Miksi lapsemme eivät virvo?

(Nyt ehtii vielä tämän ennen kuin huomenna varmaan ovikello soi...)

Olemme sanoneet lapsillemme, ettemme tue virpomista kuten emme tue pääsiäistäkään sen uskonnollisilta osiltaan. (Vaimo oli tosin taas eilen päätynyt kertomaan lapsille, miksi pääsiäinen on kristityille merkittävä juhla...)

Lasten mielestä on tietysti hauskaa ja houkuttelevaa, jos saisi pukeutua hassusti ja mennä naapureiden ovikelloja soittamaan ja karkkia pyytämään. Ei ole mikään ihme, että lastentarhanopettajat saivat tuon itäsuomalaisen perinteen länsisuomalaisilla höysteillä mukautetun version parikymmentä vuotta sitten niin hyvin leviämään koko maahan. Tiedän jopa yhden adoptioisän, joka ainakin aiemmin ja useampana vuotena peräkkäin pukeutui huiviin ja hameeseen ja sai ihan kohtuullisestikin karkkeja lastensa kanssa kulkiessaan.

Sama ideahan on myynyt hyvin läpi Pohjois-Amerikassa syksyisen pyhäinpäivän modernissa perinteessä ja jos meno tällaisena jatkuu, niin kyllä pian Suomessakin kysellään karkkia tai kepposta. Paitsi meidän lapset.

Tuemme sen sijaan Aitoa Perinteistä Pääsiäiskrääsää eli kevään merkiksi kasvatettavaa ruohoa, mutta erilaiset angloamerikkalaiset puput ja broilerituotannosta pelastetut tiput meiltä puuttuvat. Samoin munista huolimme vain suklaiset ja minä ostin yhden mämmin ja vaimo varmaan taas ensi viikolla keksii, että haluaa tehdä ortodoksiperinteen mukaista pashaa - vegetaarisena tietenkin. Ruokapuolella pääsiäishanukasta pitäisi kyllä joku kerta valmistaa. Tosin tänäkin vuonna taidetaan olla pääsiäiskokolla, mutta olisihan se sielläkin hyvä näytöslaji?

(Oikeasti on törkeää, miten aitojen taiteilijoiden tekijänoikeuksista välittämättä heidän tuotantoaan levitetään intternettiin, mutta kyllä tuokin pätkä on ollut minun mielessäni kaikki nämä vuodet ja sen näkeminen uudelleen oli vähintään yhtä hauskaa kuin ensimmäisellä kerralla.)


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ei ihan pitänyt Peteliuksen pokka :-D

Meidän uskonnottomassa perheessä on otettu käyttöön vaan kaikki kivat perinteet kustakin juhlasta, eli tyttö käy virpomassa ja lammastakin tehdään, kun sen saatavuus tähän aikaan vuodesta on hyvä.

Minusta nykyinen virpomistapa (siunaamattomat vitsat noitien kädessä vääränä päivänä) on niin herkullisesti muunneltua pakanallista ja kristillistä perinnettä sekoittava sotku, että siihen voisi pikemminkin kannustaa :-D
Antti sanoi…
Aivan, tuo karnevalistinen näkökulma ja lähestymistapa on usein mahdollinen, mutta tässä asiassa en (eikä vaimokaan) pidä kovin kivana sitä, että lapset käyvät pyytämässä jotain, oli sitten marraskuu tai kevät.

Meillä ei itse asiassa tässä naapurustossa ensimmäistä kevättä viettäessämme ole kukaan tullut virpomaan - en tiedä syytä, pikkunoitia on kyllä näkynyt kadulla.

Lisäksi yksi naapuruston äiti oli ottanut taas uuden lisän tähän karnevaaliin: Kun vanhin lapsemme tuli vastaan, niin naapuri antoi pikkuisia suklaamunakarkkeja kaikkia kolmea varten!

Tuo on minusta hieno "vastaveto" ja lähestyy sitä hobbitien syntymäpäiväperinnettä, jota olen joskus haikaillut eli että syntymäpäiväsankari antaa lahjoja muille.
Anonyymi sanoi…
Meilläkään ei virvota - itse en ole pienenä kierrellyt virpomassa, ei miehenikään, emmekä ole nähneet tarpeelliseksi seuraavankaan sukupolven aloittaa. Kotona saavat meille virpoa kerran ja saavat suklaamunat, siinä se.

Itse kyllä tykkään meillä käyvistä noidista, mutta läheltä piti että palkkaa olisi ollut tarjolla vain noidille. En ymmärrä miksi pitää pukeutua tiikereiksi tai luurangoiksi. Olen nuiva, sehän tiedetään.
Anonyymi sanoi…
Kaikella kunnioituksella vanhempien valistuneita ja kantaaottavia asenteita kohtaan, lapsille tällaisissa perinteissä mukanaolo (jos siitä ovat esimerkiksi tarhassa, pihapiirissä ja koulussa kuulleet) voi olla mukavaa puuhastelua, joka saa heidät tuntemaan itsensä osaksi ikäryhmänsä perinteitä. Kutsuisin nimenomaan perinteisiksi tällaisia tapoja enkä niinkään karnevalistisiksi. Tai itse asiassa, mitäs vikaa kernevalistisessa näkökulmassakaan on; mielestäni tuokin sana tuo lähinnä mieleen ilon ja hauskanpidon! :)
Antti sanoi…
Olen aivan samaa mieltä siitä, että lasten mielestä kaikenlainen puuhastelu voi olla mukavaa ja saada heidät tuntemaan erilaisia positiivisiakin tunteita.

Kuten sannika kirjoitti, me olemme nuivia aikuisia ja tiedostamme sen, että nämä "perinteet" eivät ole mitään pelkkää "puuhastelua", vaan aikuisten välittämiä, synkretisoimia ja jossain vaiheessa tietysti keksimiä juttuja. Kolmantena vuonna ne tietysti jo muuttuvat perinteisiksi kuten työpaikan kesäjuhlat.

En minäkään ole virponut enkä pukeutunut noidaksi, eikä kukaan minun kavereistani 60-70 -luvulla tehnyt sellaista. Se ei siis ole minunkaan perinnettäni. Lastentarha on tämän "perinteen" maahamme levittänyt ja meidänkin lapsillemme opettanut, mutta en silti halua heidän tekevän kaikkea, mitä ulkomaailma opettaa. Nuivilla on tällaista. :-)

Näillä "perinteillä" on sosiaaliset (onko kiva leikki mennä pyytämään karkkia/rahaa tms. naapureilta), uskonnolliset ja taikauskoiset ulottuvuutensa. En ole huolissani lasteni elämästä tässä uskontojen ja taikauskon maailmassa, mutta näihin "kivoihin puuhasteluihin" jouluna ja pääsiäisenä liittyy se, että kun ensin on leikitty tonttuleikki, niin sitten muistutetaan mikä on Joulun/Pääsiäisen/Juhannuksen jne. Todellinen Sanoma. Pääsiäisen kohdalla siitä ei tosin niin paljon puhuta ja kieltämättä lapsemme ovat olleet hieman hämmästyneitä, kun olemme kertoneet, miksi kristityt juhlivat pääsiäistä.

En muuten missään vaiheessa (ole ainakaan tarkoittanut) kirjoittanut, että "karnevalistinen" näkökulma (mitähän Bahtin tähän sanoisi?) olisi huono. Minusta kaikenlainen hassuttelu, väripaperisuikaleiden liimaaminen pajunoksiin, pukeutuminen hassuihin vaatteisiin jne. ovat erittäin hyviä absurdeja tekemisiä. Mutta siitähän tässä ei ole kysymys, vaan "Perinteestä".
Kimmo sanoi…
Hiukka asian vierestä, mutta tuo Hanuvideon pätkä oli kyllä ihan yhtä pudottava kuin silloin joskus. Katselin samaa kyytiä varmaan puolenkymmentä Velipuolikuu -sketsiä.. youtuben suurin ongelma on sen suuruus, ei sieltä mitään löydä ellei joku tikulla osoita. Kiitos tästä! Kimmo

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista