29. heinäkuuta 2007

Älkää soutako niin kuin minä soudan

Minulle pääministeri Vanhasen tekstari - vai mikä se 32 sanan ja neljän kirjoitusvirheen viesti nyt olikaan - ikävästi vain vahvisti yhtä kuvaa, mikä minulla on poliittisesta eliitistä isommissa ja pienemmissä piireissä: Ihmiset ja puolueet ovat hankkineet itselleen aseman "ajaakseen yhteisiä asioita", mutta saavutettuaan jotain ne ja he alkavat pelata sisäpiirin peliä. Vaikka valtaanpääsy näyttää tapahtuneen vapaassa demokratiassa, niin piirin kokoonnuttua asiat ja valta eivät enää kuulukaan kansalle.

Jos tästä nyt jotain hyvää yrittää keksiä, niin tänä vuonna ei toivottavasti tarvita muita heinäkuun hölmöysuutisia (pakeneva leijona, karannut sonni jne.), kun meillä on herra pääministeri, joka jaksaa "viihdyttää" meitä kansalaisia.

On käsittämätöntä ja yhtä aikaa hyvin ymmärrettävää, miten meillä voi olla tällainen pääministeri - ja muukin hallitus... - kuin mitä meillä nyt seuraavat neljä vuotta on.

Yksi kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat blogikirjoitusta, mutta valitettavasti en voi näyttää teille tämänpäiväisen Aamulehden asiat-liitteen sivulla 4 julkaistua Roni Rekomaan ottamaa kuvaa viime viikonlopun Mommilanjärven soutelusta. Siitähän uutisoitiin mm. sen vuoksi, että lentokone laskeutui järveen, jossa oli soutukilpailu menossa ja pääministeri soutamassa! Vähät muista soutelijoista.

No, mainostamassani kuvassa näkyy kuuden kirkkovenesoutajan käsivarsia ja yksi soutajista on herra pääministeri. Kaikki muut soutajat nojaavat eteenpäin ja airot ovat ilmeisesti juuri menossa veteen, mutta meidän herra pääministerimme airo on aivan eri tahdissa ja näyttää kuin hän vetäisi suhteellisen kovaa tai yrittäisi epätoivoisesti vaihtaa oikeaan rytmiin. Irvistys ainakin on melkoinen.

Jos voi päätyä (Vanhanenhan oli hätävaihdokki valehtelevalle Jäätteenmäelle) herra pääministeriksi demokratiassa ja määrätä ministereitä olemaan vastaamatta toimittajien kysymyksiin, koska ei saa antaa kuvaa, että monipuoluehallituksen ministerit ajattelisivat asioista eri tavalla keskenään, ei tietenkään ole yllättävää, ettei ymmärrä tai hallitse sääntöjä toisessakaan ympäristössä, jossa ne ovat juuri ne toisenlaiset.

19. heinäkuuta 2007

Aika pandiitteja

Olen erinomaisen pitkän lomani aikana lukenut vain yhtä kirjaa... Siinä oikea intialainen pandiitti (nobelisti) kirjoittaa mielenkiintoisia asioita intialaisuudesta, joten siitä ehkä myöhemmin. Tällä kertaa siis keskitymme vain sanaan pandiitti.

Jossain loman alkuvaiheissa nimittäin luin Hesarista kirja-arvostelun, jossa arvostelun kirjoittaja halusi sanoa kirjan kirjoittajan olevan "pundit". Nojoojoo, asiantuntija, oppinut, mutta kyllähän meille jo koulussa opetettiin sana pandiitti, minkä kirjoitusasun lapsuuteni autoritaarinen tietolähde eli Otavan Pieni tietosanakirja vahvistaa.

Jos haluaisi lyhentää arkaaista Pienen tietosanakirjan kirjoitustapaa("inflatsiooni"), niin ehkä pandit, mutta ei u:ta, kiitos, sehän on vain englantilaisen siirtokirjoituksen yritys saada ääntämykseen a. Taivuttamisen kannalta valmiiksi pitkä muoto on kätevämpi: pandiitteihin - panditeihin.

Hesarin juttuun (eikös ole tarkka viite!) oli jopa laitettu pieni selitys siitä, mitä "pundit" tarkoittaa... Totta, jos googlettaa, niin "punditeja" löytyy paljon enemmän kuin "pandiitteja", mutta muilla kielillä kuin suomella. Jos kirjoittaa devanagarilla पण्डित (minulla tuo näkyy oikein), niin löytyy samoin aika vähän. Suomeksi löytyvät "punditit" ovat lähinnä tietokoneiden näyttöjä, mutta näkyy listassa aika nopeasti yksi blogikirjoituskin, jossa aihetta sivutaan.

Toivottavasti tämä sana-asia on jo jossain Hesarin sivuilla käsitelty loppuun - oli tai ei, jos joku tietää tällaisesta keskustelusta, niin voisi vinkata.

(Tuossa pari vuotta vanhassa bloggauksessa on mainittu sanan sekottaminen sanaan bandiitti (it., ryöväri, maantierosvo) ja niinhän se minunkin mielessäni menee ja kun yhdistetään kesä ja bandiitit, niin tulee mieleen tietysti Time Bandits 80-luvun alussa elokuvakerho Monroen(?) kesäsarjassa Tampereen YO-talon loistavassa elokuvasalissa. Aika bandiitteja.)

18. heinäkuuta 2007

Teini-ikäisen omistajan huolet ja hauskuudet

Purin lomapäivän rauhassa kuistin laudoituksia ja poika irrotteli nauloja kun naapurin pihasta kuului koiran haukuntaa. - Onko se meidän? Olihan se.

Nimi tai komento ei vaikuttanut mitään. Kiersin kadun kautta, niin siellä meidän pikku Pindamme kiiti aivan mahdotonta laukkaa ja kävi välillä juomassa etanoiden pyydystyskupista...

Ilmeisesti nyt oli hyvä päivä sille kokeilulle... "Pienen" jahtaamisen jälkeen Pinda antoi periksi ja luimisteli perässä sisään. Hyvästi vapaus! Tänään oli siis hyvä päivä myös sisäarestille. Parin tunnin jälkeen tottelevaisuutta oli aivan uudenlainen määrä ja kun vein tunnetulle aidanalituspaikalle (johon saattaa tulla verkkoa lähiaikoina) ja sanoin "ei", niin tuloksena oli jälleen kieriskelyä selällään.

Näin on ehkä onnistuttu myös oppimaan jotain - toivottavasti tuo kuolleista etanoista haudutettu liemi tekee tehtävänsä - ainakin hengitys haisee vielä mahtavasti...

16. heinäkuuta 2007

Mitä tapahtui Suomessa 1. heinäkuuta 2007?

Tulin siis eilen vilkaisseeni tänne blogiini ja löysin kävijätilastoista hauskoja piikkejä:

Suuri osa tuosta selittyy pienellä perusliikenteellä ja tiedän, mitä on tapahtunut 15. päivä, mutta mitä tapahtui 1. heinäkuuta?

Unter den Linden

Kesä on tuntunut tosi kesältä ja perjantai-iltana, kun muutaman viikon tauon jälkeen kävelin kaupungissa illalla, ihmettelin hetken, että mikä raikas tuoksu leijuu Tammelan puistokadun pohjoispäässä. Lehmuksenkukathan ne.