23. elokuuta 2007

Kiinassa sana rehellinen tarkoittaa tyhmää?

No ei sentään. Kuulin tuollaisen viisauden eilen, kun projektipäivän yksi luennoitsija halusi puhua Kulttuurien Eroista. Aika monet ovat varmaan huomanneet, että aika monet globaalin talouden globaalit toimijat ovat huomanneet, että asiat ja varsinkin kommunikaatio toimii eri tavalla eri puolilla maailmaa.

Hyvä sinänsä, että huomataan, miten ihmiskunta on kehittynyt eri tavoilla eri kulmilla tätä pyöreää palloamme. Eilinen luennoitsijakin oli oikeasti hyvä - hyvä varmaan työssään (olen nähnyt vain hänen oman esityksensä asiasta) ja jopa niin hyvä tämänpäiväisessä aiheessaan, että kommunikaatiosta puhuessaan kertoi myös, miten Mäntässä asuvat ihmiset saattaisivat ymmärtää häntä eri tavalla ja Oulussa asuvien ihmisten hän tietää ymmärtävän eri tavalla.

Jostain kumman syystä kuitenkaan mänttäläisten tai oululaisten tavasta ymmärtää tai väärinymmärryksen syistä tai seurauksista ei kerrottu sen enempää "hassuja" negatiivisia tarinoita. Jostain kumman syystä "viisaudet" muiden kulttuurien tavoista toimia ovat juuri niitä outoja ja negatiivisia.

Kuulemamme tarinan mukaan kiinalaiset huijaavat säännönmukaisesti. Sille esitettiin jopa perustelu: Jos ei huijaa, ei saa perheelleen elantoa - perustelu on uskottava ja tärkeä, joten koko tarinan täytyy olla totta.

Kuka keksisi stereotyyppisen väitteen jostain muusta kulttuurista, jossa se ei-suomalainen kulttuuri tuodaan esille positiivisena? Parasta olisi, jos viisaus ei kuuluisi siihen triviaalien "etelä-amerikkalaisilla on rytmi veressä", "mustaihoiset ihmiset ovat hyviä juoksijoita / ihan mitä tahansa urheilijoita" jne. -ryhmään.

Onko olemassa vastaanpanematonta tietoa muista maista tai kulttuureista, että ne ovatkin joskus meitä parempia tiedon, teknologian tai talouden alueella? Olenko vain taas keskittynyt kaikkeen negatiiviseen niin, etten enää näe mitään positiivista? Kai nyt jotain täytyy olla olemassa, sillä kiinalaisetkin ovat rakentaneet raketteja kun täällä on asuttu vielä maapohjaisissa majoissa.

19. elokuuta 2007

Oi tempura, oi mureus!

Kommentoin juuri tämänpäiväisessä Aamulehdessä ollut kolumnia, mutta kun Aamulehti nyt julkaisee, mitä julkaisee, niin laitan suoraan tänne talteen. Jos on vaikea ymmärtää, niin lukekaa kaikki linkit, sulkekaa kone ja menkään nukkumaan.

Minuakin ällöttää moni asia nykyisessäkin menossa, mutta kun en ole koskaan pitänyt ketään kääkkänä tai miettinyt, olenko kääkkä vai en, niin en ole lainkaan varma, onko tässä mitään uutta tai median kuluttajien ikään liittyvää.

Noin 15 vuotta sitten olin ystävieni luona aloittamassa rauhallista kaupunkijuhannusta ja tunnelmaa loi Ylen radiokanava, jossa jo silloin suositun juontajan ohjelmaan sai myös soittaa.

Tavallinen suomalainen nuori mies soitti sinne, juontaja kyseli onko tyttöystävää ja olimme kaikki suu auki, kun seuraava kysymys tyttöystävästä oli: "Ootko päässyt jo kokeileen?" Panin juontajan nimen mieleen ja nykyään hän on myös kansanedustaja.

Tämä on tätä. Mikään ei ole mitään, ellei "ylitä" sitä, mitä joku toinen "fiksu" ihminen on ehtinyt tehdä aikaisemmin. Kaikesta tehdään vitsi. Ylen nuorisokanavan studiossa on koko ajan vähintään kaksi juontajaa vääntämässä komiikkaa, enkä uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, jos sinne soittaa joku. Perustarpeet on tyydytetty, eikä kukaan osaa sanoa, mitä sen jälkeen voisi tehdä. Kansakunnan suuria kysymyksiä on se, kuka juontaa minkäkin gaalan tai paljonko pääministeri on laihtunut.

Joskus kävin vahingossa jopa kaksi kertaa katsomassa elokuvan Ilta Andren kanssa ja siinä toinen miehistä sanoo suurin piirtein näin: "Kymmenen vuoden päästä ihmiset antavat kastroida itsensä, että tuntuisi joltakin." Ehkä siihen todellakin meni vain se kymmenen vuotta - ja sitten toiset kymmenen vuotta, että sitä kastrointia alettiin tarjoilla meille kaikille - kaikilla kanavilla.

Mitä tulee Jyrki Lehtolaan, niin a) hän ei ole kiltti, b) hän ei paheksu ketään, sillä se edellyttäisi moraalista integriteettiä, mitä c) Lehtola ei varmaan edes halua rakentaa, sillä d) hänen työnäänhän on nimenomaan yrittää älyllään pilkata toisten tyhmyyttä. Yleensä hän tietysti käsittelee muiden kuin niiden medioiden typeryyttä, jotka hänen leipänsä tuovat.

Viime viikonloppunakin hän vain jatkoi tämän kesän teemaa Sanoma-väen nuorison nuoleskelusta ja nuorison ajatusten typeryydestä. Enemmän ne kylläkin vaikuttivat Lehtolan oman nuoruuden 20 teesiltä siitä, miksi aikuiset/toimittajat/muut nuoret ovat naurettavia, mitä nyt Reagan oli vaihdettu Bushiin, Pispala Kallioon, protestantit ja katoliset muslimeihin jne..

Oikeasti moni muukin asia on aika lailla samalla tavalla kuin 30, 50 tai 1000 vuotta sitten. Aina on ollut (lehti)keisareita ja (media)moguleita, jotka ovat keränneet omaisuutta, ostaneet rahalla valtaa ja ihmisiä, käsitelleet alempia ihmisiä mielihalujensa mukaan ja saaneet isojen poikien ihailun osakseen. Onhan omaisuus lähes ainoa ihmisen mitta tässä yhteiskunnassa - siis jääkiekkomestaruuksien lisäksi.

Lehtola oli muuten samassa kaupungissa viettämässä juhannusta kuin minä kavereineni silloin joskus - onneksi kuitenkin toisessa ravintolassa.

(Olen pahoillani, jos joku tuli tänne etsimään tempura-reseptiä. Oikeasti vaimo ja lapset olivat eilen ostaneet kaupasta kokeiltavaksi valmista tempurataikinajauhoseosta ja kerron kyllä sitten joskus, jos niistä tulee mureita.)

Kuusi väriä: Violetti

Viikko sitten lauantaina saimme papukauppiaaltamme Tammelan torilta myös mangoldia kilon pussin kahdella eurolla. No, stamppottiahan piti sitten tehdä. Viime tingassa (lue: puoli kuudelta) menimme Lielahden City-marketiin ja vaikka myymälässä oli tilaa tehdä ostoksia, niin perunoiden valitseminen ei ollut helppoa.

Valmiiksi pakatuista Pirkka-perunoista olivat punaisen pussin eli jauhoiset perunat loppu ja jäljellä olevat pussit tuntuivat sisältävän pehmeitä perunoita. Siirryin irtoperunoiden laarille ja ehdin kokeilla perunoita, kun vieressäni ollut asiakas sanoi: "Ne on kaikki pehmeitä, eikö olekin?" Niin oli. Palasin siis takaisin valmiiksi pakattujen perunoiden puolelle ja huomasin, että jos kaivan alimmaisen keltaisen pussin kasan pohjalta, niin perunat eivät ole pehmeitä. Kun "punaisia" ei ollut, otin "keltaista" eli Nicolaa, joka on suosikkilajikkeitamme, yleensä luomuna ja usein vähän liian kiinteää, kun nyt edelleenkin tavoitteena oli se stamppot.

Kotona aloitin ruokalajin valmistuksen ottamalla 20 perunaa käsittelyyn. Muuten hyvä, mutta neljä perunoista oli kuoren alta violetteja (ks. kuva). Monista violetti lähti pois, kun tarpeeksi veisti kuorimaveitsellä, monista jäi vain puolet ja yksi oli kokonaan pehmeä eli huono. Onneksi oli kahden kilon pussi, joten taas kului tavalliseen tapaan kaksi kiloa perunaa (usein esim. keitämme niitä "liikaa", voidaksemme helposti tehdä paistettuja perunoita seuraavana päivänä) vaikka tuloksena olikin vain yksi oikean kokoinen stamppot.

Stamppot oli hyvää, mutta siltikin hukkaprosentti (15%?) kyseisessä perunapussissa (NICOLA, Koko/Storlek 38-50 mm, Pakk.pv/Förp.dag 080807, Paras.en/Bäst före 260807, Osto.pv/Köp.dag 110807, erä.nr/parti.nr 63418139, LAPVÄÄRTIN PERUNA OY, LAPPFJÄRDS POTATIS AB, 64320 Dagsmark, FI-KTTK-13674) oli minusta vähän liian iso. Toisaalta perunoiden valitseminen irtomyynnistä ei olisi auttanut asiaa, koska marketissa oli ilmeisesti liian kuuma ja ainakin siinä vaiheessa perunat olivat kärsineet siitä. Samoin oli ilmeisesti käynyt näille pakatuille perunoille, mutta kasan alla oli tarpeeksi viileää. Tiedä sitten millaisia perunoita siellä oli myynnissä sunnuntaina.

Näissä Pirkka-perunoissa(kin) on hieno värikoodaus lajikkeen mukaan (mikä on minusta hyvä, koska uusia lajikkeita tulee aina lisää, eikä niistä voi tietää pelkän ulkonäön perusteella): VIHREÄ PUSSI - Kiinteä peruna; KELTAINEN PUSSI - Sopivasti(!) muut epäsopivasti) kiinteä ja jauhoinen peruna; PUNAINEN PUSSI - Jauhoinen peruna; LILA PUSSI (mikä väri on lila!) - Jauhoinen peruna; MUSTA PUIKULAPUSSI - Erittäin jauhoinen peruna. Nyt siis voimme lisätä sinne minulle koulussa opetetun värin: VIOLETTI - Paksulti kuorittava peruna.

11. elokuuta 2007

Nirsovege valittaa eli Avoin kirje ravintola-alan ammattilaisille

Arvoisa ravintola-alan ammattilainen,

Kaikkien näiden vuosien jälkeen NYT on tullut se hetki, jolloin KIRJOITAN tästä käsittämättömyydestä, joka (meidänkin) maassamme vallitsee ja josta olen aika monta kertaa viimeisten 20 vuoden aikana PUHUNUT: Ravintola-alan ammattilaiset osaavat tehdä aina usein aika älyttömän huonoa "kasvisruokaa", varsinkin, jos ruokaan liittyy jotain lisätoiveita.

Tapahtui nimittäin tällä viikolla, että työnantajani oli järjestänyt kehityspäivät paikalliseen hotelliin. Lounaita varten sinne oli välitetty ruokatoiveeni, jotka kieltämättä ovat monen suomalaisen mielestä erikoiset. Olen nimittäin laktovegetaari, joka ei syö sieniä eikä sipuleita.

Kun ensimmäisen lounaan aika tuli ja noutopöydän läpivilkaisun jälkeen pysäytin henkilökuntaan kuuluvan henkilön, niin vastaus kysymykseeni "mitä minulle on varattu tai tehty" oli: "Mitä sä haluat?".

Houkutteleva kysymys kieltämättä, mutta kertoi heti, että minulle (ja ilmeisesti kahdelle muullekaan vegelle) ei ollut tehty vielä mitään ruokaa, vaikka lounas oli jo alkanut. Kun aloin varovaisesti kysellä lisää mahdollisuuksista toteuttaa avoimia toiveita, haettiin paikalle kokki.

On aina hienoa, että pääsee suoraan keskustelemaan ruokaa valmistavan tai siitä päättävän henkilön kanssa. Vuosien kokemuksella osaan myös aloittaa keskustelun raaka-aineista. Yleinen ongelma nimittäin ns. kasvisruuassa on se, että se on tehty ns. kasviksista eli vihanneksista: selleriä, porkkanoita, miniporkkanoita, parsakaalia, vihreitä papuja, kesäkurpitsaa jne. jne.

Tämä on siis se stereotyyppinen pilakuva kasvisruuasta ja kasvisruuista. Niissä ei ole viljoja, ei papuja, ei rakenteen häivääkään. Juustoa saattaa joskus olla. Tällä kertaa ei edes sitä.

Minun "lämmin ruokani" oli torstaina kuumennettuja (pakaste)herneenpalkoja, porkkanansiivuja ja myös pannussa käyneitä munakoison paloja, jotka olivat osin raakoja. Koska torstaina olin kysellyt papujen tai "edes vihreiden papujen" perään, niin perjantaina lounaani oli kasa lämmitettyjä (tölkki?)maisseja, niitä munakoisonlohkoja (kypsiä) ja pätkittyjä, vihreitä (pakaste)papuja, ei suolaa. Päällä oli pari (pitkää ja sitkeää) timjaminversoa.

Torstaina oli onneksi lisäkkeenä riisiä, joukossa (aivan tarpeetonta) "villiriisiä", mutta perjantaina otin sitten kasvisteni kanssa lautaselle (ylikypsää) kermaperunavuokaa. Nam.

Olin keskellä työpäivää, joten vaikka sauhusin työkavereilleni - jotka kylläkin itse aloittivat hämmästelyn maissikasani nähdessään - niin en mennyt reklamoimaan keittiöön. Taidan laittaa tämän tekstin myös sinne kohtuullisen suuren hotelliketjun keittiöön...

Miten tämä voi olla niin vaikeaa? Miksei hyvältäkään vaikuttavissa keittiöissä ole minkäänlaisia papuja? Ei edes säilykepapuja, vaikka niitä saisi mistä tahansa Valintatalosta. Miksi pakasteherneenpalot ja säilykemaissi ovat heidän mielestään tarjoiltava ruokalaji? Miksei maissia voisi sitten vaikka hankkia kokonaisina tähkinä? Kysymykset eivät lopu.

Päivän kuvitus kertoo toisesta huvittavuudesta, jota tapaa aika paljon, ja kyseinen hotelli onnistui siinäkin: Jos on tilattu esim. iltapäiväkahvi ns. kahvileivällä eli pullalla ja joku sanoo olevansa munaton, niin sieltä ei tulekaan munatonta pullaa, ei munatonta keksiä, ei suklaata, vaan esim. hedelmiä.

Ilmastoinninmuutoksen ollessa mikä on, jätin torstaina iltapäiväkahvin juomatta ja söin tyytyväisenä hedelmäsalaattini, mutta perjantaina henkilökunta sai (närkästyneenä?) siivota takaisin mandariinin, kiivin, veitsen ja VEGETABLE-kyltin, sillä minulla oli oma donitsi mukanani.

Onneksi (toiveajattelussani?) tilanne varsinkin varsinaisten pääruokien osalta on parantunut huimasti viimeisten 20 vuoden aikana ja näitä "kasvisruokien" tarjoajia on yhä vähemmän. Jo heti eilen illalla sainkin sitten loistavan positiivisen kokemuksen samasta aiheesta:

Juuri ennen suuren ukkosrintaman jakautumista Näsijärven kohdalla nousimme Mustalahden satamassa Wellamo-laivaan ja ajoimme Urpo Lahtisen mökille Ylöjärven puolelle. Meille oli varattu laivallekin ruokaa ja juomaa ja vaikka ei ollut kovasti nälkä, niin jätin paikkani yläkannella ja kävin katsomassa, mitä minulle on varattu.

Oli vaikea uskoa silmiäni, kun tarjottimella oli jäljellä kolmioleipiä, joiden vieressä oli lappu: "ei munaa, ei sieniä, ei sipuleita". En ole ikinä ennen syönyt valmiita kolmioleipiä, sillä vaikka kaikki muut täytteet jättäisi pois, niin majoneesissa on tavallisesti sitä munaa.

Kun Villa Urpon ja tiheän sadekuuron jälkeen pääsimme Rustholliin, niin siellä oli keittiö tehnyt aivan erinomaiset kaksi täytettyä paprikanpuolikasta, sisällä jotain kasviksia ja fetaa ja päällä vielä juustoa. Kun niiden lisäksi otti hyviä uusia perunoita ja pikkasen vielä lisää alkupalojen aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja, niin ateriaa ei voi muuta kuin kehua. Munallisen jälkiruokapiirakan tilalle sain vaniljajäätelöä, jonka munattomuus oli jo tarkistettu keittiössä.

Aivan. Eihän tämä oikeasti ole vaikea asia ja siksi ne omituisuudet jaksavat ihmetyttää, hämmästyttää, naurattaa ja useampipäiväisellä ruokamatkalla jo heikentää oloakin (terveisiä vaan sitten joskus Pajulahden Amica-ravintolaankin...). Eikä tästä ole mikään pakko näin pitkään kirjoittaa, mutta ehkä joku ravintola-alan ammattilaisia kouluttava taho voisi vähitellen tehdä asialle jotain, vaikka vitsailun aiheet siinä samalla vähenisivätkin.