30. toukokuuta 2011

Erityisopetuksesta

Taas on aika sauhuta ja puuskuttaa.

Tampereen kaupunki on järjestelmässä kouluverkkoaan ja yhtenä osana sitä ollaan muuttamassa erityisopetuksen hoitamista. Virkamiesten ja päättäjien taikasanoja ovat integraatio ja inkluusio.

Integraatio yksinkertaistetusti tarkoittaa sitä, että eri syistä erityistä tukea vaativat oppilaat ovat samoissa kouluissa ja mahdollisuuksien mukaan luokissa kuin muutkin koululaiset. Ja tuosta seuraa inkluusio, että kaikki lapset saavat olla yhdessä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaunista.

Nyt Tampereen kaupungin edustajat ovat jo jonkin aikaa väittäneet, että perusopetuslakiin tehty muutos edellyttää erityisopetuksen järjestämistä uudelleen. Jostain syystä meidän maallikkojen lisäksi jotkut asiantuntijatkin sanovat, että "Kyse on kuntien valitsemasta erityisopetuksen strategiasta. Kunta tai muu koulutuksen järjestäjä päättää, miten lain velvoitteet halutaan toteuttaa." (Aamulehti 21.5.2011).

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi opetusuunnitelmaan tehdyt muutokset 6.4.2011. ja niissä ei sanallakaan mainita erityiskouluja, joita nyt on siis varsinaisesti kolme (3): Kalevanpuiston, Liisanpuiston ja Saukonpuiston koulut. Muu erityisopetus on järjestetty tälläkin hetkellä "tavallisten" koulujen yhteydessä, erityisluokilla (käytännössä pienryhmissä, joita on tosi vähän) kahdeksassa eri koulussa ja mahdollisesti "tuettuna" normaaliluokassa.

Aikatauluja muutoksen toteutuksesta on esitetty erilaisia. Virallinen taho jankuttaa, että "Suunnittelu jatkuu", mutta samalla puhutaan, että muutokset alkavat normaaliopetuksessa syksyllä 2011, jolloin myös loppuvuodesta vahvistetaan toimintasuunnitelma ja koska "päällekkäisiä palveluja ei haluta ylläpitää", niin käytännössä tämä lähikouluhössötys tarkoittaa, että erityiskouluja ollaan lopettamassa.

Tänään olin kaikessa rauhassa ajamassa töistä kotiin ja siinä kymmenen minuutin aikana onnistuin kuulemaan YLE Tampereen kanavalta jutun aiheesta...

Tampereen kaupungin perusopetuksen hallinto oli ilmeisesti pitänyt asiasta jonkinlaisen tiedotustilaisuuden, vaikken sitä netistä löydäkään.

Perusopetuksen tilaajapäällikkö(?) (olen pahoillani, en pystynyt ajaessani tekemään muistiinpanoja...) kertoi toimittajan käyttämiä sanoja vahvistaen, että "ei ole syytä huoleen, suunnittelu jatkuu"... "vanhemmat pelkäävät"... "on liikkeellä käsitys, että joku virkamies olisi päättänyt jotain"... "mitään koulua ei olla lakkauttamassa syksyllä 2011" jne. jne.

Sitten - valitettavasti jopa äänestä tunnistamani mies, Liisanpuiston koulun rehtori Matti Annala sanoi samaa: "Mitään ei lakkauteta syksyllä 2011." "Vanhemmat pelkäävät, että heidän lapsensa eivät saa sitä tukea, mitä he tarvitsisivat." "Eniten varmaan pelkäävät niiden lasten vanhemmat, jotka ovat jo Liisanpuiston oppilaita. Kun taas joku aloittaa erityisen tuen parissa, ei hän tiedä mistään muutoksesta."

Huh huh.

Meidän vanhempien näkemykset kuitataan sillä, että me pelkäämme. Kyllä, monet ovat huolissaan oman lapsensa koulunkäynnin tulevaisuudesta ja kun mikään ei ole varmaa, niin voihan sitä tunnetta peloksikin kuvata. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, mitä radiojuttu antoi ymmärtää, että vanhemmat suhtautuvat aiheeseen tunteella vain tunteella, pelolla ja aivan turhaan.

Päättäjät taas esiintyvät välillä järjen edustajina, kun vanhemmat on hyvä nollata pelkääjinä ja välillä vetovat voimakkaasti tunteeseen, sillä toki inkluusio kuulostaa hyvältä idealta. Mutta oikeasti erityisopetus tai erityiskoulut eivät tarkoita ekskluusiota.

Erityisluokkia tai erityiskouluja käyvät lapset eivät sen koulun vuoksi jää vaille mitään. Nykyiset erityisjärjestelyt vain mahdollistavat näiden erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäynnin ja oppimisen heidän kykyjensä mahdollistamissa rajoissa.

Minusta olennaisia kysymyksiä, joihin en ole nähnyt tai kuullut vastauksia, ovat mm.: Miksi tämä muutos halutaan toteuttaa? Kuka tästä hyötyy? (Jos oikein ymmärsin radiojuttua, niin muutos vaatii lisärahoitusta..., joten vastaus ei olisikaan rahassa, jota "rationalisoinnilla" ja keskittämisellä aina luullaan säästettävän.)

On kyllä aivan totta, että jos tämä muutos toteutetaan, kuten se on suunniteltu ja kuten varmaan isomiesakselin luottamushenkilöt päätöksen vahvistavat, niin uudessa systemissä, "lähikoulussa", "erityisen tuen alla", koulunsa aloittava lapsi tai hänen vanhempansa eivät tiedä menettäneensä mitään. Huoh.

8. toukokuuta 2011

No nyt rasismista "keskustellaan"

Facebook vie nykyään paljon tätä kirjoitusintoani, sillä siellä käydään hyviä keskusteluja ja välitetään mielenkiintoisia linkkejä ja sen vuoksi minäkin sain tietää tästä Fatim Diarran hyvästä blogikirjoituksesta.

Olisi tietenkin ollut arvattavissa, että keskustelu rasismista saa sellaisia muotoja, mistä Diarrakin kirjoittaa: Rasismi eli erilaisuuden pelko ja siitä johdettu vihamielinen suhtautuminen on "luonnollista" ja "inhimillistä" kuin parsakaalin inhoaminen ja nenänkaivelu julkisella paikalla, mutta enpä olisi uskonut, että Perussuomalaisiin liittyneet rasistiset Suomen Sisun yms. ajatuskaventumien kannattajat saavat välitettyä Perussuomalaisten äänestäjiinkin sellaisen uhon, että se nyt jo tulee esille kun Erinäköisiä Ihmisiä ahdistellaan.

Olen aiemmin usein kehunut esim. internetin keskustelupalstoja ja näitä blogeja sillä, että a) todella monet ovat löytäneet täältä paikan purkaa pahaa oloaan ja b) monet laput silmillä elävä (kaltaiseni) on voinut todeta erilaisia ihmisiä ja "ajatuksia" todellakin olevan olemassa.

Viime aikoina vain on käynyt ilmi, että tässä samassa internetissä humanististen tieteiden tohtori löytää (tunteettomaan ihmiskuvaansa sopivan) selityksen Suomen ongelmiin ja että meillä todellakin on taas* puolue, jonka kannattajat uhoavat päällekäyvästi olevansa sen puolueen kannattajia. Internet ehkä ja toivottavasti sopii tähän toisenlaisenkin kehityksen alkujen esilletuomiseen ja kasvattamiseen, mutta pitäis varmaan ottaa lappuja silmiltä ja tehdä jotain muutakin.

(* Tätä urheilukannattajilta tuttua "me hakataan teidät pelikentällä ja ehkä myös katsomossa ja kadulla" -asennetta on ollut esim. kommunisteilla, jotka viime vuosisadan eri käänteissä jälkeen odottivat Suomen muuttuvan sosialistiseksi (ja totalitaristiseksi) kuten Suuri Neuvostoliitto heitä innoitti. Isoisäni ja isäni edustivat rintamavihollinen/-petturi sosialidemokratiaa, joten edellisen oveen naulattiin pilkkaava lappu (ei ollut spraymaaleja ei) ja jälkimmäiselle metallimiehelle luvattiin kadunlakaisijan paikka tulevassa ihanneyhteiskunnassa. No, niin ei käynyt, sen sijaan saatiin jotain muuta.)

Vihreät, talous ja puolue-elämä poliittisella kartalla

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto oli ilmoittautunut Vihreiden puheenjohtajakisaan ja kirjoittanut siihen liittyen Avoimen kirjeen Vihreiden jäsenille, mutta luinpa minäkin sen...

Luettuani pidän taas kerran hieman huolestuttavana sitä, että poliitikko nimeää haastajaksi sellaisen puolueen (Vasemmistoliitto), joka edustaa samankaltaisia arvoja kuin hänellä itsellään, eikä sitä (Kokoomus), joka ajaa itselle vastakkaisia arvoja.

Kyse onkin poliittisesta kannatuksesta, sen ongelmista ja kasvumahdollisuuksista, eikä yhteiskunnan muuttamisesta ja sen ongelmista.

OK, nyt kyse on puolueen puheenjohtajuudesta ja kuten opin alle 15-vuotiaana, "poliittisten puolueiden (yhtenä) tarkoituksena on ylläpitää poliittista elämää", niin vaikka se minusta on ruudin tuhlausta ja lillukanvarsien esillenostamista, niin sitähän tämä puoluedemokratiamme on.

Minusta tällaisena uskollisena äänestäjänä, mutta todellakin epämääräiseen puolueideologiaan sitoutumattomana ulkovihreänä olisi hienoa, jos Vihreiden sisällä käytäisiin oikeasti tätä perinteistä oikeisto-vasemmisto/kapitalismi-sosialismi - tai miten sitä nyt halutaankin nimittää - keskustelua.

"Yhteiskunnan heikompiosaiset", "sosiaalinen eriarvoisuus" jne. ovat vain sivutuote tässä järjestelmässä, jossa yritykset ja pääomien valtiaat (sijoittajat ja kansainväliset pankit) ohjaavat yhteiskunnan kehitystä paljon enemmän kuin Suomen eduskunta tai hallitus, jotka yrittävät vain kerätä ja paikata roiskeita sieltä, mihin iso pyörä meitä vie.

Globaalia markkinataloutta pidetään ihmiskunnan lopullisena ratkaisuna ja tällä hetkellä kaikki kehityssuunnat edistävät "kilpailun vapautusta" (vaikka yksityinen yritys ei minkään talousmatematiikan perusteella tuottaa julkista palvelua yhtä hyvin ja halvemmalla kuin julkinen taho, sillä yrityksen pitää tuottaa myös se voitto), yksityisten yritysten merkitystä työllisyyden kehittämisessä (vaikka jo pienetkin yritykset siirtävät tuotantoaan maihin, joissa työntekijöille ei tarvitse maksaa niin paljon palkkaa), jne.

Koska ongelmat ovat pääideologian sivutuote, voisi asioihin puuttua myös päätasolla, vaikka sitä pidetäänkin mahdottomana ja utopistisena. Mielestäni olisi hyvä kuulla ja tietää, minkälaisena yhteiskuntamme päättäjät näkevät yhteisen tulevaisuutemme ja matkan sinne - tämän talousjärjestelmädilemmankin osalta.

Mutta odottelen siis edelleenkin puoluetta, joka laittaisi tavoitteekseen puoluejärjestelmän poistamisen yhteiskunnastamme. :-)