Naarmuja 1: Kivi metsässä

Aamulla klo 4.47 koira haukkui alakerrassa. Raahustin katsomaan ja kun totesin kaiken olevan OK, suosittelin nukkumista.

Puoli seitsemältä heräsin taas koiraan, otin vaatteita mukaan ja totesin kaiken olevan edelleenkin OK, s.o. ei pissoja tai kakkoja lattialla.

Kärsivällisen koiran katsellessa sain vaatteet päälleni, banaanin sisääni (sai koirakin vähän banaania) ja puolessa tunnissa olimme täällä metsän "keskellä".

Kirjoitan tätä oikeasti (oikeasti!) metsässä, mutta tässä Kaupin kallion itäisellä rinteellä istuessani en onnistunut saamaan suoraa nettiyheyttä (ei 3G:tä täällä), joten siirrän tämän myöhemmin puhelimesta nettiin...

Kyllä kannatti tulla tänne. Kaupunki on toki vielä melkoinen humina tuolla kallion takana ja äänimaisemaa dominoivat varikset ja järveltä kuuluvat lokit. Jälkimmäiset assosioin välittömästi äänien suunnalla olevaan kaatopaikkaan ja muutenkin lokkien laulu ja nämä variksenmarjan varvut eivät jotenkin kuulu yhteen.

Silti tämä on minulle Oikea Metsä. Ei mikään Alkumetsä, mutta lähellä. Aivan varmasti tämä liittyy lapsuuteeni esikaupungin reunalla ja jatkuvaan pikkumetsissä (ja tietysti Pikkumetsässä!) leikkimiseen. Äitini oli kasvanut kirjaimellisesti metsän keskellä ja isäni kulki samoja Nokia metsiä melkein koko ikänsä. Vanhempanikin siis veivät minua metsään minkä ehtivät.

Luontoaamun otsikko ja varsinainen kysymys liittyvät löytöihin, jotka ovat todella yleisiä täällä Kaupissa. Polkujen ja vähän muidenkin paikkojen kivissä on alkanut näkyä naarmuja. Mikä ne tekee? Ns. maastopyöräilijän renkaan nasta vai trekkerin tossun pohjassa oleva vastaava metallinpala? Vai onko kyse molemmista?

Jäljet ovat oikeastaan aika mielenkiintoisia: monet ovat lyhyitä pitkittäis- tai poikittaisnaarmuja, jotka voisivat olla sekä renkaan että tossun luiskahduksia mustan jään aikaan, mutta välillä on omituisia, pitkiä naarmuja. Onko pyöräilijän jarru mennyt lukkoon ja ajoneuvoa on ollut pakko työntää eteenpäin, vai mistä on kyse?

Säännöllistä lukijaani(?) saattaa yllättää, etteivät naarmut varsinaisesti häiritse minua. Joskus alussa, kun polkupyörällä maastossa ajamisesta tuli oma lajina (minä olen sitä aina tehnyt, mutta en yleensä harrasta "lajeja"), niin pyörien aikaansaamat jäljet kaupunkien ympäristöissä olivat huolestuttavia. Lähinnä voimakkaat jarrutukset alamäissä tekivät syviä uurteita ja silloin tuli mieleen, mitä nämä tyypit saavat aikaan oikeassa metsässä. Mutta ei. Vaikka kaksi pyöräilijää pystyvät ruttaamaan sammaleita helposti enemmän kuin tuhat kävelijää, niin ei täällä näy sellaista.

Ennen oli miehet merillä ehkä rautaa, mutta nykyään metsissä niillä on runko ja/tai nastat titaniumia(tm)!

JK Kohta sitten kun olin vielä ottanut kengät pois ja istunut vähän aikaa silmät kiinni ja jalat ristissä, niin lähdimme sieltä kalliolta suoraan kohti järveä. Jyrkässä kallion reunassa olivat oheiset naarmut, joten nuo ainakaan eivät ole polkupyörästä, ellei sitten ole joku ihme metsäpompputaituri. Veikkaan kuitenkin suunnistajaa, nimittäin suunnistusrasteja Kaupissa on aika paljon. Osa niistä on aika vanhoja, niillä on luistimetkin, jos tunnet vitsin.

Vielä lähempänä kotia olivat viimeiset naarmut ja nämä kyllä ovat polkupyörästä, tai sitten joku askeltaa tosi omituisesti tosi omituisilla kengillä.

JJK Kaikki jälkikirjoitukset sähköisessä mediassa ovat edelleenkin huijausta, mutta tällä kertaa asiassa on se totuus, että alku kirjoitettiin metsässä ja nämä nyt vasta kotona.