26. marraskuuta 2006

Kaupunkilaisten olohuone

Tämän päivän Hesarissa oli uutinen kaupungin keskustan joidenkin vanhojen kortteleiden muuttamisesta "kaupunkilaisten olohuoneeksi". Näin tamperelaisena antaisin pienen varoituksen sanan.

Tampereellahan tehtiin Keskustorille iso remontti ja silloin juuri puhuttiin tuosta olohuoneideologiasta. Mutta puhuttiinko silloin siitä, minkälainen huone olohuone oikein on? Ei. Entä siitä, mitä tulee, kun päästetään lukuisia suunnittelijoita tekemään virityksiään samaan paikkaan? Ei.

Keskustori (vanha kirkonmäki) pistettiin tasaiseksi, bussipysäkkien alueelle laitettiin ihmeellisiä putkikalusteita ("Eiffel-torniakin aluksi hyljeksittiin, mutta niin se vain sitten hyväksyttiin" kuului eräs kuolematon virkamieskommentti niistä.), omituiset härvelit valaistiin sinisellä valolla (kyllä, tämä valaistustaiteilijakin on tunnettu ja palkittu töistään...) ja talojen seinillä halogeenit loistelevat päin kadulla käveleviä ihmisiä.

Vähän väliä joku jättää tänne kaupunkilaisten olohuoneeseen television päälle, vaikka kukaan ei ole katselemassa ja viikonloppuisin lapset leikkivät telttaleikkejä ja soittavat rokkia liian myöhään - toisten makuuhuoneiden seinän takana siis. Aika usein telttoja näyttävät käyttävän öisin aikuiset, jotka örveltävät ja sotkevat niin, että aamulla paikka näyttää aivan tavalliselta kaatopaikalta.

Jos Te, arvon helsinkiläiset, ette siis nauti omasta olohuoneestanne, vaan haluatte tuoda kaupungissanne paremmin esille keskivertosuomalaisten mautonta elämäntapaa, niin kannustakaa kaikkia luottamushenkilöitänne ja virkaa tekeviänne todellakin tekemään koko Senaatintorista Yksi Iso Kaupunkilaisten Olohuone.

Kyllä intternetti on hieno asia

Katseltiin juuri scifileffan jälkeen Hitlerin nousua valtaan ja sitten surffaillessani törmäsin tällaiseen blogikommenttiin:
Ps. päätin itsekkin liittyä monikulttuurisuuden vastaiseen taistoon ja perustin oman monikulttuurisivun osoitteeseen
Kyllähän näitä tyyppejä riittää, mutta nämä siis kirjoittelevat ja toiset näyttävät jopa pyrkivän eduskuntaan. Pitäis varmaan tehdä jotain. Edelleenkin.

20. marraskuuta 2006

Yksi näistä junien miehistä

Kymmenen vuotta sitten menin junalla Bulgarian läpi. Käytössä oli interrail, mutta myös tiukka budjetti, joten vain läpikulkuviisumi eikä edes tarkoitusta varsinaisesti matkailla Bulgariassa.

Juna on kuitenkin kiva matkustustapa yksinäisellekin miehelle ja kun samaan osastoon osuivat bulgarialainen mies ja pikkupoika, niin tulihan siinä tavattua paikallisiakin. Mies osasi kohtuullisesti englantia ja kun sitä paikattiin minun huonolla saksallani, niin monenlaisia juttuja siinä tuntien aikana tuli vaihdettua ja selvitettyä.

Juna oli siisti - vain vessa oli aivan karmeassa kunnossa, mutta kesä oli kaunis ja juna vei.

Jossain vaiheessa samaan osastoon tulivat unkarilainen isä, äiti ja heidän lapsensa. Bulgarialainen mies jutteli heidän kanssaan vielä innokkaammin - olihan tuo nuori perhe selvästi enemmän samanhenkinen ja osasi sitä saksaakin paremmin.

Olimme kovasti eurooppalaisia: Kaikki itäreunalta, kovin erilaisista maista ja erilaisista elämäntilanteista, mutta selvästi saman kulttuurialueen edustajia. Näin sitä oltiin menossa kohti yhteistä Euroopppaa raiteet kolisten.

Sitten jossain vaiheessa unkarilaisperheen äiti meni käymään junan vessasta ja ymmärsin hänen ilmeestään, mitä hän sanoi miehelleen unkariksi kun palasi. Bulgarialaismies kiinnostui, kysyi saksaksi ja kun hän kuuli, että kyse oli vessan siivottomuudesta, niin silloin hän repesi:

Ne olivat tietenkin ne mustalaiset, jotka aiheuttivat kaiken tämän siivottomuuden Bulgariassa! Niitä oli vaikka kuinka paljon ja kaiken aikaa niitä tuli salaa lisää Turkista tai ties mistä ja sotkivat kaikki paikat jne. jne.

Ei paljon jäänyt jäljelle sivistyneestä eurooppalaisuudesta tai hartaasta kristillisyydestä kun puheenaiheeksi tulivat Ne Toiset, jotka olivat Erilaisia, Likaisia jne. jne.

Tämä vanha tapaus tuli mieleen, kun osui silmiin Ismo Nykäsen hyvännäköinen juttu Radio1:n kolumnien joukossa. Nykänen tosin enimmäkseen lainaa hollantilais-amerikkalaisen Ian Buruman kirjaa, mutta tämän asian rauhallinen pohdiskelu on tarpeen. Onko monikulttuurinen kulttuuri mahdollinen? Mitä se edes tarkoittaa? Onko siltikin aina helpompi laittaa kaikki ongelmat Niiden Toisten syyksi?

16. marraskuuta 2006

Adoptio on pop

Tiesithän tämän. Poptähti Madonna adoptoi. Toimittaja pääsee lehdessä haukkumaan Madonnaa kritisoivia hurskastelijoiksi. Suomalainen nainen saa päähänsä tuoda samoin Malawista kaksi pientä lasta Suomeen ja nyt kaikki on väärin, kun hän ei saakaan adoptoida suloisia tyttöjä.

Huoh.

On syynsä sille, että sivistyneet valtiot sääntelevät oman maan sisällä tapahtuvaa ja kansojen välistä adoptiota. Jos multimiljonääri menee köyhään maahan ja lahjoittaa paljon rahaa, niin onhan se hyvä. Jos lapsella on elämän ulkoiset puitteet aivan lahoa puuta, niin voi olla hyvä hänelle, lähtee hän sitten multimiljonäärin yksityiskoneella Englantiin tai kakkosluokan paikalla Suomeen. Niin vaan ei tulisi tehdä.

Toimittajat ovat yllättäen taas vähän pihalla tästä jutusta.

15. marraskuuta 2006

Lehtolan isoveli on intku

Niin, silloin 80-luvun alussa kavereillani oli kaveri, jota sanottiin Lehtolaksi. Ihan mukavan oloinen sälli ja jossain vaiheessa mulle kerrottiin aika erikoinen juttu: "Lehtolan isoveli on intku". Aika paha - mikä johtuu joko siitä, että mä jouduin kysymään, mikä tää intku nyt tässä 15-vuotiaiden kontekstissa on tai siitä, että se sanottiin ylimaallisuutta painottaen. Tai sitten niissä pienlehtipiireissä Lehtolan isonveljen oma lehti oli aivan jotain muuta. Joka tapauksessa mä muistan tuon kommentin vieläkin, vaikka en siitä (toivottavasti) kenenkään kanssa ole puhunut ainakaan viiteentoista vuoteen.

Sitten tuli Sianhoito-opas ja 90-luvun alkaessa sain tietää, että Lehtolan jengillä oli kantapöytä Wienerwaldissa ja oma tapansa käyttäytyä ravintolassa. Sen jälkeen onkin eteen tullut aika monta kolumnia, joista viime aikona monet ovat olleet jopa aika hyviä, vaikka sitä joskus vaikea onkin myöntää.

Huolestuttavaa tässä ajassa on se, että kun minä viime viikolla kirjoitin meilin asiakkaalle ja myynti halusi antaa minulle "positiivista" palautetta, niin siinä samassa keksitään jotain "rakentavaa" eli että olisin voinut käyttää "vähemmän" "lainausmerkkejä". "Totta", mutta kun auktoriteetiksi otetaan Lehtolan (isonveljen siis) suomentama ja korjaama(?) Säännöt: miehen kirja, niin ei voisi paljon huonommin mennä.

"Solche Sachen kommen im Leben vor", kuten Lehtoloiden äiti halusi meille koululaisille opettaa...

(Olin näköjään aloittanut tämän kirjoittamisen marraskuussa 2005, joten se meni ensin sinne... ajassa ja ajassa, ehkä se on tämä marraskuu, joka saa minun ajattelemaan näin synkkiä...)

12. marraskuuta 2006

Schmap on you, Tampere!

Ostaisitko matkaoppaan, jonka nimi on Schmap? No, onhan se omituinen, mutta toisaalta näitä oppaita ei tarvitse ostaa, koska niitä saa Ladata Ilmaiseksi Netistä! Tietenkin.

Olen paria opasta katsellut ja käyttöliittymä on ihan "mielenkiintoinen" ja koko ideakin, että ne oppaat olisi oikeasti päivitettävissä - sieltä netistä. Kyseessä on kuitenkin kaupallinen hanke, joten ehkä ehkä tarkoitus on tulla miljonääriksi oheiskrääsällä ja mainoksilla, enpä tiedä.

Erittäin fiksuna ihmisenä latasin koneelleni heti Helsinki-oppaan ja kun Tampere-opas julkistettiin viime perjantaina(?), niin ehdin jo sitäkin vilkaista. Miksi ihmeessä katselen oppaita kaupungeista, jotka tunnen? Mielestäni se on hyvä tapa katsella matkaoppaiden laatua ja ideaa: Minun pitäisi tuntea kotikaupunkini ja Helsingistäkin minulla on jonkinlainen käsitys, vaikka en siellä nykyään kaduilla kuljeskelekaan, toisin kuin reilut 20 vuotta sitten.

Lyhyillä vilkaisuilla olen saanut selville, että ainakin kartoissa on pientä epätarkkuutta. Kyllä minä siis löytäisin Kiasman, vaikka se kartassa onkin täplätty yhtä korttelia liikaa etelään ja luultavasti satunnainen turistikin lopulta selvittäisi noin suuren rakennuksen sijainnin. Mutta jos tämä on tarkkuus, niin miten löytää jonkun pienen ravintolan tai puiston täysin vieraassa kaupungissa? Tampere-oppaassa Viikinsaaren sijaintitäplä on hauskasti laitettu Viikinsaarenkadun kohdalle, josta toki näkee järven keskellä olevan saaren, mutta muuta yhteistä niillä ei olekaan.

Schmap-porukka on myös nerokkaasti hankkinut materiaalia ilmaisiin nettimatkaoppaisiinsa ilmaisista nettilähteistä, kuten kuvia Flickristä. Eivätkö he ole kuulleet, että Internetissä oleva tieto ei ole aina luotettavaa!?

Oikeasti huomasin Flickrissä joskus vuosi sitten kuvia Pyynikiltä, Ammattikoulunkadun ympäristöstä, ja niissä näkyi jopa entinen asuntomme ulkoapäin. Kuvien ottaja ja laittaja on kuitenkin joku Ulkomaalainen, joka vaan oli sattunut olemaan Tampereella ja merkinnyt kuviin hakusanaksi Pispala*. Kuvat eivät siis ole kuuluisasta Pispalasta, mutta tuon tägin vuoksi entinen asuintalomme nyt kuvittaa Schmap Tampere Guide -tiedostossa Pispalaa... Ilmainen kuva ei ole aina hyvä kuva...

Yhtä kaikki, ihan mielenkiintoinen projekti ja hauska idea tarjota ladattavia tiedostoja, jolloin oppaat ovat käytettävissä myös ilman nettiyhteyttä ja niissä oppaissa on linkkejä muualle ja pitäisi varmaan testata tositilanteissa ja jos niistä nyt jotain todellista puutetta etsii, niin palautepainike puuttuu.

(Toki kommentoin tuolle kuvaajalle vuosi sitten, että tägeissä on virhe ja hän lisäsikin sinne Pyynikin, mutta ei suostunut/halunnut/muistanut/osannut/tms. poistaa sitä Pispalaa. Myöhemmin hän näyttää käyneen sitten kävelyllä Pispalassa asti ja ottanut ihan kivoja kuvia - jostain syystä joitakin myös niistä Pispalan mauttomuuden rah/jalla/aikakaudella rakennetuista taloista.)

5. marraskuuta 2006

Kasvissyönnin vastustaminen on vaikea laji

Tällainen tästä sunnuntaiaamuna tuli - kun vähän epäilen, että Aamulehti ei tätä julkaise, niin kopypastean tännekin:

---

Olin varsin ilahtunut, kun Aamulehti julkaisi Leena Vilkan kirjoituksen suhteellisen räväkällä ja totuudenmukaisella otsikollakin. Olin yhtä lailla masentunut, kun Aamulehti palasi normaalilinjalleen ja julkaisi Laura Järvenpään "kommentin" myös paperiversiossaan.

Kyllä, olen itse kasvissyöjä, myös ekologisista ja eettisistä syistä, ja olen tottunut näihin "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -keskusteluihin. Ilmeisesti lihaa syövien journalistien on vaikeampi nähdä missä on pihvi ja missä ei.

Ensinnäkin Vilkka kirjoittaa enimmäkseen kasvissyönnin eettisestä puolesta ja vain mainitse ekologisen ulottuvuuden. Järvenpää jopa myöntää, että kasvissyönti on ekologisempaa, mutta kokoaa kaikenlaisia argumentteja miksi kasvissyönti ei ole "täysin ekologista" tms.. Sellaista asiaahan tässä materiaalisessa maailmassa ei ole, jossa hyödyn lisäksi ei tulisi myös jotain haittaa. Tämä ei koske vain kasvissyöntiä ja samalla periaatteella voisi kirjoittaa siitä, miten energian säästäminen ei ole säästämistä, koska kaikkea energian kulutusta ei kuitenkaan voi säästää...

Toiseksi Järvenpää ottaa esille esimerkkejä, jotka eivät suinkaan koske vain kasvissyöjiä: ns. sekasyöjätkin syövät (toivottavasti) "kasviksia ja hedelmiä" ja vaikka hollantilaisia paprikoita tai italialaisia tomaattimurskapurkkeja tuodakaan lentokoneella Suomeen, niin tuleehan siitä toki päästöjä ja energiaa kuluu. Samoin energiaa kuluu joka vaiheessa aivan turhaan kun tanskalaisia kinkkuja tai australialaisia pääsiäislampaita tuodaan Suomen lihansyöjille. Sanojen samankaltaisuudesta huolimatta edes kasvihuoneita ei ole rakennettu kasvissyöjien vuoksi tai heidän toimestaan.

Onneksi Järvenpää ei ota esille soijaa, joka usein tulee näissä "keskusteluissa" argumentiksi. Tullitilastoista on tavallisen porkkananpurijan vaikea saada tarkkaa tietoa, mutta aivan varmasti suurin osa tuosta eksoottisesta palkokasvista päätyy muuhun elintarviketeollisuuteen ja eläinten rehuksi, eikä suinkaan meidän kattilaamme tai tofutehtaan kautta paistinpannullemme. Ja jos tuo tasapaino joskus järkkyy, ei se suinkaan ole muutos epäekologisempaan suuntaan. Kasvissyönti kun on se parempi vaihtoehto.

Jos kasvissyönnin ekologisuuden mainitseminen on hurskastelua Laura Järvenpään ja Aamulehden mielestä, niin kai heillä on joku kiva sana sillekin, kun kasvissyönnistä kaivetaan aina vaan esille jotain "epäilyttäviä" tai "epärehellisiä" piirteitä.

---

Moraalia! Hyvä Aamulehti - tai no

Tainnut mennä jo kierrätykseen se parin viikon takainen Aamulehden Asiat-liite, joka sai oikeasti ilahtumaan: Siinä oli lähes kahden sivun kirjoitus Leena Vilkalta ja kun tarkemmin katson, niin sehän on netissä ja perässä se eilinen mielipidekirjoitus, joka saa kommentin "tai no".

Tuo juttu siis selviää tuolta - Leena Vilkka kirjoittaa asiaa ja Aamulehti oli rohkea kun julkaisi sen. Tarkoituksenahan on lehden profiloiminen keskustelevaksi ja erilaisia mielipiteitä esiintuovaksi, mutta tällä kertaa se oli minun mieleeni.

Vilkan juttua vastapäätä oli vielä Jyrki Lehtola (joka sekin löytyy siitä samasta netistä), joka silloin kirjoitti ihan fiksuja vanhojen miesten nurinoita kaiken (tv-kritiikkien) menosta moraalittomaan suuntaan. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Molemmissa kirjoituksissa on kyse moraalista - ja siitä minä pidän. Minun maailmankuvani ei toki ole täysin sama kuin Vilkalla tai Lehtolalla (hui!) (olen ollut nuriseva vanha mies jo kaksikymppisestä lähtien, fiksuudesta en sano mitään), mutta silti moraalista on hyvä puhua, käsitti sen sitten miten tahansa. Minulle moraali liittyy keskeisesti siihen, mistä elämässä on kyse eli kahdesta suunnasta. Minulla ei ole Hyvää ja Pahaa, vaan ennemmin kehitys ja ei-kehitys (jotka ovat tavallisesti varsin vastakkaisia, mutta osin myös suhteellisia käsitteitä...). Moraali on luonnollinen asia, mutta ei suinkaan mitenkään selvä, ellei siitä puhuta.

Minulle oli siis varsin masentavaa ja maan pinnalle palauttavaa, kun Aamulehti julkaisi eilen sen "tappavat kasvissyöjätkin porkkanoita" -kirjoituksen. Taidanpa kirjoittaa sinne vastineen - taas kerran... huoh.