Joka toimittajan sisällä asuu pieni sukupuoliluokittelija?

Aamulehden etusivulla oli tiistaina (12.6.) pysäyttävä otsikko: Joka pojan sisällä asuu pieni muotoilija. Etusivun 11 riviin on saatu otsikon lisäksi kolme kertaa sana "pojan" ja kerran vielä "poikien".

Itse sivun pituinen juttu on ihan kiva, kertoo kangasalalaisen Jari Hämäläisen ja hänen vaimonsa, Anu Pellisen kokoamasta näyttelystä Tampereen Verkarannassa. Siellä on Jari Hämäläisen ja muiden tekemiä puisia leikkiautoja (pikkuautoja) ja Hämäläisen ja Pellisen kolmen pojan tekemiä autopiirustuksia.

Kiva niin ja kiva, että Hämäläinen tykkää tehdä leikkiautoja ja että heillä on kolme poikaa ja että Pellinen tykkää jopa järjestää näyttelyn perheensä autoharrastuksesta, mutta, mutta: Eikö tyttöjen sisällä "asu pientä muotoilijaa"?

Ei, ei, eihän jutussa niin sanota eikä se, että sanoo voikukkaa keltaiseksi, tarkoita, että leinikit eivät olisi keltaisia. Mutta, mutta: Eikö tätä nyt ole kuultu tarpeeksi: Pojat tykkäävät autoista ja ovat luovia.Tytöt tykkäävät nukeista ja ovat hoivaavia.

Kyllä, kyllä, on paljon poikia, jotka ovat kiinnostuneet autoista tai muista liikkuvista, toimivista ja/tai ääntä pitävistä laitteista. On jopa vanhempia, jotka haluavat sanoa, että se on luontaista tai sukupuoleen kuuluvaa. Ehkä niin, mutta pidän tätä yleistystä myös vahingollisena, koska siinä esitetään yleistyksiä sukupuolesta ja sukupuoliyleistykset aiheuttavat usein ongelmia.

Me ihmiset olemme yksinkertaisia, pidämme yleistyksistä ja luemme usein tiedostamatta senkin, mitä ei ole sanottu.

Sukupuoliin liittyy yleistettävissä olevia persoonallisuuseroja, mutta koska en ole vielä julkistanut suurta teoriaani sukupuolista, niin (muunkin ihmiskunnan) on vielä liian aikaista puhua niistä. :-)

Koska siis yleistyksetkään eivät aina toimi, on aina tyttöjä, jotka voivat olla kiinnostuneita laitteista (jos heille annetaan siihen edes mahdollisuus, puhumattakaan, jos heitä kannustetaan päristämään huuliaan kuten pojat...) ja samoin voi olla poikia, joita eivät autot kiinnosta - pienenä tai isona.

Ja miten käy näiden kaikkien poikien, jos bensiinimoottoreista ja/tai jatkuvasta kumipyörillä kulkemisesta pitää/saa lähivuosikymmeninä luopua. Toisaalta moottorivoimalla kulkevia kulkuneuvojakaan ei ole ollut olemassa kuin reilut sata vuotta, joten mitenkään perustavanlaatuinen tai korvaamaton miessukupuolen tarve ilmentää luovuutta tässä ei voi olla kyseessä.

Onko tässäkin siis kyse enemmän ihmisten psykologisesta tarpeesta pitää kiinni "perusarvoista" (lue: yksinkertaisista yleistyksistä, olivat ne sitten yleisesti ottaen hyödyllisiä tai haitallisia), kun poikien ja autojen välistä kiinteää suhdetta pitää näinkin paljon korostaa?

Jäämme siis odottamaan näyttelyitä ja lehtijuttuja, joissa lapsi saa olla lapsi ja luova ja luomaton ja päristävä ja päristämätön, on hänen biologinen sukupuolensa sitten mikä tahansa.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Ehkä vieläkin tärkeämpää kuin, että pojat voivat olla hoivaavia ja tykätä nukeista ja että tytöt voivat olla luovia ja tykätä autoista, on sekoittaa tykkäämisiä, ominaisuuksia ja muita niin, että on esim teknologiasta kiinnostuneita hoivaavia ihmisiä.

Voisi ehkä ajatella, että jotta ihmiskunta pelastuu ympäristötuholta, meidän ei ehkä välttämättä tarvitse luopua teknologiasta mutta teknologiaa, ekonomiaa, matematiikkaa jne tulisi käyttää perinteisesti naisellisiin arvoihin perustuvalla tavalla.
Antti sanoi…
Aivan. Jos pystytään vähentämään tiettyjen asioiden (värit, autot, nuket, luovuus(!)) yhdistämistä tiettyyn sukupuoleen tai johonkin muuhun tapaan luokitella ihmisiä (yhteiskunnallinen asema, kulttuuritausta), niin se avaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia ihmisten kykyjen käyttämiseen.

Ympäristö"tuho" voi olla ennemmin tai myöhemmin väistämätön, mutta ainakin se on osittaisena se tapahtuu kaiken aikaa. Se on vain nyt viime vuosina saanut vielä suurempaa huomiota kuin laajan ympäristöheräämisen aikaan 1960-luvulla.

Ihmiskunnalla on kuitenkin ratkottavana vielä muitakin "ongelmia", joten varmasti taloutta, teknologiaa ja yhteiskuntajärjestelmiä voi kehittää, jotta ainakin fyysistä kärsimystä voidaan vähentää. Psyykkisen kärsimyksen korjaamiseen tarvitaan sitten vielä jotain muuta...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mahtavat banaanimuffinit

Kuusi väriä: Violetti

Helppoa ja herkullista kikjauhoista