Pyörällä päästään

Nykyään, kun ei tarvitse aamuisin kuljetella lapsia tarhaan tai kouluun, olen taas aika paljon kulkenut töihin polkupyörällä. Muutama kilometri aamulla ja iltapäivällä ei paljon rasita ja voi mennä ihan vaan työvaatteet päällä ilman mitään suihkuja tai suuria varusteiden vaihtoja. Tosin tänään työpaikan ruokalan kassa sanoi: "Sä näytät ihan erilaiselta kuin äsken." Oli nimittäin nähnyt mut tulevan sisään kypärä, kypärämyssy (kiitokset Mankulle!), punainen tuulitakki, heijastinnauha (kiitos Citymarketille yllättävistä piilopääkalloista ja "Fatpipe or Die" -tekstistä), tuulihousut ja trekkerit päällä.

Yleensä ajan siis vain toimistolle, mutta toisinaan myös asiakkaalle. Joidenkin suurten, vanhojen teollisuusyritysten pihassa on sellaisia suuria pyörätelineitä, jotka muistuttavat ajoista, jolloin polkupyöriä oli paljon enemmän kuin autoja. Ymmärrän, että on asioita ja tilanteita, joiden vuoksi oma auto on kätevämpi tai ainakin mukavampi kuin polkupyörä tai bussi, mutta jotenkin sitä toivoisi, että autojen määrä vähenisi. Taitaa olla turha toivo. Ihmiset tajuavat kuntoilun merkityksen - ja ajavat autolla kuntoilemaan.

Toki pyöräily - varsinkin nyt lumen aikaan - on hieman jännittävää, mutta olen erittäin ilahtunut siitä, että tänä talvena Tampereen kaupunki saattaa jättää ns. huputtamatta Tammelan puistokadun pyörätien. Viime vuosina nimittäin suurin piirtein marraskuun alussa on Tammelan puistokadun itäreunalla kulkevan pyörätien merkkien päälle vedetty huppu ja se on tarkoittanut sitä, että silloin pitää ajaa autojen joukossa. Työmatkani kulki viime talvena enimmäkseen Peltokadun kautta ja siellä kaaduin vain kaksi kertaa… Pitäisiköhän ostaa nastarenkaat kuluneiden kesärenkaiden tilalle?

Samoin pyöräilijää piristää toisinaan autoilijoiden käyttäytyminen. Viime perjantaina tulin junalla Tampereelle ja otin pyöräni sieltä rumien rakennusten seudulta, minne olin sen aamulla jättänyt. Kiinnitin valon pyörääni ja lähdin kohti kotia. Parin sadan metrin päässä, kun Ukkopekankatu kohtaa Murtokadun, auto ohitti minut ja oli kääntymässä vasemmalle. Huomasin risteyksen toisella puolella lähestyvän auton, mutta käännyin sen edestä vasemmalle, minut ohittaneen auton perässä. Olimme risteysalueella selvästi ennen kuin vastaantuleva auto oli risteyksessä ja kun olin saanut itseni Murtokadun suuntaiseksi, niin takanani soi torvi. Kun katsoin sivulle, niin ohittava autoilija katsoi minua ja näytti keskisormea. Todella piristävää!

Kommentit

Antti Poikola sanoi…
Hyvä hyvä, ei kannata talvesta, eikä pienistä keskisormen näytöistä masentua, sillä pyöräily on kuitenkin niin kivaa :)

Terveisin yksi fillariaktivisti Helsingistä:
http://kaupunkifillari.blogspot.com/

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista