30. syyskuuta 2007

Huanoa tuatesijoittelua, Juanes?

Eilinen videonoutaja toi R-kioskilta viime vuonna valmistuneen elokuvan Border town (Unohdetut! Ei, huutomerkki ei kuulu suomenkieliseen nimeen, joka ei itse asiassa ole niin huonokaan "käännös".). Itse elokuva on OK, vaikka trillerimäiset juonenkäänteet on nähty aika monta sataa kertaa.

Leffa ei kuitenkaan ole mikään kevyt iltapala, sillä vaikka se ei varsinaisesti "perustu tositapahtumiin" (vaan on "inspired by true events"), niin leffan ydinjuttuna olevat murhat ovat totta. Meksikolaisen halvan työvoiman hyödyntämisestä Yhdysvaltojen markkinoita varten ja NAFTA-sopimuksen avulla en sano mitään, kun en ole tehnyt asiasta nettihakuja. Alkuteksteissä lisäksi välähti, että nämä riistofirmat eli maquiladorat eivät ole tehneet mitään turvatakseen työntekijöidensä turvallisuuden, mutta minulla on vähän erilainen näkemys siitä, mikä se ongelma on ja miten se pitäisi ratkaista.

No, mitä se Juanes tähän kuuluu. Herra on mainittu jopa alkuteksteissä ja kyllä, kun elokuvan tapahtumakaupungissa, Juárezissa on tosirikkaiden juhlat, niin siellä tämä kolumbialainen musiikkitähti esittää tunnetun laulunsa La Camisa Negra. Juanes on toki sidottu mukaan juoneen, riistetty päähenkilö fanittaa Juanesia, kuten monet kuuluvan tekevän Suomessakin - tosin pitäisi selvittää, kuinka moni heistä on Kolumbiasta adoptoidun lapsen äiti...

En varsinaisesti itse tunne Juanesia tai hänen tuotantoaan, mutta tässä elokuvassa hän on latinomuusikko, joka on rahalla(?) saatu esiintymään (yhden biisin verran?) upporikkaan meksikolaistytön 15-vuotissynttäreille, keskelle korruptiota, köyhyyttä, taloudellista riistoa ja murhia - ja nimenomaan sinne riistäjien ja murhaajien juhliin. Tämä ON minusta huonoa tuotesijoittelua. Vai olenko vain typerä, kun en ymmärrä, että totta tai yhteiskunnallisia kannanottoja tehneet muusikon kannattaa esiintyä voittajien ystävänä?

Kaiken kukkuraksi Juanes ja Juárez ovat äänteellisesti toisiaan turhan lähellä. :-)

23. syyskuuta 2007

Nuudelikeittoa

Kun esikoisemme tuli Kiinasta kuusi ja puoli vuotta sitten, oli hän melkein viisivuotias ja mm. taitava syömäpuikkojen käyttäjä. Onneksi olimme Leenan kanssa opetelleet "tekemään nuudeleita", joten saimme jo ensimmäisenä iltana tarjota nuudeleita, joiden joukossa oli ehkä vihreitä papuja ja jotain tomaattijuttua.

Kommunikaatiomme kehittyi aika nopeasti ja tyttö alkoi kertoa, miten "Kiinassa oli sellaista tosi hyvää nuudelikeittoa". Kyselin lisää asiasta ja aloitin kokeiluni. Välillä yritin tehdä tomaattipohjaista, sain negatiivista palautetta, ja lopulta reseptiksi on muotoutunut enemmän tai vähemmän kirkas keitto. Viimeisen vuoden lisä on ollut miso, jota tein ensin erikseen, mutta kun kaikki kaatoivat sitä kuitenkin lautaselleen, niin eilenkin laitoin sen sinne kattilaan suoraan.

Keittoa puikoilla, xie xie
KIIREISEN LAUANTAIN NUUDELIKEITTO

kiinankaalia
nuudeleita
tuoretta inkivääriä
(rypsi)öljyä
vettä
suolaa
misoa

Koska tämä ei varsinaisesti ole perheen äidin suosikkiruokaa, tätä on hyvä tehdä päivinä, joilloin isä on ainoa koordinaattori.

Ensin vanhin lapsista menee kouluun (Tampere pidentää talven lomia järjestämällä yhden lauantain koulupäiväksi - eri kouluissa eri lauantain...) ja kaksi muuta katselee lastenohjelmat. Sitten viedään nuorin leikkimään koulukaverilleen ja vaimo lähtee sillä aikaa johonkin adoptioseminaariin. Tytön vientireissulla käydään keskimmäisen kanssa kaupassa, ostetaan puuttuvat tarvikkeet, viedään ne valmiiksi keittiön työtasolle ja mennään hakemaan siskot kotiin.

Kotiin päästyä laitetaan vettä kuumenemaan keittimeen, nuorin palastelee nuudelilevyt sopivan kokoisiksi, vanhin pilkkoo kiinankaalin ja isä silppuaa inkiväärin. Kattilassa kuumennetaan öljy, lisätään inkivääri, lisätään kiinankaali, käännellään hieman, lisätään suola, lisätään vesi ja annetaan hieman kiehua. Keskimmäinen saa mukiin hieman misoa ja kuumaa vettä, sekoittaa ne tasaiseksi, saa lisää kuumaa vettä ja jatkaa näin kunnes miso on tasaisesti nestemäisessä muodossa.

Ensimmäinen talutusratsastustunti joillekin Lapset ovat kattaneet pöydän, joten suhteellisen nopeasti saadaan keitto myös syötyä ja ollaan valmiita seuraavaan ohjelmanumeroon.

Meillä isä ja vanhin syö keittoa puikoilla - ja lusikalla. Nuoremmilla on lusikka ja haarukka. Vain isä saa ryystää suuren lautasen reunasta ja eilen leipänä oli tyyliin sopivaa oliivileipää.