23. tammikuuta 2017

Vegaanit ovat tehneet tämän väärin! Ovat vasemmistolaisia!

Ajattelinkin eilen, että olen nähnyt Markus Vinnarin nimen aikaisemminkin. Tänään paluujunassa tuli mieleen avata kone, tarkistettua asia ja kyllä, hänet oli otettu puhumaan kasvissyönnistä viime vuonna toteutettuihin "Yle-Battlen" "keskusteluihin".

On hienoa, että kasvissyöjiä on erilaisia ja erityisesti asiallisia ja minun puolestani akateemisiakin puheenvuoroja kaivataan. Vinnarilla on myös oikeaa kokemusta vegaanista ruokavaliosta ja blogissaan hän on nostanut yhdeksi kategoriaksi nimenomaan veganISMIn - vaikka siitä onkin vasta vain viisi kirjoitusta kahden ja puolen vuoden ajalta. Hän ei siis kirjoita vain vegaanista ruoasta, vaan veganismista, jossa eläinten oikeuksilla on muutenkin tärkeä asema.

No, eilen luin hänen aika tuoreen blogikirjoituksensa ja vaikka minusta on hyvä, että asioista kirjoitetaan, olen hieman hämilläni, kun periaatteessa asiallinenkin kirjoitus on minusta myös erittäin koominen:

"Nyt onkin hyvä aika kysyä, miksi tällaista kehitystä tapahtuu vasta 2017? Onko vegaaniliikkeen syytä miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin? Olisiko vieläkin jotakin opittavaa?  [...]

Eniten olen itse ihmetellyt veganismini alkuajoista lähtien, miksi jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena. Suurin osa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kokeilemistani tuoteuutuuksista ei todellakaan ole ollut millään mittarilla erinomaisia. Paria poikkeusta lukuun ottamatta monet esimerkiksi tarjolla olevista juuston korvikkeista ovat lähinnä kumisia ja mauttomia pötkylöitä. Osaksi tämä käsitykseni mukaan voi johtua siitä, että tämä kasvissyönnin viimeisin nousu (Suomessahan oli siihen liittyvää liikehdintää jo 1920-luvulla) on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana, ja kyseiseen ajatusmaailmaan tuntuu liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi. Tällaisessa ajattelussa esimerkiksi tarjottua kasvisruokaa ei saa arvostella tai ainakaan sanoa pahan makuiseksi." 😃

Vinnarin maailmankuvassa siis a) "vasemmistohenkiseen ajatusmaailmaan tuntuu(!) liittyvän myös keskinäinen kehuminen ja puutteen ihannointi" ja b) "kasvissyönnin viimeinen nousu on tapahtunut vasemmistohenkisten toimijoiden ajamana". Tästä näkisin mielellään vähän akateemisempaa pohdintaa kuin tuollainen selkeästi omaan poliittiseen näkemykseen perustuvat mutuyleistys.

Sen pohtiminen vaatisi ehkä vähän enemmän psykologista otetta, ei niinkään kokemusta "kansalaisaktivismista". Lisäksi kaivattaisiin hieman monipuolisempaa sosiologista näkemystä: Vinnarin haukkumat "vasemmistohenkiset toimijat" eivät suinkaan ole ainoita veganismia ja kasvissyöntiä edistäneitä. Toisaalta, ehkä tämä muutos on ylipäätään onnistunut, koska mukana on ollut paljon myös "oikeistohenkisiä" toimijoita. Ajattelen oikeasti niin, koska "toimijoita" on ollut paljon, mutta en todellakaan tekisi tästä mitään oikeisto-vasemmisto -ajattelua. Jotkut ajattelumallit ja toimintatavat kannattaa todellakin jättää sinne lähihistoriaan, vaikka miten ihannoisikin menneitä asioita.

Vinnarin jutut ovat myös hieman ristiriitaisia: Hänellä on aika negatiivisia käsityksiä "vasemmistohenkisistä toimijoista", joten ehkä myös vasemmistolaisista ajattelutavoista. Toisaalta toisessa kirjoituksessaan hän on kovasti toivomassa yhteiskunnan ohjaavan kasvisruokavalion suuntaan:

"En olisi vyöryttämässä vastuuta siirtymisestä kohti kasvispohjaista ruokavaliota yksittäisen kuluttajan harteille. Yhteiskunnan olisi syytä tukea ja ohjata ihmisiä muuttamaan toimintaansa vähitellen. Tästä ohjauksesta käy esimerkiksi Helsingissä käyttöön otettu kasvisruokapäivä."

Ensinnäkin tuo kasvisruokapäivä koskee lapsia, ei varsinaisesti ohjaa ihmisiä mihinkään suoraan. Toki lapset saattavat osata tehdä johtopäätöksen, että "yhden päivän viikossa voi olla syömättä koulussa lihaa", mutta niinhän on ollut aina aiemminkin ja on hyvin todennäköistä, että moni kodin ruokailuista vastaava saattaa ajatella, että niinä päivinä ainakin pitää tehdä liharuokaa, kun lapsi ei ole sitä koulussa saanut...

Toiseksi, kyllä tämä nyt on yksilön valinta. Se on tehty aika hyvin mahdolliseksi, kaikkien alan toimijoiden ja aktivistien ansiosta ja yhteiskunta on tullut mukana, sallinut esim. kasvisruokavalion valitsemisen lapsille päivähoidossa ja koulussa, mutta eihän silläkään tiellä olla vielä perillä.

Tämän jälkeen en oikeastaan yritä edes kysellä, missä Vinnari on kohdannut sitä, että "jokaista uutta vegaanituotetta täytyy mainostaa yhteisön sisällä aivan erinomaisena". Näen kyllä sitä, että kaikille tuotteille löytyy tykkääjänsä - ja paljon sitä, että maapähkinävoista ei tykätä! Voisiko siis kyse olla siitä, että ihmiset ja heidän mieltymyksensä ovat erilaisia! Kuka uudesta kirjasta tykkäävä kirjoittaa kirja-arvostelun ja muistaa mainita, että "kaikki eivät tästä ehkä pidä"? Tai onko se ongelma jos ei sitä sano - tai jos sanoo? Ei ole.

Joku varmaan sanoo, ettei pitäisi valittaa, kun joku kirjoittaa (tavallaan?) veganismin puolesta ja leimaa sitä samalla erittäin merkittävästi "vasemmistohenkisen" väestönosan ajattelutavaksi, mutta rajansa nyt kaikella. Pidetään huumorikolumnit erikseen ja asialliset pohdinnat erikseen. 🌝

5. tammikuuta 2017

Mitä tehdä, kun haluaa syödä loput maapähkinätahnasta?

Olin pyytänyt luvan ruusukaalien ostamiseen: alle 2 € pusseja on nykyään kaupassa ja ne tuntuvat olevan jotenkin tuoreempia kuin aiemmin yleiset "rasiat", mutta kaikki eivät tykkää ruusukaalista niin paljon kuin minä, mikä on ymmärrettävää ja sinänsä kunnioitettava mielipide.

Sitten tuli aika tehdä jotain "nopeasti", jotain "pastaa" eli tällaista siitä tuli - ja oli hyvää:

Purkinpohja-ruusukaalipasta

ruusukaaleja
öljyä
juustokuminaa
chiliä
hajupihkaa
suolaa
tomaattimurska
jämät maapähkinätahnapurkista
jämät kaurakermapurkista
vettä


Perkaa ruusukaalit eli huuhtele, leikkaa kanta pois (jolloin usein lähtee päällimmäisiä lehtiä pois, mutta jos ne ovat hyviä, älä heitä pois) ja halkaise, isoimmat neljänneksiksi.

Laita kattilaan öljy, pilkottu chili, muut mausteet ja ruusukaalit. Anna vähän käristyä ja lisää sitten tomaattimurska. Lisää maapähkinätahna, kaurakerma ja vettä niin, että saat maapähkinätahnan leviämään. Pidä kattila aika pienellä ja varmista, ettei kastike kuivu liikaa, sillä se tarttuu pohjaan aika helposti eli sekoittele välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Laita pasta kiehumaan suolavedessä. Kun pasta ja ruusukaalit ovat kypsiä, sekoita pasta kastikkeen joukkoon.

Meillä jämistä tuli kolme annosta ja tarkan reseptin perusteella sain laskettua seuraavia määriä per annos:

energiaa 2690 kJ (640 kcal)
rasvaa 34 g (1240 kJ) - 47,0% energiasta
hiilihydraatteja 66 g (1120 kJ)  - 40,9% energiasta
proteiineja 19 g (330 kJ)  - 12,1% energiasta