29. marraskuuta 2008

Ylen vapaa assosiaatio

Tämä ei ole minun puhelimeni, vaan wap-emulaattori netistä Luen aika usein uutisia puhelimellani Ylen yle.mobi-palvelusta ja siellä on sellainen hauska ominaisuus, että tekstin jälkeen on linkkejä muihin, aikaisempiin uutisiin.

Niinpä, kun olen lukenut uutisen närpiöläisessä kanalassa tehdystä idioottimaisesta tuhosta, niin sen perässä minulle tarjotaan uutista elokuun alusta, kun "miinalaiva Pohjanmaalla on ollut uhkaava palonalku"!

Onhan molemmissa kyseessä "onnettomuus" ja "Pohjanmaa" joten ei tämä ole edes hassuin näkemistäni linkkivinkeistä.

Teen myös sitä, että lataan puhelimeeni Ylen ohjelmia (suosikkini on Peter Nymanin Taustapeili, mutta siitä ehkä enemmän analyysiä myöhemmin) ja esimerkiksi radiouutiset tulevat aika kätevästi koti-WLANin kautta.

Tosin sielläkin iski yhtenä aamuna pieni yllättävä assosiaatio. Olin ladannut aamu kuuden uutiset, laitoin ne toistumaan ja aloin ajaa partaani. Yhtäkkiä, uutisten loputtua puhelimeni alkoi laulaa virttä - taisi olla tuomiosunnuntain jälkeinen päivä...

Kun olen katsonut lataamiani uutisia niin todellakin: Kun muuten uutis-mp3 on alle neljä minuuttia, niin kuuden uutiset on 15 minuuttia, mikä tarkoittaa, että mukaan tulee kaksi virttä ja ehkä aamuhartauden alku...

Toisaalta näin olen onnistunut kuulemaan teorbia, joten jotain hyvää tässäkin.

25. marraskuuta 2008

Pyörällä päästään

Nykyään, kun ei tarvitse aamuisin kuljetella lapsia tarhaan tai kouluun, olen taas aika paljon kulkenut töihin polkupyörällä. Muutama kilometri aamulla ja iltapäivällä ei paljon rasita ja voi mennä ihan vaan työvaatteet päällä ilman mitään suihkuja tai suuria varusteiden vaihtoja. Tosin tänään työpaikan ruokalan kassa sanoi: "Sä näytät ihan erilaiselta kuin äsken." Oli nimittäin nähnyt mut tulevan sisään kypärä, kypärämyssy (kiitokset Mankulle!), punainen tuulitakki, heijastinnauha (kiitos Citymarketille yllättävistä piilopääkalloista ja "Fatpipe or Die" -tekstistä), tuulihousut ja trekkerit päällä.

Yleensä ajan siis vain toimistolle, mutta toisinaan myös asiakkaalle. Joidenkin suurten, vanhojen teollisuusyritysten pihassa on sellaisia suuria pyörätelineitä, jotka muistuttavat ajoista, jolloin polkupyöriä oli paljon enemmän kuin autoja. Ymmärrän, että on asioita ja tilanteita, joiden vuoksi oma auto on kätevämpi tai ainakin mukavampi kuin polkupyörä tai bussi, mutta jotenkin sitä toivoisi, että autojen määrä vähenisi. Taitaa olla turha toivo. Ihmiset tajuavat kuntoilun merkityksen - ja ajavat autolla kuntoilemaan.

Toki pyöräily - varsinkin nyt lumen aikaan - on hieman jännittävää, mutta olen erittäin ilahtunut siitä, että tänä talvena Tampereen kaupunki saattaa jättää ns. huputtamatta Tammelan puistokadun pyörätien. Viime vuosina nimittäin suurin piirtein marraskuun alussa on Tammelan puistokadun itäreunalla kulkevan pyörätien merkkien päälle vedetty huppu ja se on tarkoittanut sitä, että silloin pitää ajaa autojen joukossa. Työmatkani kulki viime talvena enimmäkseen Peltokadun kautta ja siellä kaaduin vain kaksi kertaa… Pitäisiköhän ostaa nastarenkaat kuluneiden kesärenkaiden tilalle?

Samoin pyöräilijää piristää toisinaan autoilijoiden käyttäytyminen. Viime perjantaina tulin junalla Tampereelle ja otin pyöräni sieltä rumien rakennusten seudulta, minne olin sen aamulla jättänyt. Kiinnitin valon pyörääni ja lähdin kohti kotia. Parin sadan metrin päässä, kun Ukkopekankatu kohtaa Murtokadun, auto ohitti minut ja oli kääntymässä vasemmalle. Huomasin risteyksen toisella puolella lähestyvän auton, mutta käännyin sen edestä vasemmalle, minut ohittaneen auton perässä. Olimme risteysalueella selvästi ennen kuin vastaantuleva auto oli risteyksessä ja kun olin saanut itseni Murtokadun suuntaiseksi, niin takanani soi torvi. Kun katsoin sivulle, niin ohittava autoilija katsoi minua ja näytti keskisormea. Todella piristävää!

1. marraskuuta 2008

Maustekakkupallerot

Kuvan henkilö, Maija, liittyi bileisiin, mutta ei kakkujen valmistukseen. Joskus hyvät ideat syntyvät vahingossa tai vahingosta. Tämä oli todellakin vahinko, mutta en tiedä, oliko se niin hyvä idea. Lopputuloksesta kyseltiin ja sitä kehuttiin, mutta...
Tapahtui kuitenkin niin, että joskus 80-luvun lopulla päätimme pienessä opiskelijakaksiossamme pitää bileet. Niillä oli oikein teemakin, mauttomuus. Jostain syystä mauttomuusbileiden tarjoiluksi oli valittu ns. kuivakakkuja, kuten kuvasta näkyy.
Siivotessamme touhulla ja paistaessani kakkuja pienessä keittiössämme bilepäivän valmisteluosuudessa olin yhden kakun paiston aikana ilmeisesti osunut uunin lämpötilasäätimeen ja yhtäkkiä huomasin, että uunin lämpö oli noin 300 astetta. Tästä vahingosta syntyi uusi makea suupala, maustekkakkupallero.


MAUSTEKAKKUPALLEROT
4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl maitojauhetta
2 tl jauhettua, kuivaa inkivääriä
2 tl kanelia
2 tl neilikkaa
2 tl soodaa
2 dl rusinoita
150 g sulatettua voita
3 dl vettä
kookoshiutaleita

Sekoita kulhossa kaikki kuivat aineet ja rusinat. Lisää sulatettu voi ja vesi ja sekoita tasaiseksi. Laita voideltuun rengasvuokaan. Paista ensin 200 asteessa, mutta vaihda lämpötila jossain vaiheessa uunin maksimiin. Kun uunista tulee savua ja kakku on täysin musta ja kutistunut, ota se uunista ja kopauta vuoasta esim. tiskipöydälle jäähtymään.
Kun musta kakku on jäähtynyt, katkaise se taittamalla ja koverra talteen pehmeä sisus. (Kovaa kuorta ei taida koirakaan syödä.) Pyörittele massasta pieniä palleroita ja kierittele ne kookoshiutaleissa.