25. tammikuuta 2005

Perustetaan yhteiskunta.net!

Tässä haaste kaikille nettinikkareille ja simssiharrastajille: Perustetaan nettiin yhteiskunta, joka toimii yhteiskunnan tavoin.

Joo, tää on varmaan jo jossain toteutettu, mutta mulle voisi kertoa missä. Se voisi olla kivaa leikkiä, jos voisi mennä vaikka yhteiskunnan jäseneksi eri aikoina, vaikka vaihdantatalouteen, jos tämä rahatalous kyllästyttää.

Oikeasti se voisi olla myös oikean yhteiskunnan alku, jos ihmiset sitoutuisivat tietoisesti yhteiskunnan jäseneksi, eivätkä vain sattuisi syntymään jonnekin.

16. tammikuuta 2005

Elämäni mausteet

Olen havainnut mausteiden olevan aika tärkeä osa elämääni - vertauskuvallisesti ja konkreettisesti. Minulla ei ole mitään erityistä suosikkimaustetta, vaan pidän monista ja runsaista monien mausteiden yhdistelmistä yhtälailla kuin "yksinkertaisesti" maustetuista asioista, eikunn ruuista kai nyt oli puhe…

Jos yrittäisin tehdä jonkinlaista listaa mausteista, niin se voisi olla vaikka seuraavanlainen:

A - asafoetida eli hajupihka eli hing, ks. toisaalta

B - basilika, tuoreena tai kuivattuna

C - chili, punainen tai vihreä, tuore tai kuivattu, jauhettu tai murskattu

D - dhania eli korianteri, siemenet ja lehdet, jälkimmäinen ehdottomasti tuoreena

E - elaichi eli kardemumma, vihreät palot ja mustat palot, siemenet jauhettuina pullassa

F - fenkoli siis siemeninä

G - garam masala menee jo sekoituksen puolelle, mutta ansaitsee maininnan

H - hing eli hajupihka, tuoksuva perusmauste, lantrattuna kiitos

I - inkivääri, tuoreena ja kuivattuna, ihan mihin tahansa

J - jeera eli juustokumina, jota pitää laittaa vähän kaikkeen, eikä ikinä saa korvata suomalaisille tutummalla (leipä)kuminalla, vaikka huonosti englannista käännetyt reseptit niin väittäisivätkin

K - kali jeera, musta kumina ehdottomasti daaliin

L - lakritsi teeksi, mutta pieni häivähdys myös masalaan

M - mustard eli erityisesti mustat sinapinsiemenet, keltaiset sitten kurkkuun ja sinappina

No niin, Junkkaalan Jouni voi paremmin sanoa, kuinka huonoja nämä tällaiset aakkoslistat ovat, mutta ehkä tästä jotain kävi selville. Hingin voisi vielä laittaa P:henkin pirunpihkana, mutta se antaisi jo vaikutelman, että se olisi joku suosikkimausteeni, vaikka ei se nyt ainakaan inkivääriä voi ohittaa.

11. tammikuuta 2005

Nettiskruuvi - loistava uusi idea, hah

Pekarin Kimmon kanssa siis kirjoiteltiin tuossa viime syksynä ja Kimmo oli kuulemma intternetpuheluista saanut idean virtuaalisoittokämpästä tai -jameista, missä systeemiin kirjautujat voisivat soitella yhdessä omia instrumenttejaan ja kuulla tietty samalla, mitä ääntä muut saavat aikaan.

Tyylilleni uskollisena löysin tietysti ideasta heti yhden vian: netin viive on aina vähän enemmän kuin pari iskua ja vaikka se ei normaalissa puhelinkeskustelussa haittaa, niin rytmimusiikissa aivan varmasti. Jotain kokeellista soppaa siitä siis saattaisi syntyä ja voisi olla ihan hauskaakin, mutta edes yhden soinnun rokki ei kuulostaisi rokilta. (Ellei sitten käyttöliittymässä olisi viivenkorjausta eli se keräisi komppeja ja muuta ja sitten voisi itse soittaa ja "nauhoittaa" siihen päälle omat raitansa... hmmm... todellinen karaoke eikä vain laulajan osalta... hmmm...).

No. Taisi olla toissapäivänä kun tiskatessani mietin korttipelejä (lapset saivat Uno-kortit jouluna...) ja niiden sääntöjä ja pistelaskusysteemejä ja siitä tuli mieleen skruuvi ja Kimmo ja netti ja ja - NETTISKRUUVI: Loistava idea, missä voisi kirjautua käyttäjäksi ja osallistua peliin ja kaikkea muuta sellaista hauskaa, mitä korttipeleihin ja nettiin liittyy. Nimittäin silloin yli 20 vuotta sitten me aina välillä autotallissa lopetimme soittamisen (tai jos emme syystä tai toisesta päässeet aloittamaan) ja pelasimme korttia. Kimmo osasi skruuvia, joten sitä sitten läiskittiin ja laskettiin pisteitä ja välillä rentouduttiin kolmen hengen kingillä ja sitten olikin aika lähteä.

No. Tänään tässä työkoneella toimistossa piti vilkaista, että onkos mun koneelle asennettu mitään kuvankäsittelyohjelmaa. Ei näyttänyt olevan, mutta joululoman aikana koneelle tulleen Windows XP:n Käynnistä-valikossa on Pelit ja siellähän ne lukevat: Internet Hertta ja Internet Patalupaus. Skruuvi puuttui, mutta kovin kaukana ei olla. Huvittava käyttöliittymä tarjosi mahdollisuuden viesteihin pelaajien välillä ja kun jo ehdin ihmetellä, miten tämä toimii täysin suomeksi, niin tajusin, ettei viestiriville kirjoiteta mitä tahansa, vaan valitaan Microsoftin työstämästä listasta joku 29 valmiista viestistä: "Hyvä yritys", "Onnea!" jne. ja kiinankielisten (heitä oli pelaamassa) käyttöliittymä sitten osaa kääntää ne kiinaksi...

Se siis siitä, mutta kyllä tässä pelikortti-ideassakin vielä työstämistä olisi. Microsoftin pelisivuilla näyttää olevan myös bridge, mutta skruuvia ne ei sinne taida ihan heti laittaa tai saada.

9. tammikuuta 2005

Miksi uutena vuotena ammutaan raketteja?

Kauan, kauan sitten maan päällä kulki kauhistuttava hirviö nimeltään Nian. Se teki pahojaan ihmisille kaikkialla. Lopulta Taivaallinen Jumala huomasi ihmisten hädän ja telkesi hirviön kaukaisille vuorille. Jumala lupasi sille vapauden vain lyhyeksi ajaksi kerran vuodessa.

Kun vuosi oli kulunut, Nian pääsi vapaaksi vankeudestaan. Ihmiset huolestuivat ja kokoontuivat pohtimaan, miten he voisivat pelastua hirviön tuhoteoilta. Joku tiesi sanoa, että Nian pelkäisi kovia ääniä, tulta ja punaista väriä. Niinpä ihmiset ripustivat talojensa ulkopuolelle punaiselle pohjalle kirjoitettuja lauseita, ampuivat raketteja ja soittivat kovaäänisiä kongeja ja rumpuja.

Niania alkoi pelottaa. Koitti yö ja jokaisesta talosta näkyi lyhtyjen loiste. Nian oli kauhuissaan. Se pakeni vuorille, eikä enää ikinä tullut sieltä kiusaamaan ihmisiä.

Siitä lähtien ovat ihmiset juhlineet uuden vuoden alkua ampumalla raketteja.

Keitetyt paistetut perunat

Vuosituhannen vaihtuessa silloin joskus olimme Leenan kanssa Etelä-Intiassa, Bandipurin luonnonsuojelualueen laitamilla, Sinisten vuorten juurella. Me oltiin tultu sinne vuokra-Ambassadorilla Mysoresta ja saatiin pieni lomamökki aivan omaan käyttöömme. Paikassa ei ollut silloin oikeastaan ketään muuta, joten rauha oli täydellinen.

Majapaikan henkilökunta otti vastaan ruokatoiveemme suhteellisen hyvin - hieman ehkä jouduimme tavalliseen tapaan selittämään. Lepäilimme mielenkiintoisen automatkan jälkeen ja kun olimme menossa pienelle kävelylle, niin päärakennuksesta juoksi joku peräämme: - Excuse me sir, mutta syöttekö te perunoita? - Kyllä me perunoita syödään, se oli siis kasvisruokaa ilman sipuleita, mitä toivoimme. - OK sir, entä inkivääri, voimmeko laittaa inkivääriä? - Siis kyllä, me syömme kasvisruokaa, minun erikoistoiveeni on vain se, ettei siinä ole sipuleita, mutta vaimoni syö kyllä niitäkin eli jos teillä on jotain muuta valmiina.

- OK sir, sanoi mies, palasi keittöön ja me menimme kävelylle ja keskustelimme siitä, että mistä oikein oli ollut kyse.

Kun sitten tuli ruoka-aika, oli tarjolla tavallisen perinteistä ja tavallisen perinteisen hyvää intialaista ruokaa. Meille oli kuitenkin tehty runsaasti yhtä ruokalajia ja se on jäänyt mieleen. Siinä ensimmäisen kerran tajusin, mitä käyttöä on sarviapilan lehdille, vaikka olinkin niitä itse kasvatellut ja maistellut. Kotona sitten ostinkin niitä kaupasta ja silloin tällöin tulee tehtyä ruokaa, jonka olemme itse nimenneet keitetyiksi paistetuiksi perunoiksi ja sitä syntyy suurin piirtein seuraavasti:

kiinteitä perunoita
tomaatteja
rypsiöljyä
juustokuminan siemeniä (jeera)
tuoretta inkivääriä
tuoretta chiliä
mustapippuria
hajupihkaa (hing)
sarviapilan lehtiä (kasur methi)
suolaa

Kuori perunat, lohko ne ja laita kattilaan kiehumaan. Lohko tomaatit ja poista kovat kannat. Pilko inkivääri ja chili aivan pieneksi. Jauha pikkukippoon valmiiksi mustapippuria ja sekoita siihen hing. Laita toiseen kippoon methin lehtiä (mursketta) ja kuumaa vettä. Keitä perunalohkot suhteellisen kypsiksi ja valuta vesi pois niistä. Kuumenna wokissa öljy ja jeera kunnes siemenet ovat vähän muuttaneet väriä. Lisää inkivääri ja chili ja pienen sekoituksen jälkeen lisää jauhetut mausteet ja heti perunat. Paista suhteellisen kuumalla niin että perunat saavat väriä. Lisää tomaattilohkot. Kaada methin lehdistä vesi pois ja sekoita lehdet mukaan. Lisää suola. Kypsennä niin kauan että tomaatit ovat sopivasti rikki. Tarjoile keitetyn riisin ja daalin kanssa.

7. tammikuuta 2005

On lyijyn alla lämmin

Olin joutunut tähän tilanteeseen aiemminkin. Mennyt nukkumaan liian myöhään ja herännyt yllättävällä tavalla. Sängyn vieressä seisoo nainen, hyvin nuori nainen ja minä säpsähdän. Varsinkin kun nainen pahaenteisesti ja melodisesti lausahtaa: - On lyijyn alla lämmin.

Minä en kuitenkaan ole Jerry Cotton, eikä tilanteessa ole mitään vaarallista, vaan lapset ovat heränneet ja isän on aika mennä alakertaan - ja joululauluja saa vielä laulaa.

1. tammikuuta 2005

Lumipalloefekti vai sukanreikäefekti?

Viime vuosina on saavuttanut yhä enemmän yleistä tietoisuutta perhosensiipiefekti, miten pienet asiat voivat johtaa suuriin asioihin. Tavallaan myös kaiken aikaa puhutaan siitä, miten suuret asiat vaikuttavat pieniin asioihin, mutta onko sille ilmiölle omaa nimeään? Lumipallo taitaa olla varattu jo muuhun käyttöön, mutta siitähän siinä on kyse: Iso lumipallo vierii ja pikku hiutaleilla ei ole muuta mahdollisuuttaa kuin vain mennä mukaan ja päätyä aivan jonnekin muualle. Entä kun pienet asiat vaikuttavat aivan jossain muualla toisiin pieniin asioihin?

Tämä kaikki talvinen tuli mieleeni, kun olen seurannut näitä hyökyaaltouutisia ja muistanut saman vuodenajan Intiassa seitsemän vuotta sitten.

Perhonen oli varmaan heilauttanut siipeään jossain Etelä-Amerikassa ja Pohjois-Intiassa oli kovin kylmää juuri samaan aikaan kun olin siellä ensimmäistä kertaa Leenan kanssa (tässä elämässä).

Juna kuitenkin kuljetti meitä ja Varanasi tuli esiin kylmästä aamusumusta. Polkupyöräriksa vei "hotellialueelle" ja oli mahdollisuus saada taas pyykkiäkin pesetetyksi.

Perhonen ei kuitenkaan tainnut tulla ajatelleeksi sitäkään, että jos Intiassa on kovin kylmää, niin intialaiset pyykkärit eivät saa pyykkiään kuivatetuksi luontaisilla menetelmillä ja turvautuvat turisteja palvelleessaan vaikka silitysrautaan. Samalla silitetyiksi olivat tulleet pyykissä olleet sukat, myös ne mun aivan uudet, elastiset ja reikähän niissä oli. Oliko syyllinen perhonen vai ilmasto?

Hajautetut jättionnettomuudet

Masentavaa aloittaa vuosi näin, mutta jos edellinen päättyi onnettomuuksiin, niin minkäs teet.

On vaikea kuvitella sitä tuskan ja kärsimyksen määrää, mitä yksi merenalainen maanjäristys on saanut aikaan jo ensimmäisen viikon aikana. Huumoria tästä aiheesta on vaikea repiä, joten ehkä voi olla kylmän analyyttinen ja ihmetellä, mitä oikein on tapahtunut.

Tämä Sumatran pohjoispuolella tapahtunut tärähdys on suurin tunnettu suomalaisia koskettanut äkillinen luonnononnettomuus. Aika tajutonta, mutta tällaisella pallolla me elämme. Ruotsalaisia oli sillä seudulla vielä enemmän.

Toki ihmiskunta oikein yrittämällä voisi päästä vielä suurempaan hajautettuun tuhoon (muistan vain sen vappuyön, kun kävelimme sateessa täysin tietämättöminä Tshernobylin pamauksesta), mutta kyllä luontokin osaa.

Ehkä me vähitellen todellakin voisimme alkaa tajuta, että elämme tällä maapallolla yhdessä, emme pelkästään toistemme kanssa kilpaillen, vaan kukin yrittäen elää onnellista elämää - samojen tähtien alla.