22. huhtikuuta 2006

It's entertainment

Viime viikolla jostain syystä törmäsin aivan levottomille sivuille, ne mainostavat "Altoideja".

Voisi tietysti jättää hauskaksi nettitehtäväksi, mistä oikein on kyse, mutta aika nopeastihan Wikipedia vastaa.

Täysin kaupallinen ponnistus siis, mutta toteutus on ainakin noin nopeasti katsellen mieletön - ja nyt kun etsin sen toisen kerran, niin saan jotain hämäriä muistikuvia siitä että entinen työkaverini Hokkis olisi saattanut tuon linkin jo joskus vuosia sitten välittää minulle.

Muistini on oman käsitykseni mukaan hyvä, mutta joskus hieman hidas... Esimerkiksi nyt olen vasta jostain viime syksystä lähtien silloin tällöin miettinyt, että mitä olivat nimeltään ne pienet, punaisissa rasioissa (samanlaisissa kuin Altoids) myydyt lakritsipastillit, joita toisilla meidän tutuista oli tapana ostaa Keskustorin kioskilta silloin 80-luvun ensimmäisellä puoliskolla... Ehkä minä sen vielä muistan?

20. huhtikuuta 2006

Sanomalehtikeskustelua...

Kun olen vinkannut noista edellisistä kirjoituksista kyseisille toimittajille, niin he ovat molemmat kannustaneet kirjoittamaan oman lehtensä mielipidesivulle. Ihan kiva ja kun 80-luvulta lähtien olen Aamulehteenkin kirjoituksiani lähettänyt, niin he ovat julkaisseetkin varmaan enemmän kuin mitä tänne blogiin on kertynyt reilussa vuodessa.

Mutta kun tänne blogiin voi kirjoittaa mitä tahansa ja intternetti sen julkaisee, niin lehdet eivät suinkaan julkaise mitä tahansa. Aiemmin kirjoituksistani saatettiin muuttaa pari sanaa. Viime vuosina en muista sellaista sensurointia tapahtuneen. Monet kirjoitukset ovat toki jääneet kokonaan julkaisematta. On tietty aiheellista ja välttämätöntäkin olla julkaisematta kaikkea, mutta sitä tapahtuu silloinkin kun se minusta olisi ollut varsin aiheellista.

Kun eilen Heikalle vastatessani (hänkin siis kommentoi meilillä, vaikka olin kirjoittanut arvosteluni tänne blogiin...) en muistanut yhtää merkittävää torjuntaa, niin tänään sitten sellainen tulikin eteen. Minulla ei ole mitään tekemistä tämän jutun kanssa ja saatan tietää jotain väärinkin, koska en edes lukenut kyseistä Aamulehden juttua, mutta näin se meni:

Tamperelainen vihreiden keskusteluseura Vastedes oli järjestänyt 8.4. tilaisuuden, johon he olivat kutsuneet keskustelemaan Pentti Linkolan. (Aivan, "loistava idea" ja siitä heitä kritisoin, mutta sain selitystä...) Tarkoituksena ehkä oli ollut esittää niin voimakkaita vastaväitteitä Linkolalle julkisesti, että kukaan ei enää luulisi kaikkien vihreiden ajattelevan kuin Linkola.

En oikeasti siis tiedä, miten tilaisuus oli mennyt, mutta seuraavana päivänä Aamulehti oli uutisoinut tilaisuudesta, ja yhdistyksen hallituksen jäsenen mukaan "lehti vaikeni Linkolan kahdesta pätevästä vastaväittäjästä, Olli Tammilehdosta ja Niklas Vainiosta, ja antoi näin Vastedes ry:n järjestämästä Pienestä filosofiatapahtumasta väärän kuvan" (Kauko Tuovisen julkaisematon vastine).

No, julkaisiko Aamulehti tuota vastinetta. No siis ei.

Se siitäkin keskustelusta. Onneksi totuus säilyy objektiivisena.

18. huhtikuuta 2006

Itä on itä, länsi on länsi ja Taneli Heikka on Aamulehdestä

Loisteliaan otsikkoni alku on Kiplingiltä, joka Intiassa syntyneenä ja eläneenä brittinä jossain vaiheessa tuli noin kirjoittaneeksi ja laittoi perään "eivätkä ne koskaan kohtaa". Häntä ymmärrettävästi pidetään usein aiheen asiantuntijana, onneksi ei aina. C.G.Jung edelleen lainasi sen itää ja länttä syväluotaavan kirjoituksensa alkuun - ja antoi oman panoksensa pinnallisten stereotyyppisten käsitysten jatkumolle.

Taneli Heikka sen sijaan on toimittaja, jonka Aamulehti on lähettänyt ah niin perinteisen ja samalla muodikkaan reportteri maailmalla -tyylin mukaisesti Intiaan viime syksynä. Niinpä törmään lähes viikoittain Heikan kirjoituksiin omassa kodissani ja työpaikkani kahvipöydässä. Toiset niistä ovat toki parempia kuin toiset, ja enimmäkseen hän toteuttaa sitä tavanomaista agendaa: Olen toimittaja vieraassa maassa, josta en osannut/ehtinyt/halunnut etsiä etukäteistietoja ennen tänne tuloa, joten törmään kaiken aikaa kaikkiin kummallisiin asioihin ja kerron niistä lukijoille kotimaassa. Erityisesti keskityn epäkohtiin, toiseksi haastattelen kaikki suomalaiset, jotka vain tavoitan ja kolmanneksi - niin, siinäpä se taitaakin olla.

Ymmärrän, että lehtijuttujen aiheiden olisi hyvä olla "kiinnostavia", mutta miksi Suomesta kelpaa haastatella (myös) tavallisia ihmisiä (toki monenlaiset friikit ja alkoholisoituneet julkkikset ovat kysyttyjä kohteita), mutta ulkomailta kaivetaan enimmäkseen kaikkea erikoista.

Kaiken alku oli Heikan viimesyksyinen raportti Amman vierailusta Helsingissä. Ihmettelin sitä lukiessani, että miksi ihmeessä Aamulehti lähettää sinne toimittajan ja vielä sellaisen, joka ei todellakaan ymmärrä, mistä siinä on kyse.

Homman nimi selvisi mulle koko jutun tähänastisessa pohjanoteerauksessa, joka oli Heikan laaja reportaasi Etelä-Intian Amma-keskuksesta. Juttu oli Valo-liitteen (jota minulla ei onneksi enää ole) kansijuttu ja sen kantava idea oli kysellä koko ajan ja useilta ihmisiltä: Onko Amma Jumala? Hohhoijaa - mikähän on herra Heikan käsitys Jumalasta? Jos se on se pilven reunalla istuva valkopartainen mies, niin ei tarvitse mennä Intiaan tai edes Kaapelitehtaalle, että voi vastata noin fiksuun kysymykseen.

Hesarin oma mies maailmalla on nyt Sami Sillanpää, joka raportoi Kiinasta. Jostain syystä hän on kiinalaisten tapojen päivittelyn (hätäilevät kuulemma lentokoneissa eri tavalla kuin suomalaiset!) lisäksi onnistunut myös kirjoittamaan joistakin tärkeistä asioista, tekemään perinteisiä murtoja kielletyille alueille. Aamulehden mies Kiinassa oli pari vuotta sitten(?) Matti Kuusela, joka nyt on ehtinyt käydä taas Afrikassakin, mutta vain lyhyesti.

Nämä pitkä(veteise)t totuusraportit tulevat varmaan jatkumaan, mutta ainahan voi toivoa muutosta. Tosin tänään Aamulehden Matti Apunen vastasi (meilillä tietysti) edelliseen arvosteluuni ja kannusti kirjoittamaan mielipidekirjoituksia lehteen (eli ilmaista palstantäytettä, mutta kuulemma tuhatkertaiselle yleisölle!). Viestissään Apunen "täsmensi", ei perunut tökeryyttään, olihan hänen tarkoituksenaan ollut "provosoida myös ammalaisia" (huh huh). Mitään muutosta ei siis sielläkään ole luvassa.

Jos nyt viisauksia kaivataan, niin tässä tämä yksi kulunut, mutta on silti hyvä muistutus: Jokainen on ulkomaalainen lähes kaikkialla. Ja jos vielä Intiastakin halutaan jotain sanoa, niin toistanpa taas itse kehittämäni maksiimin: Intiasta voi sanoa mitä tahansa ja jopa todistaa sen todeksi.

17. huhtikuuta 2006

Pikku-pupu saa vastauksen

Pääsiäinen ja kävely metsässä ("Ei ole olemassa eläintä nimeltä pupu, joten jätöksen on jättänyt jänis tai luultavammin rusakko.") toi taas mieleen yhden oman elämäni tapahtuman tai tapahtumayhteyden, josta olen tehnyt radio-ohjelman ja joskus kirjoittanut nyysseihinkin (näköjään nelisen vuotta sitten siis...), mutta tulkoon nyt tännekin:

Parikymmentä vuotta sitten (eli parikymppisenä) aloin miettiä tekojeni seurauksia - tai enemmänkin huomasin olevani tilanteissa, jossa mietin asioita ja mieleeni tuli kuva jäniksestä lumella. Se tapahtui useamman kerran ja jotenkin aloin tavoittaa, missä olin sen pupun nähnyt alunperin.

Kun sitten olin käymässä vanhempieni luona ja kaivoin esille vanhempien sisarusteni koulun lukukirjoja, niin siellähän se oli: Kuva talvisesta hangesta, pieni jänis siinä ja runo (edelleenkin muistinvaraisesti):

Pikku-pupu järven jäällä
hyppii iloisella päällä.
Pienet jäljet jälkeen jää,
niitä pupu säikähtää.

Pikku-pupu juokse, juokse
turvaan Emo-jänön luokse.
Miksi jäljet jälkeen jää,
Emo-jänö selittää.

Oli todella mielenkiintoista tajuta, että olin ehkä lapsuudessani imenyt tuon kuvan ja runon itseeni ja sitten myöhemmin mieleni yhdisti sen seurauksien miettimiseen.

Kirjoitin silloin joskus runoon kaksi säkeistöä lisää, joten laitetaan nekin nyt tähän:

"Pikku-pupu, lumen päällä
täytyy meidän olla täällä.
Siihen jäljet jälkeen jää,
ei niistä tarvi välittää."

"Pikku-pupu, kevät koittaa,
kesä kylmän talven voittaa.
Ei silloin jäljet jälkeen jää,
vie aurinko ne mennessään."

Jos joku välttämättä haluaa selityksen näille viisauden sanoille, niin ottaa vaan rohkeasti yhteyttä.

16. huhtikuuta 2006

Hyvästi moniarvoinen yhteiskunta - täältä tulee Aamulehti

Sanomalehdettömänä päivänä otan esille leikkeen viime lokakuulta. 23.10. Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen kirjoitti pääkirjoituksen alakerran otsikolla "Gurun tiukassa otteessa" ja sisältö on sitä itseään eli Ammaan hurahtaneiden ihmisten pilkkaamista.

OK, itsepä olen lehteni tilannut ja "kolumnit ja 'Kronikat' edustavat enemmän toimittajien henkilökohtaisia mielipiteitä kuin lehden virallista linjaa" tms., mutta on se silti järkyttävää lukea tuollaista tekstiä lehdestä, jota aina kokemus kokemuksen jälkeen, kaikesta huolimatta luulisi järkevien ja valistuneiden toimittajien kokoamaksi.

Ensin Apunen kertoo, miten Amman viesti on yksinkertainen - samalla hän saa yhdellä virkkeellä haukuttua vihreitä, mikä on myös Aamulehden yksi poliittisista linjauksista. Seuraavaksi hän ihmettelee, miksi ihmiset haluavat silti tavata Amman ja nimenomaan halata häntä, eivätkä esimerkiksi "käy halailemassa vaikkapa vanhainkodin mummoja". (Mistä Apunen sen tietää?)

Varsinainen pihvi tässä kirjoituksessa on suomalaisen luterilaisuuden ylivertainen paremmuus: jumalanpalveluksia järjestetään joka viikko ja siinä on ehkä vielä jossain taustalla hyviäkin elementtejä: "kovat kirkonpenkit ja tarinat Sodoman tuhosta" sekä "tuomarin kaltainen Jumala, jolla on kaikuva ääni ja aina rangaistukset mielessä".

Apusen mukaan nuo ovat sellaisia tekijöitä tuossa tännekin aikoinaan tuodussa uskonnossa, että niitä ei haluta, vaan on helpompaa valita mukava Amma. No, tietenkään ei ole aivan totta, että Amma tarjoaisi vain mukavuutta ja kauniita, merkityksettömiä ajatuksia:

"Myötätuntosi ansiosta he tuntevat itsensä rakastetuksi, alkavat rentoutua ja olla rauhassa itsensä kanssa. Älä koskaan torju heitä tai kutsu heitä syntisiksi, sillä siinä tapauksessa pelkästään he eivät ole syntisiä vaan me kaikki, koska olemme tehneet sen suuren hairahduksen, että olemme unohtaneet todellisen luontomme, olemassaolomme Jumalassa. Tätä suurempaa erehdystä ei olekaan ja tästä meitä kaikkia voisi rangaista. Mutta Jumala on kaikkeudellisen myötätuntoinen ja antaa kaikille anteeksi." (Tiedotuslehti Amritavani)

Miten kaukana tuo nyt sitten on kristinuskon opetuksista? Minusta se on erittäin lähellä. Sanoja ei tietenkään ole Jeesus, mutta sehän on vain uskontojen ongelma, etteivät ne yleensä pysty ottamaan vastaan samoja opetuksia, jos ne tulevat jostain muusta kuin jumalalliseksi sanotusta lähteestä.

Toisekseen, mitä ihmeen hienoa tai ihmisyydelle tärkeää on "kovissa penkeissä" tai "tarinoissa Sodoman tuhosta"? Kyllä, ne ovat siihen tänne tuotuun pelastususkontontoon liittyviä ja liitettyjä asioita, mutta noinko ulkokohtaista uskonto täkäläisille kristityille on? Ehkä, minä olen väärä henkilö siitä mitään sanomaan.

Apunen myös väittää, että Amma "vastaa yksilöllisiin tarpeisiin eikä vaadi askeettisuutta, nöyryyttä tai ikäviä kieltäymyksiä". En tiedä, mitä Apunen pitää ikävänä, mutta tuohan on ihan pötyä. Ilmeisesti Apuselle ei ole käynyt ilmi, että esimerkiksi Amman oma elämä ja monien hänen seuraajiensa elämä on varsin askeettista. Amma on selvästi nöyryyden ruumiillistuma ja kieltäymyksiä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Apusen teksti on enemmän kuin tyypillistä: Erilaisia maailmankatsomuksia lyntätään ihan perusteellisesti ihan perusteettomilla argumenteilla.

Sitäpaitsi, miten meidän kristillisessä valtiossamme näkyy se, että "Jumala rankaisee" (kaikenhan kylläkin piti olla jo annettu anteeksi, kuten Ammakin sanoo...) tai että joku vaatisi "askeettisuutta, nöyryyttä tai ikäviä kieltäymyksiä". Ei mitenkään.

Lopuksi Apunen on saanut palstansa täyteen kirjoittamalla siitä, miten pelottavaa, nihkeää jne. on toisen ihmisen halaaminen. Totta, minäkään en tunne nykyistä halaamiskulttuuria täysin omakseni, mutta olen kiitollinen niille ihmisille, jotka sen minulle opettivat reilu kymmenen vuotta sitten niin, että osaan suhtautua siihen myös avoimesti ja myönteisesti - ja olla halaamatta, kun se ei tunnu hyvältä.

Apusen tyyliin lipsahtaa(?) sekin tavallinen omituisuus, että hän käyttää persoonamuotoja varsin erikoisesti. Kun hän haukkuu Ammaa, niin "kysymys kuuluu": "Miksi olemme valmiita hyväksymään näin yksinkertaisen opetuksen..." Kuinka niin "olemme valmiita hyväksymään"? Kuka on? Aamulehden toimitus? No, ei ainakaan päätoimittaja. Me suomalaiset olemme? No, emme todellakaan. Jos 8000 ihmistä käy katsomassa Ammaa Helsingissä, niin ei se tarkoita kaikkia suomalaisia. Muutenhan luvuilla voisi osoittaa, että kaikki suomalaiset tykkäävät jääkiekosta tai vaikkapa kuuluvat herätysliikkeisiin. Myöhemmin jutussa lukee: "Äiti Amma vetoaa meihin, koska", joten ehkä Apunen lukee itsensä tuohon joukkoon, joka tuntee ainakin vetoa?

Jälkimmäisen me-tunteen perässä "punavihreät kaupunkisuomalaiset/cityihmiset" on kuitenkin ulkoistettu, mutta heidän puolestaan puhutaan kovin paljon: "vetoaa meihin, koska kaupunkisuomalainen kaipaa maallista hengellisyttä, Uskonto Lightia. Hän kaipaa uskoa, johon voi valita vain mukavia elementtejä." Uskokoon, ken tahtoo.

Eli varsin merkityksetön kirjoitus, mutta miksi olen siitä näin suivaantunut? Oikeasti minua suututtaa se, miten valtamedian edustajat (Aamulehti on kyllä loputon esimerkkien lähde...) ylläpitävät ihmisten kapeita ennakkoluuloja, jotka ovat vahingollisia paitsi yksilöille, niin varsinkin meidän yhteiselollemme tällä pyöreällä planeetalla.

Yhteistä asiaa ei todellakaan auta, että silloin tällöin painetaan lehteen "vähemmistökulttuurisivu" (en nyt muista sen hienoa nimeä, mutta se ei ole ainakaan se kristillisyyttä esittelevä "Sielu ja Sydän") mutta säännöllisesti ollaan valmiita pilkkaamaan toisella tavalla ajattelevia yksinkertaisiksi ja helpon valinnan tehneiksi tai ylläpidetään mielikuvaa muualla asuvista ihmisistä omituisina friikkeinä, jotka opettavat lapsensakin heittämään bumerangia alasti.

Minusta olisi yllättäen jälleen paljon rehellisempää, että jos Aamulehden toimitus/päätoimittaja edustavat kristillisiä näkemyksiä (joihin kuuluu mm. se, että kaikki muuta pelastusta väittävät ovat Pahan edustajia), niin Aamulehti ilmoittaisi sen julkisesti ja virallisesti, eivätkä silloin ehkä niin helposti hairahtuisi välillä esittämään yleishumaania, avointa ajattelua tai "objektiivista, arvovapaata journalismia" (joka tottelee vain rahoittajan ääntä).

14. huhtikuuta 2006

Näkemyseroja markkinatalousmediassa

Muutama viikko sitten rakkaan Aamulehden Ihmisiä-liite julkaisi kirjailija (esikoisrunokirja 2005) Maria Syvälän artikkelin, jossa hän puhui kristinuskon erityisaseman säilyttämisen puolesta huimalla "enemmistöä sorretaan" -teemalla.

Ei niinkään yllättäen Hesarin eilisessä Nyt-liitteessä Ville Similä kirjoitti etusivuartikkelissaan ja Toimittajalta-palstalla päinvastaisesta näkökulmasta ja onnistui painokkaasti yhdistämään useammankin kerran peräkkäin sanat "kirkko on erotettava valtiosta".

Miten valtamediassa on liikkeellä näin vastakkaisia näkemyksiä? No kun asia vaan on niin. Syvälä teki tyylipuhtaan suorituksen puolustamalla nykyistä tilannetta merkityksettömillä viisauksilla ja vertauskuvilla: On enemmistön oikeus saada uskonnonopetusta perusopetuksessa ja vähemmistön oikeudet eivät sitä saa sortaa. Eihän enemmistöä saa demokratiassa sortaa! "Uskonnonopetus on yleissivistävää" ja "antaa mahdollisuuden ymmärtää kulttuurimme kuvia ja teemoja". "Miten muuten tietäisimme, mihin vadilla oleva Johannes Kastajan pää viittaa?"

Todellakin, voiko parempaa kehäpäättelyä olla olemassa! Kristinuskon vaikutuksesta Lähi-idän kuvastoa ajanlaskumme alusta ja sitä ennen on kierrätetty ristiin rastiin loputtomasti. Miksi on tärkeää tietää, että maalauksessa oleva irtonainen pää tunnistetaan Johannes Kastajaksi? Mitä merkitystä on Johannes Kastajalla kristinuskon ulkopuolella? Eli Syvälän viisaus voidaan tiivistää: Jotta voisi ymmärtää kristinuskon peruskuvastoa, niin pitää ymmärtää kristinuskon peruskuvastoa. Ihmiskunnan historiassa on ollut tuhansia profeettoja, kaikki heistä eivät ole liittyneet suurten uskontojen ydinvirtaan, mutta kristinusko (kuten monet muutkin uskonnot ja tarinat) opettaa, että vain tietyt henkilöt ovat tärkeitä, ja he ovat tärkeitä, koska heidän sanotaan olevan tärkeitä - ei sen vuoksi, mitä he olisivat sanoneet tai tehneet.

Nyt-liitteen puolella Similä ottaa esille sen, että Irina Krohnin ja Rosa Meriläisen aloite viime vuodelta ei lainkaan vaatinut, että kirkko ei saisi kerätä jäsenmaksujaan verottajan avulla. (Kysyin moisen rajauksen syytä muutamilta vihreiltä kansanedustajilta viime syksynä, mutta vain Oras Tynkkynen vastasi - ympäripyöreästi.) Nyt lehdessä Krohn tuo asian esille ajatuksena, että koska kirkko tekee paljon merkittävää sosiaalista työtä, niin sen vuoksi sillä pitää olla oikeus verokoneiston käyttämiseen.

En oikein ymmärrä tuota. On aivan selvää, että jos kehitys jatkuu ja kristinuskon asema yhteiskunnassamme muuttuu, niin kirkko joutuu miettimään toimintaansa ja sen rahoittamista uudella tavalla. Jos kirkkoon kuuluminen olisi niin paljon vaikeampaa, että jäsenmaksut pitäisi hoitaa itse, niin aivan varmasti aika moni jättäisi asian hoitamatta nykyiseen tilanteeseen verrattuna. Nytin artikkeli ottaa tässä taas irrationaalisen argumentin, kun emeritusprofessori Juha Seppä kehuu nykyisen systeemin "progressiivisuutta": "Täällä on katsottu,että verotus on reilumpi tapa hoitaa jäsenmaksu, koska se on sentään progressiivinen." (Oikeastihan se on suoraan suhteessa tuloihin eli tietty prosentti tuloista.)

Reilumpi tapa verrattuna mihin? Jos kristityt keräisivät jäsenmaksunsa vapaaehtoisesti jäseniltään, niin kai he pystyisivät luomaan vähintään yhtä reilun järjestelmän? Minusta tuo on huolestuttava näkemys kristityistä, jos verottaja on reilumpi kuin he itse.

Keskustelu jatkuu ja muutoksia tapahtuu, kunpa keskustelu vain tapahtuisi avoimesti ja järkevillä argumenteilla, niin ei tarvitsisi vääntää niitä samoja rautalankoja kovin monta kertaa - ne menevät lopulta poikki...

9. huhtikuuta 2006

Erinomainen innovaatio

Tänään sain Hesarista lukea, että joku on taas jo kehittänyt jotain sellaista, mitä minä olen vasta suunnitellut: "K-supermarket-ketju ja Ravintokoodi-palvelun kehittäjä Tuulia International Oy ovat sopineet yhteistyöstä, jonka myötä K-supermarketin kanta-asiakkaille avautuu mahdollisuus tarkastella ostamansa ruoan ravintosisältöä Internetin kautta. Järjestelmä vertaa ostoskoria Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2005 antamiin suosituksiin." (Keskon tiedote). Järjestelmästä olisi näköjään voinut lukea jo ainakin vuoden ajan useissa lehdissä olleista artikkeleista, mutta minä huomasin sen vasta nyt... Linkkejä löytyy järjestelmän kehittäjän Uutisia-sivulta: Tuulia international.

Itse olin kaavaillut, että kauppojen kassajärjestelmistäkin löytyy sen verran kapasiteettia, että ne pystyisivät laskemaan energialähteiden osuudet (hiilihydraattteja, rasvaa, proteiineja) kauppakassien sisällöistä, mutta totta kai intternetti on paljon fiksumpi valinta. Kauppakuitissa oleva graafinen esitys (tasapainoisen energiakolmion vinousperusteet ovat vielä hakusessa) olisi toki välittömämpi palaute, mutta mutta...

Nyt vain pitää päästä toiminnan pariin, kunhan se leviää tänne Pohjois-Suomeen (tarroja pitäisi olla jo jaossa...), että pääsisi katsomaan, minkälaisia tietoja systeemi antaa.

Tiedote lupaa mm. "paljonko tuotteissa on energiaa ja paljonko eri ravintoaineita ostokset sisältävät kokonaisuudessaan", mutta kiinnostavampaa kuin kokonaisenergia on minusta juuri energialähteiden jakautuminen ja kiinnostavampaa kuin esimerkiksi mineraalien ja vitamiinien kokonaismäärät ovat niiden suhteet energiamäärään.

En ole mikään ravitsemusintoilija, mutta sen vuoksi, että olen joutunut puolustautumaan ja valmistautumaan selityksiin kasvisruokavalioni vuoksi, on päätynyt myös lukemaan kaikenlaisia ravitsemusjuttuja. Joskus 90-luvun alussa törmäsin kirjaan Vegan Nutrition ja siinä muistaakseni ensimmäistä kertaa törmäsin tapaan esittää ravintoaineiden määrät suhteessa ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, esim. C-vitamiinia 6 mg/100 kJ.

Tuossa esittämistavassa on se järki, että kun ruokaa syödään riittävästi energiatarpeen saavuttamisen kannalta, niin silloin on tärkeää, että siinä energian mukana tulee tarpeeksi välttämättömiä ravintoaineita. Tuollainen esittämistapa juuri tekee sipseista roskaruokaa, koska ne sisältävät vain energiaa, eivätkä muuta tarpeellista. Jos sipsejä on kuintekin kokonaisenergiamäärästä vain pieni osa ja muu on "ravintoaineintensiivistä", niin ravitsemuksellisesti sipsien syöminen ei olekaan enää niin paha asia. Jos sen sijaan kaikki ruoka on energiarikasta ja ravintoaineköyhää (muukin kuin ruotsalaisperäinen :), niin se ei ole hyvä.

Viivakoodia odotellessa: Muistetaan syödä hyvin.