttien perässä I onkin "ö", pikkukaupunki Shiyan onkin "shöjan" jne.

Ylen Kielimatka kiinaan on aika hyvä suomenkielinen paikka netissä!

http://www.yle.fi/opinportti/kieliportti/kiina/kielimatka.shtml

Wikistä löytyi myös naisjuoksija, jonka nimi on Qu Yunxia...
Anonyymi sanoi…
On kai väärinääntäminen rikkauskin, niin kuin on tapana sanoa. Tai ainakin siitä saa joskus kohtalaiset naurut.

Britanniassa etunimeni, Vesa, äännetään poikkeuksetta väärin: Veisa, Viisa, Visa. Eilen Britannian FA-Cupin ottelussa pelannut Tottenhamin Teemu Tainion sukunimi tuli selostajien toimesta äännetyksi Teiniou. Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon.

Eivätkä selitykset tai tarkennukset auta. Ulkomaalaisen kieli ei usein vain taivu suomalaiseen muotoon -- ja päin vastoin.

Itse olen ainakin oppinut tunnistamaan useimmat nimeni väärinäännökset niin että käytännössä siitä ei ole ongelmaa, ehkä herra/rouva Jiksiao Li:kin.
Antti sanoi…
Jep, ja englanninkielisille ihmisille tuntuu olevan mahdotonta tajuta, miten Antti kirjoitetaan... Ihan oikeasti monet mun tuntemat tutut, vaikka ovat nähneet mun nimen kirjoitettuna ja vaikka vastaavat meiliin, jossa nimi näkyy, niin kirjoittavat tavallisesti Aanti tai Antii jne. jne.

Toisaalta en odota, että suuri osa maailman ihmisistä oppisi yhden promillen puhumasta kielestä yhtään mitään (paitsi nokinäädästä väännetyn kartanon nimen), mutta me voisimme ehkä opetella edelleenkin isoimpien kielien perusasioita ja näyttää edelleenkin fiksummilta.

Ymmärretyksi tulemista se ei välttämättä lisää, sillä esim. kiinalaiset eivät aina ymmärrä edes toisiaan, paitsi kirjoituksen avulla ja ulkomaalaisia he eivät usein edes yritä ymmärtää.

Kiinastahan oikeasti pitäisi osata myös toonit eli äänen korkeuden nostot ja laskut. Lisäksi heidän kielitajunsa on jotenkin erilainen: Jos joku sanoo minulle (unkarilaisittain) Tempere, niin tiedän, mitä kaupunkia hän tarkoittaa. Kiinassa kukaan ei osaa edes arvata, jos lausuu sen Shiyanin nimen "shijan" eikä "shöjan" - kokeiltu on...

Niin ja sit se espanja (toinen kieli, jonka työväenopistotunneilla olen käynyt...): Olisi ainakin minulle voinut jo koulussa kertoa, että sanan alussa olevaa h:ta ei lausuta ja j on h ja g:kin joskus h ja kaksois-l on kaksois-j jne...

Näytä tie nyt Amarilloon, sinne kuulun kuin puolukat hijjoon...

Asta la vista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista