19. toukokuuta 2005

Miesnäkökulma adoptioon?

Jostain syystä minulta ei tavallisesti kysytä miesnäkökulmaa yhtään mihinkään, mutta aina silloin tällöin päädyn sellaista esittämään - tavallisesti adoptiosta.

Adoptio on ns. mielenkiintoinen aihe, koska se on aivan tavallinen asia saada perheeseen lapsi, mutta kun adoptio kuitenkin on perinteisestä ja yleisestä poikkeava ilmiö*, niin se herättää kaikenlaisia ajatuksia.

Adoptiovanhemmat joutuvat miettimään ja saavat tilaisuuden miettiä kaikenlaisia perusasioita, jotka usein voidaan ohittaa kokonaan. Miksi haluamme lapsia? Millaisia lapsia haluamme? Olemmeko me tarpeeksi hyviä vanhemmiksi? jne. jne.

Kansainvälinen adoptio on yleistynyt Suomessakin, mutta toki se on täälläkin paljon harvinaisempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jos Suomeen on tullut 2500 lasta ulkomailta ja Ruotsiin 40 000, niin eihän tilanteita voi edes verrata toisiinsa.

Intternetti on tietty antanut loistavan välineen myös adoptioihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle. Tässäkin toimii netin nykyinen hyvä tavoitettavuus ja matala julkaisukynnys: nettisivut, postituslistat ja nyt blogit. Muuten me tuhat adoptiovanhempaa olisimme hajallamme ympäri Suomea, mutta netti tekee meistä tuttuja keskenämme ja sitten aina siellä täällä tavataan kasvokkain.

Miksi keskustelijat kuitenkin ovat naisia? Missä ovat kaikki adoptioisät kun adoptio kuitenkin antaa usein hyvät mahdollisuudet isän ja äidin tasa-arvoiseen osallistumiseen koko vanhemmaksituloprosessiin? No missä ovat kaikki miehet kansalaisopistojen kursseilta (veneenrakennusta ei lasketa) tai mistään muualtakaan, missä tehdään jotain järkevää? En minä vain tiedä, mutta naiset tekevät paljon enemmän kaikkia tärkeitä ja järkeviä asioita - näin ainakin minun kokemukseni mukaan.

Toisaalta olen viimeisiä korostamaan miesten ja naisten välisiä eroja, mutta havainnot voisi laittaa ihan numeroiksikin ilman mitään arvoasetelmaa. Adoptiokin on usein "naisten asia", naiset hoitavat käytännön asioita adoptioprosessin edetessä usein miehiä enemmän, eikä se tarkoita, että miehet eivät olisi täysillä mukana perheensä kasvattamisessa.

Tällainen tämä miesnäkökulma nyt oli: kuiva ja pitkä. Ei tunteita eikä henkilökohtaisia kokemuksia. Ja kohta aletaan katsoa er:ää.

*Adoptio ei siis ole mikään uusi tai poikkeava asia, vaan on varsin tavallista ja perinteistä ihmiselle pitää huolta sellaisista lapsista, joiden biologinen vanhempi ei itse ole. Adoptio eli virallinen vanhemmuus vain antaa selkeämmät raamit tälle huolenpidolle.

9. toukokuuta 2005

Oliebol vapun tekee?

En suostu väittämään perhettämme monikulttuuriseksi, mutta täytyy myöntää, että esimerkiksi hollantilaisilla vaikutteilla on oma sijansa jokapäiväisessä elämässämme. Nyt olemme myös kahtena vappuna peräkkäin onnistuneet tekemään omena-rusina -munkkeja, joita alankomaalaiset tosin pitävät erityisesti uuden vuoden herkkuna, mutta myyvät kojuissaan kyllä ihan millä tahansa paremmilla markkinoilla.

Oliebol on siis pieni pyöreä munkki, ehkä nimensä mukaisesti hieman rasvaisempi kuin tavallinen sokerimunkki ja siinä olisi ehkä ihan hyvää vaihtelua ja ideaa kenelle tahansa, joka munkkikäryjä tykkää haistella, joten tässä resepti jo ensi vapun varalle:

OLIEBOLLEN - 20 kpl

puoli pakettia hiivaa
2,5 dl maitoa (käytettiin riisi-soija-kaura -juomaa)
2,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 tl suolaa
3,5 dl rusinoita (osa korintteja, jos löytyy)
2 hapanta omenaa raastettuna karkeaksi
öljyä uppopaistoon (rypsi on OK)
tomusokeria

Liota hiiva haaleaan maitoon, lisää jauhot ja suola. Sitten mukaan rusinat
ja omenaraaste. Anna nousta kaksinkertaiseksi. Lämmitä paistoöljy, muodosta
taikinasta kahdella lusikalla alle 5 cm palloja suoraan öljyyn. Paista ruskeiksi
ja nosta valumaan. Ennen tarjoilua sirottele jäähtyneiden pallojen pinnalle
runsaasti tomusokeria.

Tuo on mukautettu kirjasta De Keuken van Nederland en België - ja jokainen voi tietysti mukauttaa sitä edelleen - olennaista on rasva ja pyöreä muoto.

Ei voi olla totta!

Meillä on vaimon kanssa ollut koko vajaan kymmenen vuotta kaikenlaisia uskomattomia tilanteita, jotka ovat liittyneet erilaisiin asiakaspalvelutilanteisiin. Aika usein me ei saada sitä tuotetta tai palvelua, mitä on esin luvattu. Joskus ne ovat aivan pikkuasioita, joskus tilanteet ovat menneet aika ikäviksikin, ei vielä väkivaltaisiksi, mutta päällimäisenä on ihmetys: "Voiko tällaista tapahtua? Ei kai tällaista voi kaikille tapahtua? Miksi meille aina käy näin."

Yksi selitys voi tietysti olla se, että me toisinaan halutaan tai hankitaan asioita, jotka eivät ole ihan tavallisia - useimpien mielestä. Esimerkiksi perinteisen näköisten rännien saaminen tähän perinteisen näköiseen, vanhaan taloon oli täynnä farssiainesta, mutta rännit asentuivat kuin asentuivatkin kilpaa ensilumen kanssa marraskuussa.

Muutama viikko sitten projekti oli taas sieltä pienemmästä päästä, mutta ihmetys ihan kohtuullinen. Ruokahuone kaipaa jonkinlaista lipastoa ja kun olimme käyneet katsomassa ja kyselemässä useiden tavallisten huonekaluliikkeiden valikoimaa tai sen puuttumista, niin Leena poikkesi yhteen näistä sisustusliikkeistä, joita nyt jokapaikassa on.

Siellä osattiin näyttää jotain aika ovelan näköistä laatikostoa ja annettiin nettiosoite! Kuvasta ja sen printistä katsoen näytti, kuin laatikosto olisi leveämpi ylhäältä kuin alhaalta. Soitto uudelleen liikkeeseen ensin kielsi näköhavaintomme, mutta tivaaminen vahvisti näkemämme. Aina parempi! Tässä meille lipasto!

Pyysimme siis tilaamaan lipaston liikkeeseen - Belgiasta se kuulemma tulisi viidessä viikossa. Leena muisteli, että olikos se tällä viikolla, kun sen voisi saada ja soitti liikkeeseen ja siellähän se oli, ei vaan oltu vielä ehditty soittaa meille. Myyjä oli kuitenkin tarkistanut laatikoston ja siitä kuulemma puuttui parin laatikon vedinnuppi.

No, sattui olemaan sopiva iltapäivä, joten autolla liikkeen eteen parkkiin ja sisälle. Siellä joku toinen "myyjä" (tämä ei osannut varsinaisesti puhua tai kysyä, joten tuskin hän varsinaisesti myykään) opasti myymälän takaosaan ja siellähän se hauskan vino, valkoiseksi maalattu lipasto oli ja pari vedintä näytti puuttuvan.

Laatikostoa katsellessa on tapana vetää laatikko auki, ja kaikki laatikot olivat kyllä omituisen laikukkaita. Pölyä tai likaa? Ei, parin laatikon jälkeen oli selvää, että laatikoissa oli runsaasti hometta. Enimmäkseen kuivaa, ohutta läiskää, mutta jossain laatikossa myös ihan kunnon tupsukasvustoa.

"Myyjä" ei varsinaisesti sanonut meille asiasta mitään, ei edes katsonut laatikostoa tarkemmin, mutta otti puhelinyhteyden siihen toiseen myyjään, joka oli jotenkin ihmeissään löydöstämme...

Lipasto jäi siis sinne liikkeeseen ja me vain ihmettelemme, että miten joku voi "tarkistaa" valkoiseksi maalatun lipaston, huomata pari puuttuvaa vedintä, mutta olla huomaamatta runsasta hometta, jota oli kaikissa laatikoissa. Lipasto oli siis ollut kosteassa ja olihan se halkikin toisesta kyljestään, mutta tämä oli liikkeelle ilmeisesti vielä suurempi mysteeri, kun eivät siitä mitään meille osanneet sanoa.