20. tammikuuta 2007

Kolmisin vielä kauheampi

Aika aloittaa lauantainarina. Tällä kertaa aiheena on arkipäivän ilmiö. Viiden pisteen vihje: Minäkin teen sitä toisinaan, töihin mennessä ja töistä tullessa. Kolmen pisteen vihje: Teen sitä nykyään tavallisesti autossa. Yhden pisteen vihje: Aina ei jaksa vaihtaa kanavaa.

Kyllä. Radiohan se, tuo hienon hieno vehje. Olenhan jo nelikymppinen, joten normaalisti lapsia aamuisin kyyditessäni minulle kelpaa Radio Suomi, tai siis Tampereen Radio. Sieltä tulee Seegersiä, ELOa ja Abbaa (itse asiassa tosi vähän ELOa) sekä paikallisuutisia, joita on hyvä välillä kuulla.

Henkilökohtaisia ongelmia minulle aiheuttaa lähinnä YleX, jolle vaihdan tavallisesti siirtyessäni paikkakunnalta toiselle, kun aika monessa paikassa YLETAMPERE, YLEHAME tai YLEJKL tms. jne. alkavat taistella keskenään, mitä Suomi-iskelmää juuri nyt soitettaisiin, enkä jaksa sitä RDS-painikettakaan painella.

YleX kuuluu ja pysyy päällä, eikä ole sitten taas esimerkiksi musiikkilinjaltaan yhtä puuduttava kuin joku Nova. Mutta. En tiedä, missä vaiheessa YleX otti vakikonseptikseen kaksi (2) juontajaa yhtä aikaa studioon aamuohjelmissa. Joka tapauksessa ideahan on "fiksu" ja "idioottimainen". Kaksi juontajaa takaa sen, ettei kenenkään ole vaikea tehdä töitään. Ei tarvitse puhua tylsälle mikrofonille tai (Ylessä) äänitarkkailijalle, kun voi puhua työkaverilleen - sitähän me muutkin teemme enemmän tai vähemmän.

Kahden ihmisen jutustelun (sala)kuunteleminen voi olla "kivaa" tai "mukavaa" - tai sitten ei. Jos yksi juontaja urautuu omiin rutiineihinsa (niinhän me kaikki), niin eivät kahden juontajan vitsikaavat siitä taudista paranna. Minä olen tietysti ollut koululainen, kun Jouko Blomberg toivottijoka perjantaiaamu "hyvää huomenta kaikille - tasapuolisesti" ja soitti lähes aina Hiski Salomaata. Sitten alkoi Jake Nymanin pirteä Rokkivekkari ja yhtenä tiistaina tietysti John Lennon oli ammuttu jne. jne., joten minimalistisen toiston pysyvyys voi olla aivoihini kivipesty, enkä yksinkertaisesti pysty ottamaan vastaan muutoksia elämääni.

Tuo kahden juontajan idea on ainakin Suomessa aika tavallinen myös kaupallisilla asemilla, mutta kuuntelen niitä niin vähän, etten pysty sanomaan mitään tavan yleisyydestä tai kuka tän taas aloitti. Ylellä on tietysti rahaa laittaa studioon kaksi tai kolmekin aamujuontajaa, jotka kaikki tuntuvat olevat jotain freelance-opiskelijoita.

Järkytyin viime syksynä(?) melkoisesti, kun lopulta tajusin tuolla Suomen aamussa paikkakuntaa vaihtaessani, että YleX:n studiossa on oikeasti usein kolme (3) juontajaa yhtä aikaa. Se kolmas ei ollut siis mikään vieras tai kohta alkavan ohjelman juontajamainostaja. Ensimmäisen kerran jälkeen myös luulin, että kyse oli jostain juhlalähetyksestä.

Nyt olen tajunnut sen olevan jonkinlainen uusi vakikäytäntö, vaikkakin YleX:n juontajien ääniä on usein suhteellisen vaikea erottaa toisistaan. YleX:n aamukoomikot olivat välillä tosi samankuuloisia, mies ja nainen on erottuvuudelta hyvä idea, mutta kolmelle juontajalle sukupuolijako ei enää sekään oikein toimi. Mitä keskustelua on puuro, jossa kolme roolia kuulostaa vain kahdelta?

Olisi "kiva" tietää, miten nämä radio-ohjelmatyyppikonseptien kehittelijät tämän usean juontajan sopan perustelevat tai onko tälle "idealle" joku nimi, että tietäisin edes, mistä rutisen. Kukaan ei tietenkään minulle tänne vastaa, mutta YLE saattaa saada minulta palautetta...

Ja kun kerran kansanradio on auki, niin vielä yksi hengenveto: Ainakin YleX:llä on myös ollut sellainen "fiksu" idea, että he ovat leikelleet aikaisen aamun juonnoista tai haastatteluista pätkiä ja toistaneet niitä sitten myöhemmin aamulla tai iltapäivällä. Tämähän saa aikaan sen, että jos olen ajanut toiselle paikkakunnalle aikaisin aamulla, niin olen ehtinyt jo aamulla kuulla jonkun hupaisan jutun kaksi kertaa - ja iltapäivällä sitten vielä kolmannen kerran. Tänään kuitenkin vaimoa rautatieasemalle heittäessäni kuulin uuden loistoidean: YleX Aamuremix eli lauantaiaamu on täytetty viikon "parhailla" gageillä ja musiikilla... klo 6.30-10.

Soittolistoista sitten toisella kertaa...

14. tammikuuta 2007

Glögiä ei kannata hehkuttaa

Niin, glögikausihan on kai jollain tapaa ohi, mutta hyvää se on silti. Viikko sitten olimme perhetutuilla ja meille vilautettiin tyhjää Valion sokerittoman glögin tölkkiä. No, onhan sokeriton glögi vähän karu idea, mutta tölkin tuoteinformaatio oli vielä karumpaa: Sokeriton glögi on makeutettu aspartaamilla ja asesulfaami K:lla, ja se tulee kuumentaa n. 70-asteiseksi, "ÄLÄ KEITÄ".

Siinähän on vain kaksi asiaa pielessä:

Ensinnäkin mitään elintarviketta ei tulisi "makeuttaa" aspartaamilla. Sen käyttöturvallisuus on kyseenalaista, se aiheuttaa joillekin omituisia allergisia reaktioita ja monet meistä kokevat sen maun pa-hak-si.

Toiseksi, koska aspartaami hajoaa kuumassa välittömästi vielä haitallisemmiksi yhdisteiksi (formaldehydi jne.), sitä ei pitäisi laittaa elintarvikkeisiin, joita kuumennetaan. Elintarviketurvallisuusvirastokin mainitsee aspartaamin hajoamistuotteiden kohdalla vain ne, mitä aspartaamista syntyy elimistössä ja "ei kestä kuumentamista" -varoitus ei saa mitään lämpötiloja tai aikoja tuekseen.

Miten ihmeessä tavallinen glögin lämmittäjä voi estää aspartaamin hajoamisen kuumassa. No, säilytys alle 8°C onnistuu, mutta vaikka kuinka pitäisi lämpömittaria kattilassa, niin kuka pystyy sanomaan, mikä on lämpötila kuuman kattilan (teräs- tai teflonpinnan) ja glögiliemen rajapinnassa. Mikrosta jokaisen tulee tietää, että siellä syntyy korkeita pistelämpötiloja ja kokonaismassan lämpötila tulee sitten erojen tasoituttua.

Tässä olisi taas ainesta salaliittoteoreetikoille, vai eikö ole klassikkoasetelmaa siinä, miten jättiyhtiö Monsanton omistamaa kemikaalia (ai, webistä löytyy tieto, että Monsanto olisi myynyt tämän kemikaaliosastonsa jo vuonna 2000 - entäs patentit...) työnnetään elintarvikkeisiin joka puolella maailmaa, mutta suoraan kasviperäistä steviaa (Stevia rebaudiana) ei hyväksytä elintarvikkeeksi tai lisäaineeksi. Sen myynti on kielletty koko EU:ssa ja siten myös Suomessa. Kielto ei toki koske koko maailmaa ja ainakin saksalaiset haluavat näyttää, että heillä on kansanliike (ja kirjoja!) stevian käytön vapauttamiseksi.

No, mikä nyt on "väärää käsitystä" ja mikä ei, kuten Elintarviketurvallisuusvirasto sen sanoo.

7. tammikuuta 2007

Lempipaikkani Ateenassa

Kesällä 1987 (hohhoijjaa...) olin IAESTE-"harjoittelijana" Ateenassa seitsemän viikkoa. Heti tuloni jälkeen alkoi paha helle - oikeasti, kreikkalaistenkin mielestä ja ruumishuoneet täyttyivät ja kadun tyhjenivät ja eräänä aamuna 30 astetta tuntui viileältä.

Nojoo, kuljeskelin kaupungissa aika paljon ja lempipaikkani oli Akropolilla, mutta ei siellä päällä (minne pitää maksaa ja missä oli (on aina) kauhean kuuma), vaan sen itäreunalla, missä oli polun päätepiste.

Siellä istuskelin useamman kerran, katselin Likavittos-kukkulaa, keltaista savua helteisen kaupungin päällä, kirjoittelin kirjeitä ja hengittelin sirkkojen sirinän kyllästämää, männyntuoksuista kreikkalaisilmaa.

Kerran otin jopa kuvan itsestäni, laitoin kameran sen laatikon(?) päälle, missä tavallisesti istuskelin, tähtäsin tarkasti Likavittos-kukkulaan ja onnistuin kymmenessä sekunnissa menemään kivikaiteen päälle rentoon makuuasentoon katselemaan pilviä.

Yhdeksän vuotta myöhemmin, kun olin käymässä Ateenassa, kävelin sinne samaan paikkaan ja sain päähäni ottaa uuden, samanlaisen kuvan. Valitettavasti minulla ei ollut vanhaa kuvaa mukanani, joten Likavittos jäi pois tästä uudesta kuvasta ja selvästikin olen pää toiseen suuntaan.

4. tammikuuta 2007

Tohtori HyväOlo

Keittiön lattialla pikkuauto
ja sumffatirallallei
Isä tuli makuuhuoneesta
ja sumffatirallallei
no, astui pikkuauton päälle...

Ei siis se Feelgood, jota YO-talollakin käytiin vuodesta toiseen katsomassa ja josta jäsenet ovat pudonneet yksi toisensa jälkeen.

Nyt on mainostuksen kohteena maan mainoin orkesteri Tohtori Orff ja herra Dalcroze. Tämä on siis lastenorkesteri. Lastenorkesteri, jolla on makua ja taitoa. (Heidän nettisivustossaankin on melkoista itsesuitsutusta, mutta se ei ole katteetonta siis.)

Näimme heidät ensimmäistä kertaa "sattumalta" Kiina-adoptiotapaamisessa reilut kolme vuotta sinne (terveisiä vain Kuopioon!) ja nyckel-pulkka*, Anna O'Virtanen ja maailman pisin rumpusoolo vetivät heti puoleensa.

Laulut ovat hauskoja, mutta myös surullisiakin, sanoitukset ovat erinomaisia ja eri musiikkilajien, instrumenttien ja pahvilaatikkosaundien hallinta on ilmiömäistä.

Jos nyt jotain negatiivista miettii, niin hyvätkin biisit, jotka korvamatoina jäävät soimaan, voivat olla hieman häiritseviä... leikkimökin takana ooooon... minä olen magneetti, magneetti, magneetti minä oon...

* Kaksi nuorimpaamme olivat silloin tulleen Suomeen kolme kuukautta aikaisemmin, joten kun ensimmäinen havainto Orthex-pulkasta oli keikalta, niin keskimmäinen lausui fiksuna enonsa pihassa pulkan nähdessään, - Mä tiedän, mitä tolla tehdään. Selitin sen väärinkäsityksen sitten heti pois...

1. tammikuuta 2007

Ihmiskunnan suuret keksinnöt: Koirankakkapussi

eli Mitä kaikkea ihminen pystyykään tekemään

Tänään, myöhäisen ja täyttävän fonduejämäleipäaamiaisen jälkeen lähdin lasten ja koiran kanssa viimeöiselle tulitaistelukentälle tarkoituksena siivota juhlimisen jälkiä. Mukana oli kottikärryt (puisille rakettikepeille), eilinen rakettipussi (metallijätteelle) ja jätesäkki (kaikelle muulle).

Kun pääsimme kadulle, tuli naapuri vastaan pari rakettia kädessä ja sanoi, että peräkenttä on jo siivottu aamuyhdeksältä! No, mikä sen hienompaa, mutta jatkoimme matkaa ja löysimme tietysti matkalta joitakin roskia ja kentältä design-laukaisualustani (tosin ilman laukaisuputkea), joten meillä oli jo jotain kottikärryssä, kun suuntasimme suoraan metsään - sinne suuntaanhan suurin osa Raketeista oli lentänyt.

Metsässä ei ollut pahemmin raketteja, sen sijaan muita roskia, mehupurkkeja (viim.myyntip. 28.10.2005 jne.) ja jyrrrkkä kallio. Lapset menivät ketterästi ja minäkin sain säkit ja kottarit kallion laelle, missä on hiekkasiilojen täyttöpaikka ja jonkin verran aitoja ilotuliteroskia.

Tämän jutun kuitenkin kirvoittivat ne kolme (3) löydöstä, joista ensimmäinen oli jo siellä kallion alla ja kaksi muuta kävelytien varressa, kun jatkoimme matkaamme kohti kotia: löysin kolme (3) koirankakkapussia, joissa oli sisällä sitä (ei, en avannut ja katsonut) ja jotka oli nätisti solmittu ja HEITETTY METSÄÄN!

Kuka voi keksiä jotain noin nerokasta? No, ihminenpä tietysti.

Viimeisen pussin kohdalla lapset olivat paikalla ja pidin ensimmäisen pienen saarnani heille ja heistäkin "kakkasäilyke" oli aika omituinen keksintö.

En siis lukenut pienellä kirjoitettuja tekstejä, jos ne vaikka olivat biohajoavia pusseja (näyttivät aivan tavallisilta ja minä sentään tunnen muovin, kun näen sen), mutta emme todellakaan tehneet mitään laajaa etsintää, vaan varsin pienellä alueella oli kolme (3) valmispakkausta luonnosa.

Nyt pitää etsiä roskaliikkeen sivut, että voi levittää pahennusta, että tämä kauhistuttava järjettömyys saadaan lopetettua. (Oliko se Sudan itse, joka pommitti Darfurin aluetta?)

Anna Kuu lunta

"Millainen sää on kolmantena päivänä uuden kuun jälkeen,
sellaista säätä on kaksi viikkoa."

Tuon, selvästikin aidon(oloisen) kansanperinteen mukaisen sääennusteen opin äidiltäni, oikeasti. Äitini syntyi maalaistaloon, keskelle metsää ja hän kertoi toisinaan joitakin asioita omasta äidistään, joka kuoli jo äitini ollessa parikymppinen.

Tämä isoäitini oli siis syntynyt 1800-luvun lopulla ja oli ehkä omalta äidiltään oppinut perinteisiä taitoja, joista siihen aikaan oli hyötyä. Voisihan se nykyäänkin olla kätevää tietää kellonaika tähtien asennosta, mutta pilvien lisäksi ongelmana on usein tämä kaupunkien kokonaisvalaistus.

Mutta siihen kuuhun ja lumeen: Nyt, kun kaikki sukset ovat valmiina, ei tarvittaisi kuin lunta. Sään tulisi siis muuttua talviseksi. Mutta milloin? Ensi pe/la (5.-6.1.2007) voisi olla otollinen kohta. Miten niin? Jos katsotaan Ilmatieteen laitoksen tämänhetkistä ennustetta, niin se ennustaa samanlaista kivaa vaihtelevaa... miinus seitsemästä plus kolmeen Tampereella keskiviikkoyöstä torstaiyöhön...

Kun itse parikymppisenä tutustuin joogaelämäntapani vuoksi kuunkiertoon tarkemmin, niin huomasin, että äitini toisinaan lausahtamassa jutussa oli jonkinlaista osumatarkkuutta.

Uuden kuun aikaan sää tuntui vaihtelevan voimakkaasti ja noin kolmannen päivän kohdalla se usein "vakiintui". Joskus on vähän vaikea sanoa, mikä on uuden kuun päivä tai kolmas päivä siitä, kun kuun vaiheet eivät mene aivan tasan vuorokausirytmin kanssa).

Joogan paastopäivä on 11. päivä (ekadashii = yksitoista) täydenkuun JA uudenkuun jälkeen (ja myös täyden- ja uudenkuun päivinä - valitse oma päiväsi olla syömäättä). Tuo ekadashii on siis kolme päivää ennen täysi- ja uutta kuuta, joten se on muutoksen alku. Esimerkiksi viimesyksyinen lumipyrypäivä Tampereella ja osin muuallakin Suomessa 31.10.-1.11. alkoi paastopäivänä 31.10..

Jossain vaiheessa siis huomasin, että paastopäivänä sää usein muuttuu, mutta ei pelkästään ennen uutta kuuta, vaan myös ennen täysikuuta, joten näin sain luotua uutta viisautta kansanperinteen ketjuun:

"Kolme päivää ennen täyden ja uuden kuun päivää
sää usein alkaa vaihdella - ja kolmantena päivänä niiden jälkeen
se usein tasaantuu.

Jos katsotaan viime joulukuuta, niin ero kylläkin näkyy vain uuden kuun kohdalla:

15. päivän paastopäivän kohdalla katkeaa selvä trendi ja kylmyyshuippu on juuri uuden kuun päivän kohdalla. Kolmantena päivänä sen jälkeen tosin alkaa vaihtelu nollan molemmin puolin, joten ehkä trendi onkin vaihtelu nollan molemmin puolin. :-)

No, onko tässä mitään järkeä? Alkuperäinen kansanperinne on tietysti(?) mutua, mutta mikä voisi olla selitys tälle - jos tällaista on olemassa?

Jos kerran kyse on kuun vaiheista, niin kyse on kuun, maan ja auringon keskinäisestä sijainnista avaruudessa. Uuden kuun aikaan kuu on auringon suunnalla maasta katsottaessa ja täyden kuun aikaan kuu on "maan takana".

Kun kuu menee auringon ja maan väliin tai "maan taakse", niin siinä matkalla - noin kolme päivää ennen ja jälkeen - se vaikuttaa auringosta maahan tulevaan hiukkasvirtaan ja aiheuttaa muutoksia maan magneettikentän virtauksissa - ja siten ehkä säässä! (NASA:n salaliitto: Vastaus kysymykseen 55 puuttuu: Blocking of the Solar Wind by our Moon?!)(Vastaus on tullut sinne, mutta väärässähän minä 'some people' olen: Some people have claimed a correlation between positions of the Moon and observed effects on Earth. The position of the Moon does affect tides in the ocean, but one does not expect any magnetic effects. :-)

Nyt siis vaan kaikki panokset vuoden ensimmäiselle täysikuulle ja sitä seuraavalle kolmannelle päivälle. Katseet taivaalle perjantaina - sieltä on pakko tulla lunta! :-)