Miten herra Rovio palautti ajattelukykyni

eli

Se ei ollutkaan tavallista iskiasta

Selässäni on ollut kaikenlaisia pikkujumeja, mutta ei mitään vakavaa. Olen tottunut itse naksauttelemaan sitä ja esim. 90-luvulla oli "juttu", joka kulki hitaasti ylöspäin ja sen ollessa lapaluiden kohdalla parasta oli, kun makasin lattialla ja joku painoi suoraan alaspäin. Kerran menin kirjaston lattiallekin makaamaan ja paikalle osunut Papu eli Jari rysäytti sen kohdalleen.

Viime tammikuussa tuli uusi kohta, ristiluun seutu oli kankea, muttasain sen loksahtamaan ihan vain selälläni maaten ja lattiaa vasten.

Huhtikuussa sama uusi, eikä meinannut lähteä, mutta tammikuun asento auttoi lähes kokonaan. Otin toimistolla esiin keikkuvan istuimen ja se tuntuikin kohtuullisen hyvältä.

Mutta toukokuun puolivälissä tuntui väärää asentoa SI-nivelen seudulla ja kipua jalassa... eikä se suostunut lähtemään pois. Välillä eteentaivutukset venyttivät sopivalta tuntuvaa aluetta ja kipu häipyi hetkeksi, mutta palasi. Sitten yhtenä iltana eteentaivutus oikeasti sattui.

Kun tähän yhdistetään kuulopuheet ja nettidiagnoosi, tilanne täytti perinteisen iskiasvaivan kriteerit. Tosin yhden joogasivuston venytystestien perusteella ei vaikuttanut siltä, että kyse olisi ongelmasta kohdassa, jossa iskiashermo menee pakaralihasten välistä ja silloinhan kipu voi syntyä nikamien alueella ja varsinkin välilevyn vaikutuksesta. En toki ollut satuttanut tai reväyttänyt itseäni mitenkään, mutta meillä on suvussa suurta taipumusta saada ongelmia lannenikamien alueelle ja olenhan mä jo 50-vuotias...

No, ensin työterveyshoitajalle, joka oli todella huolissaan, että mistä saan apua, koska hänellä oli itse ollut vastaavaa kipua ja oli saanut apua vasta parin vuoden ja lukuisten maksullisten vastaanottokäyntien jälkeen. Olin itsekin katsonut jo Tampereen kiropraktikot ja soittanut parille, mutta jotenkin oli vielä hakusessa.

Työterveyslääkäri ei ollut lainkaan huolissaan, sillä nopeiden taivutus- ja refleksitestien jälkeen hän meni koneelleen ja sanoi: - Ei tämä ole paha. Kirjoitan tästä nämä kaksi lääkettä. 

Jep. Särkylääkettä päiväksi ja lihasrelaksanttia yöksi. Ostin alle kympin lääkkeet ja otin heti ensimmäisen, sillä kipu oli kuitenkin kovaa, haittasi ajattelua ja aiheutti ylimääräisiä äännähtelyjä.

Illalla otettava vaimensi kivun, mutta myös kuivasi suun ja teki muutenkin vähän oudon olon.

Onneksi muistin myös herra Rovion, Harri Rovion, jonka olen tavannut 80-luvulla ja satunnaisesti näiden 30 vuoden aikana. Harri on osteopaatti ja siis kiinnostunut manipuloinnista vähän laajemminkin kuin vain selän niksautusten kannalta. Sain Harrin kiinni ja aika löytyi kolmen päivän päähän.

Kävelin sinnekin. Kävely ei oikeastaan pahentanut tai poistanut kipua, mutta vähän väliä saattoi ilkeästi tuikata ristiselkään tai säteillä reiteen ja pohkeeseen. Olin ollut myös vuorokauden ilman lääkkeitä, että pystyn paremmin sanomaan, missä on ongelma ja milloin ei.

Harri katsoi selkääni takaapäin, laittoi sormet suoliluun eli "lonkkaluun" kulmiin ja sanoi heti, että lantioni on vinossa sivusuunnassa. Niinpä hän lämmitti lihaksiani hieromalla, veti vasemmasta jalastani, joka lonksahti, venytti jalan ja selän sidekudoksia ja aina välillä kokeilin tuntemuksia taivutellen seisoma-asennossa.

Kipu meni pois. Lähes kokonaan, mutta käsittelyn jälkeen oli arkuutta käsittelykohdissa. Harri oli tehnyt myös käytännössä samoja taivutus- ja refleksitestejä kuin lääkäri, sillä niistä käy ilmi vakavat hermopinteet, mutta sellaisia ei tuntunut olevan. Jo ensimmäisellä kerralla Harri mainitsi trigger-pisteen ja toisella käsittelykerralla neljän päivän päästä hän sanoi sen olevan selitys: Ne ovat ikään kuin tavallisia kipeitä kohtia lihaksessa, mutta tietyissä paikoissa ne heijastavat vaikutusta laajemmalle ja minulla siis pakarasta kivuksi alas jalkaan.

Kävin vielä kolmannen kerran ja joka kerralla kipu tai lopulta tuntemus väheni ja nyt löydän kyllä sen kohdan taivuttelemalla alaselkääni, mutta se ei ole enää kipua ja tuntemus on edelleen heikkenemässä kuukausi ensimmäisen käsittelyn jälkeen. Toki voi olla niin, että lääkärin määräämät lääkkeet olisivat poistaneet kipua ja saaneet minut löytämään parempia asentoja ja kenties paremmin venyttelemään vaikka omin avuin tai fysioterapeutin ohjeiden mukaan, mutta vahvasti epäilen, että olisin onnistunut lonksauttamaan lonkkaani (olin jo roikkunut (taivutetuin jaloin polvitaipeista roikkuen) pää alaspäin) ja se kuitenkin tuntui vaikuttavan ratkaisevasti.

No, onneksi virallisen lääketieteen rinnalla on myös muita ammattilaisia, joilla voi olla kokemusta ja taitoa ongelmien hoitamisessa.