Pikkukiviä

Haluan oikean vaalikoneen

2012-01-09T17:18:00.002+02:00

Haluan oikean vaalikoneen, sellaisen, missä voi äänestää ja nähdä tulokset.

Äänestämiseen riittää toimiva sähköpostiosoite eli näin saadaan testattua äänioikeusikärajojenkin poistaminen*.

Aluksi näkyy tämänhetkinen lopputulos ja tarjolla ovat kaikki ehdokkaat - tämä on siis helppoa, kun niitä on vain kahdeksan.

Ehdokkaan valitsemisen jälkeen saat ilmoituksen, että sähköpostiisi on mennyt vahvistuspyyntö.

Kun kuittaat sen, pääset joko näkemään seuraavan presidentin tai äänestämään kahdesta toisen kierroksen ehdokkaasta. Kakkoskierroksen äänestys varmaan onnistuu ilman vahvistusviestiä.

Viimeistään sen jälkeen näet kuka on vaalikoneessa äänestetty Suomen seuraavaksi presidentiksi.

Jos haluat muuttaa ääntäsi, voit sen tehdä. Jos välttämättä haluat huijata useammalla sähköpostiosoitteella, voit tehdä senkin.

*Jos halutaan tutkia, mitä eri-ikäiset äänestävät, pitää kysyä äänestäjän ikä.

Kuka tekee tämän koneen minulle?

Paraabelin paluu eli Back to BASICs

2011-12-10T11:35:00.001+02:00

80-luvun* alussa Tampereen lyseon lukiossa oli yksi tietokone. En muista järjestettiinkö ensin joku virallinen ATK-kerho, vai miten se kävi, että saimme pääsyn sinne ala-aulan käyttämättömään luokkaan, jossa oli ylimääräisiä pulpetteja, pöytiä, televisio (tietokoneen näyttö) ja Luxorin ABC-80*.

En vielä eilen muistanut muuta kuin valmistajan, mutta netistähän nämä kaikki asiat löytyvät: Wikipedian artikkeli, tarkkoja yksityiskohtia koneen suunnitteluvaiheesta, pelejä jne..

Koneella siis pystyi kirjoittamaan ja suorittamaan BASIC-koodia ja niitähän me sinne näpyttelimme: PRINT, GOTO.

Hienoin saavutus, jonka muistan, oli kanuuna"peli", jonka muistaakseni Kaipaisen Jukka viimeisteli. Siinä pelaaja antoi ruudun vasemmassa reunassa olevalle kanuunalle ampumisvoiman ja -kulman ja sitten lähti ammus kaaressa kanuunasta ja ehkä osui kuvaruudun oikeassa reunassa olevaan maaliin.
Aivan, kuulostaako tutulta? Angry Birds ei ole kovin kaukana tuosta. Käyttöliittymä on kehittynyt, grafiikka on hienompaa, äänet osin kehittyneempiä, mutta sama taito vaaditaan siihen, että ammus liitää kauniissa kaaressa ja putoaa oikeaan paikkaan.

Minusta on todellakin hienoa, että a) on pelejä, jotka ainakin osin noudattavat fysiikan lakeja (mustavalkoisen linnun pudottama muna ei esimerkiksi jatka lainkaan vaakasuoraa liikettään pudottamisen jälkeen...) ja b) ihmiset tuntuvat nauttivan yksinkertaisten lentoratojen tuottamisesta (tyttö kävi kesken tämän kirjoittamisen kysymässä, saako hän mennä heittelemään lumipalloja vajan seinään).

Erilaisten tietokonepelien pelaamiseen liittyy toki kaikkea muutakin: miten paljon ihminen käyttää niihin rajallista elinaikaansa, miten se vaikuttaa hänen ajatteluunsa jne. Enkä ole nähnyt analyysiä siitä, että vaikka Angry Birdsiä sanotaan strategiapeliksi, niin sehän on nimenomaan sotapeli, jossa elävillä(!) lintuammuksilla yritetään saada tuhotuksia eläviä(?), demonisoituja sianpäitä ja niiden suojarakennuksia. Mitä enemmän rakenteita tuhoaa vähimmillä ammuksilla, sitä enemmän saa pisteitä. Hyvä Angry Birds -pelaaja osaa ottaa huomioon räjähteiden välittömän ja painevaikutuksen, erilaisten ammusten toimivuuden erilaisten suojarakennemateriaalien kohdalla, rypäleammusten tehokkaan käyttötavan jne. Kvaak-kvaak.

(Joku on jo 80-luvulla tehnyt ABC-80:lle VT100 pääteohjelman,

jota nykyään voi siis käyttää vaikka Wikipedian lukemiseen netistä...)

*Kuten noista 80-luvuista voisi päätellä, niin ne liittyvät toisiinsa. ABC-80 oli siis lyhenne nimestä Advanced BASIC Computer ja 80 viittasi siihen, että se oli suunniteltu 80-luvun koneeksi, siis aivan 70-luvun lopulla. Eilen minulle selvisi, että seuraava malli, ABC-800 oli tuotu markkinoille jo 1981 eli käytimmekö me vanhentunutta tietokonetta jo alunperin!

Moraalista keskustellaan!

2011-09-24T21:21:00.001+03:00

Eilen illalla vaimo vinkkasi, että olenko lukenut lehdestä tai netistä ja olenko huomannut hänen Facebookissa jakamansa linkin, mutta en ollut.

Mutta tänään aamulla luin ja ilahduin.

Anu Silfverberg on kirjoittanut Hesarin Nyt-liitteessä otsikolla Laillista, siis oikein?.

Kirjoitus on erinomainen (käsittelee samaa asiaa, kuin mitä minä olen yrittänyt käsitellä viimeiset 25 vuotta...) ja Hesarin sivuilla olevassa keskustelussa keskustellaan moraalista! Kyllä: laista, moraalista, eläinten oikeuksista, tavalliseen tapaan rönsyillen, mutta keskustellaan!

Käytä sanojasi(kin) hyvään

2011-07-31T23:10:00.000+03:00

Norjan mielettömyydet nostivat esille sanan vihapuhe. Minusta se on ihan hyvä sana, vaikka se nyt näyttääkin olevan vain bensaa nettikeskustelujen asemasotaan.

Taustalla on tietenkin yleisempi periaate: Käytä sanojasi hyvään eli älä siis pyri vahingoittamaan sanoillasikaan.

Ja aivan kuten fyysisten tekojen kanssa, se ei tarkoita kieltämistä, se ei tarkoita, ettei voimakkaita sanoja tai ilmaisuja saa käyttää, ettei mitään negatiivista saa sanoa, vaan sitä, että ihminen itse miettii, mikä vaikutus hänen sanoillaan on. Periaatteen mukaisesti, jos voimakkailla tai negatiivisilla sanoilla voidaan estää pahempia asioita, ovat ne paikallaan.

Eikä periaate tietenkään rajoitu vain sanoihin, vaan kaikkeen ilmaisuun, tanssista teknisiin keksintöihin.

En ole nähnyt elokuvaohjaaja Lars Trierin elokuvaa Dogville, mutta uutisista voin lukea, että ohjaaja katuu elokuvaansa - jos se on toiminut innoittajana Norjan mielettömyyksille.

Vaikka yksittäisellä elokuvalla ei olisikaan merkitystä viimeaikaisessa hulluudessa tai missään, niin siltikin voisi aina ennen ajatusten esittämistä miettiä, mikä on esimerkiksi väkivallan esittämisen motiivi ja mahdollinen vaikutus. "Tarpeetonta väkivaltaa", lisäsi Aki Kaurismäki vuorosanoihin, vaikka Arvottomissa väkivaltaa on aika vähän.

Tarpeetonta väkivaltaa on noin yleisesti ottaen liikkeellä aika paljon. Antaako se mahdollisuuden kokea jotain kauheaa ja katarttista. Ehkä. Joskus. Ruokkiiko se "nauramme, kun Sankari ampuu kasapäin 'vihollisia'" -käyttäytymistä. Kyllä. Usein. Harva väkivallan katselija analysoi, mitä se hänessä herättää, mikä olisi sopiva annos ja mikä yhteys sillä on reaalimaailmaan ja käyttäytymiseen taksijonossa.

Aina negatiiviset ilmaisut eivät ole niin ilmeisiä kuin elokuvaväkivalta, vaan voivat esiintyä älykkäinä näkemyksinä, huolena ja ikään kuin pahan vastustamisena. Silloin sanat voivat olla "neutraaleja", mutta tarkoitus on paljon selvempi kuin vaikka järjettömässä elokuvaväkivallassa.

Nykyisessä vihapuheessa on useimmiten kyse tietenkin juuri Muiden demonisoinnista, kuten monet ovat jo selkeästi analysoineetkin. (Joillekin) antiikin kreikkalaisille kaikki Muut olivat barbaareja, hommaforumilaisille islam on tuho, Breivikillekin myös "kulttuurimarxismi" ja esimerkiksi vapaalle kirjoittalle Taneli Heikalle suomalaiset 70-luvun kommunistiset kulttuurivaikuttajat (Kaj Chydenius, Sinikka Sokka, Kaisa Korhonen) edustavat edelleenkin "vasemmistolaista vihaliikettä".

Minusta siis 70-luvun kommunismi on kuollut ja islamissa on yhtä vähän kannatettavaa kuin monessa muussakin uskonnossa ja uskontona se on yhtä vaarallinen ja vaaraton kuin moni muukin tuon ikäinen uskonto, mutta kun hommaforumilaiset omassa suljetussa piirissään toistavat sen kauheuksia, muuttuu islamin Pahuus todeksi kuin mikä tahansa tarina, jossa pahuus ja vääryys siirretään pois omasta itsestä ja omasta yhteisöstä joihinkin Muihin.

Tästä kauheuksia toisillaan ruokkivasta massasta nousee johtajia, Mestari Jusseja, jotka totaalisella kaksoispuheella yhtä aikaa lietsovat vihaa ja esiintyvät asiallisena kansan edustajana. Samasta massasta ja Mestareista saavat innoistuksensa sitten ne, jotka päättävät toteuttaa sanoja tekoina.

Ratkaisu tähän on moraali, joka ei siis tarkoita mitään muinaista tai ylhäältä annettua säännöstöä. Se ei tarkoita kieltoja ja rajoituksia. Moraali on ihmiskunnan oma oivallus siitä, mikä on inhimillisen kehityksen seuraavan vaiheen perusta. Ilman moraalia hommat kusee.

Älä vahingoita toista

2011-07-24T18:37:00.000+03:00

Varmasti Norjassa, Intiassa, Suomessa ja kaikkialla muuallakin tapahtuneet väkivaltaiset teot ovat monimutkaisia, mutta ratkaisu on mielestäni yksinkertainen. Voisimme alkaa olla ihmisiä ja olla vahingoittamatta toisia.

On paljon opetuksia siitä, miten ihmisen tulisi elää, mutta tietyt perusjutut ovat aika yksinkertaisia. Kyse ei ole toisten ihmisten oikeudesta, ei siitä, missä maassa he asuvat - tai ovat syntyneet. Kyse on siitä, miten me, itse kukin suhtaudumme toisiin ihmisiin. Ihminen on sellainen, joka ei tarkoituksellisesti pyri vahingoittamaan toisia.

Me olemme erilaisia, ja monilla näyttää nykyään olevan luku- ja kirjoitustaito, akateeminen tutkintokin, mutta ei kykyä kokea inhimillisiä perustunteita toisia kohtaan: rakkautta, myötätuntoa ja huolenpitoa - riippumatta siis henkilön ihonväristä, kansallisuudesta, syntymäpaikasta, uskonnosta, vaatetuksesta jne. jne.

Sanskriitiksi vahingoittamattomuuden moraaliperiaate on tietenkin ahimsa, jota varsinkin Gandhi teki tunnetuksi - ja yleisesti väärintulkituksi. Ahimsa ei tarkoita väkivallattomuutta (non-violence), vaan himsan eli tarkoituksellisen vahingoittamisen välttämistä. Niinpä ei ole mitään ongelmaa siinä, että käytämme voimakeinoja, jos joku tekee pahaa toisille tai itselleen. Tarkoitus on silloin hyvä. Jos joku räjäyttelee pommeja, myrkyttää "vahingossa" kaverinsa jne. jne., ei tarkoitus ole hyvä, vaan vahingoittaminen.

Eikä vahingoittamattomuuden periaate rajoitu vain fyysisiin tekoihin, vaan myös kaikenlaiset toivotukset siitä, että joidenkin olisi parempi kuolla, tulla raiskatuiksi jne. ovat himsaa, toisten vahingoittamiseen pyrkimistä. Voi olla, että sellaisten ajatusten, sanojen ja tekojen takana on kykenemättömyyttä, ikäviä kokemuksia jne., mutta ne eivät oikeuta vihamielistä suhtautumista toisiin ihmisiin.

Ehkä meidän aikuisten pitää nyt vain aloittaa joku "voita paha hyvällä" -kampanja, että kaikki näkisivät, miten paljon vihamielisyyttä ympärillämme kaiken aikaa sallitaan. Nyt taas kerran tiedetään, mihin rajoittunut, vihamielinen asenne voi johtaa.

Lehmät, olemme pahoillamme

2011-07-13T21:20:00.000+03:00

Olen niin tyytyväinen siitä, että Suomessa on Eläinsuojelulaki ja paljon asetuksia, joilla säädetään eläinten oikeuksista. Monet niistä asetuksista ovat toki huonoja ja ristiriidassa Eläinsuojelulain hengen kanssa, mutta kuitenkin.

Lainsäädäntöä on myös muutettu ja 2006 saatiin lakiin vaatimus, että lehmien pitää saada laiduntaa. Tai siltä se vaikuttaisi. Mutta ei.

"Suomen eläinsuojelusäädösten mukaan lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, on päästettävä 1.5. - 30.9. vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan. Myös jaloittelutilan koolle on annettu vaatimuksia.

Projektin aikana tarkastettiin vuonna 2009 koko maassa yhteensä 232 tilaa ja vuonna 2010 151 tilaa. Vajaalla kolmanneksella eli 28 % (2009) ja 27 % (2010) tarkastetuista tiloista oli puutteita jaloittelun järjestämisessä."

Tuo on Eviran selvityksestä:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/ajankohtaista/?bid=2493.

Lisäksi koko ajan perustetaan suuria ja vain suuria "tuotantoyksiköitä", joissa on "mahdotonta" päästää lehmiä laitumelle... Miksi niitä annetaan perustaa, kun ne eivät noudata lakia?

Juu, laissa on mahdollisuus anoa vapaustusta ja sekin näkyy Eviran selvityksessä:"Kaiken kaikkiaan vuosina 2006 - 2010 vapautuksia jaloitteluvaatimuksesta on haettu yhteensä 273 kpl ja näistä vapautus on myönnetty 196 tilalle (72 %)." Noista suurin osa olisi ollut tiloja, jotka olivat luopumassa eläinten pidosta, mutta juuri tänään oli Hesarissa "Suomen suurimmasta navetasta" (tähän asti...), jossa pitäisi kahden vuoden päästä olla 500 lehmää.

"Näin suuren karjamäärän laskeminen kesäksi laitumelle, ja lypsyjen hoitaminen sinä aikana olisivat mahdottomuus."

Niinpä niin.

Jostain kumman syystä kun hanketta on esitelty lehdessä vuonna 2008, on mainittu, että "Kaupan yhteydessä Iskola Oy varautuu vuokraamaan 128 hehtaaria vankilan alueen maita luonnonlaitumiksi. " En sitten lainkaan tiedä, mitä niillä "luonnonlaitumilla" tehdään.

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/suomen-suurin-maitonavetta-sukevalle/218809

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20100592#a592-2010

Globaali työnjako ja kasvun rahat?

2011-06-11T21:43:00.001+03:00

Hesarin Vieraskynässä tänään Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja Sitran yliasiamies Mikko Kosonen kirjoittavat, että "Globaali työnjako on Suomelle mahdollisuus". Jaha.

Mitäs tämä tarkoittaa? Miehet onneksi antavat määritelmän: "[...] globalisaatiokehityksen toisen vaiheen toimintamalli, jolle on tunnusomaista yhtäältä taloudellisen toiminnan painopisteen siirtyminen kehittyvien maiden kasvaville ja nälkäisille markkinoille ja toisaalta arvoketjujen pirstoutuminen eri puolilla maailmaa verkostomaisesti toteutettaviksi toiminnoiksi".

Tuon virkkeen (josta poistin viisi sanaa) perässä nimittäin lukee: "Tätä kehitystä voidaan kutsua uudeksi globaaliksi työnjaoksi."

Homma selvä.

"Kuvaavia esimerkkejä uudesta globaalista työnjaosta ovat Intian aktiviteetin lisääntyminen ohjelmistokehityksessä ja vaikkapa Etelä-Amerikan roolin kasvu metsäteollisuuden raaka-aineen tuottajana."

Tä? Noissa "kuvaavissa esimerkeissähän" on vain kyse siitä, että länsimaiset yritykset hyödyntävät kehitysmaiden halpaa työvoimaa ja rikkaamman oikeutta maan ja luonnonvarojen käyttöön. Mitä uutta tässä on? (Paitsi että se on ollut tehokkaampaa kuin koskaan aiemmin.)

"Valtioiden ja yritysten edut eivät voi pitkällä aikavälillä poiketa toisistaan. Parhaat yritykset ovat oivaltaneet tämän hyvin ja korostavat kaikessa toiminnassaan taloudellisen kestävyyden lisäksi myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä."

Vai niin. Entä "ihmisten" eli yhteiskunnan ja yritysten edut? Eiköhän tämän globalisaation ja yritysten menestymisen idea ole siinä, että ostetaan halvemmalla ja myydään kalliimmalla. Jos ohjelmistokehitystä tai farkkuommelta saa halvemmalla jostain muualta, se hankitaan sieltä. Näin useimmat yritykset päättävät - ja useimmat kuluttajat ostavat edullista, eivät kotimaista, jota sitten lopulta ei yleensä ole enää saatavillakaan.

Tämä idea ja kehitys on johtanut siihen, että Suomessa ei tehdä vaatteita eikä suurinta osaa kulutustavaroistamme tai elintarvikkeistamme. Kyllä, onhan tämä pieni markkina tuottaa mitään, joten miksi emme ostaisi kaikkea muualta. Mistä saamme sen kaiken rahan ostamiseen? Osaamisestamme? Oikeastiko? Eivätkö intialaiset ikinä opi suunnittelemaan tai myymään ohjelmistoja? Eivätkö etelä-amerikkalaiset ikinä halua itse omistaa metsiään ja tehdä niistä itse paperia maailman markkinoille?

Onko se Suomi, jonka yritykset ovat meille rakentaneet "taloudellisesti kestävä"? Ei minusta. Onko idea työn ja raaka-aineiden ostamisesta halvalla muualta "taloudellisesti" kestävä? Ei minusta. Tämä kehitys ja talousmalli on toiminut ensinnäkin niin kauan kuin kotimainen kulutuksemme on kasvanut ja olemme voineet myydä halpoja luonnonvarojamme rikkaammille yhteiskunnille. Globalisaation ensimmäinen aalto(?) tuotti hyvää meillekin, kun kansainväliset sijoittajat olivat valmiita sijoittamaan suomalaisiinkin yrityksiin, jolloin nekin pääsivät hyödyntämään suuria markkinoita - ja siis kehitysmaiden halpaa työtä ja luonnonvaroja.

Jos jotain olemme saaneet aikaan, niin se on mainittu kirjoituksen alussa: "suomalainen menestysmalli, jossa ovat yhdistyneet taloudellinen kasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus". Emmekö halua tätä menestysmallia vientituotteeksemme? Eikö silloin kehitysmaiden työntekijöidenkin pitäisi saada "sama palkka samasta työstä"? Jossain vaiheessa tämä menestystarina siis loppuu. Mitä sitten?

Yritysten investoinnit ja toiminta uusissa halvan työvoiman ja halpojen tuotteiden maissa kasvattaa taloutta myös siellä, mutta miksi meidän pitää saada siitä osahyöty itsellemme? Koska meillä on innovaatioita? Koska meillä on varaa investoida? Koska me kehittyneen talouden edustajina saamme vielä suuremmilta taloudellisilta toimijoilta lainarahaa investoimiseen?

Onko kiinalainen tehdas "sosiaalisesti kestävä", jos työntekijöillä ei ole varaa hankkia omaa asuntoa, vaan he asuvat tehtaan "asuntoloissa" ja näkevät perhettään vain lomilla. Onko "ekologisesti" (tai yhteiskunnallisesti) kestävää, jos suuryhtiöt (mahdollisesti valtioiden suostumuksella) hankkivat maa-alueita ja käyttävät niitä juuri esimerkiksi sellupuun viljelyyn, vaikka paikalliset haluaisivat harjoittaa maataloutta, kuten on raportoitu eri puolilta maailmaa?

Eiköhän yritykset hae tällä "globalisaatiolla" vain omaa etuaan? Eiköhän puhe "kestävyydestä" ole vain totaalista silmänlumetta? (Kirjoituksessa viitataan Antti Blåfeldin kirjoitukseen Hesarissa 6.6., mutta en sieltä sellaista löydä.) Onko tämä Vieraskynä-kirjoitus vain nopea paikkausyritys, ettei totuus pääse esille?

Voi kun yhteiskuntamme päättäjät todellakin suhtautuisivat "ennakkoluulottomasti" näihin asioihin - kuten Vieraskynän kirjoittajatkin toivovat.

Lapset Meksikon pikajunassa?

2011-06-05T22:06:00.000+03:00

Jep. Olin sitten eilen taas yhdessä lasten alakoulun kevätjuhlassa ja siellä esitettiin versio Repe Helismaan Meksikon pikajunasta. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Itse asiassa poika sanoi, että se "esitetään aina, joulu- ja kevätjuhlissa".

Olen nähnyt sen toisenkin koulun juhlissa ja siellä tulin sanoneeksi (musiikkiluokan) opettajille yhden asian, että laulussa on enemmän kuin kuusi säkeistöä. Kappale ei siis lopu sanoihin "huhheijaa tehdään niin kuin rosvot määräilee", mutta kun se aikoinaan oli liian pitkä biisi savikiekon yhdelle puolelle, niin se julkaistiin yhden "singlen" kahdella puolella, tavallaan siis kahdessa osassa ja laiskat radiotoimittajat ovat usein soittaneet vain sen yhden puolen...

Toiseksi sehän ei ole mikään lastenlaulu, vaan Helismaan sanoittama "iskelmä" tai "kupletti" - käännösbiisi, jonka alkuperäistä en nyt löydä mistään.

Miksi ihmeessä siitä on tullut lastenlaulu?

Sehän on "hauska": Kaksi rosvoa pysäyttävät junan ja tulevat ryöstämään matkustajia. En tiedä, miten paljon lapset nykyään katselevat "lännenelokuvia", mutta minä ainakin olen nähnyt tuon kohtauksen lukemattomia kertoja ja ei, minusta ei senkään vuoksi tullut tai ollut tulematta rosvoa, mutta...

Toinen rosvoista keksii, että junan naiset voisi kaapata mukaan - "lempimättä ken nyt olla vois". Hauska ajatus sekin... vaikka junan matkustajista nouseekin ajatukselle vastustaja.

Onneksi paikalla on "vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias", joka haluaa rosvojen toteuttavan suunnitelman ja suuttuu ja tyrmää rosvot, kun he sanovat olevansa naimisissa.

Pitääkö minun oikeasti kysyä joltakin opettajalta, joka laulattaa tätä lapsilla, että mitä mieltä he ovat tästä kappaleesta? Onko se suosittu vain siksi, että se on soinut radiossa nelkytluvulta lähtien?

Eilisessä juhlassa olin hieman ajatuksissani, mutta luulen, että siellä ei esitetty edes sinkun ensimmäisen puolen säkeistöjä. Ja toisaalta siellä lauloivat kuudesluokkalaiset tytöt - oppilasorkesterin säestämänä ja sinänsä kauniisti - Juice Leskisen sanoittaman ja ainakin minun päässäni Sakari Kuosmasen äänellä soivan Rakkauden haudalla...

"Onni taas on mennyt ohi suun, huhheijaa..."

Erityisopetuksesta

2011-05-30T22:59:00.000+03:00

Taas on aika sauhuta ja puuskuttaa.

Tampereen kaupunki on järjestelmässä kouluverkkoaan ja yhtenä osana sitä ollaan muuttamassa erityisopetuksen hoitamista. Virkamiesten ja päättäjien taikasanoja ovat integraatio ja inkluusio.

Integraatio yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että eri syistä erityistä tukea vaativat oppilaat ovat samoissa kouluissa ja mahdollisuuksien mukaan luokissa kuin muutkin koululaiset. Ja tuosta seuraa inkluusio, että kaikki lapset saavat olla yhdessä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaunista.

Nyt Tampereen kaupungin edustajat ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että perusopetuslakiin tehty muutos edellyttää erityisopetuksen järjestämistä uudelleen. Jostain syystä meidän maallikkojen lisäksi jotkut asiantuntijatkin sanovat, että "Kyse on kuntien valitsemasta erityisopetuksen strategiasta. Kunta tai muu koulutuksen järjestäjä päättää, miten lain velvoitteet halutaan toteuttaa." (Aamulehti 21.5.2011).

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi opetusuunnitelmaan tehdyt muutokset 6.4.2011. ja niissä ei sanallakaan mainita erityiskouluja, joita nyt on siis varsinaisesti kolme (3): Kalevanpuiston, Liisanpuiston ja Saukonpuiston koulut. Muu erityisopetus on järjestetty tälläkin hetkellä "tavallisten" koulujen yhteydessä, erityisluokilla (käytännössä pienryhmissä, joita on tosi vähän) kahdeksassa eri koulussa ja mahdollisesti "tuettuna" normaaliluokassa.

Aikatauluja muutoksen toteutuksesta on esitetty erilaisia. Virallinen taho jankuttaa, että "Suunnittelu jatkuu", mutta samalla puhutaan, että muutokset alkavat normaaliopetuksessa syksyllä 2011, jolloin myös loppuvuodesta vahvistetaan toimintasuunnitelma ja koska "päällekkäisiä palveluja ei haluta ylläpitää", niin käytännössä tämä lähikouluhössötys tarkoittaa, että erityiskouluja ollaan lopettamassa.

Tänään olin kaikessa rauhassa ajamassa töistä kotiin ja siinä kymmenen minuutin aikana onnistuin kuulemaan YLE Tampereen kanavalta jutun aiheesta...

Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinto oli ilmeisesti pitänyt asiasta jonkinlaisen tiedotustilaisuuden, vaikken sitä netistä löydäkään.

Perusopetuksen tilaajapäällikkö(?) (olen pahoillani, en pystynyt ajaessani tekemään muistiinpanoja...) kertoi toimittajan käyttämiä sanoja vahvistaen, että "ei ole syytä huoleen, suunnittelu jatkuu"... "vanhemmat pelkäävät"... "on liikkeellä käsitys, että joku virkamies olisi päättänyt jotain"... "mitään koulua ei olla lakkauttamassa syksyllä 2011" jne. jne.

Sitten - valitettavasti jopa äänestä tunnistamani mies, Liisanpuiston koulun rehtori Matti Annala sanoi samaa: "Mitään ei lakkauteta syksyllä 2011." "Vanhemmat pelkäävät, että heidän lapsensa eivät saa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat." "Eniten varmaan pelkäävät niiden lasten vanhemmat, jotka ovat jo Liisanpuiston oppilaita. Kun taas joku aloittaa erityisen tuen parissa, ei hän tiedä mistään muutoksesta."

Huh huh.

Meidän vanhempien näkemykset kuitataan sillä, että me pelkäämme. Kyllä, monet ovat huolissaan oman lapsensa koulunkäynnin tulevaisuudesta ja kun mikään ei ole varmaa, niin voihan sitä tunnetta peloksikin kuvata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä radiojuttu antoi ymmärtää, että vanhemmat suhtautuvat aiheeseen tunteella vain tunteella, pelolla ja aivan turhaan.

Päättäjät taas esiintyvät välillä järjen edustajina, kun vanhemmat on hyvä nollata pelkääjinä ja välillä vetovat voimakkaasti tunteeseen, sillä toki inkluusio kuulostaa hyvältä idealta. Mutta oikeasti erityisopetus tai erityiskoulut eivät tarkoita ekskluusiota.

Erityisluokkia tai erityiskouluja käyvät lapset eivät sen koulun vuoksi jää vaille mitään. Nykyiset erityisjärjestelyt vain mahdollistavat näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin ja oppimisen heidän kykyjensä mahdollistamissa rajoissa.

Minusta olennaisia kysymyksiä, joihin en ole nähnyt tai kuullut vastauksia, ovat mm.: Miksi tämä muutos halutaan toteuttaa? Kuka tästä hyötyy? (Jos oikein ymmärsin radiojuttua, niin muutos vaatii lisärahoitusta..., joten vastaus ei olisikaan rahassa, jota "rationalisoinnilla" ja keskittämisellä aina luullaan säästettävän.)

On kyllä aivan totta, että jos tämä muutos toteutetaan, kuten se on suunniteltu ja kuten varmaan isomiesakselin luottamushenkilöt päätöksen vahvistavat, niin uudessa systemissä, "lähikoulussa", "erityisen tuen alla", koulunsa aloittava lapsi tai hänen vanhempansa eivät tiedä menettäneensä mitään. Huoh.

No nyt rasismista "keskustellaan"

2011-05-08T08:31:00.003+03:00

Facebook vie nykyään paljon tätä kirjoitusintoani, sillä siellä käydään hyviä keskusteluja ja välitetään mielenkiintoisia linkkejä ja sen vuoksi minäkin sain tietää tästä Fatim Diarran hyvästä blogikirjoituksesta.

Olisi tietenkin ollut arvattavissa, että keskustelu rasismista saa sellaisia muotoja, mistä Diarrakin kirjoittaa: Rasismi eli erilaisuuden pelko ja siitä johdettu vihamielinen suhtautuminen on "luonnollista" ja "inhimillistä" kuin parsakaalin inhoaminen ja nenänkaivelu julkisella paikalla, mutta enpä olisi uskonut, että Perussuomalaisiin liittyneet rasistiset Suomen Sisun yms. ajatuskaventumien kannattajat saavat välitettyä Perussuomalaisten äänestäjiinkin sellaisen uhon, että se nyt jo tulee esille kun Erinäköisiä Ihmisiä ahdistellaan.

Olen aiemmin usein kehunut esim. internetin keskustelupalstoja ja näitä blogeja sillä, että a) todella monet ovat löytäneet täältä paikan purkaa pahaa oloaan ja b) monet laput silmillä elävä (kaltaiseni) on voinut todeta erilaisia ihmisiä ja "ajatuksia" todellakin olevan olemassa.

Viime aikoina vain on käynyt ilmi, että tässä samassa internetissä humanististen tieteiden tohtori löytää (tunteettomaan ihmiskuvaansa sopivan) selityksen Suomen ongelmiin ja että meillä todellakin on taas* puolue, jonka kannattajat uhoavat päällekäyvästi olevansa sen puolueen kannattajia. Internet ehkä ja toivottavasti sopii tähän toisenlaisenkin kehityksen alkujen esilletuomiseen ja kasvattamiseen, mutta pitäis varmaan ottaa lappuja silmiltä ja tehdä jotain muutakin.

(* Tätä urheilukannattajilta tuttua "me hakataan teidät pelikentällä ja ehkä myös katsomossa ja kadulla" -asennetta on ollut esim. kommunisteilla, jotka viime vuosisadan eri käänteissä jälkeen odottivat Suomen muuttuvan sosialistiseksi (ja totalitaristiseksi) kuten Suuri Neuvostoliitto heitä innoitti. Isoisäni ja isäni edustivat rintamavihollinen/-petturi sosialidemokratiaa, joten edellisen oveen naulattiin pilkkaava lappu (ei ollut spraymaaleja ei) ja jälkimmäiselle metallimiehelle luvattiin kadunlakaisijan paikka tulevassa ihanneyhteiskunnassa. No, niin ei käynyt, sen sijaan saatiin jotain muuta.)

Vihreät, talous ja puolue-elämä poliittisella kartalla

2011-05-08T08:19:00.001+03:00

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto oli ilmoittautunut Vihreiden puheenjohtajakisaan ja kirjoittanut siihen liittyen Avoimen kirjeen Vihreiden jäsenille, mutta luinpa minäkin sen...

Luettuani pidän taas kerran hieman huolestuttavana sitä, että poliitikko nimeää haastajaksi sellaisen puolueen (Vasemmistoliitto), joka edustaa samankaltaisia arvoja kuin hänellä itsellään, eikä sitä (Kokoomus), joka ajaa itselle vastakkaisia arvoja.

Kyse onkin poliittisesta kannatuksesta, sen ongelmista ja kasvumahdollisuuksista, eikä yhteiskunnan muuttamisesta ja sen ongelmista.

OK, nyt kyse on puolueen puheenjohtajuudesta ja kuten opin alle 15-vuotiaana, "poliittisten puolueiden (yhtenä) tarkoituksena on ylläpitää poliittista elämää", niin vaikka se minusta on ruudin tuhlausta ja lillukanvarsien esillenostamista, niin sitähän tämä puoluedemokratiamme on.

Minusta tällaisena uskollisena äänestäjänä, mutta todellakin epämääräiseen puolueideologiaan sitoutumattomana ulkovihreänä olisi hienoa, jos Vihreiden sisällä käytäisiin oikeasti tätä perinteistä oikeisto-vasemmisto/kapitalismi-sosialismi - tai miten sitä nyt halutaankin nimittää - keskustelua.

"Yhteiskunnan heikompiosaiset", "sosiaalinen eriarvoisuus" jne. ovat vain sivutuote tässä järjestelmässä, jossa yritykset ja pääomien valtiaat (sijoittajat ja kansainväliset pankit) ohjaavat yhteiskunnan kehitystä paljon enemmän kuin Suomen eduskunta tai hallitus, jotka yrittävät vain kerätä ja paikata roiskeita sieltä, mihin iso pyörä meitä vie.

Globaalia markkinataloutta pidetään ihmiskunnan lopullisena ratkaisuna ja tällä hetkellä kaikki kehityssuunnat edistävät "kilpailun vapautusta" (vaikka yksityinen yritys ei minkään talousmatematiikan perusteella tuottaa julkista palvelua yhtä hyvin ja halvemmalla kuin julkinen taho, sillä yrityksen pitää tuottaa myös se voitto), yksityisten yritysten merkitystä työllisyyden kehittämisessä (vaikka jo pienetkin yritykset siirtävät tuotantoaan maihin, joissa työntekijöille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa), jne.

Koska ongelmat ovat pääideologian sivutuote, voisi asioihin puuttua myös päätasolla, vaikka sitä pidetäänkin mahdottomana ja utopistisena. Mielestäni olisi hyvä kuulla ja tietää, minkälaisena yhteiskuntamme päättäjät näkevät yhteisen tulevaisuutemme ja matkan sinne - tämän talousjärjestelmädilemmankin osalta.

Mutta odottelen siis edelleenkin puoluetta, joka laittaisi tavoitteekseen puoluejärjestelmän poistamisen yhteiskunnastamme. :-)

Suomalaisten kysymykseen on taas vastattu!

2011-02-11T07:45:00.031+02:00

Kiitos wikileaksin, me suomalaiset olemme taas saavuttaneet yhden tavoitteen ja voimme jatkaa matkaamme - ehkä samaan suuntaan ja samoin kysymyksin, mutta kuitenkin.

Hesari oli nimittäin päässyt salaisten, vuodettujen tietojen kaatopaikalle ja löytänyt sieltä tietoja. Nyt tiedämme taas enemmän siitä, Mitä Muut Meistä Ajattelevat!

No, osan niistä suomalaiset ovat tienneet jo pitkäänkin, kuten sen, että Putin oli sanonut tai letkauttanut Haloselle ensimmäisessä tapaamisessa, että tämä on "hyvin vaarallinen nainen". Nämä suomalaisten tiedot oli sitten käyty kertomassa Yhdysvaltain suurlähetystöön ja nyt koko maailmakin saa tietää Mitä Muut Meistä Ajattelevat!

Osa merkittävistä tiedoista on toki aivan uutta meillä, sillä Arvoisat Yhdysvaltalaiset ovat myös arvioineet suomalaisia ja raportoineet päämajaansa. Olemme varmaan yllättyneitä, että yhdysvaltalaisetkin arvioivat toisia omasta viitekehyksestään ja toteavat, että "Halonen ja Tuomioja ovat Vietnamin sotaan liittyneen eurooppalaisen Amerikan-vastaisuuden tuotteita". Onneksi kaikelle on selityksensä.

Timin mänty pistää tuntemaan

2010-08-27T22:40:00.003+03:00

90-luvulla olin töissä Frantsilan yrttitilalla Hämeenkyrössä, lähinnä erilaisten luontaishoitokurssien järjestelyissä. Kurssilaiset yöpyivät tilalla ja heille oli kaikenlaista iltaohjelmaakin. Ensimmäisinä vuosina kuulin todella monta kertaa lausuntoja, miten "käytiin eilen Timin männyllä ja vieläkin tuntuu" ja olin ihan että hohhoijaa.

No, kerran sitten menin mukaan ja Timin mänty on tosi hieno paikka. Se on ilmeisesti satoja vuosia vanha vanha puu ja sitä on käytetty ns. uhripaikkana eli männyn rungossa on koloja joihin on laitettu ehkä ruokaa - ja verisiä tikkuja:

TIMIN MÄNTY, HÄMEENKYRÖ
"Hämeenkyrössä Timinkylällä kasvaa jättiläismäinen vanha uhrimänty, jonka oksilla vanhat ihmiset muistivat nähneensä karhunpääkalloja ja monivärisiä nauhoja.
Pitkienkin matkojen takaa saapui hammassärkyä potevia männyn juurelle. Kaivettuaan tikulla hammastaan, niin että särkevä ien rupesi vuotamaan verta, löi hammassärkyinen tikun puun kylkeen ja pääsi siten vaivastaan. Mänty tästä vain kasvi ja voimistui, niin tikuista kuin sen mukana upotetusta hammassärystäkin.

Puun halkeamaan uhrattiin rahoja ainakin vielä 30-luvulla, ja puun luona käydään yhä vielä lukuisin joukoin."

Puu on jo aika huonossa kunnossa, sen latva on haaroittunut ja sen oksat ovat alkaneet kuivua jo sata vuotta sitten paikalla olevasta kuvasta päätellen, mutta vielä on vihreitäkin neulasia.

Hienointa tuossa puussa on minusta se, että edelleenkin puun bioenergiakenttä (kiin. qi, sanskr. prana) on niin voimakas, että sen tuntee kuka tahansa. Miten niin tuntee? Jos puun juurella seisoo rentona, niin tähän mennessä kaikki ihmiset, jotka olen sinne raahannut, tuntevat kihelmöintiä käsissään ja joskus myös jotain päässään (se kiristävä vanne, tiedättehän).

Kerran vein sinne tilalla vierailleen perinteisen kiinalaisen lääketieteen lääkäri Liu Bao Yanin ja hän sanoi, että qi gong -harjoituksia suositellaan tehtävän mäntymetsässä, koska siellä tuota qitä on juuri käytettävissä. Minulle pelkkä puun alla oleminenkin tekee hyvän olon.

Tuollainen vaikutus ja tuntemus eivät todellakaan kuulu nykyisen fysiikan tai biologian tuntemiin ilmiöihin, mutta ei kai kukaan tiedettä tunteva luulekaan, että tiede osaa jo täydellisesti selittää kaiken.

Suosittelen siis käyntiä Timin männyllä, avoimin mielin. Juuri äsken netistä huomasin, että sinne on joku geokätköilijä on piilottanut jotain ja paikalla käyneet etsijät eivät kyllä raportoineet mitään erikoisista tuntemuksista. Kyllä se siis edellyttää, että edes hetkeksi pysähtyy ja tunnustelee omaa oloaan. :-)

Ikä ei ole riittävä kriteeri äänioikeuden saamiseen

2010-08-22T12:07:00.000+03:00

Suomessa 18-vuotias on täysi-ikäinen, muttei hän siitä huolimatta saa ajaa autoa, ellei ole suorittanut ajokorttia, tai toimia lääkärinä ilman tutkintoa. Ei ole mitään syytä, miksi kenenkään pelkän ikänsä perusteella pitäisi saada valita yhteiskuntamme päättäjiä.

Kansanvalta on hieno ja kaunis asia, mutta olemme siirtyneet vaiheeseen, jossa sitä on kehitettävä. Nyt julkisuudessa keskitytään siihen, pitäisikö äänestysikää laskea vai ei. Ongelma ja kehityspotentiaali saattavat olla aivan muualla. Keskustelu äänioikeusikärajasta ohjaa huomion taas epäolennaiseen, sellaiseen, mikä ei hyödytä ketään - eikä varsinkaan haittaa niitä, joilla voisi olla jotain menetettävää eli nykyisen järjestelmän valtiaiksi nostetut puoleet ja poliitikot tietenkin kannattavat nykyistä systeemiä, jossa ikärajan muutos ei vaikuta suuntaan tai toiseen.

Kaikki tietävät, miten Suomessakin voi edetä poliittisella uralla tai hypätä jopa suoraan kansanedustajaksi, vaikkei olisi mitenkään osoittanut pätevyyttään. Päättäjäksi on päässyt rahakkailla tukijoukoilla ja markkinoinnilla, mutta ennen kaikkea silloin, kun kasvot ja nimi ovat tutut jostain muusta yhteydestä: televisiosta, urheilusta, iltapäivälehdistä ja niiden lööpeistä.

Yksi helppo keino parantaa yhteiskuntamme kehitystä olisi vaatia, että äänioikeuden saa vasta kun on jonkinlaisella kirjallisella kokeella osoittanut tietävänsä suomalaisen yhteiskunnan perusteet. Tämä tietenkin herättää tyrmääviä vastaväitteitä siitä, että mitä tietoja tai näkemyksiä siinä testattaisiin, mutta hei: Nykyään monet "äänestävät", vaikka eivät oikeasti tiedä, missä vaaleissa ovat ääntään antamassa tai mitä eduskunta tekee ja esimerkiksi kaikki ajokortin haltijat mopoilijoista alkaen ovat vastanneet peruskysymyksiin liikennesäännöistä. Äänioikeuskokeen tekeminen tai teettäminen ei olisi ainakaan sitä vaikeampaa - ja silti sillä saattaisi olla ratkaiseva merkitys nykyisen demokratian kehittymiselle.

Saman kokeen suorittaminen luonnollisestikin vaadittaisiin ehdokkaiksi asettuvilta, mutta sen jälkeen äänestäjät olisivat vapaita äänestämään sitä, jonka kasvot miellyttävät, jos todellakin pitävät sitä tärkeänä ominaisuutena yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta.

Vinkkaa kirja viikossa?

2010-07-08T20:43:00.002+03:00

Tapahtui viime keväänä vissiin joskus, että joku tuttu kyseli kirjoja, joita voisi lukea, siis suosittelisiko kukaan mitään. Vaimoni ainakin vastasi (Jhumpa Lahiri) ja siitä tuli hieman keskustelua aiheesta.

Tällä viikolla yksi toinen tuttu kyseli samanlaista asiaa, vastasin vaimoni puolesta (Jhumpa Lahiri) ja samalla suosittelin yhtä niistä harvoista kirjoista, joita olen viimeisten kahden vuoden aikana lukenut, nimittäin Aravind Adigan Valkoinen tiikeri (suomeksi BTJ Kustannus 2009).

Tuossa keskustelussa tuli esille myös kirjavinkkaus, joka on hieno idea, olen kuullut siitä lapsilta, koska heillä on koulussa ollut sellaista (mm. kirjailija Tuula Kallioniemi on itse käynyt koulussa ja kertonut lastenkirjoistaan).

Mutta tämä vinkkaus toimii siis meillä aikuisillakin ja ihan hyvin voisikin ottaa tavaksi vinkata kirjoja jollain sellaisella tavalla, joka tekee ne kiinnostaviksi.

Kun vielä esitin lisäksi, että vinkkaus toimii kätevästi sosiaalisessa mediassa ja esim. Facebookissa, niin pitihän minun kokeilla. Kirjoitin tuosta Valkoisesta tiikeristä kaksi lausetta (oikeastaan käänsin ne suomeksi alkuperäistekstistä) statukseeni ja heti yksi työkaveri kysyi, että kannattaako se lukea. Tosin hän jo tiesi kirjasta, mutta kuitenkin! (Ja kun minä vielä näpyttelin puhelintani, niin vaimoni ja hänen lukupiiriystävänsä suosisttelivat sitä varauksetta.)

Jos siis nyt kokeilisi tuollaista vinkkausjuttua, niin minunkin pitää kai lukea joku toinen kirja, en voi tuota Valkoist.... siis joku muu. (Mutta ei Adigan Between Assasinations, sillä se oli vain tylsä.)

Kun varaventtiilikään ei auta

2010-04-11T18:20:00.002+03:00

Taas on aika narinan. Ennakoin toki tätä jo silloin, kun toissakesänä ostettiin pojalle pyörä. Myyjä nimittäin sanoi: "Siinä on Presta-venttiilit." (En tietenkään nyt muista, mitä silloin kuulin, mutta katsoin netistä, eli googletin "polkupyörän venttiilit" ja siellähän se selvisi.) "Milläs niitä pumpataan, ai omalla pumpullaan, no, sellainen pitää sitten vissiin ostaa…" Eikä pumppu paljon maksa, mutta kolme erilaista polkupyöränpumppua yhdessä taloudessa on vähän liikaa, minusta.

Jossain vaiheessa opin, miten näitä Presta-venttiileillä varustettuja renkaita pumpataan (olis pitänyt varmaan katsoa ensin netistä…), mutta tänään tuli sitten se lopullinen takaisku.

Isosisko, 14v (tänään!), oli valmis lähtemään pikkuveljen kanssa pyöräilemään. "Nostatte varovasti niitä tavaroita pois vajasta ja sitten ne pyörät." Jossain vaiheessa ohikulkiessani näin ikkunasta, että pyörät olivat vajan edessä selällään ja pumppaaminen käynnissä. Kun seuraavan kerran näin tilanteen ja olin jo menossa hätistämään pikkusiskoa pukemaan vaatteita päälleen, niin minua huudettiinkin jo apuun. Isosiskon pumppausapu oli nimittäin saanut Presta-venttiilin sielun katkeamaan. L

JOS kyseessä olisi "perinteinen" polkupyörän venttiili, niin olisin sen aika nopeasti vaihtanut. Jos kyseessä olisi edes "tavallinen" autonvent… anteeksi, Schrader-venttiili, niin senkin sielun saa ulos ja vaihdettua ja kyllä kai niitäkin jossain pakin pohjalla on ja metallisia hattuja, joissa on avainpää ja ja ja, mutta tämä taisi nyt olla tässä. Ainoa keino saada pyörä liikenteeseen on hankkia uusi sisäkumi.

Kauheasti lohduttaa tieto, että Presta-venttiili on suunniteltu kestämään suuria paineita tai että se on niin ohut, ettei reikä heikennä kapeita kilpavanteita. Höh.

Kuumaa vegeruokaa vieläkin tarjolla

2010-03-07T12:13:00.003+02:00

Hesarissa oli torstain Ruoka-sivulla juttu Sano elukoille ei, jossa kirjoittaja kokeili kuukauden ajan syödä vain vegaanista ruokaa. Sinänsä ihan kiitettävä aika, mutta aika outohan tuo idea on.

Nyt, kolme vuorokautta myöhemmin Hesarin sivuille on tullut 143 kommenttia ja yksi niistä on minultakin, mutta koska siellä kommenteissa on 2500 merkin enimmäiskoko, niin laitan oman kommenttini ilman siivousta ja hieman muokattuna tännekin.

Jonkin matkaa kun kommentteja jaksaa selata, niin eteen alkaa tulla sellaisia, joissa itse lehtijuttua arvostellaan. Olen aivan samaa mieltä siitä, että vaikka on hienoa, että vegeily tuodaan esille ja siitä keskustellaan, niin kyllä lehtijutulta odottaisi hieman enemmän kuin pelkokerrointyyppistä kokeilukuukausiraporttia.

En ole itse vegaani, vaan nirso vegetaari, mutta yli 20 vuoden kokemuksella tunnistan monet jutussa olleet ajatukset - olen kuullut niitä minun valintojani ihmetteleviltä ja kauhistelevilta ihmisiltä.

Ensinnäkään vegetarismissa tai veganismissa ei ole kyse kieltäytymisestä tai kieltämisestä. Vaikka minäkin toki sanon, että "en syö lihaa, kalaa tai munia", niin se johtuu vain tästä vallitsevasta ruokakulttuurista. Esimerkiksi englanninkielisessä Intiassa valinta on yleensä toisinpäin: vegetarian ja non-vegetarian.

"Saatko sä syödä kalaa" on tavallinen, minulle esitetty kysymys, mutta vaikka kyse ei ole saamisesta, niin vastaan yleensä yksinkertaisesti: "Ei, mä en syö kalaa." "Karkeistakin iso osa on kielletty", kirjoittaa toimittaja ja onhan se sikäli totta, että kyseessähän oli ilmeisesti kuukauden projekti lähinnä yhden sivun jutun kirjoittamiseksi. Kukaan ei kuitenkaan kiellä vegeltä mitään, vaan kukin valitsee itse ruokansa.

Monet meistä perusvegeistä tosin haluaisivat, että ihmiset, jotka syövät "kanaa ja kalaa" tai "jokus lihaa" eivät sanoisi itseään kasvissyöjäksi, sillä se hämmentää ihmisiä, esimerkiksi ravintoloiden henkilökuntaa, jotka usein luulevat, että kana, kala tai mustekala on kasvisruokaa.

Toiseksi ainakaan kaikki veget eivät "sorru", koska tarkoituksena ei ole "kilvoittelu" tai "puhdas elämä". Kyllä, on varsin yleinen ilmiö, että lihan syönnin lopettamisen jälkeen voi tulla himo syödä jotain liharuokaa, tavallisin lienee ainakin meillä 70-luvun lapsilla metwursti. Monet meistä ovat silloin kokeilleet syödä ja monet ovat todenneet, että eipä kannattanut - olo tulee monessakin mielessä vain huonoksi.

Ei myöskään kannata kuvitella, että lihassa on jotain sellaista erityistä, minkä vuoksi sitä tavallaan luontaisesti haluaisi syödä. Useimmat makumieltymyksistä ovat opittuja joten on vain luonnollista, että ihminen haluaa sellaista, mihin on tottunut - sehän meille tuo tyydytystä ja onnellisuutta. Lisäksi se jokin on joskus aivan joku muu kuin liha: sinappi, jota saa mauttoman grillimakkaran kanssa tai savun maku, jota on lihatuotteissa tai kalassa. Sinappia ja savunmakua voi kyllä saada suuhunsa vaikka lihaa ei söisikään.

Lisäksi jos toimittaja on ollut "nälkäinen" useammin kokeilun aikana kuin ennen jutun kirjoittamista, jolloin hän on syönyt "lihaa harvakseltaan", mutta hänen painonsa ei vegaanikokeilun aikana ole pudonnut, niin hän ei tietenkään ole saanut liian vähän energiaa eli ole mitään syytä, miksi hänen "olisi pitänyt syödä enemmän".

Nälkä on subjektiivinen tunne ja monet luulevat, että hyvin toimiva ruoansulatus on nälkää tai että "nälän tunteessa" (lue: normaalitilassa, missä kaikki verenkierto ei ole ruoansulatuksessa), on jotain vikaa. Nälkä, missä ihminen ei saa tarpeeksi ravintoa on eri asia, kuin mitä me tässä yhteiskunnassa koemme.

No, kyllä tämä tästä - kokeillaan ja tehdään järkeviä päätöksiä järkevistä syistä ja tunteella.

Vegeruoka on saatu kuumaksi

2010-02-28T09:11:00.010+02:00

Kaikki ovat varmaan huomanneet, että kasvisruuasta keskustellaan. Kirjoitukset ja valtuustopuheenvuorot ovat runsaampia ja kiihkeämpiä kuin koskaan aiemmin Suomessa, mutta sisältö eli "argumentit" ovat sitä samaa kuin mitä olen katsellut nyt kaksikymmentä vuotta:

"Ihminen tarvitsee lihaa / on sekasyöjä jne. jne." "Ilman lihaa ihmisestä kasvaa ruipelo idiootti jne. jne."

Kun näitä keskusteluja on aiemmin käyty "loppuun asti", on sieltä lopulta tullut vastaan "haluan syödä lihaa", mikä varmaan voikin olla ihan totta. Kun vielä huomioi sen, että ruokatottumuksemme ovat opittuja ja liittyvät keskeisiin tyydytyksen, turvallisuuden ja hengissäpysymisen tunteisiin, niin ei ole ihme, että älykkäiltäkin vaikuttavat ihmiset alkavat puolustella lihansyöntiä.

Itse pohdin, päättelin ja kokeilin kasvisruokaa parikymppisenä, enkä todellakaan siirtynyt kasvissyöjäksi hetkessä, vaan muutaman vuoden prosessissa.

Siitä lähtien olen pärjännyt itseni kanssa ja ollut sitä mieltä, että lihan syömättä jättäminen on hyvä valinta eettisesti, ekologisesti ja ekonomisesti.

Minulle on siis merkitystä sillä, että eläimiä ei tarvitse suoraan tappaa minun ravinnokseni. Kyllä, tiedän, että traktorit liiskaavat kastematoja ja että porkkanat ovat eläviä, mutta...

Koska kasvisruoka vaatii paljon vähemmän peltoalaa kuin lihantuotanto (tehokalastuksella on taas omat vaikutuksensa...), niin se on väistämättä ekologisempaa. Monet eivät vieläkään tajua, että eläinten rehujen kasvatukseen käytetään kymmeniä kertoja enemmän vettä, lannoitteita, myrkkyjä (kieltäydyn sanomasta niitä kasvinsuojeluaineiksi...) jne. kuin mitä meidän porkkananpurijoiden ruokaan pystytään edes lisäämään. Lisäksi kaikki syövät Närpiön yössä kasvaneita tomaatteja suurin piirtein yhtä paljon, eikä siis sekään älyttömyys ei ole kasvissyöjien aiheuttamaa tai keksimää.

Samasta syystä kasvisruoka on myös ekonomista. Se on oman käsitykseni ja kokemukseni mukaan edullisempaa kotitaloudelle, sillä liha on kallista ja ne jutut, mitä me veget syömme enemmän, esimerkiksi pavut, eivät ole erityisen kalliita - varsinkaan verrattuna lihaan. Se on myös kokonaisedullista yhteiskunnalle, koska se ei tuhlaa resursseja niin paljon. (Tai siis näin olisi, elleivät monet perustuotannon ja elintarviketuotannon tahot olisi sitoutuneet lihan tuottamiseen, sillä onhan kalliiden lihatuotteiden valmistaminen halvoista eläimistä heille kannattavampaa...)

Yleensä en käytä terveysperusteluja, olen enimmäkseen kohtuuden ystävä ja lisäksi minulle riittävät nuo kolme eetä. Tottakai vegeruuasta saa helposti myös ee niinkuin "epäterveellistä" eli käytännössä siitä voi tehdä ravintoköyhää, kuituköyhää, liian rasvaista, lihottavaa, sitä (ja vegekarkkeja ja pullaa) voi syödä liikaa jne. jne., mutta monia yleisiä terveysongelmia, kuten (minunkin perimässäni olevia) verisuonisairauksia ja ylipainoa on paljon helpompi hallita - ihan itsekseen, ilman sen suurempaa kikkailua.

Sen sijaan olen monen muun vegen tapaan joutunut tutustumaan ihmisen ravitsemukseen suhteellisen perusteellisestikin, sillä kasvissyöjille esitetään ihan ihmeellisiä väitteitä ja kysymyksiä. Osa niistä ravitsemusasioista (B12, D-vitamiini jne.) on ihan hyvä tietää ja pitää niistä huoli, kuten kaikkienkin pitäisi hieman katsoa mitä syö, mutta suurin osa on aivan omituista ja selkeää tietämättömyyttä tai Illuminatin motorisoimaa (esim. väitetyt rauta- ja kalsiumongelmat).

Kun tämä keskustelu on kuumennut nyt netissäkin, niin olen pariin paikkaan kommentoinutkin. (Tällä kertaa siis minun ei ole tarvinnut olla keskustelun aloittaja!) Esimerkiksi Uuden Suomen blogipalveluun kirjoittava Janne Suuronen, nelikymmpinen (kuten minä), työssä käyvä (! - kuten minä), perheenisä (kuten minä - Espoo ja Kokoomus jätetään nyt kommentoimatta) innostui kirjoittamaan otsikolla "Lihansyöjät vs rehunpurijat". Minäkin sinne kommentoin ja kun kyselin perusteita lihansyönnille, jonka tarpeen epäsuorasti(!!!) annettiin ymmärtää olevan "tieteellisesti todistettu asia", niin sain vastaukseen viisi linkkiä ikään kuin ne olisivat vastaus, joten ruoditaan ne tässä:

1 http://www.vantaa.fi/i_perusdo…5332;43203
2 http://www.springerlink.com/co…066n6u915/
3 http://www.cababstractsplus.or…9751427103
4 http://www.newscientist.com/ar…brain.html
5 http://www.tohtori.fi/?page=4031888&id=1708693

Ensimmäinen linkki vie siis Vantaan kaupungin Ikääntyvien nettineuvolaan (??? no, ikäännytäänhän me kaikki, kaiken aikaa jopa, vaikka aiemmin oli kirjoiteltu lapsista ja kouluruuasta), jossa on otsikkona Huomio proteiinin saantiin ja tekstissä toistetaan heti helppo perussääntö: "Useimmille aikuisille sopiva päivittäinen proteiinimäärä on noin 1 g painokiloa kohden tai 70 g vuorokaudessa."

Valitettavasti nyt vain kaikesta helppoudesta huolimatta on niin, että tuo 1 g / painokilo / vrk on aika paljon. Arvion aikuisten proteiinitarpeesta voi lukea vaikka WHO:n ja FAO:n julkaisusta Energy and protein requirements: "The aggregated data provide an estimated mean requirement of 0.63 g/kg of highly digestible, good-quality protein."

Proteiinin saanti 0,63 g/kg/vrk on noin 37% vähemmän kuin helppo 1 g/kg/vrk. On totta, että ikääntyneet ihmiset hyödyntävät proteiinia huonommin, joten heille WHO/FAO/UNU suosittelee määrää 0,75 g/kg/vrk.

Toiseksi vegetkin saavat tuon proteiininsa aivan helposti, ei siihen lihaa tarvita. Onhan se vaikea tajuta, mutta kannattaa tutustua aiheeseen, ennen kuin alkaa väittää asioita ja huitoa netin viisauden suuntaan.

Jos tässä nyt linkkisotaa käydään, niin allaolevaan kannattaisi tutustua - jossain asiallisessa, tieteellisiä lehtiä tarjoavassa kirjastossa, tai voihan se olla netissäkin myynnissä:

Plant proteins in relation to human protein and amino acid nutrition (American Journal of Clinical Nutrition, Vol 59 (1994), 1203S-1212S): "This short review ends with a list of series of myths and realities concerning the relationship between plant protein and human nutrition and a list of some nutritional issues of concern to the health professional and informed consumer."

En ole siis tuota artikkelia tai sen lopussa olevaa listaa nähnyt, mutta toivottavasti siellä on mainittu sekin myytti, että välttämättömien aminohappojen saaminen kasvislähteistä vaatii jotain ihmeellistä yhdistelyä, riisiä ja papuja samalla aterialla tms.. Käytännössä kaikissa ruoka-aineissa on kaikkia välttämättömiä aminohappoja, suhteet vain vaihtelevat ja proteiinin määrä suhteessa ruoka-aineesta saatavaan energiaan on kohdallaan mm. perunassa! (Ja onneksi/toivottavasti kukaan tai kovin moni ihminen ei syö pelkkää perunaa - useammastakin syystä.)

Sitten kakkoslinkki..

Siellä on tiivistelmä tutkimuksesta, joka käsittelee "proteiinienergia-aliravitsemusta" eli tilannetta, jossa ihminen ja erityisesti kehittyvä lapsi ei saa tarpeeksi ravintoa ja erityisesti proteiineja. Siitä syntyy (toivottavasti vain) televisiosta tuttu turvonnut maha ja neurologisia kehityshäiriöitä. Aihe on tärkeä, artikkeli intialaisten kirjoittama (Intiassa on neljä miljoonaa (4 000 000) vakavasta proteiininpuutteesta kärsivää lasta) jne., mutta onko tällä mitään tekemistä kasvissyönnin kanssa? Ei.

Tuollaista artikkelia tarjoaa vegekeskusteluun vain ihminen, joka oikeasti luulee, että kasvisruoka tarkoittaa jonkinlaista ravitsemuksellista puutetta. Tämän vuoksi keskustelu on hieman vaikeaa... Minulla on oma asenteeni eläinten syömisestä, mutta en sentään sekoita faktoja tuolla tavalla, enhän?

Sitten linkki kolmonen onkin arvostelu konferenssijulkaisusta ja aiheena on - aliravitsemus. Seuraava.

Neloslinkistä luemme uutisen tutkimuksesta (tässä linkit alkuperäiseen tiedotteeseen ja artikkelin nettiyhteenvetoon), jossa hiirikoehenkilöille on aiheutettu aivovamma ruiskuttamalla nestettä aivoihin ja sitten testiryhmä, jolle on annettu välttämättömiä aminohappoja ravinnossa on osoittanut nopeampaa kognitiivisten taitojen palautumista kuin verrokkiryhmä, joka sai vain vettä. Koekeikan jälkeen kyseisten hiirien aivot (siivut, mikroskoopissa) näyttivät myös paremmin palautuneilta. OK, ihan "mielenkiintoinen" tutkimus, mutta onko tällä jotain tekemistä kasvisruokavalion kanssa? No ei taaskaan jne.

Sitten vielä yksi eli linkki suomalaiseen "koko perheen terveyden tietolähteeseen" (kaupalliset kytkennät ja liiketoimintamalli minulle tuntematon), jossa on lista kymmenestä "aivoruuasta". Se on käytännössä käännös, englanniksi käsitettä brain food ei edes tarvitse kirjoittaa lainausmerkkeihin, ei ainakaan otsikossa... (Googletuksella tulee niin monta (erikielistäkin) versiota ja (ilmeisen kaupallista) käännöstä aiheesta, etten jaksa etsiä alkuperäistä.)

Kyllä, netissä on kaikenlaisia listoja ja niissä voi olla osin asiaakin, mutta oliko tuokaan mikään todiste sille, että ihminen tarvitsee lihaa. No ei...

Itse asiassa tuossa suomennetun jutun loppupuolella mainitaan: "Vegetaristeille mustat pavut ja soija ovat hyviä vaihtoehtoisia raudan lähteitä. Pavut ovat tärkeitä raudan lähteitä, sillä ne auttavat C-vitamiinia imeytymään. Myös pinaatissa on hyvänlaatuista rautaa."

Tuo tietenkin liittyy rautamyyttiin, mutta tuonkin artikkelin mukaan vegetaristeja on olemassa! Meitä on monta, koko ajan enemmän, eikä se johdu ruuan puutteesta, vaan tietoisesta, järkevästä valinnasta.

(huh - tuliko tästä vähän pitkä ja tylsä? no tuli)

Miksi Hitler nauroi?

2009-11-21T23:06:00.005+02:00

Tämä on fiktiota, fiktiota ilman selluloosaa tai selluloidia. Kysymys kuitenkin syntyi elokuvissa.

Vaimon vanhemmat nimittäin ystävällisesti saapuivat paikkakunnalle ja tarjosivat, että voisivat olla lasten ja koirien kanssa ja me voisimme mennä vaikka elokuviin. Niinhän me menimme.

Alkuillasta katsoimme tarjontaa netistä ja valitsimme Tarantinon viimeisimmän.

En ole koskaan erityisesti pitänyt Tarantinon tekeleistä enkä varsinkaan väkivallan keskeisestä roolista niissä. Olen myös useamman kerran nukahtanut, kun olen katsellut - tai siis yrittänyt katsella - niitä kotioloissa. Olen hyvä nukkumaan sohvalla, mutta ei se varsinaisesti ole mikään kehu elokuvalle, että olen nähnyt siitä vain 20 minuuttia.

Tämäniltaisen jälkeen olen erittäin vakuuttunut Tarantinon kyvyistä kirjoittaa ja ohjata elokuvia. Elokuva oli erittäin hyvä elokuvana. Samaan aikaan se oli minulle erittäin ällöttävä, koska se oli niin täynnä väkivaltaa ja pahuutta. Eikä se johtunut minun ennakkoasenteistani Tarantinoa tai menestyselokuvia kohtaan, väkivalta oli ilmassa ensimmäisestä kohtauksesta alkaen - ei ehkä ensimmäisestä minuutista, mutta kun natsiupseeri saapuu saattueineen ranskalaiselle maatilalle, ei ole odotettavissa mitään hyvää.

Tällä kertaa fiktiivinen väkivalta siis kytkettiin tapahtuneeseen kauheuteen: toiseen maailmansotaan, natseihin, natsien harjoittamaan ihmisten joukkotuhoon, natsien nujertamiseen, oikeutettuun kostoon jne. jne.. Tekeekö se väkivallasta oikeutetumpaa? Tekeekö se väkivallan esittämisestä oikeutetumpaa?

Ei minusta.

Väkivalta ja erityisesti sota ovat ihmiskunnan huonoimpia keksintöjä. Hyökkääjää vastaan puolustautuminen ja vääryyksien korjaaminen voimakeinoin on mielestäni hyväksyttävää, kun mikään muu ei auta. Tämä siis oikeassa elämässä. Mutta miksi tehdä elokuva, johon luo paljon fiktiivistä väkivaltaa? Eihän se puolusta mitään vääryyttä vastaan. Eihän se korjaa mitään vääryyksiä.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että väkivallan käyttäminen viihteen sisältönä on sairasta - ja joka ilta katson televisiosta, juttuja, joiden ydin on siinä, että joku on tapettu, jotain kidutetaan, joku on kaapattu jne. jne.. Meillä kotona sille väkivallalle ei kuitenkaan naureta ja meidän puolestamme sitä väkivaltaa ei ohjelmissa tarvitsisi olla.

Tänään kuitenkin olimme teatterissa ja siellä naurettiin. Se on aina yhtä yllättävää: En muista, milloin olen nähnyt jonkun Rambon (ykkösen?) teatterissa, mutta jo silloin 80-luvulla olin täysin hämmentynyt siitä, että monille nimenomaan se väkivalta on viihdettä ja varsinkin tappaminen naurattaa.

En ole siis Tarantino-fani, joten paitsi etten ole katsellut hänen elokuviaan, niin en ole varsinaisesti lukenut hänen ajatuksiaan, enkä muista, mitä olen jossain satunnaisissa lehtijutuissa nähnyt.

Jotenkin kuitenkin haluaisin tulkita, että Tarantinollakin olisi jotain väkivaltaa vastaan - vaikka hän tekeekin sillä omaisuutensa. Nimittäin elokuvassa on Adolf Hitler katselemassa kohtausta elokuvasta, jossa saksalainen sotilas ampuu lähinnä amerikkalaisia sotilaita kymmenittäin ja Tarantino näyttää, miten Hitler nauraa elokuvissa tuolle ampumiselle.

Eikö tuo soita kenenkään kelloa? Pitäisikö kela joskus vaihtaa?

Nyt, kotiin palattuani luin ensimmäiset arvostelut elokuvasta ja olen toisaalta tyytyväinen, että olen ollut oikeassa Tarantinon elokuvia kehuvista henkilöistä ja samalla pettynyt, sillä kello ei todellakaan näytä soivan.

Esimerkiksi Kalle Kinnunen on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen heti Cannes'in festivaalien jälkeen toukokuussaarvostelun, jossa elokuvaa haukutaan.

"'Paskiaisten' ja natsien kamppailuja odottavat katsojat saavat pettyä." Täysin omavaltaisesti tulkitsen Kalle Kinnusen kuuluvan noiden pettyneiden joukkoon.

Samoin Elitisti-nimisen korkeakulttuuri(netti?)julkaisun arvostelussa tämä nimenomainen Tarantino lytätään: "Kunniattomat paskiaiset on verkkainen ja puhelias elokuva, joka sisältää tuskin lainkaan toimintaa. Tapahtumien sivuun jäävän nimijoukon riemukkaasti suorittamaa natsien skalpeerausta ei juurikaan nähdä."

Toisaalta saatan olla täysin väärässä Tarantinon suhteen, sillä ainakin elokuvan virallisille nettisivuille poimitut arvostelusitaatit korostavat hauskuutta. Sekö tässä elokuvassa olikin tärkeintä? Tai ehkä se halutaan tuoda esille tärkeimpänä ominaisuutena, kun elokuvassa ei olekaan tarpeeksi väkivaltaa?

Hah - tulipa eteen yksi arvostelu, jossa elokuva haukutaan sen sairaan väkivallan vuoksi. Laitoin kylläkin Googleen hakusanoiksi "most fun inglourious" ja kyseinen arvostelija on ennenkin haukkunut Tarantinoa.

Tampereen parhaita kasvisravintoloita on nyt kaksi!

2009-10-04T11:45:00.013+03:00

Vaimo sen oli sanonut ja eilen kävimme todistamassa paikan päällä, että Gopalin, Tampereen parhaan (ainoan...) kasvisravintolan ruokaa saa nyt myös Kuninkaankadulta ("Anttilaa vastapäätä", Runsauden sarven ja Tampereen musiikin välisellä matkalla)!

Vuosien aikana useimmat Gopalin ruuat ovat tulleet tutuiksi, mutta aina vaan siitä jaksaa ilahtua. Tuon uuden paikan lounasruoka on siis tehty samassa keittiössä kuin varsinaisen Gopalin Tammelantorin kulmassa, mutta tuolla näytti olevan laajempi kakku- ja leivostarjonta ja kahvikone - kuten keskustan kahvila-alueelle sopiikin. Kylmätiskissä oli lounaan vaihtoehdoksi myös (Kuninkaankadun paikallisia) suolaisia piiraita ja perinteisiä (Ilmarinkadun) samosoja.

Kasvisravintola Gopal
Ilmarinkatu 16, 33500 TAMPERE
avoinna arkisin klo 11 - 16
lauantaisin 10 - 17
p. (03) 253 1002

Cafe Gopal
Kuninkaankatu 15, 33100 TAMPERE
avoinna arkisin klo 11 - 18
lauantaisin 10 - 17
p. 044 273 7937

(eat.fi:n Gopal-sivun Gopal-nettiosoite oli vanha, mutta korjasin sen. Oikeastaan muistin kirjoittaa tämän, kun, törmäsin Facebookissa kuviin avajaisista.)

Mikä maksaa pyörän käytössä?

2009-10-02T17:32:00.006+03:00

Otin tänään kokeilumielessä oman polkupyöräni mukaan, kun kävin tekemässä töitä asiakkaan tiloissa Hämeenlinnassa.

Asemalaiturilla näin hienon ympäristöystävällisyysjulisteen (Mennään yhdessä tms.) samalla kun katsoin, mitä se pyörän kuljettaminen maksaa Tampereelta Hämeenlinnaan. Yhdeksän euroa! Edestakaisin se on 40 % minun tämän päivän matkakuluistani!

Toki matkakuluni olivat tänään yhteensä vähemmän kuin kilometrikorvaukset, mitä olisin voinut laskuttaa työnantajaltani, jos olisin ajanut yksin autolla tämän välin edestakaisin. Eli sikäli hinta on edullinen, mutta toisaalta tuo 18 € on paljon enemmän kuin taksit, joilla olisin päässyt Hämeenlinnassa asemalta asiakkaalle ja vielä iltapäivällä takaisin. Mutta taksiajelu ei olisi todellakaan ympäristölle parempi kuin minun polkupyöräni - ja aikataulujen tiiviyden vuoksi iltapäivällä olisin tarvinnut taksia - tai siis polkupyörää.

On aivan turha kirjoittaa julisteisiin tai nettisivuille, että "Pyöräily on vastuullista ja kivaa", mainostaa Autotonta päivää jne. jne., jos pyörän kuljettaminen hinnoitellaan noin.

Kirjoitin kokeilusta aamulla Facebookiin ja iltapäivällä kerroin hinnat ja sainkin heti kommentin:

"VR:n nykyisellä politiikalla fillarin kyyditystä junassa ei tueta millään tavoin. Se on tunnettua eikä VR pahoittele asiaa lainkaan eikä kenelläkään tunnu olevan poliittista tahtoa sanella VR:lle toisin. Ilman poliittista tahtoa tilanne ei ainakaan parane."

En ole yksin käsitykseni kanssa, mutta se ei tee minua onnelliseksi. Tämä on ikävää.

Kuka taitaa tulinuijan?

2009-09-13T09:09:00.004+03:00

Adoptioisien saunaillan nuotion hiipuessa tuli mieleen yksi juttu, jonka olen kuullut joskus isältänikin, mutta en valitettavasti kirjoittanut muistiin tai kokeillut. Onneksi se on kuvattu Seitsemän veljeksen alkupuolella:

Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan.

Eikös tuo ole juuri sellainen juttu, jota pitäisi kokeilla? Hieman huolestuttavalta kuulostaa se, että siihen päälle on heitetty toinen kivi eli jos siinä syntyy pientä höyrystymisilmiötä - tuskin sentään vesikaasua? - niin ettei vaan se kivi siitä lennä johonkin väärään suuntaan? Hämärästi muistan isäni sanoneen, että viskoosin (kiven päällä pysyvän) nesteen päällä olevaa hehkuvaa puuhiiltä olisi saatettu löydä puunuijalla (sellaisen pitkävartisen saa tehtyä tietty vaikka sopivasta kuusesta), mutta kuten sanottu, muistiinpanoja tai kokemusta ei (vielä) ole.

Turkistarhaus loppuu Suomessa vihdoinkin

2009-09-02T20:16:00.006+03:00

Siltä se näyttää. Turkistarhaajien viimeinen propagandatempaus on järkyttävä, nyt pelotellaan paitsi sillä, että Suomeen tulee konkursseja ja työttömiä, niin myös turkistuotannon vastustajat aiheuttavat sen, että samalla kielletään villasukat, maito ja hampurilaiset.

Kun menin katsomaan Hesarin sivuilta uutista tuosta kampanjasta (jota en onneksi nyt illalla selaamastani lehdestä ainakaan heti löytänyt) vilkaistakseni samalla keskustelua jossa tietenkin toistetaan kaikkia "fiksuja" argumentteja oikein olan takaa, niin löysinkin ilokseni kirjoituksen, joka on ollut näköjään viime viikolla Hesarin pääkirjoitussivulla: Suomen turkismoraali on puhdasta hurskastelua.

Siinä on taas kerran sanottu niitä turkistarhaajien tiedottajan mukaan "niin sanottuja tietoja". On se outoa, että epätietoa julkaistaan Hesarin pääkirjoitussivulla! Ehkä muuten tuo otsikko on toimituksen tekemä, sillä kuten kirjoituksesta käy ilmi, ei Suomella ole turkismoraalia, vaan moraaliset kysymykset nimenomaan "saavat kyytiä" ja "toissijaistetaan" eli niistä ei todellakaan välitetä.

Mitä tulee turkistuottajien propagandaan, niin sikäli, kuin olen kampanjasta mitään saanut selville, niin hehän ovat oikeassa. Aika monet aktiiviset turkistuotannon vastustajat ovat valmiita kieltämään maidon, nahan ja villan tuotannon. Nämä täysvegaanit ovat kuitenkin pieni vähemmistö meistä suomalaisista, jotka haluamme oikeasti kieltää turkistuotannon, joten pelottelu on taaskin vain pelottelua olemattomilla kummituksilla.

Vaikka minä vegetaarina soisinkin, että lihantuontanto enimmäkseen loppuisi, niin sitä minä en olisi kieltämässä - kunhan eläimille taataan paremmat elinolosuhteet. Tämä olisi myös lain mukaista, sillä Eläinsuojelulaki alkaa näin:

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Tämä on suomalainen "älä lyö hevostas" -perinne ja periaate. Nythän kehitys on vienyt mm. siihen, että maito- ja lihatilojen koot kasvavat ja muuttuneiden "tuotantotapojen" vuoksi karjan laiduntamisesta on luovuttu, joten laiduntaminen on jouduttu säätämään pakolliseksi, mutta koska suuren navetan läheltä ei löydy mahdollisuutta laiduntaa sataa lehmää joka päivä, niin laiduntamisvelvoitteeseen on myönnetty poikkeuksia - ja kaikki tämä vain rahan vuoksi.

Mutta ensin tuo turkisjuttu.

Moraalin unohtaminen aiheuttaa mielen reikiintymistä

2009-06-19T08:51:00.004+03:00

Moraalia pidetään "hyvän ihmisen merkkinä" tai ulkoa annettuna säännöstönä. Moraaliin voi kuitenkin suhtautua myös käytännöllisesti: Moraalin puute tai moraalisääntöjen rikkominen ei ole hyväksi ihmiselle. Tällainen näkemys tietysti edellyttää, että on jonkinlainen näkemys siitä, mitä on ihminen ja mitä on mieli - ja mitä kuuluu moraaliin.

Moraali usein sotketaan käyttäytymissääntöihin ja esimerkiksi seksuaalisuuteen tai siihen liittyviin asioihin. Alastomuus ei ole moraalitonta, mutta alasti esiintyminen on useimmissa yhteiskunnissa ja useimmissa tilanteissa sopimatonta. Jos nyt haluaa keksiä kunnon kökkövertauksen moraalille, niin hampaiden pesu on parempi.

Jos syö vaikka tavallista, suomalaista ruokaa, eikä pese hampaitaan, tulee siitä jossain vaiheessa ongelma. Hampaiden pesemistäkin pidetään "hyvän ihmisen merkkinä" ja monien (ainakin lasten) mielestä se on vain ulkoa annettu sääntö, mutta sen säännön tai hyvän tavan noudattamatta jättämisestä on käytännön seuraukset.

Moraalisäännöstöjä on monenlaisia, mutta aika yleinen aihe niissä on totuudessa pysyminen. Tästäkin voi saivarrella, mutta aika selvästi valehtelu oman edun ajamiseksi on se persoonallisuuden reikiintymistä aiheuttava juttu. Poliisin on järkevää salata tai valehdella esim. tutkintansa vaiheista, koska näin ajetaan yhteistä etua rikollisia vastaan. Jos elämme hyvässä yhteiskunnassa, poliisi kertoo sitten kohtuullisen ajan jälkeen oikeudessa tai mediassa mitä on tiedossa tai mitä on valehdeltu.

Nyt meillä valitettavasti on pääministeri, joka toistuvasti valehtelee. Ironista kyllä, tämän pääministerin saimme vähän vahingossa, kun tarvittiin nopeasti tuuraajaa pääministerille, joka joutui eroamaan valehtelun vuoksi. Kylläpä naurattaakin.

En yhtään tiennyt, mikä Matti Vanhanen on, kun hän yhtäkkiä nousi merkittävimpien poliitikkojen joukkoon. Aika pian tietoa tuli enemmänkin kuin tarpeeksi ja olen oikeasti sitä mieltä, että sellaisen henkilön ei tulisi olla päättämässä yhteisistä asioista.

Ihminen voi muuttua ja valehtelunkin pystyy lopettamaan, mutta tämä ei näytä siltä. Ensin se pitäisi tunnustaa ja käytännössä silloin pitäisi jo luopua ainakin pääministerin toimesta. Viimeksi eilen illalla on Vanhanen Hesarin mukaan pitänyt Brysselissä tiedotustilaisuuden ja jatkanut yksinkertaiseksi ja tietämättömäksi tekeytymistä ja onnettomien "todisteiden" antamista: ”Nyt tämän päivän (HS 18.6.) Helsingin Sanomien jutun luettuani on itsestään selvää, että jos silloin oli tiedossa, että näillä asianomaisilla on jotakin liiketointa keskenään tai suunnitteilla liiketoimia, niistä olisi pitänyt informoida minua, ja silloin myöskään tällaista kahvitilaisuutta ei olisi järjestetty.”

Ensinnäkin nyt siis pääministerimme muistaa, että tuollainen tilaisuus on järjestetty, eikä 200 000 € vaalirahoituksen neuvottelemisessa ja saamisessa ole enää mitään omituista. Toiseksi, jos kerran Nova Groupin Tapani Yli-Saunamäki ja Arto Merisalo olivat antamassa kepulle 0,2 miljoonaa euroa ihan hyvää hyvyyttään ja vastikkeetta, niin mitä siellä "kahvitilaisuudessa" teki Kuntien eläkevakuutuksen toimitusjohtaja Markku Kauppinen? Eihän meillä voi olla pääministerinä henkilö, joka on niin yksinkertainen, ettei tajua yksinkertaista 1 % lahjusta 20 miljoonan euron rahoituksen saamiseksi tai vaihtoehtoisesti valehtelee siitä? Eihän.

Vääriä kuvia ajattelusta?

2009-05-30T14:57:00.008+03:00

Eilisessä Hesarissa oli siis etusivulla kokoomuslaisen Kai Pöntisen vaalimainos tekstillä: "SOSIAALIPUMMIMAAHANMUUTTAJILLE STOPPI! Suomalaisen elämänmuodon puolesta".

Puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen selittelee sitä tv-uutisissa ja tämän päivän Hesarissa: "En pitänyt mainoksesta, sillä se antaa väärän kuvan Pöntisen ajattelusta."

Mitä on tapahtunut? Kokoomuspoliitikko Pöntinen ostaa itselleen mainoksen, laittaa siihen ajatuksen, jota muutenkin näyttää toitottavan, mutta puheenjohtaja sanoo sen antavan väärän kuvan kokoomuspoliitikko Pöntisen ajattelusta.

No, selitykset on annettu ja tämä unohtuu pian. Samalla saatiin kuitenkin vahvistettua myyttiä, että "asioista ei voi puhua, ilman että leimataan rasistiksi". Kukaanhan ei ollut puhunut erilaisista ihmisistä mitään, vain "maahanmuuttajista", joten siellä ovat kaikki Muut rotuun, uskontoon ja ihonväriin katsomatta.

Ylen uutiseen Katainen on kuitenkin saanut taas ujutettua tämän rasistien ennakkotorjunta-ajatuksen: "Kokoomusjohtajan mielestä rasismia lietsoo kaikkein eniten se, etteivät kriittiset äänet pääse kuuluviin maahanmuuttokeskustelussa."

Miten niin eivät pääse? Missä on maahanmuuttokeskustelua, jossa kriittiset äänet eivät pääse kuuluviin? Pöntinenhän on kriittinen Hesarin etusivulla.

Ainiin, etusivun ilmoitus ei olekaan keskustelua, vaan pelkkää ennakkoasenteiden lietsomista ja Perussuomalaisten liepeillä lilluvien oikeistoäänien houkuttelemista Kokoomukselle. En olisi lainkaan hämmästynyt, vaikka tämä Pöntisen lehtimainos ja Kataisen kommentti olisi ennen ilmoituksen jättöä käyty läpi laajemmalla porukalla kuin vain Pöntisen vaalityöryhmässä.

(Tämän päivän Hesari muuten toi aamiaispöytäämme kokoomusehdokas Vatasen mielipiteitä ilmastonmuutoskeskustelusta - tai -keskusteluun. Tässä yksi: "Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia. Kylmällä ilmalla voi kuolla flunssaan. Hyvinvointi on aina tarkoittanut lämpimämpää kohti menemistä." Pitääköhän Jyrkin selitellä tätäkin? Ainakin pitäisi sanoa, että ilmastonmuutosta lietsoo eniten se, etteivät kriittiset äänet pääse kuuluviin. Vrum vrum, onneksi tänään on lämmin päivä, sillä lämmin on hyvinvointia.)

Onko kapitalismin tulevaisuus selvä vai epävarma?

2009-03-31T19:22:00.003+03:00

Latasin loman jälkeen puhelimeeni Peter Nymanin pyöreän pöydän radio-ohjelmia ja siellä jossain Ruben Stiller tuli maininneeksi jotain siitä, että kukaan ei tunnu nyt olevan varma tulevaisuudesta. Nyt vain en tunnista kyseistä ohjelmaa oudosti nimettyjen mp3:sten joukosta, joten tarkat viitteet puuttuvat.

Stiller viittasi jopa erityisesti Sixten Korkmanin kommenttiin joskus tammi-helmikuun vaihteessa, mutta en nyt löydä sitäkään.

Oikeasti tulevaisuudesta ei ole tietenkään kukaan ollut varma, mutta nyt olen itsekin törmännyt melkoisiin epävarmuuspuheenvuoroihin eri puolilla.

Toki monissa paikoissa puhutaan siitä, miten nousukausi alkaa tänä keväänä tai ensi vuonna, mutta siitähän ei oikeasti ole mitään varmuutta.

Taantumassa ei kuitenkaan saisi pelotella lamalla, joten miksi jotkut auktoriteetteina pidettävät asiantuntijat ovat epävarmoja ja varsinkin Korkmanin kaltaiset markkinatalouden viralliset edustajat?

Syy on tietenkin se, että markkinoilla ei ole kykyä korjata omaa epävakauttaan, joten heidän ainoa keinonsa on pyytää apua yhteiskunnan pohjattomasta kassasta, sillä jos tulevaisuus on niin epävarma, että jos taloutta ei tueta, niin yhteiskunnan voi käydä huonosti!

Aika vähän on näkynyt kommentteja siitä, että tämä globaali talousjärjestelmä ei ole oikein järkevä. Minusta nyt olisi kuitenkin erinomainen tilaisuus keksiä jotain parempaa. Jotain, missä talous ei ole ensisijainen yhteiskuntia ohjaava tekijä. Jotain, joka ei perustu itsekkääseen voitontavoitteluun. Jotain, jossa lähtökohtana olisi vaikka meidän ihmisten eläminen yhdessä tällä rajallisella planeetalla.

Hyvää G20:stä kaikille!

Saako rasistia sanoa rasistiksi?

2009-02-21T17:51:00.004+02:00

Toivo-puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen piti linjapuheen puolueensa johdolle ja se uutisoitiin laajasti.

"Oikein ei ole se, että ihmiset, jotka kokevat tai näkevät myös maahanmuuton kriittisiä seurauksia, vaiennetaan tai heidät lytätään automaattisesti syrjään ja leimataan rasisteiksi."

Tä? Ei ole oikein ei, mutta missä nyt noin on käynyt? Kenet on vaiennettu tai lytätty syrjään? Automaattisesti?

Sitä olen kyllä nähnyt, että rasistiksi nimittämistä (ei nimittelemistä) pidetään pahana. Siitä jaksetaan ruikuttaa. En ihan ymmärrä miksi.

Rasismi on aika monitahoinen asia, mutta itse olen määritellyt että se on "ihmisten ulkonäköön ja oletettuun tai todellisen etniseen tai kulttuuritaustaan perustuvien stereotypioiden käyttämistä ihmisten määrittämisessä ja heihin suhtautumisessa, yleensä negatiivisessa mielessä". (Keksin määritykseni siis juuri äsken, aivan itse.)

Jos joku puhuu, kirjoittaa tai toimii siten, että hänen mielestään tietyssä maassa syntyneet tai tietyn näköiset ihmiset ovat tietynlaisia, sopivat asumaan tietyssä osassa tätä pyöreää planeettaa jne. jne., niin se on minusta rasistista ja silloin sellaista puhuva, kirjoittava tai tekevä on rasisti. Näin minun maailmassani.

Ihmiset, joiden ajatuksia tai toimia olen sanonut rasistisiksi ja siten heitä itseään rasisteiksi, eivät yleensä ole väittäneet vastaan, etteivät olisi rasisteja (moni toki sanoo sen etukäteen, perinteinen "en ole rasisti, mutta" -aloitus), mutta kovin moni on valittamassa, että "heti leimataan rasistiksi". Niin valittaa valtionvarainministerimmekin...

Jos esittää tai toteuttaa rasistisia ajatuksia, niin mitä pahaa on sellaisen ihmisen mielestä siinä, että joku toinen sanoo sitä rasismiksi? En tiedä.

Nyt voisi tietysti toivoa, että tämä valittelun nostaminen valtakunnan huipputasolle toisi vapauden puhua rasismista rasismina.

Urheilu ja moraali

2008-12-13T08:22:00.004+02:00

Muutama viikko sitten oli Hesarissa juttu ammattirikollisuudesta. Lehti on mennyt kierrätykseen, mutta onneksi netistä löytyy se julkaisu ja väitöskirja, josta juttu kertoi: Adventurers and Risk-Takers: Finnish professional criminals and their organisations in the 1990s cross-border criminality, Mika Junninen 2006, European Institute for Crime Prevention and Control, affiliated with the United Nations.

Hesari oli nostanut jutusta esille yhden ajatuksen, joka on minusta mielenkiintoinen: Junnilan haastattelemia 21 ammattirikollista (n. 20 % Suomen kaikista ammattirikollisista) yhdisti yksi asia: He kaikki olivat nuorina aktiivisesti harrastaneet urheilua.

Junnila jatkaa kirjoittamalla kilpailuhenkisyydestä, voittamisen ja parhaana olemisen halusta. Samoin ilmeistä on ollut jännityksen, seikkailun ja rajojen etsintä. Tuo kaikki liittyy urheiluunkin, mutta voisiko urheiluun liittyä muutakin?

Voisiko tässä olla yhteyttä siihen moraaliin, mitä urheilussa opetetaan ja näytetään harjoitettavankin: Kaikkea saa yrittää, kunhan ei jää kiinni.

Tontut tirkistelevät ylöspäin

2008-12-11T07:16:00.003+02:00

Hyvät aikuiset, jotka leikitte firman pikkujouluissa ja opetatte lapsillenne joulun perinteisiä asioita: Muistattehan muistuttaa jälleen kerran, että Tonttujen jouluyö -laulussa mainittu "silta" tarkoittaa lattiaa.

Siellä ne tontut asuvat lattian alla (silta toki tarkoittaa muutakin, sen alla voi olla synkkä virta ja voihan sellaisen sillan alla joku asuakin, mutta ne eivät ole tonttuja) ja kun ne sieltä tirkistelevät, niin lattia ja sen raot ovat tietysti tonttujen yläpuolella.

On siis paikallaan korjata myös leikin tirkistelyosuus kohdalleen.

Kiitos. Hyvää joulua - taas kääntyy vuoden pyörä ympäri. Keväällä pääsemmekin tarkastelemaan laulua "Pieni kissanpoikanen katsoi sillan reikiin".

Ylen vapaa assosiaatio

2008-11-29T23:29:00.009+02:00

Luen aika usein uutisia puhelimellani Ylen yle.mobi-palvelusta ja siellä on sellainen hauska ominaisuus, että tekstin jälkeen on linkkejä muihin, aikaisempiin uutisiin.

Niinpä, kun olen lukenut uutisen närpiöläisessä kanalassa tehdystä idioottimaisesta tuhosta, niin sen perässä minulle tarjotaan uutista elokuun alusta, kun "miinalaiva Pohjanmaalla on ollut uhkaava palonalku"!

Onhan molemmissa kyseessä "onnettomuus" ja "Pohjanmaa" joten ei tämä ole edes hassuin näkemistäni linkkivinkeistä.

Teen myös sitä, että lataan puhelimeeni Ylen ohjelmia (suosikkini on Peter Nymanin Taustapeili, mutta siitä ehkä enemmän analyysiä myöhemmin) ja esimerkiksi radiouutiset tulevat aika kätevästi koti-WLANin kautta.

Tosin sielläkin iski yhtenä aamuna pieni yllättävä assosiaatio. Olin ladannut aamu kuuden uutiset, laitoin ne toistumaan ja aloin ajaa partaani. Yhtäkkiä, uutisten loputtua puhelimeni alkoi laulaa virttä - taisi olla tuomiosunnuntain jälkeinen päivä...

Kun olen katsonut lataamiani uutisia niin todellakin: Kun muuten uutis-mp3 on alle neljä minuuttia, niin kuuden uutiset on 15 minuuttia, mikä tarkoittaa, että mukaan tulee kaksi virttä ja ehkä aamuhartauden alku...

Toisaalta näin olen onnistunut kuulemaan teorbia, joten jotain hyvää tässäkin.

Pyörällä päästään

2008-11-25T22:23:00.003+02:00

Nykyään, kun ei tarvitse aamuisin kuljetella lapsia tarhaan tai kouluun, olen taas aika paljon kulkenut töihin polkupyörällä. Muutama kilometri aamulla ja iltapäivällä ei paljon rasita ja voi mennä ihan vaan työvaatteet päällä ilman mitään suihkuja tai suuria varusteiden vaihtoja. Tosin tänään työpaikan ruokalan kassa sanoi: "Sä näytät ihan erilaiselta kuin äsken." Oli nimittäin nähnyt mut tulevan sisään kypärä, kypärämyssy (kiitokset Mankulle!), punainen tuulitakki, heijastinnauha (kiitos Citymarketille yllättävistä piilopääkalloista ja "Fatpipe or Die" -tekstistä), tuulihousut ja trekkerit päällä.

Yleensä ajan siis vain toimistolle, mutta toisinaan myös asiakkaalle. Joidenkin suurten, vanhojen teollisuusyritysten pihassa on sellaisia suuria pyörätelineitä, jotka muistuttavat ajoista, jolloin polkupyöriä oli paljon enemmän kuin autoja. Ymmärrän, että on asioita ja tilanteita, joiden vuoksi oma auto on kätevämpi tai ainakin mukavampi kuin polkupyörä tai bussi, mutta jotenkin sitä toivoisi, että autojen määrä vähenisi. Taitaa olla turha toivo. Ihmiset tajuavat kuntoilun merkityksen - ja ajavat autolla kuntoilemaan.

Toki pyöräily - varsinkin nyt lumen aikaan - on hieman jännittävää, mutta olen erittäin ilahtunut siitä, että tänä talvena Tampereen kaupunki saattaa jättää ns. huputtamatta Tammelan puistokadun pyörätien. Viime vuosina nimittäin suurin piirtein marraskuun alussa on Tammelan puistokadun itäreunalla kulkevan pyörätien merkkien päälle vedetty huppu ja se on tarkoittanut sitä, että silloin pitää ajaa autojen joukossa. Työmatkani kulki viime talvena enimmäkseen Peltokadun kautta ja siellä kaaduin vain kaksi kertaa… Pitäisiköhän ostaa nastarenkaat kuluneiden kesärenkaiden tilalle?

Samoin pyöräilijää piristää toisinaan autoilijoiden käyttäytyminen. Viime perjantaina tulin junalla Tampereelle ja otin pyöräni sieltä rumien rakennusten seudulta, minne olin sen aamulla jättänyt. Kiinnitin valon pyörääni ja lähdin kohti kotia. Parin sadan metrin päässä, kun Ukkopekankatu kohtaa Murtokadun, auto ohitti minut ja oli kääntymässä vasemmalle. Huomasin risteyksen toisella puolella lähestyvän auton, mutta käännyin sen edestä vasemmalle, minut ohittaneen auton perässä. Olimme risteysalueella selvästi ennen kuin vastaantuleva auto oli risteyksessä ja kun olin saanut itseni Murtokadun suuntaiseksi, niin takanani soi torvi. Kun katsoin sivulle, niin ohittava autoilija katsoi minua ja näytti keskisormea. Todella piristävää!

Maustekakkupallerot

2008-11-01T09:11:00.005+02:00

Joskus hyvät ideat syntyvät vahingossa tai vahingosta. Tämä oli todellakin vahinko, mutta en tiedä, oliko se niin hyvä idea. Lopputuloksesta kyseltiin ja sitä kehuttiin, mutta...

Tapahtui kuitenkin niin, että joskus 80-luvun lopulla päätimme pienessä opiskelijakaksiossamme pitää bileet. Niillä oli oikein teemakin, mauttomuus. Jostain syystä mauttomuusbileiden tarjoiluksi oli valittu ns. kuivakakkuja, kuten kuvasta näkyy.

Siivotessamme touhulla ja paistaessani kakkuja pienessä keittiössämme bilepäivän valmisteluosuudessa olin yhden kakun paiston aikana ilmeisesti osunut uunin lämpötilasäätimeen ja yhtäkkiä huomasin, että uunin lämpö oli noin 300 astetta. Tästä vahingosta syntyi uusi makea suupala, maustekkakkupallero.

MAUSTEKAKKUPALLEROT

4 dl  vehnäjauhoja
3 dl  sokeria
1 dl  maitojauhetta
2 tl  jauhettua, kuivaa inkivääriä
2 tl  kanelia
2 tl  neilikkaa
2 tl  soodaa
2 dl  rusinoita

150 g sulatettua voita
3 dl  vettä

      kookoshiutaleita

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet ja rusinat. Lisää sulatettu voi ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Laita voideltuun rengasvuokaan. Paista ensin 200 asteessa, mutta vaihda lämpötila jossain vaiheessa uunin maksimiin. Kun uunista tulee savua ja kakku on täysin musta ja kutistunut, ota se uunista ja kopauta vuoasta esim. tiskipöydälle jäähtymään.

Kun musta kakku on jäähtynyt, katkaise se taittamalla ja koverra talteen pehmeä sisus. (Kovaa kuorta ei taida koirakaan syödä.) Pyörittele massasta pieniä palleroita ja kierittele ne kookoshiutaleissa.

Teknisesti haasteellinen päivä

2008-10-09T22:19:00.006+03:00

En tiistaina muistanut ottaa firman sarjajunalippua mukaan toimistolta, joten ajattelin, että ostan aamulla lipun tai jopa liput asemalta. Olin nimittäin suunnitellut, että menen ratsastamaan normaalille viikkotunnille, vaikka aikataulu olisikin ollut vähän niukka.

No, menin ihan ajoissa rautatieasemalle, jossa huomasin, että viidestä lippuautomaatista kolme on "poissa käytöstä" ja kun pääsin toimivalle automaatille, syötin korttini ja painoin Pendolino-nappia, niin se ilmoitti: "PYYTÄMÄSI LIPUT OVAT LOPPU" tms.

No, siirryin lipputoimiston kohdalle, vaikka se näyttikin aika ruuhkaiselta. Jonotusnumerokone antoi numeron 80 ja näytöissä oli 50 ja junan lähtöön viisi minuuttia.

No, menin laiturille ja iloisesti kuulutukset kertoivat, että "Pendolino 80 saapuu raiteelle 3" ja "Pendolino 80 lähtee raiteelta 3", vaikka junaa ei ollut vielä näkynytkään.

Se toki tuli ja varmuuden maksimoimiseksi menin ensimmäisen luokan vaunuun, sillä siellä on yleensä aina tilaa.

Istuskelin reppu sylissä ja pyöräkypärä kädessä, mutta kukaan ei todellakaan halunnut tulla istumaan siihen samaan neljän paikan ryhmään, vaan kaikki kiireisesti hakivat aamun lehtiä ja juotavaa automaatista.

Junan lähtöaika koitti ja tuli kuulutus: "Turvalaitteissa on vikaa, joten lähtömme viivästyy hieman. Etelä-Suomen junaliikenne on edelleenkin seisahduksissa, joten saapumisaikaa Helsinkiin emme tiedä." Jaha. Kiva kuulla.

Ehdin miettiä, soitanko ikkunasta näkyvään autovuokraamoon, saako sieltä auton alleen, kun huomasin, että takana ollut Pendolino oli peruuttanut ja lähti toista raidetta kohti Helsinkiä. Kyllä kannatti taas valita se aikaisemmin lähtevä Pendolino.

Lähetin sähköpostia tallille, että tulisin illalla tunnille, mutta haluaisin hevosen, jolla on varusteet jo valmiina, kun logistiikka on hieman haasteellinen. Viestiä kirjoittaessani junasta sammuivat valot ja monen lehden luku keskeytyi pimeyteen - puhelimessa on onneksi näytössä oma valonsa...

Juna lähti liikkeelle ja kun konduktööri aloitti ykkösvaunusta, niin olin ainakin siinä osastossa ensimmäinen, joka kysyi, mistä on kyse. Vieläkään ei mitään varmmuutta siitä, milloin oltaisiin Helsingissä. Minä olin menossa kouluttamaan, joten 8 asiakasta olisi tullut sinne turhaan jos minä en saapuisikaan. Ei hyvä.

Meilasin asiakaspalveluun ja esimiehelle. Tekstasin esimiehelle. Soitin esimiehelle. Iikku sanoi, että ottaisin taksin "heti siitä". Ehdotin, että odotan junan pysähtymistä. Se pysähtyikin poikkeuksellisesti Hämeenlinnaan. Astuin ulos ja juoksin takseille, mutta turhaan, sillä kukaan muu ei halunnutkaan mennä taksilla Helsinkiin ja autoja oli useita.

Kello oli kymmentä vaille kahdeksan, joten periaatteessa oli täysin mahdollista, että ehtisin ajoissa Pasilaan yhdeksäksi. Esimies kuitenkin hälytti paikalle toisen kouluttajan hoitelemaan alkujuttuja ennen minun saapumistani.

Nurmijärven jälkeen liikenne tiivistyi ja siellähän oli aika paljon autoja ja kaksi peräänajoa - ei ilmeisesti ihmisvahinkoja, mutta tuossa toisessa keskimmäinen auto oli aika lytyssä.

Matka kesti kuitenkin niin kauan, että olin perillä vasta n. 9.20...

Kurssilaiset ymmärsivät Vorce majeuRin ja lisäksi heidän kollegoistaan oli kaksi vielä tulossa junalla - he olivat istuneet siinä samassa junassa kuin minä!

No, käynnistin koulutuspäivän ja kun olin puhunut ehkä vartin, niin projektori yhtäkkiä pimeni. Kun pyysin paikalle apua, niin omituisella tavalla kuva näkyi himmeästi, vaikka projektori näytti sammuneen. Kun se käynnistettiin, niin kuva tuli, meni pimeäksi pari kertaa, mutta pysyi sitten kunnollisena loppupäivän.

Puolitoista tuntia minun jälkeen tulivat ne kaksi kurssilaista, jotka olivat olleet samassa junassa ja loppupäivä pidettiin tehokkaasti. Päivän aikana peruin ratsastustunnin, koska kaikki näytti epävarmalta, mutta lopulta juoksin klo 16.30 junaan ja se oli vain 20 min myöhässä perillä - "ruuhkaa raiteilla".

Miten aurinko voi paistaa Kolumbiasta Suomeen?

2008-08-27T07:12:00.009+03:00

En oikeastaan ole mikään "tartu tilaisuuteen" tai "ota riskejä" -ihminen, mutta koska edelleenkin "asioilla on tapana järjestyä" ja "voit ottaa vastuun vain tekemisistäsi, et tekojesi hedelmistä" (Kuka tietää käännösmukautussitaatin lähteen?), niin suurin piirtein samahan siitä seuraa. Sitä tulee tehneeksi asioita, jotka vaikuttavat hyviltä, vaikka kukaan ei voikaan taata onnistumista etukäteen.

Samat ideat ovat tietysti olleet mukana, kun lähdimme adoptoimaan itsellemme lapsia. Ei adoptiossa tai varsinkaan kansainvälisessä adoptiossa ole varmuutta monestakaan asiasta. Kun sen tajuaa, niin ehkä on helpompi suhtautua rauhallisesti kaikenlaisiin muutoksiin ja käänteisiin. Itse asiassa näyttää olevan aika tavallista kokea adoptioprosessin eri vaiheissa pessimistisiä "me ei varmaan saada lupaa", "me ei varmaan kelvata millekään kontaktille", "adoptiot loppuu varmaan ennen kuin me saadaan lapsi" jne. -ajatuksia, mutta ei niistä kannata välittää eikä ainakaan tilapäisten tunteiden perusteella tehdä hätäisiä päätöksiä. Adoptio on pitkä prosessi ja vaatii joustavuutta myös omien tunteiden ja tuntemusten suhteen.

Lopultahan varmuutta ei tässä elämässä ole oikeastaan missään: Aina voi tapahtua kaikenlaista eivätkä edes lapset lopulta ehkä osoittaudu sellaisiksi persooniksi, kuin mitä toivekuvamme ovat siihen asti olleet - olivat lapset sitten adoptoituja tai itse aikaansaatuja. Riski silti kannattaa ottaa ja onneksi lapset yleensä ovat aivan mahtavia, kuten meidän lapsemme, ne lapset, jotka eilen olivat meillä kylässä ja siis ylipäänsä kaikki lapset.

Tuo kuvan peili on varsin suora ja säteilevä esimerkki kannattavasta riskinotosta. Kun viisi vuotta sitten olimme muutaman viikon Kolumbian pääkaupungissa Bogotássa, niin kävimme kai kaksikin kertaa paikallisessa "käsityötaidekauppa" Makússa. Jälkimmäinen kerta oli vähän ennen itse asiassa hieman yllättävänkin nopeasti eteen tullutta kotimatkaa. Silloin tiesimme, mitä kaupasta löytää, mutta tuli siellä sitten eteen jotain uuttakin.

Jossain yläkertaan vievien rappusten kohdalla roikkui tuo peili. Sen sakarat on tehty puusta ja jokaiseen on liimattu kapeita pelinsuikaleita. Suhteellisen herkkä särkymään siis, emmekä aikoneet saada sitä minään superrahtina Suomeen saakka. Maailmantilanne huomioonottaen peilin hinta ei tietenkään ollut mikään suuri vaan luultavasti ns. "naurettava". (Hintalappu saattaa vieläkin olla peilin takana, kuten juuri huomasin, että Makústa ostettu poncho maksoi 65 800 pesoa eli n. 22 €, mutta en nyt mene nostamaan peiliä pois tuolta seinältä.)

Jos siis peili menisi rikki matkan aikana, se olisi tosi ikävää, mutta ei mikään rahallinen menetys. Makún henkilökunta ymmärsi tilanteen ja asenteemme ja pakkasi peilin pahviin ja paperisilppuun. Koostaan (peili 80 cm sakaran kärjestä kärkeen ja pahvit siihen päälle eli helposti metri x metri x 15 cm) huolimatta se oli ihan kohtuullinen kuljettaa, kevyt, ja lentokentällä liimasimme siihen sarkyvää-tarroja, mutta muuten laitoimme sen normaalien matkatavaroiden mukana ruumaan - eivät he sitä toki hihnalle laittaneet...

Peili siis tuli hienosti Pariisiin, Helsinkiin, Pispalaan ja vielä viimeisessä muutossakin se säilyi ehjänä. Nyt se roikkuu tuolla rappukäytävän seinällä, ei aivan täydellisessä paikassa, mutta keväisin ja syksyisin, kun aurinko paistaa sopivan pitkään ja alhaalta, niin ilta-aurinko osuu ikkunasta peiliin ja heijastuu vastapäiselle seinälle. Kannatti yrittää.

Haluaisitko miesten alusvaatteita?

2008-08-25T11:09:00.005+03:00

Nyt se alkoi. Vaimo jo sanoikin, että hänelle oli soitettu ja yritetty myydä jotain (hmmm... Leena ei kyllä mitään maininnut miesten alusvaatteista) ja soittaja oli sanonut, että "jos sinulla on ollut puhelinnumerossasi suoramarkkinointikielto, niin se on ollut määräaikainen ja ehkä päättynyt".

Niinpä tiesinkin, kun sain soiton 014-alkuisesta puhelinnumerosta, että suoramarkkinointiahan se. Tyttö oli ystävällinen, sanoi etunimensä ja firman nimen ja alkoi heti kertoa, että on myymässä miesten alusvaatteita (ei esimerkiksi alkanut keskustella säästä tai siitä, minkälaisia alusvaatteita nyt käytän!).

Kun katson netistä, niin siellähän se lukee: "Palvelu on voimassa 3 vuotta ilmoittautumisesta. Jos kuluttaja haluaa vielä 3 vuoden jälkeen jatkaa palvelua, on suositeltavaa, että hän soittaa palveluun rajoituksen päättymisen jälkeen tai 1-3 kuukautta ennen palvelun päättymistä."

Kysyn vaan miksi - vaikka vaimo vastasikin, että tämähän on niiden myyjien systeemi ja vaikka perustavatkin sen lakiin, niin laittavat itselleen siihen uuden mahdollisuuden tavoittaa asiakkaita - ja kerätä ilmoitusmaksuja.

Kysymisen jälkeen siis soitan palvelunumeroon 0600 13404, ma-pe klo 8.30-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm).

Yksi tilanne johtaa toiseen

2008-08-24T08:15:00.011+03:00

Perjantaina oli tiiviin alkuviikon jälkeen sekalainen päivä. Esimies tuli Tampereelle kehityskeskustelua varten ja ajattelin, että aamulla ehdin tehdä pari pikkujuttua, mutta se tunti meni tietenkin koneiden käynnistelyyn ja uudelleenkäynnistelyyn ja ...

Rupattelu oli taas ihan kiva - vaikka unohdinkin pari vakiteemaa viime vuosilta. Sitten pääsin koneelleni ja bootin jälkeen oikein verkkoonkin. Oli ollut puhetta yhteisestä lounaasta, mutta mulla oli varattuna lapsen kuljetusta nepsy-kuntoutukseen.

Noin klo 12.10 muut kuuluivat olevan valmiita lähtemään, joten kävin kysymässä, mihin he ovat menossa ja tarjosin, että voin heittää autollani - riippuen vähän mihin. Esiin nousi Keskustorin laidalla oleva Astor (jonka nettisivulla näyttää lukevan, että se on "Tampereen ensimmäinen eurooppalainen ravintola" - huh huh), joten sinne sitten. Matkalla sanoin, että pystyn ehkä hakemaan heidät takaisinkin, mutta taksikin on olemassa - 13.30 pitäisi olla takaisin toimistolla.

Pudotin neljä työkaveria Hallituskadun ja Aleksis Kiven kadun kulmaan ja menin Liisanpuiston koululle. Olin ajoissa ja tyttö löytyi pihalta leikkimästä - kerhoaika oli nääs jo alkanut.

Siitä vaan suoraan autoon ja takaisin puoliväliin eli Tampereen ehkä rumimpaan näkyvällä paikalla olevaan rakennukseen rautatieaseman ja Tullikamarin välissä. Olimme edelleenkin ajoissa ja kun kello näytti noin 12.40, niin soitin työkavereille, että tilaavat vielä minulle vuohenjuustosalaatin ilman sipulia, niin tulen syömään sen noin vartin päästä.

Kieppasin Hämeenkadulta Keskustorille ja pysäköin Värjärinkujalle, maksoin pysäköintimaksun ja kipaisin Astoriin. Siellä oli ruuat jo syöty, mutta kahvia odotettiin, joten en kauheasti viivästyttänyt heidän ruokailuaan.

Pian salaatti tuli ja punasipulirenkaita oli aika runsaasti. Neljä henkeä pöydässä tiesi, että salaatti oli tilattu ilman sipulia, ei tuplasipulilla, ja tarjoilija ehdotti uuden annoksen tekemistä ja sipulien poistamista keittiössä, mutta sanoin ettei nyt ehdi ja että poimin ne itse pois sieltä. Seuraavalla kerralla sitten toisin, kiitos.

Olin syönyt salaattini suurin piirtein samaan aikaan kuin muut olivat juoneet kahvinsa eli noin 13.10 poistuimme ravintolasta. Sanoin, että vein autoni tuonne Värjärinkujalle, ja se pitää joka tapauksessa kääntää (pois koskeen päättyvästä umpikujasta), joten he voisivat kävellä rauhallisesti sinne, vaikka minä menenkin nopeammin.

Tilanne ei näyttänyt hyvältä. Värjärinkujan alussa näytti olevan jonkinlainen kylmäkuljetuskuorma-auto purkamassa lastiaan. No, ei kai kukaan voi sulkea katua pitkäksi aikaa, joten menin autoon ja onnistuin kuin onnistuinkin kääntämään sen pois kuorma-auton vierestä ja noka ylämäkeen. (Kun olin saanut pujotettua nokan Tempon talon puoleiseen porttikonkiin, meinasin peruutellessani jäädä liian ahtaaseen väliin takana olleen Volvon ja edessä olevan kuorma-auton väliin....)

Työkavereita ei näkynyt, eivätkä he voineet nähdä minua, joten klo 13.17 soitin heille ja sanoin, että olen täällä kuorma-auton takana piilossa ja jumissa, joten tulkaa tänne jo autoon istumaan, eiköhän tämä tästä kohta selviä

Ei ihan heti selvinnyt. Tempon talon porttikongista alkoi näkyä auton perää. Joku oli lähdössä sieltä ja kuljettajalla oli sen verran hauista, että nousi lopulta ylös, meni huutelemaan sinne, missä kuorma-auton kuljettaja loogisesti päätellen voisi olla ja palasikin pian. Sitten tuli ammattikuljettaja, sulki autonsa peräluukut ja siirsi autonsa sivuun! Jalkakäytävälle, mutta siitä pääsi autolla ohi!

Sillä välin pomoni oli hoitanut jo pari puhelua ja oli seuraavan kimpussa, kun pääsimme Hämeenkadulle. Kukaan ei kysynyt mitään, kun en tuntunut kääntyvän lainkaan toimistolle päin ja lopulta sanoin, että pitää hakea se tyttö kyytiin, kun sen kuntoutus päättyy nyt.

Tein yhden laittoman käännöksen vasemmalle keltaisten viivojen yli Itsenäisyydenkadulta Murtokadulle (sen ruman talon kohdalla siis), vastasin peukkua näyttävän jalakulkijan peukkuun peukulla ja tyttö olikin valmis ihan heti kun pääsin nepsyn ovelle. Kerroin, että mulla on työkavereita kyydissä, ja kysyin, pystyykö tyttö istumaan sylissä hetken. Joo, mutta kun pääsimme autolle ja avasin takaoven, totesin, ettei sinne kannata yrittää ängetä lasta. Onneksi meillä on kuitenkin nykyään kaksi lisäpaikkaa takana - juuri näitä tilanteita varten - joten avasin peräluukun, nostin maton, avasin luukun, nostin istuimen pystyyn, tyttö sisään, turvavyö kiinnittimeen, vyö kiinni ja menoksi.

Pomo oli soittanut olevansa hieman myöhässä klo 13.30:stä, ja jätinkin heidät sinne yliopiston taakse, enkä nyt tällä kertaa mainostanut hienoa sientä siinä rinteessä. Vein tytön koululle jatkamaan iltapäiväkerhoa suoraan välipalalle, palasin toimistolle ja sain vielä jotain tehdyksikin perjantain aikana!

Vegfest. Tähän tultu.

2008-08-17T11:07:00.005+03:00

Kuulin ekan kerran kasvissyönnistä varmaan joskus 70-luvun lopussa. "Naapurin Kaija on alkanut kasvissyöjäksi." "Tä?" No, vuosia sen jälkeen olin vuoden sivarissa, kävin Hare Krishna -paikassa sunnuntaisin, luin Urheilu ja jooga -nimisen kirjan ja aloin kokeilla. Sivarivuoden aikana lopetin lihansyönnin kokonaan. Seuraavana talvena söin kalaa - enkä muuten ollut allerginen sille, kuten edellisinä 10 vuotena. Sitten aloin taas syödä lihaa, kunnes muutin yhteen tyttöystävän kanssa. Siitä on kohta 22 vuotta.

Samoihin aikoihin törmäsin Ananda Margan joogaopettajaan. Dada Atmacetananda on aktiivinen persoona - Tampereella ollessaan hän järjesti kasvislounaita. Se oli hauskaa ja opettavaista. 80-lopulla vegeily ei ollut mikään kovin suuri liike Tampereella, mutta kyllä siellä parhaimmillaan kymmeniä ihmisiä oli.

Nyt meillä on Vegfest! Pitäis kyllä poiketa!

Ruma sana sanotaan. Kaikessa mediassa 4.8. alkaen?

2008-07-28T21:58:00.003+03:00

90-luvun lama oli Suomelle suurelta osin kotikutoinen. BorrowCapita-hulluttelu romahdutti pankkeja - eiku valtio tulikin hätiin ja kun siihen vielä osui neuvostomarkkinoiden häviäminen, niin lopputuolos oli selvä.

Merkit olivat ilmassa, mutta sitä sanaa ei sanottu ääneen. Yhtäkkiä, elokuussa 1990 se tuli julkiseksi. Lama.

Nyt suurin aalto näyttää tulevan Yhdysvalloista, jossa sielläkin rahaa viisaasti sijoittavat pankit ja ihmiset ovat sijoittaneet niin kuin nyt pääoman sokaisema sijoittaa: ihan mihin tahansa, mistä näyttäisi saavan suuren voiton. Roskarahastojahan siitä tulee.

Tällä kertaa mediassa on näkynyt puhetta lamasta, mutta käykö taas niin, että Lama julistetaan vasta kesälomien loputtua?

Toisaalta olisi kiva tehdä analyysiä lama-puheiden ja lama-sanan esiintymisestä suomalaisessa mediassa alkuvuonna 1990 ja alkuvuonna 2008, mutta olkoon nyt tällä kertaa, kun on muutakin tekemistä...

Myllyn kiertoa ja kesäterän narinaa

2008-07-25T20:42:00.007+03:00

Työkaveri parahti, että aloitan blogikirjoittelun väärään aikaan - hänellä kun on huono yhteys juuri nyt. No, kirjoitin kyllä muutaman jutun pitkän tauon jälkeen, mutta eipä täällä mitään niin erityisen merkittävää (vieläkään) ole, että tämän lukeminen tai lukematta jättäminen vaikuttaisi erityisesti mihinkään...

Kyse ei siis ole siitä, että ei olisi aiheita kirjoituksiin. Päinvastoin kun näin lomalla ei mieti työasioita, mutta tulee esimerkiksi lukeneeksi sanomalehtiä "tarkemmin" ja (kesä)toimittajien kesäjutut ovat mitä ovat, niin kommentoitavaa riittäisi.

Tänään jutunaiheen tarjosi Hesari, jossa oli kiva pikku-uutinen Hollannin tuulimyllyistä. Mikäs vika siinä sitten on? Ei varsinaisesti mikään, mutta siinä toistuu yksi klassinen lehtijuttuvirhe.

Kyse on siis Suomeen ostetusta The New York Timesin miniartikkelista, joka netinkin mukaan on julkaistu useampaankin kertaan eri kielillä.

Tyyppi"virhe" (joku kääntäjä varmaan väittää ratkaisua oikeaksikin...) on se, että artikkelissa väitetään haastatellun Leo Endedijkin olevan "myllyjen kunnostusta ajavan Dutch Mills -ryhmän johtaja". Voihan olla, että englanninkielinen toimittaja on englanninkieliseen juttuunsa halunnut laittaa "ryhmän" nimen englanniksi ja hra Endedijkin on saattanut jopa käyttää sitä nimeä, mutta kyllä jutun kääntäneen suomalaisen toimittajan(?) olisi pitänyt tajuta, ettei Hollannin sisäisissä asioissa toimita englanninkielisen nimen alla.

Parin minuutin googletuksella käy ilmi, että "ryhmä" on tietystikin vuonna 1923 perustettu De Hollandsche Molen -yhdistys eli Het Myllyt piste net eiku siis http://www.molens.nl/ ja Leo Endedijk on sen directeur eli lähinnä toiminnanjohtaja.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, eikä viimeinen, eikä aiheuta mitään suuria seuraamuksia, mutta onpahan pieni rikka meidän pienen maan pienipipaisten ihmisten rattaissa. Tai siis mehän olemme niin pieniä, että Suomen pankkikin on www.bof.fi - eiku se suomenkielinenkin toimii! Onko tätä muuteltu edestakaisin, vai onko suomenpankki liian pitkä sana minulle oikein kirjoitettavaksi?

(Tästä tulikin jo ihan tarpeeksi/liian pitkä jo näin, ei tarvitse edes mainita esimerkiksi sitä, miten Aamulehden Valo-liite (vastine Hesarin Nytille) kertoi ihastuttavalla tavalla käytännön yleistiedon hallinnasta viime keväänä, kun etusivun kevennyksissä oli juttua Kanki-Kaikkosesta (en tunne, olen kuullut lasten oppineen siitä aamutaksin uutisista) ja kuvituksena oli sorkkarauta...)

Jos meillä saa, niin teilläkin pitää saada

2008-07-10T19:10:00.003+03:00

Suomen turkistuottajat ja hallituksemme ministerit osoittivat jälleen älykkyytensä, kun he vastustavat hollantilaisten hanketta kieltää turkistarhauksen omassa maassaan. STT:n välittämän uutisen mukaan: "Suomen turkisalalle kertyisi ongelmia siitä, että kielto estäisi suomalaisia turkistuottajia myymästä Hollantiin siitoseläimiä ja rehua."

Niinpä niin. Luulisi suomalaisten turkiseläinten kasvattajien olevan iloisia siitä, että Hollannissa ei enää tuotettaisi turkiksia, jolloin oman tuotannon tilanne markkinoilla saattaisi parantua. Ei. Nyt on kyse siitä, että suomalaiset - aivan aiheesta - pelkäävät, että turkistuotanto lähitulevaisuudessa kielletään koko EU:ssa.

Hesarin nettisivuilla uutinen on tosin muodossa, että Hollanti nyt jo yrittäisi kieltää tarhauksen koko EU:ssa, mikä on aika mielenkiintoinen virhe...

Valitettavaa on se, että Suomen hallitus tukee tällaista eläinten oikeuksien vastaista toimintaa.

Jalkapallo on kuningaslaji?

2008-07-09T09:44:00.004+03:00

En luule olevani ainoa, joka on jo kauan sitten, mutta varsinkin viime vuosina törmännyt ajatukseen, että jalkapallo olisi jotenkin erityisen sivistynyt ja hieno urheilulaji. Viimeksi tuo ajatus potkaisi minua nilkkaan Matti Apusen kolumnissa, jonka piti käsitellä terveellisiä ruoka-aineita ja nettikommentissani yritinkin palauttaa mustikan maineen typerän jalkapallovertauksen jälkeen.

Eihän minulla mitään jalkapalloa tai useimpia muitakaan urheilulajeja vastaan ole. (Nyrkkeilystä ja moottoriurheilusta en aio nyt kirjoittaa.) Mutta toisaalta en näe mitään syytä ylistää nykyistä urheilua - tai jalkapalloa. Esimerkiksi Apusen mielestä jalkapallo kasvattaa "terveyttä, luonnetta ja järkeä" enkä todellakaan tiedä, miksi hän ja monet muut niin kirjoittavat.

Urheilu eli liikunta on tietysti erinomainen asia. Kilpaileminenkaan ei ole sinänsä pahaa - se on ihmiselle luonnollista ja on vain hyvä jos kilpailuvietti purkautuu liikunnassa terveellä tavalla... Yksilölajeissa on mahdollista kehittää itseään ja taitojaan ja joukkuelajeissa tulee vielä aivan uusi mahdollisuus oppia toimimaan muiden ihmisten kanssa. Mahdollisuus.

Urheilu, joka ihmisiä kiinnostaa, joka markkinoita pyörittää ja erilaisia ylistysajatuksia synnyttää on usein kaukana terveestä. Kaiken pitää nykyään olla tehokasta ja kaikki merkittävä urheilu on ammattilaisurheilua. Ammattilaisurheilijan kannalta järkevintä on tietysti vuosikausia jonkun urheilulajin harjoittamiseen ja siinä kilpailemiseen. Miksi? Saavuttaakseen jotain siinä lajissa. Yhä useammin saavuttaminen näyttää tarkoittavan rahaa, joillekin varmaan niukkoja tuloja kalliin harjoitteluelämän kattamiseen, mutta esimerkiksi jääkiekko- ja jalkapalloneroille ilmeisesti ihan arvostettavia summia.

Tunnetusti urheilijat uhraavat terveytensä. Elleivät he vuosien ajan syystä tai toisesta kärsi flunssasta ja revähdyksistä juuri kilpailukaudella, niin 30-vuotias urheilija taitaa olla aika monessa lajissa aika lailla itsensä lopullisesti rikkonut - ainakin sen lajin harrastamisen suhteen.

Minkälainen on se luonne, joka kestää tuon kaiken ja saavuttaa suurimmat voitot (tavalla tai toisella mitattuna). Sankaritarinoissa se on tietysti sankariluonne, joka kestää tappiot ja kulkee niiden kautta voittoon. Toisaalta, koska niin harvat lopulta voittavat, niin tarvitaan aika paljon luonnetta kestämään se "tukijoiden" tunteenpurkaus, kun voittoa tai sijoitusta ei tullutkaan.

Aina luonnekaan ei voi pelastaa - jos tunteenpurkaus tulee vaikka luoteina. On toki epäselvää, ammuttiinko kolumbialainen jalkapalloilija Andrés Escobar vuonna 1994 omaan maaliin maailmanmestaruusturnauksessa tekemänsä maalin vuoksi maajoukkueen kunnian vai vedonlyöjien menetettyjen rahojen puolesta.

Todellisuudessa tiedämme, että aivan yleisesti meidänkin kansakuntamme huippupersoonallisuuksina pidettyjen joukkossa on kasvatettu ja vaalittu luonteita, joiden mielestä huijaaminen on OK, kunhan siitä ei jää kiinni. Erityisen vahvoja luonteenpiirteitä osoittavat juuri jalkapalloilijat, jotka saatuaan kosketuksen olkapäähänsä jäävät kierimään nurmikolle kasvojaan pidelleen ja kun vapaapotku on määrätty, niin ylös noustaan ja tuskat kestetään.

Myös katsojien luonnekasvatusta osataan tehdä pienestä pitäen, sillä kun jääkiekossa käytetään väärin mailaa tai käsiä, niin lähes poikkeuksetta selostajan mukaan (suomalainen pelaaja) tekee niin sen vuoksi, että "täytyi" tai "ei ollut muuta mahdollisuutta". Oikeastihan pelejä voisi pelata pelin sääntöjen mukaan, mutta vahvaluonteiset pelaajat ovat siis persoonallisuuksia ja vapaita toimijoita, ammattilaisia.

Minulle on myös mysteeri, miksi juuri jalkapalloa pidetään jotenkin älykkäänä lajina. Vuosi sitten taisi olla joku suuri turnaus (siis eri kuin tänä kesänä) ja silloin näin useita lehtikirjoituksia, joissa naiset halusivat sanoa, että jalkapallo ja jopa sen katseleminen olisi jotenkin älykästä. Toki paitsiosäännön ymmärätäminen vaatii alkeellista älyä, mutta sitä ennen ja sen jälkeenkin jalkapallo on vain pallon potkimista ja ammattilaistasolla se ei enää ole mitään hauskaa pallottelua, vaan kuolemanvakavaa yrittämistä.

Vuosikausia harjoitelleet ja valikoidut pelaajat osaavat toki kaikenlaisia temppuja, mutta siitä huolimatta pallo pomppii sinne tänne, virheitä tapahtuu ja helppoja paikkoja tyritään. Kyllä, minäkin katsoin EM-loppuottelun ja hauskaahan se on, mukavaa viihdettä, mutta ei siinä mitään erityisen älykästä ole. Ihmiselle on myös luonnollista valita kahdesta vaihtoehdosta toinen, joten pelin seuraaminen tarjoaa kivan vaihtoehdon kokea onnistumisia ja pettymyksiä - kolhimatta omia sääriään.

Itse asiassa on aika vaikea seurata peliä olematta jomman kumman joukkueen puolella. Suomesta on myös tuore esimerkki, että puolta ei välttämättä edes kannata vaihtaa - ainakaan kesken pelin: Pietarsaaressa käydyssä jalkapallo-ottelussa nimittäin kaksi Vaasalaisen seuran kannattajaa erehtyivät "siirtyivät kannustamaan" pietarsaarelaisia. Muut vaasalaisten kannattajat "suivaantuivat tästä ja ryhtyivät hakkaamaan ja potkimaan miehiä". Onneksi paikalla oli poliisi, joka pystyi käyttämään pippurisumutetta kahakan lopettamiseen - ja ehti silti taputtamaan pietarsaarelaisten seuraavalle maalille!

Ettei vaan tässäkin olisi se sama vanha juttu, että ihminen pitää itselleen tuttuja ja mieluisia asioita maailmaan parhaimpina ja tärkeimpinä. Nyt vaan urheilu on saanut markkinataloudessamme (ja muistattehan kaikki sen suunnitelmatalouden) kohtuuttoman suuren näkyvyyden ja mediamerkityksen. Siihen kun yhdistetään haluttomuus kiistä typeriä viisauksia, niin ei ole ihme, että meidänkin maastamme löytyy ihmisiä, joiden mukaan "jalkapallo on kuningas".

Koiria ja ihmisiä

2008-07-09T09:01:00.006+03:00

Vuoden alussa koimme yllätyksen, kun postilaatikossamme oli nimetön viesti. Siinä ei siis ollut meidän nimeämme tai lähettäjän nimeä.

"Viesti" oli oikeastaan valokopio jostain pitkähköstä pääkaupunkiseudun (ilmaisjakelu?)lehden mielipidekirjoituksesta, A4:n kokoinen, paljon tekstiä ja se käsitteli sitä, miten lemmikkieläinten omistajien tulisi pitää eläimiään kaupungissa.

Aivan. Eläin on pidettävä kytkettynä, ulosteet on siivottava jne. "Tärkeimmät" kohdat oli alleviivattu.

Meillä toki oli silloin ollut tuo kuusikiloinen narttumme jo vuoden, mutta emme tienneet aiheuttaneemme mitään erityistä häiriötä. Ensimmäisen vuoden aikana teimme kuten toisenkin vuoden aikana: Koira oli kytkettynä, opetimme sitä pysymään pihassa, mikä aiheutti satunnaista karkailua verkkovirityksistä huolimatta, kakat siivottiin, porteille ei pissailtu jne..

Oli oikeastaan aika epämiellyttävää saada tuollainen nimetön viesti. Kuka sen oli kopioinut, laittanut postilaatikkoomme ja miksi? Ei kai hän/he ollut jakanut sellaista kaikkiin kaupunginosan laatikoihin, vaan jostain syystä juuri meidän laatikkoomme?

No, kaikesta selviää, jopa nimettömistä viesteistä, mutta kun tuossa kevään aikana keskustelin aiheesta yhden toisen oman kaupunginosan koirankävelyttäjän kanssa, niin hän tiesi sanoa, että yksi uusi asukas, iäkäs nainen, oli sanonut, miten on niin kurjaa kun he muuttivat uudelle alueelle, missä on helppo lähteä kävelylle koiran kanssa, niin taloista on koputettu ikkunaan ja huudeltu, ettei koiria saisi pissattaa tai kakattaa talojen edustoille.

Ehkä niin, mutta kyllä tällaisella pientaloalueella saa pissattaa ja kakattaa koiria kadunvarteen. Fiksut ihmiset katsovat vähän, mihin tarpeet tulevat ja kakat korjataan aina. Toki täällä talot ovat usein aika lähellä katua, joten voi tulla tunne, että pissaaminenkin tapahtuu suoraan seinälle, mutta usein on selkeä piennar, oja tai nurmi - kadunvartta kaikki, ei kenenkään pihaa. Täysin laillista aluetta kaupungin järjestyssääntöjenkin mukaan.

Loppukeväästä ja kesästä tuli ilmi vielä yksi asiaan liittyvä kampanja, kun yhteen kaupunginosan yhteiseistä ilmoitustauluista katumme alkupäässä tuli asiaa koskeva lappu, jossa muistaakseni kiellettiin koirien pissattaminen "talojen kohdalla" ja allekirjoituksena oli "Käpytien asukkaat".

Onneksi tuo väärällä allekirjoituksella varustettu lappu hävisi, mutta toisaalta sen jälkeen näkyi yrityksiä estää koirien asioimista yhden aidatun pihan ja kadun väliselle alueelle. En ohikulkiessani jäänyt lukemaan kaikkia lappuja, mutta jossain vaiheessa siinä näytti olevan mukana myös muovipussi koirankakkoja varten eli ehkä paikalla oli ollut isompikin kiinteän biojätteen ongelma.

Toivottavasti tilanne on rauhoittunut, koiranomistajat oppineet ihmisten tavoille eikä asukkaita tai ohikulkijoita enää kiusata huudoilla tai nimettömillä viesteillä. Minä ne kestän, mutta kannatan asioiden avointa käsittelemistä ystävällisessä hengessä eli jos joku haluaa laittaa laatikkoomme lapun tai tähän kirjoitukseen kommentin, niin nimellä tai tunnistettavalla nimimerkillä kiitos. :-)

Toisinajattelijan sanomalehti

2008-07-07T23:28:00.006+03:00

Miten ihminen voikaan erehtyä! Pitkästä aikaa aamiaispöydässämme oli sanomalehtiä ja jostain syystä sain itselleni ensin Aamulehden. Lisäksi erehdyin lukemaan Pääkirjoitussivun Ylänurkkaa, johon Päätoimittaja Apunen oli otsikoinut kouluaineensa New York Timesin artikkelista otsikollaTerveyskeittiön hikipinkoja.

Erehdyin nimittäin luulemaan, että Apunen aloittaa kolumninsa ensimmäisen ja viimesen kappaleen "terveyspoliisi" siitä samasta naurettavasta syystä, kuin sitä sanaa yleensäkin käytetään: Villit, vapaat ja vastuuntuntoiset kansalaiset eivät tarvitse ketään sanomaan, mikä elintapa tai ruoka on terveellistä ja mikä ei.

Vaikka "terveyspoliisien" jutuissa olisi jotain järkeäkin, niin varminta on kutsua heitä "poliiseiksi". Villit, vapaat jne. kansalaiset kuitenkin käyttävät suuria tulojaan juuri sellaisen ruuan ostamiseen ja valmistamiseen kuin mitä he haluavat. Kaikki elävät täällä vain kerran; jos kaikkia ohjeita noudattaisi, jäisi jäljelle vain vesi ja omena jne. jne. ad nauseum.

Onneksi vaimo luki pöydän toisella puolella Hesaria ja kertoi, että Matti Apunen on Toisinajattelija. Ruokahaluni on karaistunut (Jo 80-luvulla aloitetun Aamulehden lukemisen ansiosta?) ja pystyin tajunnanlaajentumisesta huolimatta jatkamaan aamiaistani.

Olin ei-niin-pienessä päässäni päätynyt viime vuosien aikana ajattelemaan (ehkä joskus jopa mainitsemaan kirjoituksissani?), että monet toimittajat ja erityisesti Aamulehdessä yrittävät epätoivoisesti nostaa esiin jotain radikaalia ja säväyttävää - ihan sen vuoksi, että siitä keskusteltaisiin, tai siis että keskusteltaisiin siitä, miten joku tietty toimittaja tai (Aamu)lehti on ottanut jonkun Tärkeän Asian esille. Tämähän on mediayhteiskunta, jossa lisäarvoa tuotetaan julkisuudella.

Mutta Matti Apunen onkin siis Toisinajattelija. Ehkä sen vuoksi minun onkin vaikea tai lähes mahdoton tajuta niitä monia kirjoituksia ja linjauksia, joita Aamulehdessä näen. Jostain syystä Hesarin tietyssä mielessä samantapaiset kampanjat ylipainoa (terveyspoliisilehti!) ja ilmastonmuutosta vastaan tai Itämeren puolesta ovat jotenkin fiksumpia - mutta minähän en olekaan toisinajattelija.

Aamulehden linjaan kuuluu mm. se, että siellä jalkapalloa pidetään jotenkin fiksuna lajina (ja kilpaurheilua muutenkin tärkeänä juttuna, kiinnostaahan se massoja ja pyörittää markkinataloutta) ja niinpä Toisinajattelija Tyylikirjansa mukaisesti lopettaa kolumninsa: "Mustikka on ruokamaailman vastine jalkapallolle. Siinä on kaikki mitä ihminen tarvitsee - terveyttä, luonnetta ja järkeä kasvattavaa vaikutusta."

Aamulehden etusivulle Aamulehden fiksu toimitus (Toisinajattelija itse?) on saanut "nostettua" tekstin: "Ylänurkka: Mustikka on ruokamaailman vastine". Valitettavasti omien havaintojeni mukaan tämäkin kesä näyttää huonolta mustikkakesältä.

Vista ymmärtää koiraa!

2008-01-24T20:50:00.000+02:00

Tässä joku ilta sitten tulin etsineeksi netistä sanoja ja nuotteja ja tulin ladanneeksi myös hauskan kitaransoiton opetusohjelman nimeltään Guitar Guru (kyllä, pidän erittäin paljon näistä kaikista gurujutuista...).

No, ei se vielä mitään, ehkä minäkin opin vielä soittamaan Wish You Were Here'in kakkoskitaran, vaikka 70-luvulla ostama vinyylini hyppikin (hyppisi varmaan vieläkin, jos joku sitä soittaisi) juuri siinä kohtaa.

Mutta Guitar Gurua pystyy ohjaamaan äänellä ja siinä tulin huomanneeksi, että minun koneessanihan on puheentunnistus.

No, sittenhän sitä piti kokeilla tekstin sanelemisessa - opastusohjelma oli ihan hyvä ja hauska, mutta vähän helpoksi tehty ja liian pitkä näin pikakokeilulle, joten Word käyntiin ja testaamaan.

Olin tuskin päässyt alkuun, kun ikkunasta sohvan selkänojalta ulos katseleva pikkukoira Pinda alkoi haukkua ja Vista ymmärsi sen:

Ensimmäisestä rivistä siis minä olin saanut aikaan tuon Hi-sanan ja loppu rivistä on koiran kommenttia ohikulkijoille. Lopultakin tiedän, minkälainen Haddock tuo pikku söpöläisemme on!

Mustan taustan takaisku ja musta kaivo!

Nimim. Kysyn vaan

2008-01-20T20:34:00.000+02:00

Täytyy sanoa, että Hesarin su 20.1. 3/4-sivun juttu "lähiruoasta" ja sen vaikutuksesta hiilidioksidipäästöihin(?) oli erinomaisen epäselvä. Etusivulle oli nostettu otsikko "Lähiruoka ei olekaan välttämättä ilmastolle ystävällistä". Netistä ei-välttämättömyys oli unohtunut kokonaan ja siellä lukee vain "Lähiruoka ei olekaan ilmastoystävällistä". Miten niin?

Itse A5-sivun otsikkossa puhuttiin viimeisen kuljetuksen ilmastovaikutuksista:

Ruoka voi tulla kaukaa, mutta vasta ostosmatka ratkaisee ilmastovaikutuksen

Lähiruuan ostamista ei voi perustella hiilidioksidipäästöillä

Isosta lehtijutusta käy ilmi, että lihapulliin laitetaan lihan lisäksi kasvissyöjien synniksi laskettavaa soijaa ja intialaisia(!) sipuleita. Eli jutun hieno selvitys koskee lihapullien, kurkun, tomaatin, tomaattikastikkeen, ruisleivän, spagetin, kahvin ja maidon alkuperää tai raaka-aineiden alkuperää. Ilmeisesti lehtijutussa lähiruokaan laskettu kuitenkin myös teolliset, kylmäkuljetettavat einekset kuten lihapullat?

"Tietokulmassa" kerrotaan, että "Kilo emmentaljuustoa vastaa MTT:n mukaan ilmastonmuutosvaikutukseltaan 60 kilometrin ajoa henkilöautolla. Kilo kasvihuonekurkkua vastaa vajaata 20:tä henkilöautokilometriä."

Paljonko vastaa 6 kg (en tiedä, paljonko niitä syödään samassa ajassa kuin kilo juustoa) lihapullia? Miksi en saa monellakaan lukemiselle itse pitkästä ja näyttävästä jutusta irti kohunostojen väittämää tietoa, että lähiruoka ei olisikaan ympäristöystävällisempää? Missä pääsee lehtienlukukoulutukseen?

Jotenkin tulee sellainen omituinen olo, kun median ilmastonmuutosuutisointi ja raportointi ja reportointi on räjähtänyt käsiin, että alkaa salaliittosoluillaan miettiä kuka näitä linjauksia oikein tekee? Tuliko joulun alla vähän liian innokkaasti haukuttua joitakin ruokia ilmakehän vihollisina ja nyt pitää kiertoteitse levittää disinformaatiota, että kaikki typeryydet lopulta haudattaisiin samaan mahdottomuuksien suohon?

(Jutun lopussa lisäksi väitetään, että kiinalaiset kasvattaa tomaatteja vain Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin, koska kiinalaiset eivät itse syö niitä! Kaikkea sitä oppii kun lukee juttuja vakiintuneesta mediasta, joka toimittajien taustat on Stasi tutkinut.)

Olen Antti, olen huono bloggaaja

2008-01-16T22:12:00.001+02:00

Kuulen vaimoni ystävän (no, toki minunkin jo 10 vuotta) leikkikenttätutun sanoneen, että tämä blogi on OK (tms.), mutta päivittyy kovin harvoin.

Totta. Enpä minä tänne joka päivä kirjoittele, vaikka toki joka päivä jotain sanottavaa onkin. Terveisiä vaan Iidesrantaan. :-)

Olen ainakin kerran käynyt ainakin kaksi kertaa kommentoimassa samaa blogia ja molemmilla kerroilla selittänyt, miten olin sattumalta osunut paikalle... Toisaalta pystyn sanomaan tämän, koska muistini on hyvä - joskus vain väh ä n h i d a s.

En edes lue blogeja säännöllisesti. Niinpä olen aivan tuskissani, kun kommentissa lukee, että minut "on haastettu" (selitin viime lauantaina 11-vuotiaalle, mitä tapahtui 70-luvun Nuorten sävellahja -radio-ohjelmassa ja mitä tarkoitti siellä haastaminen...) blogijuttuun.

Kyse ei ole (vain) siitä, että en tavallisesti* pidä ketjukirjeistä tai ns. muuntomeemisistä kirjoituksista, vaan siitä, että en minä osaa sanoa Kymmentä blogia... teen siis vain parhaani, kun en muuta voi, lunttaan tuosta vasemman reunan linkeistä jne.:

http://adoptiomatka.blogspot.com/ - rankkaa ja kaunista tekstiä (minullekin) tärkeästä asiasta - adoptio-odotuksen(kaan) ei pitäisi kestää kauemmin kuin on kohtuullista. (Katselin pitkästä aikaa ne linkit läpi ja totesin, että tunnelmat lähestyvät toisiaan älyttömän odotustilanteen vuoksi... ei hyvä.)

http://kaura.blogspot.com/ - sitä lukee kaikki (jotka mää tunnen) ja se on Mustanaamion suojeluksessa.

http://www.pinseri.com - sieltä käyn tavallisesti katsomassa, mitä kivaa Sami nyt on löytänyt tai/eli ostanut, mutta tänään kyllä Riitan elisavuodatus nosti ensin naurut ja sitten sain vaimolta vinkin lukea Viistolla pinnalla vähän pidemmälle ja siellä oli linkki terävään blogikirjoitukseen - jota en kuitenkaan listaa, kun luen sitä(kin) niin satunnaisesti.

http://zabaa.spaces.live.com/ - on täydellinen esimerkki funktionaalisesta matkablogista ja on oikeasti hauska seurata työkaverin sapattivuotta ja katsella hienoja kuvia (ja varastaa niitä omaan blogiin).

Huh - neljäkö sain kasaan - nyt pitää mennä nukkumaan.... ja reippaana jatkan kaksi vuorokautta myöhemmin.

Toisen työkaverin kommentti nimittäin muistutti, että hänen blogiaan käyn nykyään ehkä kaikista useimmin katsastamassa - mikä taas johtuu siitä, että viime aikoina (tosin en enää viimeisten kahden viikon aikana niinkään...) olen vilkuillut niiden Kahden Kaverin Jaikuja, jotka olen tunnistanut Jaikumaasta. Sanna sattuu olemaan toinen heistä ja blogipäivitysten syötteet näkyvät kivasti siellä jaikuvirrassa.

* Periaatteessa pidän kaikenlaisista jutuista, mutta haluan niiden olevan joko nautittavaa leikkiä tai sitten niistä pitäisi olla hyötyä. Usein pärjään aika pitkään myös sillä, että joko a) tutustun asiaan tai b) koen, että se tulee vielä jokus hyödylliseksi, vaikka nyt ei siltä näytäkään (kaupunki, tv, virus jne.).

Wiki johtaa teidät kadotukseen

2008-01-14T19:46:00.000+02:00

Aamulehti ei ole ainakaan vielä (ma 14.1.2008 klo 19.47) julkaissut netissä eilen paperiversiona meidänkin kotiimme tuodun Asiat-sunnuntailiitteen kolumnia "Joko teillä wikittää?". Siinä "itsenäinen viestintäyrittäjä", Pekka Hyvärinen, kirjoittaa ("viimeisessä kolumnissaan tällä paikalla toistaiseksi") miten "netti tuhoaa koko länsimaisen sivistyksen ja jäytää jo talouselämän perusteita".

Tuo kommentti on oikeastaan Hyvärisen tiivistelmää Andrew Keenin kirjasta The Cult of the Amateur, jota en suinkaan ole lukenut, joten voisin sen vaikka amatöörimäisesti tässä arvostella. Jätetään se kuitenkin ja keskitytään kolumniin.

Pahan ruumiillistuma Hyvärisen nettimaailmassa on Wikipedia. Tosin hän siinäkin aluksi toistaa ilmeisesti Keenin sanoja: "Pahin on Wikipedia."

Mitä pahaa Wikipediassa on? Keenin asteikolla se on nimittäin pahempi kuin nettiä täyttävä "tympeä seksi ja epäluotettava näennäistieto" (kumpaakohan tämä on...?). "Wikipedialla ei ole asiantuntevia toimittajia. Kirjoittajille ei makseta. Heidän tehtävänään on vain kartuttaa sivustojen valtavaa 'tietokantaa', joka on lähtöisin muualta netistä tai perinteisistä tietokirjoista."

"Nettimassa syö todellista tietoa, jota asiantuntijat ja erityisosaajat ennen tuottivat." Todellisen pelastuneen tavoin Hyvärinen kertoo menneisyydestään: "Käytin itsekin aikoinani Wikipediaa lähteenä, mutta huomasin toki sen salatut motiivit ja sisällölliset puutteet...".

Kääntymys on koettu, mutta missä piilee pelastus? Hyvärisen mukaan Encyclopedia Britannican tekijöille - joukossa sata nobelistia ja tuhansia asiantuntijoita - "ei ole enää varaa maksaa kunnollisia palkkioita". Sen kirjan tie on siis menetetty - ilmeisesti Wikipedia on luonut tiedon markkinasäännötkin. "Ilmaista vastaan on mahdoton taistella, joten nimettömät harrastelijat hallitsevat tietopääomaamme tulevaisuudessa. ... Samalla netistä tulee höpöttelevien chattailijoiden, hölmöjen videopätkien ja vastuuttomien blogistien kaottinen verkosto."

Ehkä pelastusta ei olekaan, Hyväriselläkin on lähinnä vain uhkakuvia ja omat arvot: "Arvostan näkemyksellistä tekstiä ja punnittuja ohjelmia radiossa ja televisiossa. Hirvittää ajatella, ettei niiden tuottamiseen enää jatkossa olisi taloudellisia eikä inhimillisiä voimavaroja."

Hyvä, jos Hyvärinen - ja ehkä joku muukin - on herännyt siihen, että julkisuuteen pääsevien "kirjoittajien taustoja ei tunneta, joten tekstien tekijöinä häärii kaikenlaisia poliittisesti nyrjähtäneitä sekä mainos- ja markkinointiviestinnän juonikkaita osaajia". Huh huh.

Kukahan kertoisi Hyväriselle, että hänen edustamansa(?) perinteinen media ei valitettavasti ole täysin luotettavaa sekään. Ja vaikka periaatteessa "kirjoittajien taustat" voi joku tunteakin, niin toimittajien ja kustantajien joukossa on kyllä melko kasa kaikenlaisia nyrjähdyksiä.

Toivottavasti koulussa oikeasti opetetaan suhtautumaan kriittisesti median, vanhan ja uuden julistamiin "Totuuksiin" ja totuuksiin. Joka ikinen kirja, lehti, radio- ja tv-juttu on valinnut tietyt aiheet ja tietyt lähestymistavat niihin. Kaikkien tekijöillä on asenteita ja kaikki tekevät virheitä. Suuri osa tiedosta on myös aikansa tuotosta ja suuri osa tiedosta vanhenee ihan muuten vaan - välillä hyvinkin nopeasti ja silloin eivät kirjat ja lehdet pysy mukana. Tänään viimeksi katselin koululaisemme kirjaa, jossa Pluto on yksi planeetoista.

Joku voisi myös kertoa Hyväriselle, että Wikipediaa voi sanoa myös oikeasti tietokannaksi - muuttuvaksi, päivittyväksi, toivottavasti korjaantuvaksi. Totuus ei ole enää harvojen hallussa.

(P.S. Kävinkin eilen katselemassa Andrew Keenin nettisivua, googletin sen fraasilla "cult of the amateur" enkä huomannut, että Hyvärinen oli kirjoittanut Keenille väärän etunimen - nyt korjasin sen tänne. Hyvärisen kolumni on siis myös netissä, kuten kommenteista voi lukea - Aamulehden tuottaja vastasi meiliini ja epäili ns. teknistä vikaa ja toimittaja vahvisti sen...)

Mediakatsaus, missä miehet opettavat viherpiipertäjiä ja peräävät oikeuksiaan

2007-12-26T14:31:00.000+02:00

Vuosikymmenien käsipohja valtavirran ulkopuolella totuttaa moniin asioihin, mutta toisinaan sattuma tuo juttuja niin usein, että ei voi olla huomaamatta. Tekijöitä ovat tietysti joulu, jouluruoka, siat ja sikavideot.

Hesarin kolumnisti (lehti kierrätyksessä ja netissä vain maksullinen versio) kirjoitti 22.12. suurinpiirtein, että "koska kaikki viherpiipertäjät eivät ole kasvissyöjiä, niin heidän olisi hyvä käydä itse tappamassa eläimet, joiden lihaa aikovat syödä".

Hyvä idea, mutta miksi ihmeessä nimenomaan Viherpiipertäjien pitäisi niin tehdä. Eivätkö ihan tavalliset perheenäidit kelpaa teurastajiksi?

(Omaan suulliseen perinteeseeni kuuluu tarina siitä, miten isäni oli sotavuosien aikana käymässä äitini kotona, siis maalla, missä parikymppinen nainen (äitini) piti pystyssä maatilaa metsän keskellä iäkkään isänsä (taatani) kanssa. Oli aika teurastaa porsas ja kun vävykokelas oli paikalla, niin taata otti hänet "mukaan". Eihän isä ollut kaupunkilaispoikana teurastanut yhtään mitään, joten taata selitti, miten pitää lyödä lujaa kirveen hamaralla sikaa päähän ja sitten heti laskea veri kaulavaltimosta. Isä oli kuulias vävy, löi kirveellä, otti puukon ja kun kääntyi saadakseen paljun verta varten, niin huomasi taatan häipyneen paikalta...)

Aamulehti ja Jorma Pokkinen eivät varsinkaan yllätä tai hämmästytä, kun onnistuvat 23.12.2007 pääkirjoitussivun "Kronikka"-tekstiin tuottamaan tällaista:

"Monipuolinen ravinto on terveyden perusta. Kasvisruoka on ruokaa - vaan niin on lihakin. Eettinen valinta on vapaaehtoinen, mutta oikeus syödä jouluna kinkkua, kalkkunaa, tai vaikka tofua on perusoikeus."

Siis hä? Hyvä, että "kasvisruoka on ruokaa" (melkoinen tunnustus!), mutta mitä tarkoittaa "vapaaehtoinen, mutta"? Ei kai eettinen valinta olisi valinta, jos se olisi pakollinen? Onko ihmisen/ihmiskunnan perusoikeus (Pokkisen maailmankuvassa) valita joku tietty ruokalaji ja tämä oikeus on vastakkainen vapaaehtoisuudelle eli kyseessä on kulinaarinen imperatiivi tms.?

Miksi ihmeessä huolestua Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen elinkaaritutkimuksesta, jos sillä ei ole mitään merkitystä? (Niin, oikeasti taitaa olla kyse siitä, että halua/ymmärrystä/tms. muutoksen tekemiseen olisi, mutta kaikenlaisiin hömpötyksiin ei nyt pidä juosta tosta vaan, vaan niitä pitää pilkata. Niin, ja elinkaaritutkimuksella näyttää olevan mielenkiintoinen blogi)

Niinpä joulun kunniaksi tässä Pokkisen totuus:

"Jos kirkasotsaisuus, ehdottomuus ja oikeassa oleminen viedään loppuun asti ja ruokalistoihin, niin ilmastoystävällisintä pureksimista ovat omat kynnet. Niiden voimin ei maratoneja juosta."

On se hyvä, että joillakin ei ole tarvetta viedä oikeassa olemista loppuun asti,vaan voi jättää jutun kesken jo ennen ovien avaamista ympäröivään maailmaan. Sellaisilla eväillä voi kirjoitella vaikka kevyitä juttuja maan toiseksi suurimman lehden pääkirjoitussivulle.

Raha ratkaisee, osat 2-4

2007-12-06T22:17:00.000+02:00

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen siis haluaa Helsingin keskustaan lisää yksityisautoilijoita, koska "autoilevat ihmiset käyttävät merkittävästi rahaa".

Noniin, koska heillä on ilmeisesti rahaa, joilla on auto ja he ilmeisesti haluavat ajaa autolla keskustaan rahojensa kanssa, niin toki heitä pitää sinne lisää saada.

Tampereella on Suomen ensimmäinen jäähalli ja muutama muu sen lisäksi, mutta ei tarpeeksi isoa isoille pojille. Kalervo Kummola etunenässä he haluaisivat rakentaa sellaisen Tampere-talon lähistölle. Siinä kun on tyhjä kohta - hiekkapallokenttä, jota käyttää vain muutama koulu ja sadat jalkapalloilijat - niin ja jos talvi suo, niin jääkiekkoilijat, pienet sellaiset ja kouluissa olevat.

Facebookin on perustettu ryhmä Suurhalli Sorsapuistoon, jossa 19 jäsenestä kaksi on vakuutellut toisilleen, että "kun halli rakennetaan yksityisin varoin ja valmistuttuaan ainoastaan tuottaa mammonaa kaupungin kirstuun, saavat vasta-argumentoijat pohtia terveempiä lähtökohtia rakentavan keskustelun perustaksi".

Niin, kun joku haluaa a) suurhallin, b) keskusta-alueelle, jossa liikenne ei muutenkaan oikein toimi ja c) paikalle, joka suinkaan ei ole tyhjä eli käyttämätön, niin "yksityinen raha ja taloudellinen tuotto" ovat "terveitä" perusteluja ja muut eivät... Turhaan taitaa kerätä nimiä listaan se koulutyttö, josta tänään kerrottiin Morossa.

Oikeutta eläimille teki hienon vedon ujuttamalla ylemediaan videota kanoista ja sioista, jotka päätyvät tai ovat päätyneet suomalaisten ruokapöytään. Aamulehden päätoimittajakin oli kauhistunut ja toivoi, että asiat selvitetään, jotta "voi syödä [lihaa] hyvällä omallatunnolla" (ei tarkka lainaus, paperinkeräys vei lehdet).

Emäntä kirjoittaa mielipidesivulle ja on varsin vain luonnollista että eläimiä kuolee ja eläimiä on sairaina, mutta kauhein asia ovat nämä terroristirikolliset, jotka pimeässä menevät säikyttelemään eläimiä ja vääristelevät asioita.

Asiantuntijaprofessorivirkamiehet ja -naiset kertovat, että ns. hännänpurenta on normaalia, kun sika on stressaantunut. Evira haluaa tietoja ja lähettää uskolliset tarkastajansa asialle ja tilanne on normaali: vain joka seitsemännessä eläintuotantopaikassa on jotain vikaa eikä niissäkään mitään vakavaa.

Tässähän tämän koko jutun juoni on: Se kauheus, mitä jotkut sattuivat näkemään televisiostaan tai voivat nähdä edelleen netissä, on aivan normaalia, kaikki kunnossa, ei mitään nähtävää, voitte mennä kotiinne.

Jos nyt jossain videossa näytti siltä, että possujen joukossa oli toverin raato, sellainen, joka oli jo litistynyt mädäntyessään eli maannut siinä useamman kuin yhden yön, niin siitä ei puhuta, puhutaan terroristirikollisista, jotka hyvinkin ovat voineet väärentää koko jutun ja joka tapauksessa loukanneet eläintuottajien herkkiä tunteita.

Niin miksikö porsaille on vain 0,65 neliömetriä tilaa ja tuhansia "linnunpoikasia" yrittää vaeltaa tungoksessa yhden hallin lattialla kohti hunajamarinadiaan? No rahahan se on: Jos lintuja ja sikoja ei kasvatettaisi ja keinotekoisesti lihotettaisi keinovalaistusympäristössä, niin kuluttajille ei voitaisi tarjota yhtä halpoja luuttomia "lihanpaloja", jolloin he eivät ostaisi niitä yhtä paljon, jolloin ei voitaisi tuottaa niin paljon, vaan... antaa olla, tämä on minulle liian vaikeaa.

(Oikeasti noita videoita pitää näyttää vielä moneen kertaan ja sanoa moneen kertaan: tämä on aivan normaalia ja laillista, mutta saimme tämän televisioon vain siksi, että väitimme sen olevan pöyristyttävää ja poikkeuksellista. Tänään lehdessä oli juttu MTK:n suunnittelemasta S-ketjun boikotista ja asiakas sanoi valitsevansa tanskalaisen kinkun, koska oli nähnyt videot... Ehkä pitäisi laittaa myös selitys: Tanskassa on aivan samanlaista.)

Iik - pihassamme on valokuvaaja

2007-11-25T22:06:00.000+02:00

Viime viikkoina on tullut kommentteja siitä, kun meistä oli kuvallinen juttu iltapäivälehden liitteessä. Tutut sen tietävät, mutta hieman vieraammille olen selittänyt, miksi meistä on juttuja mediassa - eikä tämä siis ole ensimmäinen kerta.

A) Adoptio kiinnostaa ja b) me usein suostumme, koska katsomme, että asioista puhuminen on hyvä asia. Parikin kertaa on käynyt niin, että joku toinen adoptioperhe (lue: vanhemmat) ovat kieltäytyneet jutusta tai haastattelusta, joten me olemme sitten suostuneet.

Tosin nämä selitykset pettävät siinä vaiheessa, kun mietitään, miten usein meistä on kuvia siellä sun täällä. Esimerkiksi esikoisemme oli juuri toista kertaa Aamulehden etusivulla (tällä kertaa ihan pienenä taustalla, viimeksi isona) ja minäkin olen ollut kaksi kertaa televisio-ohjelmassa haastateltavana ennen mitään adoptioita. Adoptiostudiokeskustelusta minut raakattiinkin vajaan tunnin puhelinkeskustelun jälkeen, kun kävi ilmi, että olen näin vanha - siis ohjelman nuorekkaan tekijän mielestä.

Esikoisen etusivukuville ja televisioesiintymisille on tietysti selittävänä tekijänä musiikkiluokka, mutta toissa kesänä tämä lastemmekin perimä mediavetovoimaisuus meni jo naurettavan pitkälle: Olin lasten kanssa kotona Pispalassa ja kun istuimme tummuvassa illassa ruokapöytään syömään, niin näkyi pieni välähdys. Jäimme kuuntelemaan jyrinän saapumista, mutta lopulta sanoin viisas-isä -äänellä: "Loppukesästä on joskus sellaisia salamia pilvien välillä, että näkyy vain välähdys, eikä ääntä kuulu ollenkaan."

Välähdykset jatkuivat ja aluksi jäimme kuuntelemaan, mutta sitten välähdysten yhä jatkuessa sanoin epäilevä-isä -äänellä: "Vai onkohan se kameran salama? Naapurissa voi olla jotain kuvausta." Kävin katsomassa olohuoneen ikkunasta alarinteeseen päin, mutta siellä ei näkynyt ketään.

No, söimme loppuun ja lapset kysyivät, saavatko he käydä vielä ulkona kokeilemassa taloyhtiön uutta keinua ja annoin luvan. Olin tuskin ehtinyt alkaa kantaa lautasia pois pöydästä kun lapset juoksivat takaisin sisään ja huusivat: "Saako meistä ottaa kuvan lehteen?"

"Miten niin? Mikä nyt?" Lasten opastuksella katsoin ulos suoraan ruokahuoneen ikkunasta ja aivan siinä kohdalla, suoraan neljä metriä alaspäin keskellä katua oli valokuvaajan apusalama...

Aamulehden Moro-liitteeseen oltiin tekemässä juttua vanhoja polkupyöriä harrastavasta naapuristamme ja hän oli tuonut isopyöräisensä kuvattavaksi meidän tyylikästä kivijalkaamme vasten. No, minä annoin luvan ja Moron kannessa oli kuva pyörästä, sen omistajasta ja meidän lapset kaikki kolme suuren etupyörän pinnojen takana...

(Pitäisikin muuten käydä kinuamassa sitä kuvaa itselle, sillä suurin piirtein seuraavalla viikolla menimme lomalle ja lehden jakelu oli keskeytetty, emmekä saaneet kyseistä Moroa. Lomalla möimme (no Jaska möi) asuntomme ja kun sain lehden siskoltani, niin muuton yhteydessä se päätyi jonnekin tuntemattomaan paikkaan...)

Tampereella lapsetkin ovat parempia

2007-10-28T08:49:00.000+02:00

Perjantain 26.10. Aamulehti (ei, en ole nähnyt uutista netissä) uutisoi asiasta, josta olen nähnyt maininnan joskus aiemminkin:

"Tampereella siirretään keskimäärin vähemmän oppilaita erityisopetukseen. Viime vuonna erityisopetuksessa oli 5,5 prosenttia koululaisista. Esimerkiksi Vantaalla prosentti oli 12, Espoossa 10 ja Turussa 9."

Järkyttävintä tässä uutisessa ovat kaupungin virkanaisten lyhyet kommentit: "Tampereen kaupungin erityispalvelupäällikön Leena Salosen mukaan lukuja ei tule tulkita niin, että erityisopetusta kaipaavia lapsia ei autettaisi Tampereella. Oppilaat saattavat saada luokassa samanlaista apua kuin erityisoppilaat, mutta heitä ei ole luokiteltu erityisoppilaiksi."

Totta. Ei ole niin, etteikö erityisopetusta kaipaavia lapsia autettaisi - lainkaan. Meidänkin keskimmäisemme on hyvätasoinen autismi-asperger -luokalla ja saa juuri sellaista tukea oppimiseen ja maailman hahmottamiseen, kuin tarvitsee. Valitettavasti hänen saamisensa sinne ei mennyt noin vain. Jos olisimme toimineet opetustoimen kontaktien, lopulta koulukypsyystestiä arvioineen koulupsykologin käsitysten mukaan, niin poika olisi mennyt ekaluokalle, vaikka kielelliset valmiudet olivat todella huonot. Psykologin mukaan rimaa alapuolelta hipova koulukypsyystesti ei ollut este kouluun menemiselle, vaikka suurin osa pisteistä tuli matemaattisesta osaamisesta...

Vakaasti harkiten otimme mietintäaikaa, eskarivuoden toiseen kertaan ja sinä aikana löytyikin se diagnoosi, josta on meidän käsityksemme mukaan ollut kaikille vain hyötyä, vaikkei sairausdiagnoosi koskaan mikään positiivinen asia olekaan. Kun sitten erityisluokkapaikka ystävällisen rehtorin ystävällisella tuella varmistui (paikkoja oli kolmelle sinäkin vuonna tarjolla koko Tampereella), niin olin vanhempainillassa, jossa kuulin niitä toisia tarinoita.

Kaikki halukkaat lapset eivät pääse ainakaan heti erityisopetukseen. Erityisopetuksen "pitkän tähtäimen tavoitteena" on usein "integroituminen normaaliopetukseen", mutta olen kuullut jo parinkin vanhemman tuskaa siitä, että kaikki on mennyt pieleen, mutta erityisopetukseen ei pääse takaisin.

Ja kyllä, "oppilaat saattavat saada luokassa samanlaista tukea", mutta tästäkin todellisuus kertoo toista: Tampereella ainakin monissa kouluissa myönnetään nihkeästi mahdollisuutta järjestää kouluavustaja, mikä on keino selvitä normaaliluokassa. Usein avustaja on "luokkakohtainen" eli luokassa voi olla useampikin lapsi, joka tarvitsee avustajan tukea ja yhdenkin avustettavan lapsen tilanteessa ei-henkilökohtainen avustaja saattaa olla käytännössä "koulukohtainen" eli käytettävissä vain osittain ja satunnaisesti.

Apulaispormestari Sirkkaliisa Virtanen sanoo lehtijutussa, että "Tampereella ei ole haluttu leimata oppilaita, vaan lähestyä asiaa heidän näkökulmastaan. Erityisoppilaaksi siirtäminen on raskas päätös, eikä sellaista tarvitse tehdä, jos oppilas ei esimerkiksi tarvitse kaikissa aineissa erityisopetusta." Huh huh.

Ensinnäkin "erityisoppilaaksi siirtäminen" ei leimaa lasta sen enempää kuin se, että hän on normaaliluokassa, eikä pysty seuraamaan normaaliopetuksen tahdissa, vaatii suuren osan yli 20 oppilaalle tarkoitetun opettajan huomiosta tai häiritsee ongelmillaan kaikkien muiden koulunkäyntiä. Toiseksi "siirtäminen" (tämänhän voi tehdä myös niin, että mitään siirtoja ei tarvita) ei välttämättä ole mitenkään raskasta ja tämä näkökulma on apulaispormestarin eikä suinkaan "oppilaiden". Apulaispormestari ehkä ajattelee rajallisia budjettivaroja ja kokee raskaana erityisopetuksen järjestämisen. Voi kun kaikki voisivatkin olla mallioppilaita tai edes "tavallisia"!

Valtion tuki erityisopetuksen järjestämisestä on suurempi kuin normaaliopetuksen ja se saakin apulaispormestarin kommentoimaan: "Tampereen mallissa kaupunki saattaa jopa menettää tuloja, mutta silti lapsen etu on tärkein." Huh huh huh.

"Tampereen malli" viittaa ehkä siihen kolmiportaiseen ideaan, joka on jopa julkisesti esillä: "Oppilaan opetus järjestetään ensisijaisesti omassa koulussa tai hallinnollisen yhteistoiminta-alueen koulussa. Mikäli oppilas tarvitsee enemmän tukitoimia kuin näin on mahdollista, järjestetään oppilaan opetus keskitetyssä erityisopetuksessa.". Joka tapauksessa on erittäin törkeää käyttää tuota "lapsen etua" edes noin epäsuorasti.

Lopetan sauhuamiseni tähän - sainpahan tämän kirjoitettua tänne - vielä kun jaksaisi Aamulehteen.

Huanoa tuatesijoittelua, Juanes?

2007-09-30T09:21:00.000+03:00

Eilinen videonoutaja toi R-kioskilta viime vuonna valmistuneen elokuvan Border town (Unohdetut! Ei, huutomerkki ei kuulu suomenkieliseen nimeen, joka ei itse asiassa ole niin huonokaan "käännös".). Itse elokuva on OK, vaikka trillerimäiset juonenkäänteet on nähty aika monta sataa kertaa.

Leffa ei kuitenkaan ole mikään kevyt iltapala, sillä vaikka se ei varsinaisesti "perustu tositapahtumiin" (vaan on "inspired by true events"), niin leffan ydinjuttuna olevat murhat ovat totta. Meksikolaisen halvan työvoiman hyödyntämisestä Yhdysvaltojen markkinoita varten ja NAFTA-sopimuksen avulla en sano mitään, kun en ole tehnyt asiasta nettihakuja. Alkuteksteissä lisäksi välähti, että nämä riistofirmat eli maquiladorat eivät ole tehneet mitään turvatakseen työntekijöidensä turvallisuuden, mutta minulla on vähän erilainen näkemys siitä, mikä se ongelma on ja miten se pitäisi ratkaista.

No, mitä se Juanes tähän kuuluu. Herra on mainittu jopa alkuteksteissä ja kyllä, kun elokuvan tapahtumakaupungissa, Juárezissa on tosirikkaiden juhlat, niin siellä tämä kolumbialainen musiikkitähti esittää tunnetun laulunsa La Camisa Negra. Juanes on toki sidottu mukaan juoneen, riistetty päähenkilö fanittaa Juanesia, kuten monet kuuluvan tekevän Suomessakin - tosin pitäisi selvittää, kuinka moni heistä on Kolumbiasta adoptoidun lapsen äiti...

En varsinaisesti itse tunne Juanesia tai hänen tuotantoaan, mutta tässä elokuvassa hän on latinomuusikko, joka on rahalla(?) saatu esiintymään (yhden biisin verran?) upporikkaan meksikolaistytön 15-vuotissynttäreille, keskelle korruptiota, köyhyyttä, taloudellista riistoa ja murhia - ja nimenomaan sinne riistäjien ja murhaajien juhliin. Tämä ON minusta huonoa tuotesijoittelua. Vai olenko vain typerä, kun en ymmärrä, että totta tai yhteiskunnallisia kannanottoja tehneet muusikon kannattaa esiintyä voittajien ystävänä?

Kaiken kukkuraksi Juanes ja Juárez ovat äänteellisesti toisiaan turhan lähellä. :-)

Nuudelikeittoa

2007-09-23T17:36:00.000+03:00

Kun esikoisemme tuli Kiinasta kuusi ja puoli vuotta sitten, oli hän melkein viisivuotias ja mm. taitava syömäpuikkojen käyttäjä. Onneksi olimme Leenan kanssa opetelleet "tekemään nuudeleita", joten saimme jo ensimmäisenä iltana tarjota nuudeleita, joiden joukossa oli ehkä vihreitä papuja ja jotain tomaattijuttua.

Kommunikaatiomme kehittyi aika nopeasti ja tyttö alkoi kertoa, miten "Kiinassa oli sellaista tosi hyvää nuudelikeittoa". Kyselin lisää asiasta ja aloitin kokeiluni. Välillä yritin tehdä tomaattipohjaista, sain negatiivista palautetta, ja lopulta reseptiksi on muotoutunut enemmän tai vähemmän kirkas keitto. Viimeisen vuoden lisä on ollut miso, jota tein ensin erikseen, mutta kun kaikki kaatoivat sitä kuitenkin lautaselleen, niin eilenkin laitoin sen sinne kattilaan suoraan.

KIIREISEN LAUANTAIN NUUDELIKEITTO

kiinankaalia
nuudeleita
tuoretta inkivääriä
(rypsi)öljyä
vettä
suolaa
misoa

Koska tämä ei varsinaisesti ole perheen äidin suosikkiruokaa, tätä on hyvä tehdä päivinä, joilloin isä on ainoa koordinaattori.

Ensin vanhin lapsista menee kouluun (Tampere pidentää talven lomia järjestämällä yhden lauantain koulupäiväksi - eri kouluissa eri lauantain...) ja kaksi muuta katselee lastenohjelmat. Sitten viedään nuorin leikkimään koulukaverilleen ja vaimo lähtee sillä aikaa johonkin adoptioseminaariin. Tytön vientireissulla käydään keskimmäisen kanssa kaupassa, ostetaan puuttuvat tarvikkeet, viedään ne valmiiksi keittiön työtasolle ja mennään hakemaan siskot kotiin.

Kotiin päästyä laitetaan vettä kuumenemaan keittimeen, nuorin palastelee nuudelilevyt sopivan kokoisiksi, vanhin pilkkoo kiinankaalin ja isä silppuaa inkiväärin. Kattilassa kuumennetaan öljy, lisätään inkivääri, lisätään kiinankaali, käännellään hieman, lisätään suola, lisätään vesi ja annetaan hieman kiehua. Keskimmäinen saa mukiin hieman misoa ja kuumaa vettä, sekoittaa ne tasaiseksi, saa lisää kuumaa vettä ja jatkaa näin kunnes miso on tasaisesti nestemäisessä muodossa.

Lapset ovat kattaneet pöydän, joten suhteellisen nopeasti saadaan keitto myös syötyä ja ollaan valmiita seuraavaan ohjelmanumeroon.

Meillä isä ja vanhin syö keittoa puikoilla - ja lusikalla. Nuoremmilla on lusikka ja haarukka. Vain isä saa ryystää suuren lautasen reunasta ja eilen leipänä oli tyyliin sopivaa oliivileipää.

Kiinassa sana rehellinen tarkoittaa tyhmää?

2007-08-23T21:12:00.000+03:00

No ei sentään. Kuulin tuollaisen viisauden eilen, kun projektipäivän yksi luennoitsija halusi puhua Kulttuurien Eroista. Aika monet ovat varmaan huomanneet, että aika monet globaalin talouden globaalit toimijat ovat huomanneet, että asiat ja varsinkin kommunikaatio toimii eri tavalla eri puolilla maailmaa.

Hyvä sinänsä, että huomataan, miten ihmiskunta on kehittynyt eri tavoilla eri kulmilla tätä pyöreää palloamme. Eilinen luennoitsijakin oli oikeasti hyvä - hyvä varmaan työssään (olen nähnyt vain hänen oman esityksensä asiasta) ja jopa niin hyvä tämänpäiväisessä aiheessaan, että kommunikaatiosta puhuessaan kertoi myös, miten Mäntässä asuvat ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä eri tavalla ja Oulussa asuvien ihmisten hän tietää ymmärtävän eri tavalla.

Jostain kumman syystä kuitenkaan mänttäläisten tai oululaisten tavasta ymmärtää tai väärinymmärryksen syistä tai seurauksista ei kerrottu sen enempää "hassuja" negatiivisia tarinoita. Jostain kumman syystä "viisaudet" muiden kulttuurien tavoista toimia ovat juuri niitä outoja ja negatiivisia.

Kuulemamme tarinan mukaan kiinalaiset huijaavat säännönmukaisesti. Sille esitettiin jopa perustelu: Jos ei huijaa, ei saa perheelleen elantoa - perustelu on uskottava ja tärkeä, joten koko tarinan täytyy olla totta.

Kuka keksisi stereotyyppisen väitteen jostain muusta kulttuurista, jossa se ei-suomalainen kulttuuri tuodaan esille positiivisena? Parasta olisi, jos viisaus ei kuuluisi siihen triviaalien "etelä-amerikkalaisilla on rytmi veressä", "mustaihoiset ihmiset ovat hyviä juoksijoita / ihan mitä tahansa urheilijoita" jne. -ryhmään.

Onko olemassa vastaanpanematonta tietoa muista maista tai kulttuureista, että ne ovatkin joskus meitä parempia tiedon, teknologian tai talouden alueella? Olenko vain taas keskittynyt kaikkeen negatiiviseen niin, etten enää näe mitään positiivista? Kai nyt jotain täytyy olla olemassa, sillä kiinalaisetkin ovat rakentaneet raketteja kun täällä on asuttu vielä maapohjaisissa majoissa.

Oi tempura, oi mureus!

2007-08-19T22:57:00.000+03:00

Kommentoin juuri tämänpäiväisessä Aamulehdessä ollut kolumnia, mutta kun Aamulehti nyt julkaisee, mitä julkaisee, niin laitan suoraan tänne talteen. Jos on vaikea ymmärtää, niin lukekaa kaikki linkit, sulkekaa kone ja menkään nukkumaan.

Minuakin ällöttää moni asia nykyisessäkin menossa, mutta kun en ole koskaan pitänyt ketään kääkkänä tai miettinyt, olenko kääkkä vai en, niin en ole lainkaan varma, onko tässä mitään uutta tai median kuluttajien ikään liittyvää.

Noin 15 vuotta sitten olin ystävieni luona aloittamassa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tunnelmaa loi Ylen radiokanava, jossa jo silloin suositun juontajan ohjelmaan sai myös soittaa.

Tavallinen suomalainen nuori mies soitti sinne, juontaja kyseli onko tyttöystävää ja olimme kaikki suu auki, kun seuraava kysymys tyttöystävästä oli: "Ootko päässyt jo kokeileen?" Panin juontajan nimen mieleen ja nykyään hän on myös kansanedustaja.

Tämä on tätä. Mikään ei ole mitään, ellei "ylitä" sitä, mitä joku toinen "fiksu" ihminen on ehtinyt tehdä aikaisemmin. Kaikesta tehdään vitsi. Ylen nuorisokanavan studiossa on koko ajan vähintään kaksi juontajaa vääntämässä komiikkaa, enkä uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos sinne soittaa joku. Perustarpeet on tyydytetty, eikä kukaan osaa sanoa, mitä sen jälkeen voisi tehdä. Kansakunnan suuria kysymyksiä on se, kuka juontaa minkäkin gaalan tai paljonko pääministeri on laihtunut.

Joskus kävin vahingossa jopa kaksi kertaa katsomassa elokuvan Ilta Andren kanssa ja siinä toinen miehistä sanoo suurin piirtein näin: "Kymmenen vuoden päästä ihmiset antavat kastroida itsensä, että tuntuisi joltakin." Ehkä siihen todellakin meni vain se kymmenen vuotta - ja sitten toiset kymmenen vuotta, että sitä kastrointia alettiin tarjoilla meille kaikille - kaikilla kanavilla.

Mitä tulee Jyrki Lehtolaan, niin a) hän ei ole kiltti, b) hän ei paheksu ketään, sillä se edellyttäisi moraalista integriteettiä, mitä c) Lehtola ei varmaan edes halua rakentaa, sillä d) hänen työnäänhän on nimenomaan yrittää älyllään pilkata toisten tyhmyyttä. Yleensä hän tietysti käsittelee muiden kuin niiden medioiden typeryyttä, jotka hänen leipänsä tuovat.

Viime viikonloppunakin hän vain jatkoi tämän kesän teemaa Sanoma-väen nuorison nuoleskelusta ja nuorison ajatusten typeryydestä. Enemmän ne kylläkin vaikuttivat Lehtolan oman nuoruuden 20 teesiltä siitä, miksi aikuiset/toimittajat/muut nuoret ovat naurettavia, mitä nyt Reagan oli vaihdettu Bushiin, Pispala Kallioon, protestantit ja katoliset muslimeihin jne..

Oikeasti moni muukin asia on aika lailla samalla tavalla kuin 30, 50 tai 1000 vuotta sitten. Aina on ollut (lehti)keisareita ja (media)moguleita, jotka ovat keränneet omaisuutta, ostaneet rahalla valtaa ja ihmisiä, käsitelleet alempia ihmisiä mielihalujensa mukaan ja saaneet isojen poikien ihailun osakseen. Onhan omaisuus lähes ainoa ihmisen mitta tässä yhteiskunnassa - siis jääkiekkomestaruuksien lisäksi.

Lehtola oli muuten samassa kaupungissa viettämässä juhannusta kuin minä kavereineni silloin joskus - onneksi kuitenkin toisessa ravintolassa.

(Olen pahoillani, jos joku tuli tänne etsimään tempura-reseptiä. Oikeasti vaimo ja lapset olivat eilen ostaneet kaupasta kokeiltavaksi valmista tempurataikinajauhoseosta ja kerron kyllä sitten joskus, jos niistä tulee mureita.)

Kuusi väriä: Violetti

2007-08-19T09:24:00.000+03:00

Viikko sitten lauantaina saimme papukauppiaaltamme Tammelan torilta myös mangoldia kilon pussin kahdella eurolla. No, stamppottiahan piti sitten tehdä. Viime tingassa (lue: puoli kuudelta) menimme Lielahden City-marketiin ja vaikka myymälässä oli tilaa tehdä ostoksia, niin perunoiden valitseminen ei ollut helppoa.

Valmiiksi pakatuista Pirkka-perunoista olivat punaisen pussin eli jauhoiset perunat loppu ja jäljellä olevat pussit tuntuivat sisältävän pehmeitä perunoita. Siirryin irtoperunoiden laarille ja ehdin kokeilla perunoita, kun vieressäni ollut asiakas sanoi: "Ne on kaikki pehmeitä, eikö olekin?" Niin oli. Palasin siis takaisin valmiiksi pakattujen perunoiden puolelle ja huomasin, että jos kaivan alimmaisen keltaisen pussin kasan pohjalta, niin perunat eivät ole pehmeitä. Kun "punaisia" ei ollut, otin "keltaista" eli Nicolaa, joka on suosikkilajikkeitamme, yleensä luomuna ja usein vähän liian kiinteää, kun nyt edelleenkin tavoitteena oli se stamppot.

Kotona aloitin ruokalajin valmistuksen ottamalla 20 perunaa käsittelyyn. Muuten hyvä, mutta neljä perunoista oli kuoren alta violetteja (ks. kuva). Monista violetti lähti pois, kun tarpeeksi veisti kuorimaveitsellä, monista jäi vain puolet ja yksi oli kokonaan pehmeä eli huono. Onneksi oli kahden kilon pussi, joten taas kului tavalliseen tapaan kaksi kiloa perunaa (usein esim. keitämme niitä "liikaa", voidaksemme helposti tehdä paistettuja perunoita seuraavana päivänä) vaikka tuloksena olikin vain yksi oikean kokoinen stamppot.

Stamppot oli hyvää, mutta siltikin hukkaprosentti (15%?) kyseisessä perunapussissa (NICOLA, Koko/Storlek 38-50 mm, Pakk.pv/Förp.dag 080807, Paras.en/Bäst före 260807, Osto.pv/Köp.dag 110807, erä.nr/parti.nr 63418139, LAPVÄÄRTIN PERUNA OY, LAPPFJÄRDS POTATIS AB, 64320 Dagsmark, FI-KTTK-13674) oli minusta vähän liian iso. Toisaalta perunoiden valitseminen irtomyynnistä ei olisi auttanut asiaa, koska marketissa oli ilmeisesti liian kuuma ja ainakin siinä vaiheessa perunat olivat kärsineet siitä. Samoin oli ilmeisesti käynyt näille pakatuille perunoille, mutta kasan alla oli tarpeeksi viileää. Tiedä sitten millaisia perunoita siellä oli myynnissä sunnuntaina.

Näissä Pirkka-perunoissa(kin) on hieno värikoodaus lajikkeen mukaan (mikä on minusta hyvä, koska uusia lajikkeita tulee aina lisää, eikä niistä voi tietää pelkän ulkonäön perusteella): VIHREÄ PUSSI - Kiinteä peruna; KELTAINEN PUSSI - Sopivasti(!) muut epäsopivasti) kiinteä ja jauhoinen peruna; PUNAINEN PUSSI - Jauhoinen peruna; LILA PUSSI (mikä väri on lila!) - Jauhoinen peruna; MUSTA PUIKULAPUSSI - Erittäin jauhoinen peruna. Nyt siis voimme lisätä sinne minulle koulussa opetetun värin: VIOLETTI - Paksulti kuorittava peruna.

Nirsovege valittaa eli Avoin kirje ravintola-alan ammattilaisille

2007-08-11T23:42:00.000+03:00

Arvoisa ravintola-alan ammattilainen,

Kaikkien näiden vuosien jälkeen NYT on tullut se hetki, jolloin KIRJOITAN tästä käsittämättömyydestä, joka (meidänkin) maassamme vallitsee ja josta olen aika monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana PUHUNUT: Ravintola-alan ammattilaiset osaavat tehdä aina usein aika älyttömän huonoa "kasvisruokaa", varsinkin, jos ruokaan liittyy jotain lisätoiveita.

Tapahtui nimittäin tällä viikolla, että työnantajani oli järjestänyt kehityspäivät paikalliseen hotelliin. Lounaita varten sinne oli välitetty ruokatoiveeni, jotka kieltämättä ovat monen suomalaisen mielestä erikoiset. Olen nimittäin laktovegetaari, joka ei syö sieniä eikä sipuleita.

Kun ensimmäisen lounaan aika tuli ja noutopöydän läpivilkaisun jälkeen pysäytin henkilökuntaan kuuluvan henkilön, niin vastaus kysymykseeni "mitä minulle on varattu tai tehty" oli: "Mitä sä haluat?".

Houkutteleva kysymys kieltämättä, mutta kertoi heti, että minulle (ja ilmeisesti kahdelle muullekaan vegelle) ei ollut tehty vielä mitään ruokaa, vaikka lounas oli jo alkanut. Kun aloin varovaisesti kysellä lisää mahdollisuuksista toteuttaa avoimia toiveita, haettiin paikalle kokki.

On aina hienoa, että pääsee suoraan keskustelemaan ruokaa valmistavan tai siitä päättävän henkilön kanssa. Vuosien kokemuksella osaan myös aloittaa keskustelun raaka-aineista. Yleinen ongelma nimittäin ns. kasvisruuassa on se, että se on tehty ns. kasviksista eli vihanneksista: selleriä, porkkanoita, miniporkkanoita, parsakaalia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa jne. jne.

Tämä on siis se stereotyyppinen pilakuva kasvisruuasta ja kasvisruuista. Niissä ei ole viljoja, ei papuja, ei rakenteen häivääkään. Juustoa saattaa joskus olla. Tällä kertaa ei edes sitä.

Minun "lämmin ruokani" oli torstaina kuumennettuja (pakaste)herneenpalkoja, porkkanansiivuja ja myös pannussa käyneitä munakoison paloja, jotka olivat osin raakoja. Koska torstaina olin kysellyt papujen tai "edes vihreiden papujen" perään, niin perjantaina lounaani oli kasa lämmitettyjä (tölkki?)maisseja, niitä munakoisonlohkoja (kypsiä) ja pätkittyjä, vihreitä (pakaste)papuja, ei suolaa. Päällä oli pari (pitkää ja sitkeää) timjaminversoa.

Torstaina oli onneksi lisäkkeenä riisiä, joukossa (aivan tarpeetonta) "villiriisiä", mutta perjantaina otin sitten kasvisteni kanssa lautaselle (ylikypsää) kermaperunavuokaa. Nam.

Olin keskellä työpäivää, joten vaikka sauhusin työkavereilleni - jotka kylläkin itse aloittivat hämmästelyn maissikasani nähdessään - niin en mennyt reklamoimaan keittiöön. Taidan laittaa tämän tekstin myös sinne kohtuullisen suuren hotelliketjun keittiöön...

Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Miksei hyvältäkään vaikuttavissa keittiöissä ole minkäänlaisia papuja? Ei edes säilykepapuja, vaikka niitä saisi mistä tahansa Valintatalosta. Miksi pakasteherneenpalot ja säilykemaissi ovat heidän mielestään tarjoiltava ruokalaji? Miksei maissia voisi sitten vaikka hankkia kokonaisina tähkinä? Kysymykset eivät lopu.

Päivän kuvitus kertoo toisesta huvittavuudesta, jota tapaa aika paljon, ja kyseinen hotelli onnistui siinäkin: Jos on tilattu esim. iltapäiväkahvi ns. kahvileivällä eli pullalla ja joku sanoo olevansa munaton, niin sieltä ei tulekaan munatonta pullaa, ei munatonta keksiä, ei suklaata, vaan esim. hedelmiä.

Ilmastoinninmuutoksen ollessa mikä on, jätin torstaina iltapäiväkahvin juomatta ja söin tyytyväisenä hedelmäsalaattini, mutta perjantaina henkilökunta sai (närkästyneenä?) siivota takaisin mandariinin, kiivin, veitsen ja VEGETABLE-kyltin, sillä minulla oli oma donitsi mukanani.

Onneksi (toiveajattelussani?) tilanne varsinkin varsinaisten pääruokien osalta on parantunut huimasti viimeisten 20 vuoden aikana ja näitä "kasvisruokien" tarjoajia on yhä vähemmän. Jo heti eilen illalla sainkin sitten loistavan positiivisen kokemuksen samasta aiheesta:

Juuri ennen suuren ukkosrintaman jakautumista Näsijärven kohdalla nousimme Mustalahden satamassa Wellamo-laivaan ja ajoimme Urpo Lahtisen mökille Ylöjärven puolelle. Meille oli varattu laivallekin ruokaa ja juomaa ja vaikka ei ollut kovasti nälkä, niin jätin paikkani yläkannella ja kävin katsomassa, mitä minulle on varattu.

Oli vaikea uskoa silmiäni, kun tarjottimella oli jäljellä kolmioleipiä, joiden vieressä oli lappu: "ei munaa, ei sieniä, ei sipuleita". En ole ikinä ennen syönyt valmiita kolmioleipiä, sillä vaikka kaikki muut täytteet jättäisi pois, niin majoneesissa on tavallisesti sitä munaa.

Kun Villa Urpon ja tiheän sadekuuron jälkeen pääsimme Rustholliin, niin siellä oli keittiö tehnyt aivan erinomaiset kaksi täytettyä paprikanpuolikasta, sisällä jotain kasviksia ja fetaa ja päällä vielä juustoa. Kun niiden lisäksi otti hyviä uusia perunoita ja pikkasen vielä lisää alkupalojen aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja, niin ateriaa ei voi muuta kuin kehua. Munallisen jälkiruokapiirakan tilalle sain vaniljajäätelöä, jonka munattomuus oli jo tarkistettu keittiössä.

Aivan. Eihän tämä oikeasti ole vaikea asia ja siksi ne omituisuudet jaksavat ihmetyttää, hämmästyttää, naurattaa ja useampipäiväisellä ruokamatkalla jo heikentää oloakin (terveisiä vaan sitten joskus Pajulahden Amica-ravintolaankin...). Eikä tästä ole mikään pakko näin pitkään kirjoittaa, mutta ehkä joku ravintola-alan ammattilaisia kouluttava taho voisi vähitellen tehdä asialle jotain, vaikka vitsailun aiheet siinä samalla vähenisivätkin.

Älkää soutako niin kuin minä soudan

2007-07-29T12:12:00.000+03:00

Minulle pääministeri Vanhasen tekstari - vai mikä se 32 sanan ja neljän kirjoitusvirheen viesti nyt olikaan - ikävästi vain vahvisti yhtä kuvaa, mikä minulla on poliittisesta eliitistä isommissa ja pienemmissä piireissä: Ihmiset ja puolueet ovat hankkineet itselleen aseman "ajaakseen yhteisiä asioita", mutta saavutettuaan jotain ne ja he alkavat pelata sisäpiirin peliä. Vaikka valtaanpääsy näyttää tapahtuneen vapaassa demokratiassa, niin piirin kokoonnuttua asiat ja valta eivät enää kuulukaan kansalle.

Jos tästä nyt jotain hyvää yrittää keksiä, niin tänä vuonna ei toivottavasti tarvita muita heinäkuun hölmöysuutisia (pakeneva leijona, karannut sonni jne.), kun meillä on herra pääministeri, joka jaksaa "viihdyttää" meitä kansalaisia.

On käsittämätöntä ja yhtä aikaa hyvin ymmärrettävää, miten meillä voi olla tällainen pääministeri - ja muukin hallitus... - kuin mitä meillä nyt seuraavat neljä vuotta on.

Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat blogikirjoitusta, mutta valitettavasti en voi näyttää teille tämänpäiväisen Aamulehden asiat-liitteen sivulla 4 julkaistua Roni Rekomaan ottamaa kuvaa viime viikonlopun Mommilanjärven soutelusta. Siitähän uutisoitiin mm. sen vuoksi, että lentokone laskeutui järveen, jossa oli soutukilpailu menossa ja pääministeri soutamassa! Vähät muista soutelijoista.

No, mainostamassani kuvassa näkyy kuuden kirkkovenesoutajan käsivarsia ja yksi soutajista on herra pääministeri. Kaikki muut soutajat nojaavat eteenpäin ja airot ovat ilmeisesti juuri menossa veteen, mutta meidän herra pääministerimme airo on aivan eri tahdissa ja näyttää kuin hän vetäisi suhteellisen kovaa tai yrittäisi epätoivoisesti vaihtaa oikeaan rytmiin. Irvistys ainakin on melkoinen.

Jos voi päätyä (Vanhanenhan oli hätävaihdokki valehtelevalle Jäätteenmäelle) herra pääministeriksi demokratiassa ja määrätä ministereitä olemaan vastaamatta toimittajien kysymyksiin, koska ei saa antaa kuvaa, että monipuoluehallituksen ministerit ajattelisivat asioista eri tavalla keskenään, ei tietenkään ole yllättävää, ettei ymmärrä tai hallitse sääntöjä toisessakaan ympäristössä, jossa ne ovat juuri ne toisenlaiset.

Aika pandiitteja

2007-07-19T09:27:00.000+03:00

Olen erinomaisen pitkän lomani aikana lukenut vain yhtä kirjaa... Siinä oikea intialainen pandiitti (nobelisti) kirjoittaa mielenkiintoisia asioita intialaisuudesta, joten siitä ehkä myöhemmin. Tällä kertaa siis keskitymme vain sanaan pandiitti.

Jossain loman alkuvaiheissa nimittäin luin Hesarista kirja-arvostelun, jossa arvostelun kirjoittaja halusi sanoa kirjan kirjoittajan olevan "pundit". Nojoojoo, asiantuntija, oppinut, mutta kyllähän meille jo koulussa opetettiin sana pandiitti, minkä kirjoitusasun lapsuuteni autoritaarinen tietolähde eli Otavan Pieni tietosanakirja vahvistaa.

Jos haluaisi lyhentää arkaaista Pienen tietosanakirjan kirjoitustapaa("inflatsiooni"), niin ehkä pandit, mutta ei u:ta, kiitos, sehän on vain englantilaisen siirtokirjoituksen yritys saada ääntämykseen a. Taivuttamisen kannalta valmiiksi pitkä muoto on kätevämpi: pandiitteihin - panditeihin.

Hesarin juttuun (eikös ole tarkka viite!) oli jopa laitettu pieni selitys siitä, mitä "pundit" tarkoittaa... Totta, jos googlettaa, niin "punditeja" löytyy paljon enemmän kuin "pandiitteja", mutta muilla kielillä kuin suomella. Jos kirjoittaa devanagarilla पण्डित (minulla tuo näkyy oikein), niin löytyy samoin aika vähän. Suomeksi löytyvät "punditit" ovat lähinnä tietokoneiden näyttöjä, mutta näkyy listassa aika nopeasti yksi blogikirjoituskin, jossa aihetta sivutaan.

Toivottavasti tämä sana-asia on jo jossain Hesarin sivuilla käsitelty loppuun - oli tai ei, jos joku tietää tällaisesta keskustelusta, niin voisi vinkata.

(Tuossa pari vuotta vanhassa bloggauksessa on mainittu sanan sekottaminen sanaan bandiitti (it., ryöväri, maantierosvo) ja niinhän se minunkin mielessäni menee ja kun yhdistetään kesä ja bandiitit, niin tulee mieleen tietysti Time Bandits 80-luvun alussa elokuvakerho Monroen(?) kesäsarjassa Tampereen YO-talon loistavassa elokuvasalissa. Aika bandiitteja.)

Teini-ikäisen omistajan huolet ja hauskuudet

2007-07-18T19:29:00.000+03:00

Purin lomapäivän rauhassa kuistin laudoituksia ja poika irrotteli nauloja kun naapurin pihasta kuului koiran haukuntaa. - Onko se meidän? Olihan se.

Nimi tai komento ei vaikuttanut mitään. Kiersin kadun kautta, niin siellä meidän pikku Pindamme kiiti aivan mahdotonta laukkaa ja kävi välillä juomassa etanoiden pyydystyskupista...

Ilmeisesti nyt oli hyvä päivä sille kokeilulle... "Pienen" jahtaamisen jälkeen Pinda antoi periksi ja luimisteli perässä sisään. Hyvästi vapaus! Tänään oli siis hyvä päivä myös sisäarestille. Parin tunnin jälkeen tottelevaisuutta oli aivan uudenlainen määrä ja kun vein tunnetulle aidanalituspaikalle (johon saattaa tulla verkkoa lähiaikoina) ja sanoin "ei", niin tuloksena oli jälleen kieriskelyä selällään.

Näin on ehkä onnistuttu myös oppimaan jotain - toivottavasti tuo kuolleista etanoista haudutettu liemi tekee tehtävänsä - ainakin hengitys haisee vielä mahtavasti...

Mitä tapahtui Suomessa 1. heinäkuuta 2007?

2007-07-16T11:57:00.001+03:00

Tulin siis eilen vilkaisseeni tänne blogiini ja löysin kävijätilastoista hauskoja piikkejä:

Suuri osa tuosta selittyy pienellä perusliikenteellä ja tiedän, mitä on tapahtunut 15. päivä, mutta mitä tapahtui 1. heinäkuuta?

Unter den Linden

2007-07-16T08:49:00.000+03:00

Kesä on tuntunut tosi kesältä ja perjantai-iltana, kun muutaman viikon tauon jälkeen kävelin kaupungissa illalla, ihmettelin hetken, että mikä raikas tuoksu leijuu Tammelan puistokadun pohjoispäässä. Lehmuksenkukathan ne.

Vakiintuneet stereotypiat jatkavat vahvistumistaan

2007-06-15T10:04:00.001+03:00

Tuskin olin saanut aamukahvit sisääni eilisen artikkeliarvosteluni jälkeen, kun tämän päivän lehdestä raportoitiin saman ilmiön taas yhdestä ilmentymästä: Riina Kaarla on tehnyt lastenkirjan Isä rakentaa.

Ilmeisesti enemmän tai vähemmän fiktiivisessä kirjassa isä rakentaa (onko tälle vaihtoehtoa?), joten äiti ja lapset viettävät kesää maalla. Yllättäen(?) perheessä on kolme poikaa ja niinpä "pojat samastuvat isän rakennusurakkaan ja tekevät kesän mittaan omia majoja, telttoja ja muita asumuksia".

Muuten minulle on ihan sama, mitä sukupuolta lapset ovat, mutta tuossa perheessä olisi kyllä saanut olla tyttö! Onneksi Veera-kirjoissa on tyttö, joka on kiinnostunut ja tietää kaikenlaisista asioista.

Joka toimittajan sisällä asuu pieni sukupuoliluokittelija?

2007-06-14T21:27:00.000+03:00

Aamulehden etusivulla oli tiistaina (12.6.) pysäyttävä otsikko: Joka pojan sisällä asuu pieni muotoilija. Etusivun 11 riviin on saatu otsikon lisäksi kolme kertaa sana "pojan" ja kerran vielä "poikien".

Itse sivun pituinen juttu on ihan kiva, kertoo kangasalalaisen Jari Hämäläisen ja hänen vaimonsa, Anu Pellisen kokoamasta näyttelystä Tampereen Verkarannassa. Siellä on Jari Hämäläisen ja muiden tekemiä puisia leikkiautoja (pikkuautoja) ja Hämäläisen ja Pellisen kolmen pojan tekemiä autopiirustuksia.

Kiva niin ja kiva, että Hämäläinen tykkää tehdä leikkiautoja ja että heillä on kolme poikaa ja että Pellinen tykkää jopa järjestää näyttelyn perheensä autoharrastuksesta, mutta, mutta: Eikö tyttöjen sisällä "asu pientä muotoilijaa"?

Ei, ei, eihän jutussa niin sanota eikä se, että sanoo voikukkaa keltaiseksi, tarkoita, että leinikit eivät olisi keltaisia. Mutta, mutta: Eikö tätä nyt ole kuultu tarpeeksi: Pojat tykkäävät autoista ja ovat luovia.Tytöt tykkäävät nukeista ja ovat hoivaavia.

Kyllä, kyllä, on paljon poikia, jotka ovat kiinnostuneet autoista tai muista liikkuvista, toimivista ja/tai ääntä pitävistä laitteista. On jopa vanhempia, jotka haluavat sanoa, että se on luontaista tai sukupuoleen kuuluvaa. Ehkä niin, mutta pidän tätä yleistystä myös vahingollisena, koska siinä esitetään yleistyksiä sukupuolesta ja sukupuoliyleistykset aiheuttavat usein ongelmia.

Me ihmiset olemme yksinkertaisia, pidämme yleistyksistä ja luemme usein tiedostamatta senkin, mitä ei ole sanottu.

Sukupuoliin liittyy yleistettävissä olevia persoonallisuuseroja, mutta koska en ole vielä julkistanut suurta teoriaani sukupuolista, niin (muunkin ihmiskunnan) on vielä liian aikaista puhua niistä. :-)

Koska siis yleistyksetkään eivät aina toimi, on aina tyttöjä, jotka voivat olla kiinnostuneita laitteista (jos heille annetaan siihen edes mahdollisuus, puhumattakaan, jos heitä kannustetaan päristämään huuliaan kuten pojat...) ja samoin voi olla poikia, joita eivät autot kiinnosta - pienenä tai isona.

Ja miten käy näiden kaikkien poikien, jos bensiinimoottoreista ja/tai jatkuvasta kumipyörillä kulkemisesta pitää/saa lähivuosikymmeninä luopua. Toisaalta moottorivoimalla kulkevia kulkuneuvojakaan ei ole ollut olemassa kuin reilut sata vuotta, joten mitenkään perustavanlaatuinen tai korvaamaton miessukupuolen tarve ilmentää luovuutta tässä ei voi olla kyseessä.

Onko tässäkin siis kyse enemmän ihmisten psykologisesta tarpeesta pitää kiinni "perusarvoista" (lue: yksinkertaisista yleistyksistä, olivat ne sitten yleisesti ottaen hyödyllisiä tai haitallisia), kun poikien ja autojen välistä kiinteää suhdetta pitää näinkin paljon korostaa?

Jäämme siis odottamaan näyttelyitä ja lehtijuttuja, joissa lapsi saa olla lapsi ja luova ja luomaton ja päristävä ja päristämätön, on hänen biologinen sukupuolensa sitten mikä tahansa.

Paastopäivänä helle loppua saa

2007-06-08T10:54:00.000+03:00

Maanantaina näyttää olevan taas ekadashii, ja ainakin näin muutamaa päivää aiemmin Ilmatieteen laitoksenkin mukaan silloin myös tämä lämpöaalto katkeaa.

(Poistin sääsymbolien kuvan, kun Ilmatieteen laitos ei enää tuottanut kyseisen viikon ennustetta... sää kyllä viileni siinä maanantain paikkeilla...)

Hard * * rock * * suvivirsi

2007-06-01T22:25:00.000+03:00

Kevätjuhlakoordinaatio on mennyt hyvin sikäli, että nuorimman tarhakevätjuhla oli eilen illalla, vanhimman koulussa tänä iltana ja keskimmäisen koulussa huomenna. Työkaverille jo sanoinkin, että tämä kevätsesonki on sikäli helpompi, ettei ole (kai?) olemassa pikkukevätjuhlia.

Helpoksi näitä juhlia ei kuitenkaan tee tämä nykyinen populaarikulttuurin vaihe, jota elämme, halusimme tai emme. Tiedättehän sen viimevuotisen euroviisvuoittajan? (2-100 vuotta sitten tuolla kysymyksellä olisi ollut ihan erilainen merkitys.)

Eilen tarhan takapihalla, ensimmäisen kesäillan alettua, rastin henkilökunta jakoi mehujäät ja sitten eskarilaiset esittivät ohjelmaa. Kyllä. Poikien bändi "soitti" koskettimia, lelukitaraa, mandoliinia, sekalaista lyömäsoitinkokoelmaa ja solistilla oli mielenkiintoinen teipattu mikkiständi, jossa oli monitori ja main speaker samassa jalustalaatikossa. Solistin "ohjaavan valonsa menettäneet lampaat" olivat hieman vielä enemmän hukassa kuin tavallisessa "syntisten yössä", mutta Kovaa Rokkia tuli täysin Hallelujaa. Hienoa? Ei.

Tänään 4 A:n tytöt olivat tehneet koulun voimisteluesitysperinteitä kunnioittavan koreografian samaiseen popkappaleeseen. Kunnioitettava suoritus, mutta aivan älytön biisi. Toisaalta, saman koulun musiikkiluokan opettaja soitti kyseistaä euroviisuvoittajakappaletta omalle luokalleen voiton jälkeen useamman kerran. Joten turha ihmetellä. Kysyn silti: Miksi? (Kysyn itseltäni ja jään ilman vastausta kun en kehtaa kysyä aikuisilta ihmisiltä tuollaisia.)

Näin luodaan uusia perinteitä, saas nähdä miten pitkään tämä kestää - ja minkälainen versio huomenna nähdään. Suvivirttä kuitenkin lauletaan kaikissa näissä kevätjuhlissa, eilen yksi säkeistö, tänään kolme, huomisesta en vielä tiedä, kun keskimmäiselle oli opetettu sitä vasta tänään ja silloin on vaikea tietää, montako niitä säkeistöjä on ja mikä tulee kertosäkeenä.

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!
Siis hirviöiden huuto ja kuoro enkelten
saa kaiken peittää alleen on aika festarien.

Tarkoituksenmukaisuuttahan se kaikki vain on

2007-05-31T21:43:00.000+03:00

Jotkut mielipiteenilmaisijat ovat esittäneet vastamielipiteitä hallituspuolueiden kaavailemia päivähoitomaksuluokkien uudistustoimenpiteitä vastaan. Turhaan, sanon minä.

Kysehän on vain siitä, lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön kokopäivähoidon vähimmäismaksu. Kuitenkin nytkin varmistetaan, että palvelut säilyvät kaikkien saatavilla ja samalla järjestelmää uudistetaan niin, etteivät asiakasmaksut johda epätarkoituksenmukaisiin hoitovalintoihin. Voisiko kehitys kehittyä enää parempaan suuntaan!

Joku voisi erehtyä luulemaan, että kyse on rahasta, mutta ei, kuten valtionvarainministeri Katainen sen eduskunnassa selvästi sanoi: Tavoitteena on se, että niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat tai toinen vanhempi on kotona ja joilla ei ole sosiaalisia rajoitteita esimerkiksi, voisivat nykyistä enempi tehdä valinnan ja käyttää maksutonta puolipäivähoitoa. Tässähän vain lisätään valinnanvapauden mahdollisuuksia nykyistä enemmiksi - eikös lisätäkin?

Ettei jäisi mitään epäselvyyttä, annetaan kansanedustaja Timo Kallin (kepu) kertoa se vielä omin sanoin: Kehyspäätöksessä todetaan, että lasten päivähoito-oikeuden käyttämistä ohjataan nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi ottamalla käyttöön kokopäivähoidon vähimmäismaksu. ... Pienen maksun perimisen tavoitteena kuitenkin on, että ne lapset, joiden vanhempi tai vanhemmat ovat kokoaikaisesti kotona, siirtyisivät kotihoitoon tai osapäivähoitoon.

Tavoitteita pitää olla!

Tämähän on aivan todella tärkeää meidän yhteiskunnassamme: Kun saamme vähennettyä kokopäiväryhmien määrää maamme lukuisissa lastentarhoissa ja siirrettyä lapsia yhä enemmän puolipäiväryhmiin (Voisikohan joku tarkoituksenmukaisesti ottaa lapsensa kokonaan pois päivähoidosta, voisikohan!), niin saamme tietystikin vähennettyä päivähoitohenkilökunnan töitä. Kun heidän ei tarvitse tehdä niin paljon töitä kuin ennen, ei heille tarvitse maksaa niin paljon palkkaa! Tämä kaikki johtaa loputtomaan rahansäästöön ja sehän on kaikista tärkeintä, eikö vain!

Sykliset trendit

2007-05-23T20:58:00.000+03:00

Samin bloggaus pisti mutkin kokeilemaan netin (haku- ja uutispalvelujen) Google-trendejä ja hauskaahan se on leikkiä hakusanoilla. Hot trends -listalla on joitakin selviä manipulointeja, mutta tuolla hakusivulla voi löytää kaikkea mieleenkiintoista, esimerkiksi vuosittain toistuvia trendipiikkejä:

Late Lammas sunnuntaina!

2007-05-19T21:43:00.003+03:00

TV2:n lastenohjelmien toimitus tekee taas kulttuuriteon, kun alkaa näyttää sunnuntaisin Late Lammasta eli Aardman Animationsin Shaun the Sheepiä!

Jos tapanasi ei ole katsella lastenohelmia sunnuntaiaamuisin, mutta arvostat hyvää animaatiota, niin laita levylle - klo 9.40 siis.

JK. Tämä yksittäinen kirjoitus on edelleenkin nyt lokakuussa 2009 Googlen "Late Lammas" haulla viiden suosituimman joukossa ja väkeä lappaa. Jos olet töpsähtänyt blogiini tämän vuoksi, voit toki löytää täältä jotain kivaa vaikkei täällä mitään tämän enempää itse Late Lampaasta olekaan, mutta olisi tosi kiva, jos kirjoittaisit tuonne kommentteihin, mitä itse tiedät tai ajattelet Late Lampaasta ja mitä siitä netistä etsit.

Nykyäänhän Late Lammasta voi ostaa myös DVD:illä ja netistä löytyy ainakin yksi täysin laillinen versio katsottavaksi!

Naarmuja 1: Kivi metsässä

2007-05-19T15:20:00.001+03:00

Aamulla klo 4.47 koira haukkui alakerrassa. Raahustin katsomaan ja kun totesin kaiken olevan OK, suosittelin nukkumista.

Puoli seitsemältä heräsin taas koiraan, otin vaatteita mukaan ja totesin kaiken olevan edelleenkin OK, s.o. ei pissoja tai kakkoja lattialla.

Kärsivällisen koiran katsellessa sain vaatteet päälleni, banaanin sisääni (sai koirakin vähän banaania) ja puolessa tunnissa olimme täällä metsän "keskellä".

Kirjoitan tätä oikeasti (oikeasti!) metsässä, mutta tässä Kaupin kallion itäisellä rinteellä istuessani en onnistunut saamaan suoraa nettiyheyttä (ei 3G:tä täällä), joten siirrän tämän myöhemmin puhelimesta nettiin...

Kyllä kannatti tulla tänne. Kaupunki on toki vielä melkoinen humina tuolla kallion takana ja äänimaisemaa dominoivat varikset ja järveltä kuuluvat lokit. Jälkimmäiset assosioin välittömästi äänien suunnalla olevaan kaatopaikkaan ja muutenkin lokkien laulu ja nämä variksenmarjan varvut eivät jotenkin kuulu yhteen.

Silti tämä on minulle Oikea Metsä. Ei mikään Alkumetsä, mutta lähellä. Aivan varmasti tämä liittyy lapsuuteeni esikaupungin reunalla ja jatkuvaan pikkumetsissä (ja tietysti Pikkumetsässä!) leikkimiseen. Äitini oli kasvanut kirjaimellisesti metsän keskellä ja isäni kulki samoja Nokia metsiä melkein koko ikänsä. Vanhempanikin siis veivät minua metsään minkä ehtivät.

Luontoaamun otsikko ja varsinainen kysymys liittyvät löytöihin, jotka ovat todella yleisiä täällä Kaupissa. Polkujen ja vähän muidenkin paikkojen kivissä on alkanut näkyä naarmuja. Mikä ne tekee? Ns. maastopyöräilijän renkaan nasta vai trekkerin tossun pohjassa oleva vastaava metallinpala? Vai onko kyse molemmista?

Jäljet ovat oikeastaan aika mielenkiintoisia: monet ovat lyhyitä pitkittäis- tai poikittaisnaarmuja, jotka voisivat olla sekä renkaan että tossun luiskahduksia mustan jään aikaan, mutta välillä on omituisia, pitkiä naarmuja. Onko pyöräilijän jarru mennyt lukkoon ja ajoneuvoa on ollut pakko työntää eteenpäin, vai mistä on kyse?

Säännöllistä lukijaani(?) saattaa yllättää, etteivät naarmut varsinaisesti häiritse minua. Joskus alussa, kun polkupyörällä maastossa ajamisesta tuli oma lajina (minä olen sitä aina tehnyt, mutta en yleensä harrasta "lajeja"), niin pyörien aikaansaamat jäljet kaupunkien ympäristöissä olivat huolestuttavia. Lähinnä voimakkaat jarrutukset alamäissä tekivät syviä uurteita ja silloin tuli mieleen, mitä nämä tyypit saavat aikaan oikeassa metsässä. Mutta ei. Vaikka kaksi pyöräilijää pystyvät ruttaamaan sammaleita helposti enemmän kuin tuhat kävelijää, niin ei täällä näy sellaista.

Ennen oli miehet merillä ehkä rautaa, mutta nykyään metsissä niillä on runko ja/tai nastat titaniumia(tm)!

JK Kohta sitten kun olin vielä ottanut kengät pois ja istunut vähän aikaa silmät kiinni ja jalat ristissä, niin lähdimme sieltä kalliolta suoraan kohti järveä. Jyrkässä kallion reunassa olivat oheiset naarmut, joten nuo ainakaan eivät ole polkupyörästä, ellei sitten ole joku ihme metsäpompputaituri. Veikkaan kuitenkin suunnistajaa, nimittäin suunnistusrasteja Kaupissa on aika paljon. Osa niistä on aika vanhoja, niillä on luistimetkin, jos tunnet vitsin.

Vielä lähempänä kotia olivat viimeiset naarmut ja nämä kyllä ovat polkupyörästä, tai sitten joku askeltaa tosi omituisesti tosi omituisilla kengillä.

JJK Kaikki jälkikirjoitukset sähköisessä mediassa ovat edelleenkin huijausta, mutta tällä kertaa asiassa on se totuus, että alku kirjoitettiin metsässä ja nämä nyt vasta kotona.

Kansallistunne, nationalismi ja monikulttuurisuus?

2007-05-13T20:33:00.000+03:00

Aamulehden perjantain 11.5. Alakerta on Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja poliittisen historian opettajan, Sampo Terhon "Suomalaisuus on hyvä keksintö" (ei ilmaisena netissä).

Terho tiivistää, miten Suomessa "kansanhenki" ja "nationalismi" ovat syntyneet 150 vuotta sitten (alkaneessa prosessissa). Snellman, Runeberg, Topelius ja muut lauantaiseuralaiset elivät ja vaikuttivat vaiheessa, jossa Suomessa asuvat pääsivät enemmän tai vähemmän itsenäisiksi päättämään omista asioistaan monen sadan vuoden ruotsalaisten ja venäläisten vallan jälkeen.

Terho, kuten minäkin, on sitä mieltä, että "ilman minkäänlaista kansallistuntoa ja kansalaisten yhteenkuuluvaisuuden tunnetta olisi vaikea kuvitella toimivaa valtiota". Mutta mitäpä sillä valtiolla? "Kansallisvaltio, jossa ihmiset ovat olleet valmiit tarjoamaan toinen toiselleen ilmaisen koulutuksen ja terveydenhuollon." Se on jo jonkinlainen syy valtiolle.

No, jos tuo on jo saavutettu, niin voiko kansallisvaltion heittää jo menemään? Ei, sitä voidaan pitää kulissina, kun samanaikaisesti tehdään kaikkea epänationalistista, myydään omaisuutta ulkomaille ja siirretään työ ja tuotanto - ja hyvinvointi - ulkomaille.

Minusta kansallistunne on täysin positiivinen tunne käytännöllisellä tasolla tarkasteltuna. Kuvaus oli jo edellä. Terho kuitenkin haluaa kumota nationalismin arvosteluja hieman epäilyttävillä tavoilla.

"Varsinkin vasemmisto ja vihreät ovat vaatineet nationalismin korvaamista kansainvälisellä solidaarisuudella ja monikulttuurisella yhteiskunnalla." Demariperheessä vihertäväksi sosialistiksi kasvaneena en oikein näe kansainvälistä solidaarisuutta tai monikulttuurisuutta nationalismin ja kaiken sen edustaman hyvän vastakohtina tai vastustajina.

Kansainvälisyys ja kansainvälinen solidaarisuus ovat inter-nationalismia eli itsenäisten valtioiden välistä yhteistyötä. Eivät internationalismin toimijat ole epänationalistisia epävaltioita. Ei kansallisuusaatteen synnyn aikaan hyveeksi nostettu "epäitsekkyys" tai "lähimmäisenrakkaus"kaan tarkoita itsenäisen persoonan häviämistä. Päinvastoin.

"Monikulttuurisuus" on ongelma niille, jotka luulevat, että yhteiskuntaa yhdistävät vain (yksi oikea) uskonto tai vaalea ulkonäkö. Yhteiskunnan tekevät käytännössä ne, jotka asuvat tietyllä alueella ja ovat omistautuneet sen alueen ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen. Sellaisten ihmisten täytyy hyväksyä ihmisten erilaisuus. Erilaisetkin ihmiset voivat löytää yhteisen yhteiskunnan ajatuksen.

Siitä sambaria, mitä kaapista löytyy

2007-05-10T20:10:00.000+03:00

Ehdin jo tänään aloittaa lohkoperunoiden valmistuksen (tytär kuori siis...) kun vielä ideoin illallisen kokonaisuutta. Silloin tuli mieleen kaapissa oleva sambar masala -paketti. Sambar on siis etelä-intialainen kasvisruoka, hyvin samantapainen kuin karrit ja sabjit.

Masalapaketin kyljessä on jopa resepti: "Pese ja pilko 500 g kasviksia kuten munakoisoa, rumpukeppejä (tälle suomenkielinen nimi: Moringa oleifera, drumstick), kesäkurpitsaa, perunoita, herneitä, kukkakaalia jne.. Keitä 200 g puolikkaiksi kuorittuja kyyhkynherneitä (no ei varmasti löydy tolla nimellä kaupasta, mutta "toor dal" tai "split pigeon peas" voi auttaa) 8 dl:ssa vettä 40 minuuttia. Säilytä vesi. Liota 50 g tamarindia 1 dl:ssa vettä, siivilöi massa eroon ja sekoita daaliin. Paista erikseen 100 g pilkottuja tomaatteja, lisää kasvikset, 20 g sambar masalaa, suolaa ja jatka paistamista 5 min. Sekoita kasvikset daaliin ja veteen ja anna kiehua hiljaa 20 min." Kas noin.

Meillä ei toki ole minkäänlaisia rumpukeppejä kotona, eikä varsinkaan näitä luonnon omaksi Viagraksi mainostettuja vihanneksia, joita aidosta sambarista ainakin minä työntelen lautasen reunalle - ovat näet suhteellisen kovia. Samoin korvasin toor dalin punaisilla linsseillä ja vaikka laitoin vain porkkanaa, lehtiselleriä (siitäkin jää vihreitä tikkuja kun ei pilko poikittain lyhyeksi) ja munakoisoa, mutta hyvää tuli. Rakenne on aika tiivis intialaiseen sambariin verrattuna, mutta tämä olikin tarkoitettu veitselle ja haarukalle perunoiden kanssa.

Etelä-intialaiset siis syövät sambaria dosien ja idlien kanssa (ja oikeastaan millä tahansa aterialla), mutta kun mulla oli jo ne perunat uunissa, niin tästä tuli tällainen tyypillinen yläkarppaajien arki-illallinen.

(Mitä tuossa sambar masalassa sitten on? Korianteria, kurkumaa, juustokuminaa, chiliä, sarviapilan siemeniä, mustia sinapinsiemeniä, suolaa, mustapippuria, keltaisia sinapinsiemeniä, linssejä, kuminaa, neilikkaa, muskottipähkinää, muskottikukkaa, kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja hajupihkaa - kaikki jauhettuna. Olisin siis löytänyt kaikkia kaapista, mutta jauhaminen Jamie Oliverin vehkeellä olisi ollut aika työlästä. Valmiilla sekoituksilla on puolensa.)

Ohjatun rentoutumisen raskas tehtävä

2007-05-09T21:29:00.000+03:00

Maanantai Hesarissa oli Elämä & Terveys -sivulla Ninni Lehtimäen Näin minä liikun -kolumni (maksullinen juttu), jossa toimittaja kertoo siitä, miten joogatunneilla käytetyistä mielikuvista ja ohjatuista rentoutuksista.

En itse käy joogatunneilla (kirjoittaja ilmeisesti käy, koska hänellä on useita kokemuksia ja kirjoituksessa kohta "olen siirtynyt suosimaan mahdollisimman fyysisiä joogatunteja"), mutta olen kuitenkin sen verran ollut erilaisissa ryhmäjoogaharjoituksissa, että tiedän tilanteen. Myös vedin useamman vuoden joogatunteja ja silloin yleensä myös loppurentoutuksessa puhuin läpi jonkinlaisen rentoutuksen ja sen jälkeen maattiin pari minuuttia hiljaa shava'sanassa (kuolleen asennossa).

Kun itse olen ollut ryhmän jäsen ja rentoutumassa, niin olen usein nukahtanut ohjattuun rentoutukseen ja toisinaan kysynyt jälkikäteen, miten rentoutuksen loppu oli mennyt... Joskus vetäjänä kokeilin sitä, että en puhunutkaan mitään, mutta se ei viikkotuntiryhmässä toiminut yhtä hyvin. Niin osallistujat sanoivat kysyttäessä.

Oikeasti joogan rentoutukseen ei kuulu mikään erityinen mielikuvajuttu, mutta monia se auttaa - rentoutumaan tai nukahtamaan. Shava'sanaan voi kuulua tietynlainen keskittyminen ja oman kehon läpikäyminen (mikä jo itsessään on hyvä harjoitus kehotietoisuuden lisäämiseksi), mutta ei lämpimiä auringonpaisteita tai rantavedessä kellumista, meren pohjan aarteista nyt puhumattakaan.

Muutenkin jooga ei oikeastaan ole mikään ryhmäliikuntalaji, vaan henkilökohtainen harjoitus ja enimmäkseen kannattaisi tehdä itselle eikä ryhmälle tai ryhmän vetäjälle sopivia asanoita, mutta kaikki muuttuu - tai aikansa kutakin, miten sen nyt ottaa.

Tuollainen mielikuvien ohjaus on suggestiota, joka ei ole joogalle vieras käsite, mutta ei varsinaisesti kuulu siihen. Joogan suggestio on pääasiassa autosuggestiota, mitä meditaatio suurelta osin on eli ohjataan omaa mieltä (ja siten osin myös ruumiin toimintoja) mielen sisältöjen: äänien, värien ja muotojen avulla.

Pelkkä shava'sanakin ilman mielikuvia on erittäin tehokas rentouttaja, jos sen tekee oikein: makaa selällään tasaisella, suhteellisen kovalla alustalla, silmät kiinni, käsivarret vartalosta hieman irti kämmenet ylöspäin ja jalat hieman toisistaan erillään. Totesin tuon yksinkertaisen asennon tehon jo joogaan tutustumiseni alkuvuosina, kun Ateenan helteessä ainoa aika päivästä jolloin ihoni oli kuiva eikä hikinen, oli tuon rentoutuksen jälkeen. Sitä voi käyttää joskus myös kun "levoton olo" haittaa nukahtamista, mutta tarkoitus on mennä lattialle vähäksi aikaa rentoutumaan ja sitten takaisin sänkyyn nukkumaan. En itse asiassa muista, että olisin ikinä nukahtanut shava'sanaan rentoutuessani itsekseni asanoiden jälkeen.

Nykyään Suomessakin joogaa pidetään paljolti liikuntana ja esimerkiksi notkeuden lisääjänä, mutta ehkä vielä joskus sen enemmän fyysis-psyykkiset puolet löydetään uudelleen. Se voi myös "hiljentää" mieltä, mutta ei toki niin, ettei "ajattelisi mitään". Se on syvää unta tai kuolema, jos ei mitään ajattele. :-)

Jos uraani halkeaa...

2007-05-07T21:59:00.000+03:00

Ydinsota ei ole ajankohtainen uhka. Ydinvoimakin on virallisen mielipiteen mukaan vain ratkaisu nykyisiin uhkiin. Toisin oli ennen. Monet ovat varmaan nähneet amerikkalaisia Duck and cover -filmejä, mutta mitä suomalaiset olisivat silloin tehneet, jos pommi olisi räjähtänyt?

Suojaan, suojaan mentäisiin edelleenkin, mutta eihän siitä puhuta. Se tuli mieleen, kun tänään Pikkukakkosen hauskassa lastenohjelmassa animaatiohahmo keksi arvoituksen vastauksen pilvestä, joka muuttui sienen muotoiseksi...

En tiedä, minkälaiset ohjeet nykyään väestönsuojelusta vastaaville annetaan, mutta perimässäni Taisteluaineet ja taisteluainesuojelu -oppaassa vuodelta 1960 on mielenkiintoinen kaavio. Sen käyttö perustuu siihen, että kun ydinräjähdyksen välähdyksestä on kulunut noin kuusi minuuttia, noustaan kellarista hetkeksi kiikarit ja etäisyysmittari mukana ja arvioidaan sienipilven kokoa. Sen jälkeen kaaviosta voidaan arvoida räjähdyksen voimakkuus!

Miksi räjähdyksen voimakkuutta pitäisi arvioida? No, sitten on toisia kaavioita, joissa voi tuulen voimakkuuden ja muiden tekijöiden perusteella arvioida säteilyn vaarallisuutta. Toivottavasti näitä kaavioita ei koskaan tarvita (uudempia löytää tietty netistä). Taidan viedä kuitenkin opuksen takaisin tuonne kellariin. Minä luin tätä jo aika pienenä, mutta taidan näyttää tämän omille lapsilleni vähän myöhemmin.

Tietomme rajat

2007-05-06T01:18:00.000+03:00

Hesari julkaisi 28.4. jutun "Meditaatiota tuodaan Suomenkin kouluihin". Itse juttu on Hesarin nettiarkistossa, mutta maksullinen. Melkein jo menin sen luettuani kirjoittamaan Hesarin keskustelupalstalle kommenttini informatiivisesta uutisoinnista ja meditaatiosta noin yleensä, mutta kun muutaman päivän päästä pääsin katsomaan, mitä sinne oli jo kirjoitettu, niin annoin sitten olla.

No, eikös ystäväni Aamulehti "yllättänyt" viikkoa myöhemmin. Toki. Vastaava päätoimittaja Matti Apunen oli kirjoittanut pääkirjoitussivun "Ylänurkkaan" kolumnin Makaamalla maailma kirkastuu - tämä on siis ainakin vielä luettavissa netissä ilmaiseksi...

Otsikointi kertoo paljon ja kaikki voivat siis lukea, miten Apunen on saanut innoituksensa tuosta Hesarin "uutisesta". Apusen mielestä ajatus "sukeltamisesta ihmisten ajatusten alle" "kuulostaa niin 60-luvulta, että täytyy oikein ihmetellä, minkä hippirojukasan alta tämä ... on löydetty". Niinpä.

Apusen mukaan "Opetushallituksen housupukuinen iskuryhmä istuu meditaatiopilvessä" jne., mutta jostain syystä minä en saanut sellaista vaikutelmaa kyseisestä "uutisesta". Ehkä Apunen tietää enemmän kuin kertoo ja minä taas haukun väärää puuta. Itse lähinnä ihmettelin, miksi Opetusministeriö olisi jotenkin virallisesti ottanut vastaan Transsendettinen meditaaatio -liikkeen edustajia ja Hesari uutisoi asiaa jotenkin neutraalisti ja otsikoi epäilyttävästi. Oikeasti olen tutustunut TM:än 80-luvun alussa ja tiedän heidän toimintatavastaan jotain. Suomenkin tilaisuus on osa heidän kiertueitaan eikä ilmeisestikään Opetushallituksen ideoima tai näkökulmia meditaation esitellyt seminaari aiheesta.

Avauksen jälkeen Apusella on kolme ajatusta: TM-mies Deans (on blogi, on) puhuu asiaakin kun viittaa siihen, miten nykyisessä tietotulvassa hukataan "kyky erotella isoa tietoa pienestä"; ei ole uskottavaa, että "mietiskely- ja rentoutustuokio" parantaisi parhaiten suomalaisen opetuksen tasoa, vaan "armottomuus epäjohdonmukaista ajattelua vastaan tekisi sen" ja herra Apunen tekee samaa kuin nämä meditaatiomiehet sanovat tekevänstä hippikeinoillaan yksinkertaisesti makaamalla sohvallaan.

Tämän ei pitäisi enää yllättää minua, mutta jotenkin pysähdyin miettimään, miten voi olla, että yhden suurimman suomalaisen sanomalehden päätoimittaja, maisterimies ja kaikkea, voi olla noin tietämätön siitä, mitä meditaatio on. Sohvalla makoilun (oli se sitten miten rentouttavaa tai ajatuksia herättävää tahansa) vertaaminen meditaation on kuin vertaisin puuhastelujani muovailuvahan parissa Aardman-studion aikaansaannoksiin.

En tosin ole muovaillut kovin paljon tai usein, mutta periaatteessa käytän siis samaa välinettä kuin Aardman-väki, aivan samoin kuin sohvalla makaavalla päätoimittajallakin on ruumis ja mieli (hänellä on ehkä omasta mielestään sielu, mutta ei nyt kinastella siitä tällä kertaa). Minä vain käytän muovailuvahaa aivan eri tavalla kuin ammattianimaattorit, enkä ikinä saa ns. eläinhahmojani esittämään mitään tunteita, en ainakaan niitä, mitä yrittäisin.

Apusen täydellinen tiedon ja ymmärryksen puute koskien meditaation tekemistä, toimintaa ja vaikutuksia johtuu tietysti (toivottavasti!) siitä, että hänelle ei yksinkertaisesti ole kukaan koskaan kertonut siitä mitään, eikä edes antanut mitään ymmärrettävää kirjaa luettavaksi.

Jos arvaukseni on oikea, niin se on ymmärrettävä, mutta valitettava. Surullista on myös se, miten Apunen maailmankuvansa mukaisesti yrittää sanoa meditaatiosta jotain ja menee pahasti kiville (meinaisin kirjoittaa "metsään", mutta sehän voi olla hyödyllistä ja positiivistakin...).

Ei meditaatiota ole keksitty tai unohdettu 60-luvulla tai hippien nousun ja laskun myötä. Se oli vain yksi vaihe, jolloin tietoa meditaatiosta tuli tänne "länsimaihin". Yhtä ohutta ymmärryksen ja viisauden tasoa osoittaa siis meditaation vertaaminen sohvalla makaamiseen. Jos jotain positiivista siitä yrittää keksiä, niin päätoimittaja on löytänyt jotain ruumiin- ja mielentoimintojen välisestä yhteydestä. Esimerkiksi joogaperinteessä se on löydetty tuhansia vuosia sitten ja jo kauan sitten jalostettu hieman pidemmälle kuin mitä tämä nykyinen suomalainen taso "sohvalla on hyvä rauhoittua ja miettiä asioita ja liikunnan jälkeen on hyvä olo" on.

Noloksi tämän tekee se, että Apunen haluaa "armottomuutta epäjohdonmukaista ajattelua kohtaan", mutta ei ota nyt huomioon sitä, että ihmisen ajattelu ja maailmankuva voiva t olla (ja terveellä ihmisellä ovatkin) johdonmukaisia, mutta vain oman tietämyksen, kokemusten ja kykyjen rajoissa. Kun hieman laajennetaan piiriä tai edes tunnetaan se oma piirimme, ei tilanne ja omat ajatukset välttämättä näytäkään enää niin johdonmukaisilta.

Vai onko Platon nyt täysin diskreditoitu, kun hän puhui ajatusten takana olevasta ideoiden maailmasta? Idea-sanaa on kyllä käytetty kolumnin tilatäytetekstivitsissä lehdessä, ei netissä. "Länsimaissa" usein halutaan sanoa kulttuurimme perustuvan antiikin kulttuurille, mutta sieltäkin on kovin vaikea seuloa niitä kehittämisen arvoisia ajatuksia hylättävien (ja hylättyjen!) joukosta.

Jotenkin vaan toivoisi, että toimittajat olisivat fiksumpia ja auttaisivat ihmisiä aina vaan fiksuuntumaan, mutta tällaistahan tämä on... Median tavoitteita tai sen tekijöitä ei ole valittu (vain) fiksuuden tai yhteisen edun ajamisen perusteella. (Eikä Jounin tai jonkun muun tarvitse nyt huomauttaa, että "toimittajatkin ovat vain ihmisiä" tai muuta triviaalia. :-)

7.1 Mistä me emme tiedä, siitä meidän ei tulisi kirjoittaa edes kolumneja.

Musta kumina on hyvää

2007-05-01T17:22:00.000+03:00

Mustakumina (Bunium persicum) tai musta kumina on suhteellisen harvinainen mauste, mutta tulin sen daalireseptissäni maininneeksi, joten tämän tästä jokun googletus osuu tähän blogiin. Sitä saa nykyään aasialaisista ruokakaupoista, kuten monia muitakin meillä harvinaisempia mausteita ja ruoka-aineita. Nettilähteiden mukaan se on siis käytössä Pohjois-Intian, Tadžikistanin ja Afganistanin alueella, joten kun resepteissä lukee "black cumin", "kala jeera" tms., on tämä oikea mauste.

Musta kumina ei ole varsinaisesti mustaa, mutta jos sitä vertaa tavalliseen juustokuminaan (Cuminun cyminum), jota on kuvan ylälaidassa, niin onhan se tummempaa. Siemenet (wikin mukaan juustokuminassa siemenet, mutta mustakuminassa hedelmät...) ovat myös pienempiä, selkeästi ohuempia - ja eri makuisia! Maku on samantapainen, aromaattinen ja ehkä hieman savuun vivahtava - tai sitten tapaamani näytteet on kuivattu jossain afganistanilaisen saunan lauteilla.

Näistä kumpikaan ei siis ole se "tavallinen" kumina (Carum carvi), jota Suomessa tavataan laittaa esimerkiksi leipään. Koska englannin "cumin" on kuitenkin niin helppo vahingossakin kääntää suomeksi "kuminaksi", niin liikkeellä on aika paljon reseptejä, joissa väärin ehdotetaan mausteeksi kuminaa, kun pitäisi olla juustokuminaa.

Että kääntämisen maailma olisi mielenkiintoista ja resepteihin tulisi variaatioita, niin bengalin kielessä "kalo jeera" ei tarkoita samaa kuin hindin "kala jeera", vaan ihan eri maustetta eli ryytineito-nimisen kasvin (Nigella sativa) (aivan erinäköisiä, nimittäin sipulin siemenien näköisiä) siemeniä, joita joskus tarkoitetaan reseptien englanninkielisillä nimillä "black onion seeds" (ei mitään tekemistä siis sipulin kanssa) tai näköjään myös "black caraway" (joka tietysti kääntyisi suomeksi musta kumina...)

Nämä ja monet muutkin ruoka-asiat selviävät muuten Raholan syötävistä sanoista, joiden osoite näyttää nykyään olevan www.ruokasanastot.net. Tosin siellä näistä kuminoillekin saa taas uudet nimet ja tarinat...

Maukkaat uunipaprikat

2007-05-01T12:39:00.000+03:00

Leena bongasi tuossa kuukausi sitten yhdestä lukemattomista keittokirjoistamme erittäin herkullisen reseptin: Piemontelaiset paprikat - ja tietystikin niiden vegemuunnelman. Ne ovat periaatteessa paprikoita, joiden sisällä on tomaattia, oliiveja ja kapriksia ja paistetaan uunissa.

Nyt kun näitä on pari kertaa tehty (eilen viimeksi), niin täytyy myöntää, että yksinkertainen on kaunista. Ainoastaan yhdellä kerralla tuli vahingossa laitettua balsamiviinietikkaa valkoviinietikan sijaan ja maku ei ollut täydellinen.

PIEMONTELAISET PAPRIKAT

punaisia paprikoita halkaistuna niin, että kanta säilyy
tomaatteja lohkoina
mustia oliiveja (kivelliset Lindat ovat edelleenkin parhaita)
kapriksia
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

Laita paprikanpuolikkaat uunivuokaan, täytä kohtuullisella määrällä
tomaattilohkoja, oliiveja ja kapriksia. Lisää basilikan lehdet, 
öljyä, etikkaa, suolaa ja mustapippuria. Paista 200 asteessa noin 
puoli tuntia - paprikat saavat hieman mustua reunoista.

Tämä resepti on mukautettu Celia Brooks Brownin kirjasta Uusi kasviskeittiö (jonka kannessa paprika jököttää polentakakun päällä!).

Tämä on siis täydellinen kasvislisäke, ei kokonainen ateria. Eilen tätä syötiin parsoilla muokatun peruna-mozzarella -struudelin kanssa.

Se ulkonäkö, se ulkonäkö

2007-04-28T23:35:00.000+03:00

Internetin hienoja puolia on esimerkiksi se, kun katselee televisiota ja tulee mieleen joku asia, missä joku näyttelijä on ollut tms. merkittävää, niin ei tarvitse vaivata hidasta päätään tai saada oivalluksia kaksi päivää myöhemmin, kun voi googlettaa.

No, eilen makasin yksin sohvalla ja katselin ensin BBC:n tuottamaa karua Dirty Pretty Thingsiä ja sitten TV-elokuva(!) Black Riveriä ja jälkimmäisessä tuli ruutuun se nainen, se Housesta, siis Lisa Edelstein ja siitä tietysti mieleen, miten pari kuukautta sitten lehdissä puhuttiin Petri Räisäsen seurustelusta tämän Kansainvälisesti Tunnetun Näyttelijättären kanssa.

Siis Google auki ja eikös sieltä löydy parin napsautuksen päästä joku House-fanien "foorumi", jossa aika moni haluaa sanoa, miten Räisänen on ruma, NaisMainen(!), liian lyhyt jne. jne.

Pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että tv-ohjelmia ja niiden näyttelijöitä fanittavat ihmiset ovat rakentaneet maailmansa kovastikin ulkonäköön perustuvaksi vai onko tämä yleisempääkin?

Typeräähän tätä on kysellä ja varsinkin, jos joku tuntee minut, niin tietää minun olevan lyhyt, pitkätukkainen (kolmannen kerran viimeisten 25 vuoden aikana) ja muutenkin naurettavan näköinen. Onko minulla siis oma letti oven välissä? En tiedä, jotenkin sitä vaan turhautuu ihmisten näkemyksiin ihmisenä olemisesta.

(Hah - oikeasti halusin vain kirjoittaa jotain huhtikuussakin - bloggeriin on tullut hieno aputekstikin tuohon alle: Tämän blogitekstin luokkatunnisteet: esim. skootterit, loma, syksy, joten käytetään nyt niitä Quadropheniaa odotellessa.)

Miksi lapsemme eivät virvo?

2007-03-31T22:24:00.001+03:00

(Nyt ehtii vielä tämän ennen kuin huomenna varmaan ovikello soi...)

Olemme sanoneet lapsillemme, ettemme tue virpomista kuten emme tue pääsiäistäkään sen uskonnollisilta osiltaan. (Vaimo oli tosin taas eilen päätynyt kertomaan lapsille, miksi pääsiäinen on kristityille merkittävä juhla...)

Lasten mielestä on tietysti hauskaa ja houkuttelevaa, jos saisi pukeutua hassusti ja mennä naapureiden ovikelloja soittamaan ja karkkia pyytämään. Ei ole mikään ihme, että lastentarhanopettajat saivat tuon itäsuomalaisen perinteen länsisuomalaisilla höysteillä mukautetun version parikymmentä vuotta sitten niin hyvin leviämään koko maahan. Tiedän jopa yhden adoptioisän, joka ainakin aiemmin ja useampana vuotena peräkkäin pukeutui huiviin ja hameeseen ja sai ihan kohtuullisestikin karkkeja lastensa kanssa kulkiessaan.

Sama ideahan on myynyt hyvin läpi Pohjois-Amerikassa syksyisen pyhäinpäivän modernissa perinteessä ja jos meno tällaisena jatkuu, niin kyllä pian Suomessakin kysellään karkkia tai kepposta. Paitsi meidän lapset.

Tuemme sen sijaan Aitoa Perinteistä Pääsiäiskrääsää eli kevään merkiksi kasvatettavaa ruohoa, mutta erilaiset angloamerikkalaiset puput ja broilerituotannosta pelastetut tiput meiltä puuttuvat. Samoin munista huolimme vain suklaiset ja minä ostin yhden mämmin ja vaimo varmaan taas ensi viikolla keksii, että haluaa tehdä ortodoksiperinteen mukaista pashaa - vegetaarisena tietenkin. Ruokapuolella pääsiäishanukasta pitäisi kyllä joku kerta valmistaa. Tosin tänäkin vuonna taidetaan olla pääsiäiskokolla, mutta olisihan se sielläkin hyvä näytöslaji?

(Oikeasti on törkeää, miten aitojen taiteilijoiden tekijänoikeuksista välittämättä heidän tuotantoaan levitetään intternettiin, mutta kyllä tuokin pätkä on ollut minun mielessäni kaikki nämä vuodet ja sen näkeminen uudelleen oli vähintään yhtä hauskaa kuin ensimmäisellä kerralla.)

Adoptioperheiden välisestä ystävyydestä

2007-03-31T21:04:00.001+03:00

Adoptioperheillä on paljon yhteistä ja yhdistävää. Adotpioon liittyy niin paljon peruskysymyksiä, ettei niitä kukaan normaali adoptioprosessia läpikäymätön ihminen kelaa samalla tavalla läpi. Tämä ei tarkoita, että olisimme jotenkin erinomaisen hyviä ihmisiä, mutta valikoituneita ja tietyllä tavalla koulittuja kyllä olemme.

Valikoituja olemme ensinnäkin vapaaehtoisesti siten, ettei adoptio tule edes mieleen kaikille ihmisille. Toiseksi kaikki sitä ajatelleet eivät suinkaan toteuta ajatusta. Sitten tulevat ulkoiset rajoitukset ja on tietysti hyvä, jos adoptiota ajattelevat ihmiset pystyvät itse luopumaan ajatuksesta, ettei rajoituksen tarvitse tulla viranomaisten taholta.

Mutta ulkoiset vaatimukset valikoivat meitä. Periaatteessa kuka tahansa pystyy adoptiovanhemmaksi eli ei tarvitse olla erityisen rikas tai koulutettu, mutta kyllä, asuminen pitää pystyä rahoittamaan itse eli tuloja pitää olla ja adoptiolapsia luovuttavien maiden taholta on myös omaisuusvaatimuksia.

Nyt kahdeksan vuotta adoptioperheitä tavanneena voin rehellisesti sanoa, että adoptiovanhemmat ovat fiksuja! :-) Enkä nyt tarkoita vain itseäni tai vaimoani, vaan tapaamisissa, valmennuskursseilla, henkilökohtaisissa yhteyksissä ja blogeissa ihmiset tuovat esille merkittäviä asioita ja pystyvät kommunikoimaan toisten ihmisten kanssa - joskus minunkin kanssani!

Tämä on mielestäni erittäin positiivista, sillä tämä liittyy myös lapsiimme. Jos me vanhemmat jaksamme pitää yhteyttä ja tavata ja saamme lapsemme tapaamaan toisiaan, niin se erittäin monen aikuiseksi kasvaneen adoptoidun kokemuksien mukaan voi olla erittäin merkittävää itse adoptoidulle.

Mehän toki olemme myös erilaisia ihmisinä ja perheinä, eikä aina kaikkien persoonallisuudet sovi yhteen toisten kanssa, mutta toisaalta olemme erittäin suvaitsevaisia, joten ehkä meistä itse kukin pystyy ylläpitämään suhteita ainakin siihen asti kunnes lapsemme ovat niitä aikuisia ja kertovat kokemuksiaan muille. :-)

Toki adoptioprosessiin ja vanhemmuuteen sisältyy myös kipua ja turhautumista, mutta se on elämää. Välillä tuodaan esille jopa sellaista turhaa, perinteistä "kärsimys jalostaa" tai "Siperia opettaa" -ajatusta eli että koska vanhemmuus vaatii kärsivällisyyttä ja me saamme lapsemme lahjaksi muilta ihmisiltä, niin meille pitää opettaa kärsivällisyyttä, kiitollisuutta ja nöyryyttä esimerkiksi venyttämällä adoptioprosessin kestoa. Se on aivan väärin ja kuten Hesari taas toissapäivänä kertoi (olen aiemminkin hämmästellyt tätä adoptiouutisointia), niin tällä hetkellä sekä prosessit kotimaassa hidastelevat monessa eri kohtaa että kontaktimaista lapsia tulee hitaammin. Toivottavasti kaikki taas muuttuu - kuten se on tässä kahdeksankin vuoden aikana tehnyt jo monta kertaa.

Asiat ovat mielestäni meille kaikille yhteisiä, koskevat ne sitten adoptioprosessia eli lasten saannin hankaloittamista tai helpottamista tai lasten elämää ja asemaa täällä Suomessa. Yhteyttä kannattaa pitää, yhdistykseen kannattaa liittyä (http://www.adoptioperheet.fi/), tapaamisissa kannattaa käydä (niitä löytää Adoptioperheiden ja Interpedian sivuilta), poliitikkoihinkin kannattaa pitää suhteita yllä ja intternettiin kannattaa kirjoittaa.

Turhaa valittamista

2007-03-28T23:43:00.000+03:00

Kirjoitin paikallisen voimalan koristevalojen turhuudesta myös kaupungin keskustelupalstalle ja sain jopa kolme kommenttia "aiheesta".

Olisihan minun pitänyt muistaa, että kun porvarit ovat saaneet pormestarin ja vielä valtakunnallisen vaalivoiton, niin kaikki pitää ottaa vaan positiivisesti, eikä "masentaa normaalisti ajattelevia ihmisiä negatiivisuutta pursuavilla jutuilla". Niin, energiansäästö on tosi negatiivista - tai ainakin pitäisi olla.

Minulta ei mennyt ohi suinkaan se, että Aamulehden jutun mukaan "ulkovalaistuksen energiankulutus pieneni", mutta kukaanhan ei ole vielä väittänyt, että energiankulutus pienenisi ulkoseinille ja taivaalle suunnattujen sinisten ja punaisten valonheittimien ansiosta. Niiden sammuttamisella energiankulutus pienenisi laskujeni mukaan vielä enemmän!

Sähkölaitos ei ole vastannut kuntalaisten julkiselle keskustelupalstalle, mutta henkilökohtaisessa sähköpostissa sähkölaitoksen toimitusjohtaja lohdutti minua, ettei kaikkia voi miellyttää. Sähkölaitokselle onkin siis tärkeämpää miellyttäminen ja positiivinen palaute eli mielikuvatalous kuin valosaaste tai energiankulutus... Miksi tämä on minusta jotain muuta kuin pelkkä mielipidekysymys?

Tämähän on selvästi henkilökysymys: Kommentoijien mukaan minä "asun väärässä ympäristössä", "en ole tähtiharrastaja", "perinteinen 'maksaa hirveesti, ei tällaista' -ihminen", minulla on ongelmia ja ennen kaikkea VA-LI-TAN. Ei ihmisiä saa masentaa puuttumalla kaikenlaisiin asioihin! Veriryhmänkin on parasta olla A++, kuten ystäväni Tomi minua opasti elämään näinä positiivisen yhtenäisyyden aikoina.

En myöskään ole tajunnut, miten "hirveä kolossi" ja "tylsä rakennus" saadaan värivaloilla "mielenkiintoiseksi" ja se on yllättäen "hieno, erilainen, kiehtova, tunteita ja ajatuksia herättävä". Tai nojoo, onhan toi viimeinen jo todistettu täälläkin päässä. Nyt kun olen useamman kerran nähnyt nuo loistavat tekniset uudistukset, niin saattaisin hyväksyä pohjoiskulman valoraidat, varsinkin jos ne ovat niitä LED-valoja ja muunneltavissa.

On muuten aika erikoista, että kun kommentoin sitä, miten rakennusten seinien valaiseminen on lisääntynyt kotikaupungissani, niin minulle ehdotetaan muuttoa paikkaan, jossa on vielä pimeää. Eikö niiden, jotka eivät pidä pimeästä, pitäisi muuttaa kesäksi lappiin ja Suomen talven ajaksi Tulimaahan?

Pimeys on osa vuorokauden ja pohjoisessa myös vuoden kiertoa ja totta kai jokainen saa hankkia kotiinsa ja työpaikalleen juuri niin paljon kynttilöitä ja halogeenilamppuja kuin haluaa, mutta julkiset tilat ovat yhteisiä. Niin ja joku kai on vielä 70-luvun "energiakriisinkin" jälkeen puhunut energian säästämisestä.

On aivan totta, etten ole "tähtiharrastaja" (missään lajissa), enkä edes osaa katsoa tähdistä kellonaikaa kuten (pimeässä maalla asunut) isoäitini, mutta tykkään toki katsella taivasta ja viime aikoina olen käynyt tuossa metsän reunassa ja olen sattunut olemaan siellä useamman kerran juuri siihen aikaan kun Venus menee mäntyjen latvojen taakse, joten siitä laadukas kännykkäkamerakuvitus tällä kertaa.

Kohta tulee kesä, eikä tähtiä tai planeettoja Suomen vaaleilla taivailla näy, mutta nyt on vielä hyvä aika. Lisäksi taivaan ollessa kirkas, myös taivaalta heijastuva valo on vähäisempää ja voin nauttia pimeässä metsässä kävelemisestä. Myös lämmitystarve on paljon pienempi auringon lämmittäessä päivisin keskustan taloja ja siten voimalaitoksen savupilvetkään eivät loista taivaalla.

Uuden hienon automatiikan ansioista voimalan värivalothan menevät päälle "vasta" klo 18 eivätkä esimerkiksi katuvalojen kanssa yhtä aikaa, minkä saatoin havaita viime perjantaina. Silloin tietysti auringonvalo oli niin voimakasta, ettei värejä pahemmin näkynyt peltiseinillä, mutta onneksi ne näkyvät suoraan kadulle, niin että saatoin todeta automatiikan toimivan. Onkohan nyt jo otettu huomioon kesäaika?

Nimilappu: MUNATON

2007-03-23T13:55:00.001+02:00

Kananmunia syömättömänä ihmisenä olen tottunut siihen, että hyvin tilatussa ja tuotetussa kahvipöydässä löydän omat leivokseni merkittynä lapulla "munaton". Joskus munaton vaihtoehto on vaatimaton keksi kipossa ja kun siinä törröttää nimilappu, on se joidenkin muidenkin mielestä huvittavaa.

Tämä siis usein onnistuu ja tilanne on vuosien myötä parantunut, mutta toisaalta sitä myös tottuu omituisuuksiin: jos iltapäiväkahvilla on muille kakkua, eikä lappua löydy, niin pyytämällä keksiä tai suklaata saa hedelmäsalaatin tai jos kahvi tuodaan ennen kuin on tauon paikka, niin munattoman henkilön jäätelöpuikko löytyy hieman pehmenneenä jääkaapista.

Onko tässä siis narinan paikka? No, voisi tätä vielä petrata. Vieläkin aika monessa paikassa munaton kahvileipä tuottaa vaivaantunutta voivottelua. Minullehan tämä on elämäntapavalinta, enkä oikeasti kärsi, jos jään ilman kakkua, mutta on paljon kananmunalle allergisia, joten heille pitäisi aina olla tieto, sisältävätkö pullat munaa ja mitä sitten on vaihtoehdoksi (usein myös jotain maidotonta, gluteenitonta, sokeritonta ja mautonta).

Minä en siis ole allerginen, mutta edustan tässä pyytämättä heitäkin ja kannustan kaikkia muitakin vaatimaan ruokavalionsa mukaista ruokaa. Vaikka sitä ei aina saisikaan, menee siitä vähitellen viesti perille, että vaihtoehtoja (fiksuja!) voi miettiä etukäteen ja ilmoittaa selvästi, jos kinkkupasteija on ainoa elintarvike, mitä pöytään löytyy.

- Kukas täällä oli se munaton, kysyi keittiötyöntekijä lähestyessään kahvijonoa.

Näkyvää saastetta

2007-03-21T21:06:00.000+02:00

Ei, en tarkoita nyt noista savupiipuista tulevaa juttua, joka varsinkin maakaasuvoimalassa on enimmäkseen vesihöyryä. Samoin kaikkia nyt kiinnostava hiilidioksidi on suuressa ja pienessä määrin näkymätöntä.

Yllä on kuitenkin kuva Tampereen Naistenlahteen 70-luvulla rakennetusta voimalaitoksesta, jossa palaa kaasua ja turvetta ja tuotetaan kaukolämpöä ja sähköä. Ihan hyödyllinen laitos siis eikä tuossa koossa mikään erityisen kaunis laitos, mutta silti parempi kuin tuhannet keskustan öljykattilat lämmittämässä asuntoja.

Tampereen kaupungin sähkölaitos tykkää myös olla kovin edistyksellinen energiayhtiö ja puhua ympäristöarvoista. Valitettavasti vain siellä ei ihan välitetä kaikesta. Tällä kertaa kaupunkilaisen narinan aiheena on nimittäin valosaaste.

Kaikki kaupungeissa yli 20 vuotta asuneet ovat voineet huomata, että pimeää ei ole enää oikeastaan koskaan. Varsinkin, jos taivas on pilvinen, ne heijastavat niin paljon sähkövalojen tuottamaa valoa takaisnpäin niin paljon, ettei taivas todellakaan ole tumma. Hankalimpia ovat suoraan ylöspäin osoittavat valonlähteet, mutta talvisin tietysti suuri osa katuvalojen valosta heijastuu lumesta takaisin ylös.

Sähkölaitosta on arvosteltu ja kovisteltu siitä, että sillä on voimalaitos varsin kauniilla paikalla lähellä kaupungin keskustaa: Siinä todellakin on venesatamaa, kylpylähotellia, puistoa ja kaunista asuntoaluetta aivan vieressä. Ehkä sen vuoksi sähkölaitoksella on nyt toteutettu voimalan ulkonäön "siistiminen" ja "uudistus". On aivan OK, että seinäpeltejä maalataan tai uusitaankin parinkymmenen vuoden välein, mutta nyt on menty hieman yli. Voimala on nimittäin "koristevalaistu"! Tarkoitus on ilmeisesti tehdä parjatusta voimalasta tyylikäs ja "uusi maamerkki". Kysyn vaan miksi.

Tiedän kyllä monta syytä, miksi noin ei olisi tullut tehdä, ja miksi valot voisi vielä purkaa pois: Ensinnäkin ei ole mitään syytä tehdä päivisin länteen päin varsin näkyvää voimalaa näkyväksi myös pimeällä. Parhaillaan tätä kirjotettaessa valonheittimet valaisevat myös piipuista tulevat savupilvet sini-puna-valkoisiksi, ja ne loistavat puoleen kaupunkia.

Ylipäänsä voi miettiä sitä, miten järkevää on valaista rakennuksia ulkoapäin laisinkaan. Sehän on kovin yleistä nykyään, mutta enimmäkseen aivan järjetöntä. Ei se haittaa ketään, että pimeällä on pimeää, eivätkä rakennukset näy, ovat ne sitten tyylikkäitä julkisia rakennuksia, likaisia keskustan arvokerrostaloja, kylpylöitä tai näkötorneja. Antaa niiden olla välillä piilossa.

Toisekseen tuollainen "ulkovalaistus" on pelkkää energiantuhlausta, eikä lainkaan sovi vastuullisen kaupungin tai yrityksen toimintatapaan. Aamulehden kirjoittamassa jutussa sähkölaitoksen johtaja puhuu vain siitä, että valaistuksen tekeminen sinipunaiseksi ja pitkin seiniä leviäväksi maksoi vain 100 000 euroa enemmän kuin "tavallinen" teollisuusalueen valaistuksen uudistaminen, mutta vaikka energiaa tuottaakin yhtiö itse, niin sen tuottaminen fossiilisilla polttoaineilla maksaa meille kaikille kaiken aikaa.

Kolmanneksi nuo ulkovalaistukset ovat hyvin harvoin tyylikkäästi toteutettuja. On hyvin tavallista, että ihan kaikki valonheittimiet eivät ole aivan kohdallaan, vaan suuntaavat valonsa huti tai tietyissä kohdissa ohikulkijoiden silmiin, ja niin tälläkin kertaa on. Valaistuksen on suunnitellut menestynytkin tekijä, Roope Siiroinen, joka on käyttänyt sinistä valoa aiemminkin Tampereella. Nyt väri voi olla perusteltu, mutta Keskustorilla oleva, siniseksi valaistu jättihäkkyrä (linja-autojen "pysäkkikatos") hyytää vieläkin torilla kulkijoita.

Neljänneksi siis tuo valosaaste. Sähkölaitoksen tulisi tietää tästä asiasta, mutta ainakaan siellä ei välitetä siitä. Siiroistakin on haastateltu aiheesta jo 2002, mutta ainakin kirjatuissa vastauksissa hän selittää vain vähentyneistä sähkötehoista ja höpisee tähtisumuista. Ikävää.

Pokerinaamainen häirikkö, syy äänestää

2007-03-18T06:15:00.000+02:00

Tietoviikko ja sen perässä YLE uutisoivat perjantaina "varjoblogeista". Valitettavasti vain Tietoviikko tai sen perässä YLE:n uutistoimittajat eivät tunne intternettiä sen verran, että päästävät ulos tällaista:

Muun muassa Googlen Blogger-palveluun on pystytetty varjoblogeja muun muassa Matti Vanhaselle, Markus Janssonille, Oras Tynkkyselle ja Minna Sirnölle. Seppo Lehdolle ja Päivi Räsäselle blogeja on avattu useita.

Tuossa on lueteltu pääministeri ja kansanedustajia, mutta keitä ovat Markus Jansson ja Seppo Lehto? Kyllä, eduskuntavaaliehdokkaita, mutta miksi heille on tehty "varjoblogeja" ja miksi heidät on mainittu tuossa?

Jos kyseiset toimittajat ja suodattajat olisivat osanneet vilkaista nettiin, he ehkä olisivat aika pian huomanneet, että Seppo Lehto on itse se varjoblogien tekijä, useiden vaalikausien ajan toiminut internet-häirikkö, joka on kehuskellut saamillaan tuomioillakin, täyttänyt ihmisten postilaatikoita, lähetellyt viestejä Tasavallan presidentin nimissä jne. jne.. Koska hänen nimensä on mainittu tuossa, on hyvin todennäköistä, että hän on itse onnistunut saamaan aikaan tuon uutisenkin.

Näin tuo toisten ärsyttämiseen pyrkivä tyyppi on jälleen saanut 15 Mt julkisuuttaan ja varmaan tänään joku yhtä fiksu ihminen vielä äänestää häntä... Toivottavasti siis lukijani äänestää jotain inhimillistä ihmistä, joka osaa olla herjaamatta muita ja valehtelematta nettideittalustaan.

(Kyllä, koira herätti myös sunnuntaiaamuna - nyt pitää varmaan viedä sitä ulos.)

Ei mikään oo niin viisas kuin ihminen

2007-03-17T08:11:00.000+02:00

Aamulla koira herätti liian aikaisin, enkä sitten enää saanut unta, joten menin herättämään koiran ja lähdimme metsään. Kävelyteitä ja katujahan siinä tuli välillä kuljettua, mutta oli siellä oikeita kevätpuroja lumen alla ja puiden takaa kuului vissiin joutsenten pari töräytystä.

No, lukija jo arvaakin, että tuohduin jostain, sillä en muuten aamukahdeksalta kirjoittaisi blogiin - vai kirjoittaisinko? Kyllä, menimme Kaupinojan saunalta jäälle ja kun olimme päässeet uimarannan ohi, niin jäältä löytyi ajan henkeen kuuluva olutpakkausten käärepahvi, pillimehupurkkeja, joista ainakin yksi oli aukaistu miehekkäästi ilman pilliä, kertakäyttömuki ja kertakäyttölautasia. Se oli jo sen verran rivo näky, etten voinut olla keräämättä talteen, mitä sain.

Joku oli ilmeisesti ollut piknikillä eilen illalla, sillä suurin osa roskista oli jään päällä, mutta lautasista osa oli jäässä kiinni niin, ettei niitä saanut nyt irti.

Miten pitkälle kehittynytkään on ihminen, joka tulee metsäiseen rantaan syömään (mitä?), juomaan mehua ja kaljaa ja heittää kaikki roskat jäälle? He luultavasti olivat liikkeellä autolla ja ehkä jopa varustautuneet oikein piknik-korilla, koska syömiseen oli tarvittu lautasia, eikä toisaalta löytynyt mitään makkarapaketteja eikä edes muovikassia.

Tällä kertaa ei siis eteen tullut muovikassia, mutta (ehdottoman kauhean näköisen venesataman) aallonmurtajan päässä, jäällä näytti olevan musta muovikassi. No, siellähän oli vanha tuttu, täytetty koirankakkapussi, tällä kertaa solmimatta. Onneksi matkalla kotiin löytyi puun oksanhaaraan sullottuna(!) kirkas muovipussi, joten sain pillimehut ja kakkapussit kannettavampaan muotoon vielä ennen kuin ehdimme roskikselle...

Onko adoptio yksityinen asia?

2007-03-14T20:40:00.000+02:00

Kävin viime lauantaina pyynnöstä puhumassa adoptiohakijoille kansainvälisestä adoptiosta isän kannalta. No, kuten olen aikaisemmin maininnut, niin ainakaan minun miesnäkökulmassani adoptioon ei ole mitään erityistä. Tosin se voi johtua oman näkökulmani ympäripyöreyden tylsyydestä.

Pystyn tietysti puhumaan adoptiosta päiväkausia, mutta lauantaina oli aikaa vain tunti, joten ihan kaikkea en edes yrittänyt sanoa ja loppupuolella sain kuuntelijana olleelta mieheltä kysymyksen (lainaus muistinvarainen): - Me ollaan [vaimon kanssa] ajateltu, että adoptio on meidän perheen asia, mutta nyt kun olen kuunnellut sua, niin tuntuu, että se ei olekaan ihan yksityisasia. Sano nyt kuinka usein sä joudut selittämään vieraille ihmisille adoptiosta? Päivittäin, viikoittain vai kuukausittain?

Aivan. Onko adoptio yksityinen asia? Ei sikäli, että perheinstituutio on yhteiskunnallinen yksikkö. Yhteiskunta sääntelee perheeseen liittyviä asioita ja ihan syystäkin säännellään adoptiota. On siis selvää, että adoptoijan tulee avata maailmansa ja perheensä viranomaisille, jotka päättäävät adoptiosta ja valvovat niitä.

Myös kun me elämme yhteiskunnassa, niin osittain meidän elämämme ja perheemme "kuuluvat" myös tälle yhteiskunnalle, naapureille, koululaitokselle, työnantajille jne. jne..

Me olemme asioita miettiessämme tulleet tulokseen, että usein on hyvä kertoa lastemme adoptiosta ihmisille ennen kuin he edes huomaavat sitä tai joutuvat kysymään siitä. Samalla voimme sanoa, että adoptiosta saa puhua ja kysyä ja sitten on asioita, joihin emme vastaa. (Siinä saamme myös välitettyä toivottavasti viestin, että on asioita, joista ei kannata edes yrittää puhua tai kysyä.)

Aivan varmasti on myös sellaisia asioita, jotka eivät kuulu muille. Adoptioperheiden kohdalla ulkopuoliset ihmiset toisinaan unohtavat sen. Siihen on paljon syitä. Adoptio on kuitenkin suhteessa niin harvinaista ja erikoista, että ihmisen uteliaisuus voittaa helposti terveen järjen ja joskus kohteliaisuudenkin. Voihan olla tavallista, että synnyttäneeltä äidiltä kysytään synnytyksestä, mutta esimerkiksi adoptiolasten biologinen tausta ei välttämättä kuuluu muille.

Adoptio myös koskettaa niin perusasioita; vanhemmuutta, perinnöllisyyttä, erilaisuutta, suomalaisuutta jne., että tökerömmätkin tyypit saavat joskus suunsa auki. Naiset tietysti saavat useammin kuulla törkeyksiä, mutta ensimmäinen kuulemani juttu tältä puolelta on edelleen yksi suosikeistani: Tuttavani Tomi oli ensimmäisen tyttärensä kanssa tavaratalon ruokaosastolla, kun varttunut naishenkilö tulee paikalle ja sanoo suurinpiirtein - On siinäkin tuhkamuna, kun pitää lapsetkin tuoda ulkomailta.

Toivottavasti me adoptiovanhemmat opimme suhtautumaan näihin ystävällisiin ja vähemmän ystävällisiin kommentteihin ja kysymyksiin ja muistamaan, että voimme puhua ja olla puhumatta, mutta emme voi oikeasti estää ihmisten kommentteja ja kysymyksiä.

Meidän lapsemmehan eivät tule välttymään niiltä, vaikka yleistilanteen paranemista voikin ennustaa ja toivoa. Silloin on myös merkitystä sillä, minkälaiset mallin näytämme ja opetamme lapsille uteliaisiin ja tökeröihin suhtautumisessa.

(Että mä jaksan tulla puuduttavaksi poliitikoksi, kun asia on mielestäni tärkeä... :-) Niin, kuinka usein sitten päädyn puhumaan adoptiosta? Aina harvemmin nykyään, riippuu vähän minkälaiseen seuraan ja minkälaisiin keskusteluihin päätyy. Jos tulee vaikka puhe avioliitosta ja lapsista, niin vanhin lapsemmehan on syntynyt ennen kuin aloimme vaimon kanssa edes seurustella. Kerran myös pysähdyin hetkeksi, kun minulta kysyttiin, että montako lasta minulla on. - Mietitkö sä? - Joo, kun meille on oikeastaan nimetty kaksi lasta lisää ensimmäisen lisäksi ja parin viikon päästä me mennään hakemaan niitä, joten ehkä mä voin sanoa, että kolme lasta meillä on...

Niin, kyllä mä kuukausittain selitän adoptiosta, mutta en varmaan enää viikoittain - voihan sen tarkistaa täältä blogista!

Jyrki Lehtola on erinomainen kolumnisti?

2007-03-13T17:42:00.000+02:00

Sellaisen käsityksen voisi saada, jos vain lukisi Jyrki Lehtolan viime sunnuntain kolumnin netissä saamat kommentit.

Loistavaa tekstiä! kiitos ja jatkakaa samaan malliin! ... Erittäin asiallinen teksti, ... Oikein hyvä ja asiallinen teksti! Tätä lisää! ... Oho, kylläpäs oli mukavaa lukea välillä tekstiä, jossa ei suoraan tuomita kaikkia narkkareiksi ja mömmöjen käyttäjiksi. ... Erittäin hyvä artikkeli! ... Kiitos ja kumarrus, toivottavasti ei J. Lehtolaa hyllytetä=) ... Todella hyvä juttu,

Tietysti, jos lukee Lehtolan kolumnin, niin saattaa ihmetellä, että mikä siinä nyt niin ihmeellistä on. No, ei mikään, kunhan on huumemyönteinen ja juttua on mainostettu hamppu.netin etusivulla ja Humaania Päihdepolitiikkaa ry on lainannut koko kolumnin omaan "blogiinsa".

Että sillain.

Ns. tomaattipyreepurkkiongelma

2007-03-12T08:44:00.000+02:00

Se on nyt ratkaistu. Oheisesta videosta voit nähdä, miten tomaattipyreepurkin voi tyhjentää kätevästi ja nopeasti - nojaa, aina ei voi kaikki onnistua täydellisesti.

Olin tekemässä ruokaa lasten kanssa kun sain huiman idean laittaa innovaationi videolle, joten kuvan heiluminen johtuu kuvaajan kikattamisesta - äänettömästä.

Päsindsö Jiksiao Li?

2007-03-11T08:35:00.000+02:00

Tuli tuossa hiihtolomalla (loppui toki jo viikko sitten...) istuskeltua muutamalla lentokentällä ja heti Helsinki-Vantaalla tuli näitä kuulutuksia, joissa epätoivoisesti etsitään ihmisiä koneeseen.

Toivottavasti Li Yixiao (tms.) löysi koneensa, mutta tuo useamman kerran toistunut kuulutus toi taas mieleen sen, että olisikohan aika laajentaa suomalaisten ääntämisosaamista. Englanninkieliset sanat periaatteessa voivat nykyään mennä oikein, vaikka mainokset koko ajan opettavatkin fraaseja, jotka perinteiseen tapaan lausutaan osin oikein ja osin "niin kuin se kirjoitetaan".

Ranska on tunnetusti vaikea, mutta ainakin sitä yritetään ja ehkä tiedetään, keneltä voi kysyä. Hollanti on meidän perheessä usein esillä, joten sen pikkukielen (vain 23 miljoonaa puhujaa) omituisuudet pistävät joskus korvaan. Ehkä gouda saa olla gouda, mutta kyllä van Gogh pitäisi opettaa, jotta sen tunnistaisi kielitaitoisen puheesta muuallakin kuin Suomessa.

Projektin voisikin aloittaa vaikka kiinasta. Joka viides meistä on kuitenkin syntynyt maassa, jonka virallinen kieli on kiina - näinhän sitä vitsailtiin jo kansakouluaikana... Pienilläkin asioilla saatettaisiin päästä eteenpäin ja jos jostain halutaan aloittaa, niin otetaan x ja q. Nykyisessä pinyin-latinisaatiossa x ei olekaan äks lainkaan, vaan suhiseva ässä. Vastaavasti q merkitsee tsh-äännettä, eikä lainkaan kuuta tai koota.

Eiköhän siinä näin aluksi.

Itse valtiaat

2007-02-21T11:44:00.000+02:00

En tiedä miten monta elossa olevaa presidenttiä näin pieneen maahan mahtuu, mutta nythän meillä on jo rouva tasavallan presidentti, kaksi edellistä presidenttiä, työväen presidentti ja Euroopan presidentti.

Suomalaisena miehenä tämä on vähän kuin itseään nimittelisi, mutta aivan itsehän ne sen tekevätkin!

Lumen ääni

2007-02-08T16:41:00.000+02:00

Muistinpa aamulla kaivaa puhelimen taskustani ja äänittää lumen äänen, sillä nyt jo pakkanen on lauhtunut ja kohta on kesä...

Patalaput silikonista?

2007-02-08T09:09:00.000+02:00

Työpaikkani kahvipöytä on varsinainen ideamylly. Eilen siellä puhuttiin aika abstrakteista ilmiöistä, kuten voiko reittä pitkin edetä, vaikka se olisi karvainen, mutta ei siitä ole kovinkaan kauan, kun jutunaihe oli varsin käytännöllinen eli patalaput.

Olin jo sitä ennen itsekin keittiöhenkilönä miettinyt, että onko tuohon patalappuongelmaan mitään ratkaisua: patalaput menevät käytössä aika nopeasti aika rumiksi; peseminenkään ei palauta lappuja entisenlaisiksi, vaan vain kutistaa niitä alkuperäisestä; laput ovat liian ohuita tai liian paksuja, liian isoja ja liian pieniä - ja kovin usein hukassa.

Hieman haikeillen olen katsellut toisten ruuanlaittajien silikonikintaita, mutta kun meillä ei ole edes varsinaista edustusgrilliä, niin en sitten ole ryhtynyt tuumasta toimeen. Silikoni on oikeassa paikassa aika ihanteellinen materiaali, sileä, kimmoisa ja likaantumaton, mutta oikeastaan olen paljon enemmän lappumies, kuin kinnasmies, joten on varmaan hyväkin, etten ole hankkinut turhia kintaita nurkkiin pölyttymään.

Kahvipöydässä tuli kuitenkin se välähdys: Mitäs jos unohtaisi silikonikintaiden muhkeat muodot, mutta ottaisi niiden ihanteellisen materiaalin patalappuihin? Lisäksi voisi kytkeä kaksi patalappua pitkällä silikoninuoralla toisiinsa niin, että ne voisi laittaa kaulaan roikkumaan! Silloin olisi tuossa etumustalla aina kaksi lappua valmiina joihin tarttua kun pitää ottaa valmis vuoka uunista!

Miten en ole aiemmin tullut ajatelleeksi tätä!

Olen vain aneeminen kasvissyöjä

2007-02-06T19:02:00.000+02:00

Taas kerran sai lehdestä lukea suuria totuuksia. Tällä kertaa Hesari ja valitettavasti Tiede & Luonto -sivun ansiokas Alkuaineet-sarjan rautaosa väittää Marko Hamilon artikkelissa Vähän meistä on rautaa seuraavalla tavalla:

Punaisen lihan sisältämä rauta imeytyy hyvin. Kasvissyöjät tarvitsevat lisärautaa.

Uskokaa pois. Sen vuoksi minäkin olen aivan aneeminen, koska en nauti lisärautaa. Vai oliko asia niin päin, että ennen kasvissyöntiäni olin toisinaan aneeminen, mutta viimeisten 20 vuoden aikana hemoglobiinini on ollut hyvä tai erittäin hyvä? Perin merkillistä, eikö?

Hamilo myös jatkaa juttua toisen pienen kappaleen verran hauskalla vertauksella, johon sisältyy vahva väite:

Pinaatin runsaahkosta rautapitoisuudesta ei ole hyötyä, koska se on muodossa, jota elimistö ei pysty hyödyntämään.

Samaa on väitetty suurin piirtein kaikista muistakin kasviperäisistä ruoka-aineista ja lähes kaikkien ravintoaineiden kohdalla. Kyllä sen täytyy olla totta.

Edelleenkin sitä vaan jotenkin toivoisi, että tiedesivuja toimittavat ihmiset edes yrittäisivät olla tieteellisiä.

Miksi viemme lapsemme tarhaan?

2007-02-04T08:50:00.000+02:00

Tämä on tietysti suuri yhteiskunnallinen kysymys, mutta ei nyt puhuta siitä, vaan saivarrellaan taas kielestä: En tiedä, missä vaiheessa päivähoitolaitoksia on alettu kutsua päiväkodeiksi, mutta nykyään se on aika johdonmukaista.

Google-kamppailussa lastentarha-päiväkoti on 585 000 - 272 000 eli peliä ei ole kokonaan menetetty ja Lastentarhanopettajaliitto on tietysti (vielä ainakin!) Lastentarhanopettajaliitto.

Narinani johtuu tietysti siitä, että päivähoitopaikka ei ole laisinkaan koti, vaan koti-sanan käyttäminen tässä tuo minulle orwellilaisia väristyksiä: se tuntuu hyvältä ja kauniilta, joten käytetään sitä.

Meillä adoptiovanhemmilla voi olla tästä vielä lisämielipiteitä sen vuoksi, että lapsemme ovat usein jossain vaiheessa asuneet laitoksessa ja sen paikan nimi on aivan oikein lastenkoti, sillä lapsilla ei ole silloin mitään muuta asuinpaikkaa tai jokapäiväistä yhteisöä, johon he kuuluisivat. Lastenkoti on ollut meidänkin lapsiemme tilapäinen koti.

Tarha on hyvä sana, joten käytetään sitä. Olen ehkä jossain kuullut jonkun ohimenevän huomautuksen, että tarha liittyisi jotenkin eläinten hoitamiseen ja niinhän se liittyykin: koiratarha, eläintarha, lammastarha jne., mutta ei se tee lastentarhaa huonoksi sanaksi. Tarhassa lapset ovat hyvässä hoidossa!

(Olemme vieneet lapsemme tarhaan tietysti siksi, että olemme molemmat halunneet tehdä päivätöitä perheen kasvamisesta huolimatta. Kunnallinen päivähoito on hieno keksintö.)

Sosialidemokratian aika on ohi

2007-02-03T21:13:00.000+02:00

Kuten kohta tuntuu joka tuutissa, vaalit ovat ovella. Jotenkin nyt on näkynyt aikaisempia kertoja enemmän ja "avoimempia" juttuja puolueiden markkinointitaktiikoista ja siitä, miten ne tekevät itseään esille vain kerran neljässä vuodessa...

No, puolueet kuitenkin pysyvät samoina ja siitä pääsemmekin päivän aiheeseen: Työväenliike ja sosialidemokraattinen puolue syntyivät tiettyyn yhteiskunnalliseen tilanteeseen ja tarpeeseen yli sata vuotta sitten. Se tilanne ja tarve ovat olleet ohi jo jonkin aikaa. Työväenliike saavutti, mitä se voi saavuttaa, mutta silti kyseessä on yksi kolmesta suurimmasta puolueesta.

Tämä on ymmärrettävää - ja surullista. Viimeisten galluppien mukaan neljännes satunnaisesti valituista ihmisistä vastaa, että äänestäisi demaria. Ihmiset haluavat turvallisuutta ja jatkuvuutta, mutta valitettavasti nykyinen "turvallisuus" ja "jatkuvuus" eivät enää auta.

Minun isoisäni oli demari silloin sata vuotta sitten. Sittemmin tuo pasifisti puuseppä päätyi keskelle sisällissotaa ja keräämään avustuksia punaisten leskille ja palaamaan takaisin Tampereelle - tai oikeastaan Pohjois-Pirkkalaan. Täällä hänestä tuli kunnanvaltuutettu ja suhteet porvareihin olivat isäni kertoman mukaan kunnossa. Ongelmia aiheuttivat ystävämme kommunistit, jotka kävivät naulaamassa poliittisia nimityksiä perheen vuokra-asunnon ulko-oveen.

Isäni kasvoi siis demariksi kysellen "Isä, mikä on kautskyläinen?" ja oman sotansa jälkeen taisteli kommunistien kanssa työpaikalta toiselle. Ammattiyhdistyspolitiikka oli rankkaa ja isälle taisi olla useammankin kerran helpointa vaihtaa työpaikkaa ja paikkakuntaakin - ja kuljettaa perhettään mukanaan...

Sodan jälkeiseltä ajalta on tietysti peräisin tamperelainen ilmiö aseveliakseli, jossa demarit ja porvarit liittoutuivat omaa taisteluaan käyviä kommunisteja - ja sittemmin kaikkia muitakin vastaan. Mitään ei voitu tehdä avoimesti tai demokraattisesti, vaan kaikki sovittiin Isojen Poikien kesken ja rivipoliitikot ja puolueosastot sitten vain toteuttivat sen ja kaupunki kehittyi ja grynderitkin saivat purkaa ja rakentaa.

Tämähän tuli nyt hassusti esille Tampereella viime syksynä, kun paikalliset vihreät pääsivät peliasemaan kunnallispolitiikassa ja tukivat porvareita demarien pudottamisessa pormestaripelissä. Sama sähly siis jatkuu kuin ennenkin, mutta demarit parkuvat vähän väliä, miten nyt toimitaan väärin ja sopimusten vastaisesti ja vaarannetaan koko kaupungin tulevaisuus ja kotihoidon lisätuen palauttaminenkin tuhoaa lasten sosiaalistumisen jne. jne.

Isälleni oli todella tärkeää, että Koivistosta tuli presidentti, sillä demarit tavallaan vasta silloin saivat arvonsa yhteiskunnan johdossa. Pääministerit ja puhemiehet olivat tehneet merkittävää työtään, mutta yhden maalaisliittolaisen jumittuminen presidentiksi oli jättänyt kuittaamatta kaiken 1900-luvulla tapahtuneen vääryyden.

Sen jälkeen demareilla ei olekaan ollut mitään saavutettavaa, eikä heistä enää ole tämän yhteiskunnan muuttajaksi. Naispresidenttikin olisi saatu RKP:ltä, mutta valituksi tuleminen ei ole helppoa.

Menneiden vuosien demarit ovat taistelleet puolueensa merkittävään asemaan ja ajaneet hyviä asioita, mutta ne asiat on joko jo saavutettu tai niiden tavoittelemisesta on luovuttu.

Minusta ei siis tullut kolmannen polven demaria, ja vanhoilla päivillään isäni oli aivan valmis etsimään jotain uutta muutosvoimaa - niin avoimesti kuin hän nyt "kasvatuksensa" ja kokemuksiensa kautta pystyi suhtautumaan asioihin avoimesti.

(Oli isä silti avoimempi kuin esim. vastaava, mutta demarien paikallispomotason patu Vilho Halme (Halmeen Vikki siis), joka änkesi mm. kettutyttöjen Sallin ja Salosen Tampereen keskustelutilaisuuteen ihan vain kertoakseen "näille nuorille, että tällainen kapinointi on väärin ja turhaa" tms.)

Ehkä on siltikin parempi, että kaikki oikeat demarit äänestävät edelleenkin demareita, sillä muutenhan tässä voisi mennä kaikki pieleen. Ei kai 24% äänestäjistä voi olla väärässä? Vai pitäisikö siltikin laulaa tuon Peltosen Lassen tekstin innoittamana: "polku tää ei johda mihinkään"?

Kolmas toista alkaa kauniisti

2007-02-03T09:07:00.001+02:00

Nyt puhutaan taas säästä, sillä lumi siis tuli tänne Tampereellekin (silloin edellisenä paastopäivänä eli viikko ennustukseni jälkeen) ja nyt eilisiltainen räntäsade oli aamuksi muuttunut siniseksi taivaaksi, jossa täysikuu loisti.

Minulla ei tietenkään lumitöiden jälkeisellä koirankävelytysreissulla ollut kamerajalustaa mukana, joten yhden sekunnin valotus oli hieman haasteellinen tehtävä, mutta toivon, että saatte kuvan - minä saan sen muististani pienelläkin kuvamuistutuksella.

Särkänniemen webkamerat voivat antaa teille kauniimmankin kuvan, mutta toisaalta sieltä näkyy usein myös sitä harmaata ja mustaa...

Talvi on hieno asia!

Hyvin pitää Neverwax (pat. pend.)

2007-02-02T20:39:00.000+02:00

Viime lauantaina laitoin pitkästä aikaa sukset jalkaan ja hyvinhän ne toimivat. Silloin vaan oli mukana myös lapset, joten siinä ei päässyt paljon itse nauttimaan. Lisäksi lauantaina Tampereen Kaupissa oli aika paljon muitakin, joten varsinaisesti rentouttavaa se ei ollut - kivaa toki ja posket punoittivat. Lisäksi on kätevää, että tuo pienin on vielä sen verran pieni, että kun sukset on ristissä ja naama hangessa, niin pystyy vielä nostamaan haalarin selästä takaisin ladulle...

Tänään sitten hyödynsin vapaapäivääni ja menin aivan yksin lenkille. Oikein vartin hiihdin metsään päin ja sitten latu kääntyikin sopivasti takaisin. Täytyy myöntää että Kuusisto Neverwaxit palvelevat minua vieläkin aika hyvin. Pitoa oli päivälllä niin paljon, että haarakäyntiä ei tarvinnut käyttää ja luistoakin riittävästi.

No, sitten oli aika viedä esikoinen ratsastustunnille, joten otin kaksi pienempää mukaan ja sukset. Jatkettiin Niihaman majalle, kuten jo viikko sitten, mutta ajattelin, että voisimme mennä vaikka valmista latua edestakaisin kun minullakin oli nyt sukset.. Ei oikein onnistunut. Pidot olivat parantuneet vähän liikaakin. Taivaalta pudonnut kostea nuoska tarttui kaikkien kolmen suksiparin pohjiin niin, että oli vaikea pysyä pystyssä.

Siitä vaan sitten järven jäälle ja umpihangessa paakut saatiinkin edestakaisella hinkkaamisella pois. Tehtiin parinsadan metrin latulenkki ja sitten olikin aika lähteä pois. Valmiin latupohjan kohdalla paakkuongelma oli taas aivan toivoton. Onneksi matkaa oli vain ihan vähän.

Pitää varmaankin odottaa parempia kelejä - tosin jos lämpötila on huomenna vielä nollan tienoilla, niin saisi tehtyä hyviä harjoittelulatuja noille aloittelijoille - kunhan vaan löytäisi sopivan paikan...

Kolmisin vielä kauheampi

2007-01-20T09:22:00.000+02:00

Aika aloittaa lauantainarina. Tällä kertaa aiheena on arkipäivän ilmiö. Viiden pisteen vihje: Minäkin teen sitä toisinaan, töihin mennessä ja töistä tullessa. Kolmen pisteen vihje: Teen sitä nykyään tavallisesti autossa. Yhden pisteen vihje: Aina ei jaksa vaihtaa kanavaa.

Kyllä. Radiohan se, tuo hienon hieno vehje. Olenhan jo nelikymppinen, joten normaalisti lapsia aamuisin kyyditessäni minulle kelpaa Radio Suomi, tai siis Tampereen Radio. Sieltä tulee Seegersiä, ELOa ja Abbaa (itse asiassa tosi vähän ELOa) sekä paikallisuutisia, joita on hyvä välillä kuulla.

Henkilökohtaisia ongelmia minulle aiheuttaa lähinnä YleX, jolle vaihdan tavallisesti siirtyessäni paikkakunnalta toiselle, kun aika monessa paikassa YLETAMPERE, YLEHAME tai YLEJKL tms. jne. alkavat taistella keskenään, mitä Suomi-iskelmää juuri nyt soitettaisiin, enkä jaksa sitä RDS-painikettakaan painella.

YleX kuuluu ja pysyy päällä, eikä ole sitten taas esimerkiksi musiikkilinjaltaan yhtä puuduttava kuin joku Nova. Mutta. En tiedä, missä vaiheessa YleX otti vakikonseptikseen kaksi (2) juontajaa yhtä aikaa studioon aamuohjelmissa. Joka tapauksessa ideahan on "fiksu" ja "idioottimainen". Kaksi juontajaa takaa sen, ettei kenenkään ole vaikea tehdä töitään. Ei tarvitse puhua tylsälle mikrofonille tai (Ylessä) äänitarkkailijalle, kun voi puhua työkaverilleen - sitähän me muutkin teemme enemmän tai vähemmän.

Kahden ihmisen jutustelun (sala)kuunteleminen voi olla "kivaa" tai "mukavaa" - tai sitten ei. Jos yksi juontaja urautuu omiin rutiineihinsa (niinhän me kaikki), niin eivät kahden juontajan vitsikaavat siitä taudista paranna. Minä olen tietysti ollut koululainen, kun Jouko Blomberg toivottijoka perjantaiaamu "hyvää huomenta kaikille - tasapuolisesti" ja soitti lähes aina Hiski Salomaata. Sitten alkoi Jake Nymanin pirteä Rokkivekkari ja yhtenä tiistaina tietysti John Lennon oli ammuttu jne. jne., joten minimalistisen toiston pysyvyys voi olla aivoihini kivipesty, enkä yksinkertaisesti pysty ottamaan vastaan muutoksia elämääni.

Tuo kahden juontajan idea on ainakin Suomessa aika tavallinen myös kaupallisilla asemilla, mutta kuuntelen niitä niin vähän, etten pysty sanomaan mitään tavan yleisyydestä tai kuka tän taas aloitti. Ylellä on tietysti rahaa laittaa studioon kaksi tai kolmekin aamujuontajaa, jotka kaikki tuntuvat olevat jotain freelance-opiskelijoita.

Järkytyin viime syksynä(?) melkoisesti, kun lopulta tajusin tuolla Suomen aamussa paikkakuntaa vaihtaessani, että YleX:n studiossa on oikeasti usein kolme (3) juontajaa yhtä aikaa. Se kolmas ei ollut siis mikään vieras tai kohta alkavan ohjelman juontajamainostaja. Ensimmäisen kerran jälkeen myös luulin, että kyse oli jostain juhlalähetyksestä.

Nyt olen tajunnut sen olevan jonkinlainen uusi vakikäytäntö, vaikkakin YleX:n juontajien ääniä on usein suhteellisen vaikea erottaa toisistaan. YleX:n aamukoomikot olivat välillä tosi samankuuloisia, mies ja nainen on erottuvuudelta hyvä idea, mutta kolmelle juontajalle sukupuolijako ei enää sekään oikein toimi. Mitä keskustelua on puuro, jossa kolme roolia kuulostaa vain kahdelta?

Olisi "kiva" tietää, miten nämä radio-ohjelmatyyppikonseptien kehittelijät tämän usean juontajan sopan perustelevat tai onko tälle "idealle" joku nimi, että tietäisin edes, mistä rutisen. Kukaan ei tietenkään minulle tänne vastaa, mutta YLE saattaa saada minulta palautetta...

Ja kun kerran kansanradio on auki, niin vielä yksi hengenveto: Ainakin YleX:llä on myös ollut sellainen "fiksu" idea, että he ovat leikelleet aikaisen aamun juonnoista tai haastatteluista pätkiä ja toistaneet niitä sitten myöhemmin aamulla tai iltapäivällä. Tämähän saa aikaan sen, että jos olen ajanut toiselle paikkakunnalle aikaisin aamulla, niin olen ehtinyt jo aamulla kuulla jonkun hupaisan jutun kaksi kertaa - ja iltapäivällä sitten vielä kolmannen kerran. Tänään kuitenkin vaimoa rautatieasemalle heittäessäni kuulin uuden loistoidean: YleX Aamuremix eli lauantaiaamu on täytetty viikon "parhailla" gageillä ja musiikilla... klo 6.30-10.

Soittolistoista sitten toisella kertaa...

Glögiä ei kannata hehkuttaa

2007-01-14T09:05:00.000+02:00

Niin, glögikausihan on kai jollain tapaa ohi, mutta hyvää se on silti. Viikko sitten olimme perhetutuilla ja meille vilautettiin tyhjää Valion sokerittoman glögin tölkkiä. No, onhan sokeriton glögi vähän karu idea, mutta tölkin tuoteinformaatio oli vielä karumpaa: Sokeriton glögi on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla, ja se tulee kuumentaa n. 70-asteiseksi, "ÄLÄ KEITÄ".

Siinähän on vain kaksi asiaa pielessä:

Ensinnäkin mitään elintarviketta ei tulisi "makeuttaa" aspartaamilla. Sen käyttöturvallisuus on kyseenalaista, se aiheuttaa joillekin omituisia allergisia reaktioita ja monet meistä kokevat sen maun pa-hak-si.

Toiseksi, koska aspartaami hajoaa kuumassa välittömästi vielä haitallisemmiksi yhdisteiksi (formaldehydi jne.), sitä ei pitäisi laittaa elintarvikkeisiin, joita kuumennetaan. Elintarviketurvallisuusvirastokin mainitsee aspartaamin hajoamistuotteiden kohdalla vain ne, mitä aspartaamista syntyy elimistössä ja "ei kestä kuumentamista" -varoitus ei saa mitään lämpötiloja tai aikoja tuekseen.

Miten ihmeessä tavallinen glögin lämmittäjä voi estää aspartaamin hajoamisen kuumassa. No, säilytys alle 8°C onnistuu, mutta vaikka kuinka pitäisi lämpömittaria kattilassa, niin kuka pystyy sanomaan, mikä on lämpötila kuuman kattilan (teräs- tai teflonpinnan) ja glögiliemen rajapinnassa. Mikrosta jokaisen tulee tietää, että siellä syntyy korkeita pistelämpötiloja ja kokonaismassan lämpötila tulee sitten erojen tasoituttua.

Tässä olisi taas ainesta salaliittoteoreetikoille, vai eikö ole klassikkoasetelmaa siinä, miten jättiyhtiö Monsanton omistamaa kemikaalia (ai, webistä löytyy tieto, että Monsanto olisi myynyt tämän kemikaaliosastonsa jo vuonna 2000 - entäs patentit...) työnnetään elintarvikkeisiin joka puolella maailmaa, mutta suoraan kasviperäistä steviaa (Stevia rebaudiana) ei hyväksytä elintarvikkeeksi tai lisäaineeksi. Sen myynti on kielletty koko EU:ssa ja siten myös Suomessa. Kielto ei toki koske koko maailmaa ja ainakin saksalaiset haluavat näyttää, että heillä on kansanliike (ja kirjoja!) stevian käytön vapauttamiseksi.

No, mikä nyt on "väärää käsitystä" ja mikä ei, kuten Elintarviketurvallisuusvirasto sen sanoo.

Lempipaikkani Ateenassa

2007-01-07T22:30:00.000+02:00

Kesällä 1987 (hohhoijjaa...) olin IAESTE-"harjoittelijana" Ateenassa seitsemän viikkoa. Heti tuloni jälkeen alkoi paha helle - oikeasti, kreikkalaistenkin mielestä ja ruumishuoneet täyttyivät ja kadun tyhjenivät ja eräänä aamuna 30 astetta tuntui viileältä.

Nojoo, kuljeskelin kaupungissa aika paljon ja lempipaikkani oli Akropolilla, mutta ei siellä päällä (minne pitää maksaa ja missä oli (on aina) kauhean kuuma), vaan sen itäreunalla, missä oli polun päätepiste.

Siellä istuskelin useamman kerran, katselin Likavittos-kukkulaa, keltaista savua helteisen kaupungin päällä, kirjoittelin kirjeitä ja hengittelin sirkkojen sirinän kyllästämää, männyntuoksuista kreikkalaisilmaa.

Kerran otin jopa kuvan itsestäni, laitoin kameran sen laatikon(?) päälle, missä tavallisesti istuskelin, tähtäsin tarkasti Likavittos-kukkulaan ja onnistuin kymmenessä sekunnissa menemään kivikaiteen päälle rentoon makuuasentoon katselemaan pilviä.

Yhdeksän vuotta myöhemmin, kun olin käymässä Ateenassa, kävelin sinne samaan paikkaan ja sain päähäni ottaa uuden, samanlaisen kuvan. Valitettavasti minulla ei ollut vanhaa kuvaa mukanani, joten Likavittos jäi pois tästä uudesta kuvasta ja selvästikin olen pää toiseen suuntaan.