Pikkukiviä

Tässä haaste kaikille nettinikkareille ja simssiharrastajille: Perustetaan nettiin yhteiskunta, joka toimii yhteiskunnan tavoin. Joo, tää on varmaan jo jossain toteutettu, mutta mulle voisi kertoa missä. Se voisi olla kivaa leikkiä, jos voisi mennä vaikka yhteiskunnan jäseneksi eri aikoina, vaikka vaihdantatalouteen, jos tämä rahatalous kyllästyttää. Oikeasti se voisi olla myös oikean yhteiskunnan alku, jos ihmiset sitoutuisivat tietoisesti yhteiskunnan jäseneksi, eivätkä vain sattuisi syntymään jonnekin.

Olen havainnut mausteiden olevan aika tärkeä osa elämääni - vertauskuvallisesti ja konkreettisesti. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkimaustetta, vaan pidän monista ja runsaista monien mausteiden yhdistelmistä yhtälailla kuin "yksinkertaisesti" maustetuista asioista, eikunn ruuista kai nyt oli puhe… Jos yrittäisin tehdä jonkinlaista listaa mausteista, niin se voisi olla vaikka seuraavanlainen: A - asafoetida eli hajupihka eli hing, ks. toisaalta B - basilika, tuoreena tai kuivattuna C - chili, punainen tai vihreä, tuore tai kuivattu, jauhettu tai murskattu D - dhania eli korianteri, siemenet ja lehdet, jälkimmäinen ehdottomasti tuoreena E - elaichi eli kardemumma, vihreät palot ja mustat palot, siemenet jauhettuina pullassa F - fenkoli siis siemeninä G - garam masala menee jo sekoituksen puolelle, mutta ansaitsee maininnan H - hing eli hajupihka, tuoksuva perusmauste, lantrattuna kiitos I - inkivääri, tuoreena ja kuivattuna, ihan mihin tahansa J -...

Pekarin Kimmon kanssa siis kirjoiteltiin tuossa viime syksynä ja Kimmo oli kuulemma intternetpuheluista saanut idean virtuaalisoittokämpästä tai -jameista, missä systeemiin kirjautujat voisivat soitella yhdessä omia instrumenttejaan ja kuulla tietty samalla, mitä ääntä muut saavat aikaan. Tyylilleni uskollisena löysin tietysti ideasta heti yhden vian: netin viive on aina vähän enemmän kuin pari iskua ja vaikka se ei normaalissa puhelinkeskustelussa haittaa, niin rytmimusiikissa aivan varmasti. Jotain kokeellista soppaa siitä siis saattaisi syntyä ja voisi olla ihan hauskaakin, mutta edes yhden soinnun rokki ei kuulostaisi rokilta. (Ellei sitten käyttöliittymässä olisi viivenkorjausta eli se keräisi komppeja ja muuta ja sitten voisi itse soittaa ja "nauhoittaa" siihen päälle omat raitansa... hmmm... todellinen karaoke eikä vain laulajan osalta... hmmm...). No. Taisi olla toissapäivänä kun tiskatessani mietin korttipelejä (lapset saivat Uno-kortit jouluna...) ja niiden sään...

Kauan, kauan sitten maan päällä kulki kauhistuttava hirviö nimeltään Nian. Se teki pahojaan ihmisille kaikkialla. Lopulta Taivaallinen Jumala huomasi ihmisten hädän ja telkesi hirviön kaukaisille vuorille. Jumala lupasi sille vapauden vain lyhyeksi ajaksi kerran vuodessa. Kun vuosi oli kulunut, Nian pääsi vapaaksi vankeudestaan. Ihmiset huolestuivat ja kokoontuivat pohtimaan, miten he voisivat pelastua hirviön tuhoteoilta. Joku tiesi sanoa, että Nian pelkäisi kovia ääniä, tulta ja punaista väriä. Niinpä ihmiset ripustivat talojensa ulkopuolelle punaiselle pohjalle kirjoitettuja lauseita, ampuivat raketteja ja soittivat kovaäänisiä kongeja ja rumpuja. Niania alkoi pelottaa. Koitti yö ja jokaisesta talosta näkyi lyhtyjen loiste. Nian oli kauhuissaan. Se pakeni vuorille, eikä enää ikinä tullut sieltä kiusaamaan ihmisiä. Siitä lähtien ovat ihmiset juhlineet uuden vuoden alkua ampumalla raketteja.

Vuosituhannen vaihtuessa silloin joskus olimme Leenan kanssa Etelä-Intiassa, Bandipurin luonnonsuojelualueen laitamilla, Sinisten vuorten juurella. Me oltiin tultu sinne vuokra-Ambassadorilla Mysoresta ja saatiin pieni lomamökki aivan omaan käyttöömme. Paikassa ei ollut silloin oikeastaan ketään muuta, joten rauha oli täydellinen. Majapaikan henkilökunta otti vastaan ruokatoiveemme suhteellisen hyvin - hieman ehkä jouduimme tavalliseen tapaan selittämään. Lepäilimme mielenkiintoisen automatkan jälkeen ja kun olimme menossa pienelle kävelylle, niin päärakennuksesta juoksi joku peräämme: - Excuse me sir, mutta syöttekö te perunoita? - Kyllä me perunoita syödään, se oli siis kasvisruokaa ilman sipuleita, mitä toivoimme. - OK sir, entä inkivääri, voimmeko laittaa inkivääriä? - Siis kyllä, me syömme kasvisruokaa, minun erikoistoiveeni on vain se, ettei siinä ole sipuleita, mutta vaimoni syö kyllä niitäkin eli jos teillä on jotain muuta valmiina. - OK sir, sanoi mies, palasi keittöön ja ...

Olin joutunut tähän tilanteeseen aiemminkin. Mennyt nukkumaan liian myöhään ja herännyt yllättävällä tavalla. Sängyn vieressä seisoo nainen, hyvin nuori nainen ja minä säpsähdän. Varsinkin kun nainen pahaenteisesti ja melodisesti lausahtaa: - On lyijyn alla lämmin. Minä en kuitenkaan ole Jerry Cotton, eikä tilanteessa ole mitään vaarallista, vaan lapset ovat heränneet ja isän on aika mennä alakertaan - ja joululauluja saa vielä laulaa.

Viime vuosina on saavuttanut yhä enemmän yleistä tietoisuutta perhosensiipiefekti, miten pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Tavallaan myös kaiken aikaa puhutaan siitä, miten suuret asiat vaikuttavat pieniin asioihin, mutta onko sille ilmiölle omaa nimeään? Lumipallo taitaa olla varattu jo muuhun käyttöön, mutta siitähän siinä on kyse: Iso lumipallo vierii ja pikku hiutaleilla ei ole muuta mahdollisuuttaa kuin vain mennä mukaan ja päätyä aivan jonnekin muualle. Entä kun pienet asiat vaikuttavat aivan jossain muualla toisiin pieniin asioihin? Tämä kaikki talvinen tuli mieleeni, kun olen seurannut näitä hyökyaaltouutisia ja muistanut saman vuodenajan Intiassa seitsemän vuotta sitten. Perhonen oli varmaan heilauttanut siipeään jossain Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Intiassa oli kovin kylmää juuri samaan aikaan kun olin siellä ensimmäistä kertaa Leenan kanssa (tässä elämässä). Juna kuitenkin kuljetti meitä ja Varanasi tuli esiin kylmästä aamusumusta. Polkupyöräriksa vei "h...

Masentavaa aloittaa vuosi näin, mutta jos edellinen päättyi onnettomuuksiin, niin minkäs teet. On vaikea kuvitella sitä tuskan ja kärsimyksen määrää, mitä yksi merenalainen maanjäristys on saanut aikaan jo ensimmäisen viikon aikana. Huumoria tästä aiheesta on vaikea repiä, joten ehkä voi olla kylmän analyyttinen ja ihmetellä, mitä oikein on tapahtunut. Tämä Sumatran pohjoispuolella tapahtunut tärähdys on suurin tunnettu suomalaisia koskettanut äkillinen luonnononnettomuus. Aika tajutonta, mutta tällaisella pallolla me elämme. Ruotsalaisia oli sillä seudulla vielä enemmän. Toki ihmiskunta oikein yrittämällä voisi päästä vielä suurempaan hajautettuun tuhoon (muistan vain sen vappuyön, kun kävelimme sateessa täysin tietämättöminä Tshernobylin pamauksesta), mutta kyllä luontokin osaa. Ehkä me vähitellen todellakin voisimme alkaa tajuta, että elämme tällä maapallolla yhdessä, emme pelkästään toistemme kanssa kilpaillen, vaan kukin yrittäen elää onnellista elämää - samojen tähtien al...

Back in the garage with my bullshit detector Carbon-monoxide making sure it's effective Tämä siis olisi voinut olla otsikoitu myös "Stay Free" tai "I'm So Bored With the U.S.A.", sillä kyse on eilisestä keikasta Klubilla, jonka satuin huomaamaan Tamperelaisesta. Control näytti olevan taas keikalla ja vieraina vielä kaikenlaista väkeä. Pitkästä aikaa oli ehkä aika mennä katsomaan ja kannattihan se. Pojat, siis Controlin pojat, soittivat edelleenkin maukkaasti niitä samoja biisejä ja vierailijat olivat enimmäkseen onnistuneita. (Ehkä voidaan kysyä, voiko This is Radio Clash edes toimia tuolla tavalla lavalla - vika ei ehkä ollut Njassassa.) Hauskoja olivat myös naisartistit: Kanan Pitäiskö mennä vai jäädä* ja Laura Sippolan (katsoin nimen netistä) Oon kyllästynyt Amerikkaan (mut minkäs teet) olivat hienoja ja täydensivät Kuiden voimakasta ja Pasin kaunista laulua. Kaikista huvittavin on tietysti Garageland, kun reippaasti yli nelikymppiset (Varonenlaul...

Silloin, kun minä talvisin joka päivä leikin jääkiekkomailalla, systeemi oli seuraava: Paikalliselle (Tohlopin) (leikki)kentälle tuli joka arki-ilta ja koulun vapaapäivinä aamupäivästä alkaen poikia ja kun paikalla oli tarpeeksi väkeä, niin yleensä jossain vaiheessa kävi puhe: "Tehdään jaot." Silloin kaksi hommaan valmista sai valita itselleen joukkueet tai siihen käytettiin jotain muuta perustetta. Sitten pelattiin, tavallisesti "viidestä tai kymmenestä poikki" ja sitten saatettiin pelata uudelleen samoilla jaoilla tai vaihtaa jakoja. Olin pienimmästä päästä, mutta en kokenut tulevani syrjityksi, vaikka välillä jäinkin pois jaoista, kun peli oli liian kovaa minulle. Tarjoan saman idean nykyisille urheilijoille: Jos ei muuten, niin voisitte järjestää hyväntekeväisyysottelun, jossa jäälle tulisivat vaikka kaikki Ilveksen ja Tapparan pelaajat. Sitten valittaisiin kapteenit ja he tekisivät jaot. Voisi olla välillä mielenkiintoistakin peliä.

Syksyllä (2004 siis) oli lehdissä uutisointia väitöskirjasta, jossa oli tutkittu huumeiden käyttöä. Väittelijä oli käyttänyt yhtenä luokitteluryhmänä myös "viihdekäyttöä" ja päätyi jopa perustelemaan sanavalintaansa. Asiasta oli kuulemma ollut jopa Hesarin pääkirjoituksissa syksyn aikana, mutta eikö sitä ole vielä selvitetty niin, että yksinkertaisimmatkin sen tajuaisivat: Viihdekäyttö on huono suomennos, jolle ei ole käyttöä suomessa. Eikö tuo nyt ole jo aika selvää? :-) Viihdekäyttö on siis suomennos englannin termistä "recreational use of drugs", mikä tarkoittaa sitä, että käytetään kemiallisesti vaikuttavia aineita muuhun kuin lääkinnälliseen tarkoitukseen, siis viihtyvyyden lisäämiseen. "Viihde" on otettu mukaan siihen siksi, että englannin kielessä sana drug* voi tarkoittaa sekä lääkettä, että huumetta . Suomen kielessä tällaista sanaa ei ole olemassa, joten meidän ei tarvitse laittaa huumeiden käyttöön mitään etuliitteitä. Huumeiden käyttö...

Kylläpä tätä veivataan, mutta kun aaton Aamulehti* (rekisteröityminen vaaditaan, mutta juttuja on myös ilmaiseksi) julkaisi Taloustutkimus Oy:llä mitään minusta tietämättä teettämänsä "tutkimuksen". Aamulehti otsikoi sen "Suomalaiset pitävät joulua edelleen kristillisenä juhlana", vaikka kolmannes vastaajista valitsi vaihtoehdot "osittain eri mieltä" tai "täysin eri mieltä", kun väite oli: "Joulu on perheessänne kristillinen juhla". Suomalaiset! Kaksi kolmasosaa ei ole koko kansa!** Lisäksi 16% on vastannut "ei samaa eikä eri mieltä". Mikä heille on ollut epäselvää? Joulu? Perhe? Kristillinen vai juhla? Oikeasti siis vain 52% (toisin kun juttuun kirjoitettu 57% antaa ymmärtää) suomalaisista on vastannut edes osin myöntävästi siihen, että "joulu on kristillinen juhla". Se ei ole paljon. Lienee siis vieläkin oikein todeta, että joulu ei ole kristillinen juhla. * Suuri syy sille, että nykyään koen tarve...

Ei toki täällä blogimaassa, sillä blogien luonteeseen ei kuulu keskusteleminen. Tämähän on vain paikka esitellä omia ajatuksia toisille samanmielisille. Laitoin kuitenkin tuon ensimmäisen joulukirjoitukseni myös perinteisiin usenet nyysseihin, ja siellä tuli heti joitakin kommenttejakin . Nyyssien lukijat ja kirjoittajat ovat toki osin katoavaa kansanperinnettä, mutta systeemi on minusta muuten toimiva. Joulusta sen sijaan on myös aattopäivän Hesarissa . Hesarin lukemiseen ei näköjään riitä rekisteröityminen, vaan sinnekin on maksettava ennen lukemista. No, kuitenkin Mielipidesivun Vieraskynä-palstalla poliitikko-teologi Terho Pursiainen kirjoittaa otsikolla "Joulun kummallinen ideologia" mm. seuraavaa: "Joulusta jouluun ihmettelen aina vain uudestaan joulun ideologiaa. Jeesus-lapsi ja hänen karnevalistinen pilakuvansa joulupukki esiintyvät siinä aivan rinnakkain ja täydessä sovussa. Ja kuitenkin joulupukki vääristää ja pilkkaa kaikkea sitä, mitä Jeesus-lapsi ed...

Nyt on taas se aika vuodesta joo ja taas olisi kiva, jos joku muistaisi, ettei joulu ole alunperin mikään kristillinen juhla. Joillakin meistä se ei ole sitä vieläkään tai enää. Joulu on vuodenkiertoon liittyvä juhla ja onneksi sen nimikin suomeksi on vieläkin joulu eikä esimerkiksi jeesu. Meilläkin siis vietetään joulua kuusin kynttilöin eikä sen juhlan nimi ole Valon juhla (se on keskikesällä...), vaan joulu! Hyvää joulua kaikille!

Huvittavien yhteensattumien joukkoon voimme nyt liittää sen, miten hyvä kaveri yli kahdenkymmenen vuoden takaa, Pekarin Kimmo , aloitti blogin täällä samassa systeemissä samana päivänä kuin minä. Kimmolla on myös taustaa foorumikirjoittamisessa, eli vaikka emme viimeisten 20 vuoden aikana ole olleetkaan yhteydessä kuin lastemme sormilla laskettavan määrän kertoja, niin vuosia sitten jo Kimmo löytyi Duunista. Tänä syksynä olemme joitakin meilejä vaihdelleet, mutta muuten tämä yhteisaloitus oli täyttä "sattumaa". Lisää sykronisiteettitarinoita sitten myöhemmin, mutta eikös tämä bloggaus ole alkanut hyvin kun nyt olen saanut riipustettua jo neljännen metajutun bloggaamisesta. Sitähän tämä on?

Löysihän Google nyysseistä vanhempiakin kirjoituksiani ja samalla kävi ilmi, miten se ketjuttaa kaikki esim. sfnet.keskustelu.politiikka-ryhmässä käydyt keskustelut, joiden aiheena on "Demokratia"... Complete Thread (3067 viestiä) ja keskustelu vain jatkuu...

Yksi idea, mikä mulle on tullut mieleen näistä neteistä ja blogeista on omien vanhojen kirjoitusten tallentaminen. Googlehan ne "kaikki" löytää, mutta miksi juuri tämä on vanhin – vai onko? > ak58910@proffa.cc.tut.fi (Kivivalli Antti) writes: > Karma ei muuten ole mitään mystistä, vaan nimenomaan > siinä on kyse siitä, että kun toimimme maailmassa, > niin se jättää jälkensä mieleemme ja niitä jälkiä, > jotka siis antavat mielellemme sen muista poikkeavat > ominaisuudet eli persoonan, sanotaan usein karmaksi. > (Karma sinänsä tarkoittaa toimintaa ja tarkempi termi > mieleen varastoituneille tekojen vastavaikutuksille on > samskára [sangskaara].)

Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen päätynyt testaamaan blogia. Vielä kun tämän saisi toimimaan kuin nyyssit, mutta voisi kirjoittaa kännykällä bussista - jos siis kulkisin bussilla töihin ja jos siis minulla olisi mitään kirjoitettavaa.

Ruotsin kielen nykyisestä asemasta puhuttaessa käy hyvin usein niin kuin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Postia-palstalla on taas nähty. Kun Raido Helemäe (Postia, KL 6/04) oman kokemuksensa ja tietojensa perusteella ihmetteli yhden vähemmistökielen nostamista virallisen kielen asemaan, niin Jutta Zilliacus (Postia, KL 7/04) haukkui hänet ”historian taustaa täysin tuntemattomana Suomeen rantautuneeksi”, kertoi kauniita asioita suomenruotsalaisista sekä ruotsin kielestä ja kehotti anteeksiantoon. Asialliset näkemykset ja kysymykset yritetään voittaa mustamaalaamisella ja ihmeellisellä hymistelyllä. Valitettavasti poliittisen päätöksenteon tasolla nuo ovat riittäviä argumentteja olla selvittämättä kieliasioita rationaalisesti ja ruotsin omituinen asema jatkuu. Ei Helemäe ollut kaunainen ruotsin kieltä tai sen puhujia kohtaan. Hänen historiantuntemustaan voi tietysti arvostella, sillä totta kai ruotsin asema Suomessa johtuu historiasta: Ruotsin kuningaskunta valloitti suomenkielis...